Taivassanomat
Alkuperäinen
kristinusko
”
… että evankeliumin totuus
säilyisi
teidän keskuudessanne.”
Gal. 2:5
_________________________________________________________________
Weijo Lindroos
Turku
_____________________________________________________________________
Tarkistettu uusintapainos
vuonna 2011
Käsityöläiskatu
6 A 43
20100
Turku
E-mail: weijo.lindroos@pp.inet.fi
Kustantaja
Seurakunta-apu
ry
Läntinen
Pitkäkatu 33
20100
Turku
Nordea: 163230-3663
Alkuperäinen kristinusko on muuttumaton. Se odottaa
yhteyteensä ihmisiä, jotka ottavat vastaan rakkauden totuuteen ( 2Tess.
2:10-12) ja tahtovat tietää Jumalan tahdon sekä nöyrästi ojentautua sen mukaan.
Aloituspiste on siis nöyryys. ”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille Hän
antaa armon!” Jk. 4:6. ”Nöyrät saavat yhä uutta iloa Herrassa ja
ihmisistä köyhimmätkin riemuitsevat Israelin Pyhästä” (Jes. 29:19). Nöyrtyvä ja syntejään katuva parannuksen
tekijä saa osakseen Jumalan armon.
Jeesus sanoo: ”Minä olen Tie, Totuus ja Elämä!”
Joh. 14:6. Hän sovitti syntimme ristillä yhdistäen ne, jotka uskovat Häneen: ”Jos
me valkeudessa vaellamme, niin kuin Hän on valkeudessa, niin meillä on
yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen veri puhdistaa meidät kaikesta
synnistä.” 1 Joh. 1:7. Siinä Jumalan Sana asettaa yhteyden ehdoksi
valkeudessa vaeltamisen. Jumalan Sana ”on valkeus meidän tiellämme”. Ps.
119:105. Ja Jeesus on personoitunut ”maailman Valkeus”. Joh. 8:12. Hän
on ”Jumalan Sana!” Joh. 1:1-14. Ilm. 19:13. Ilman Jeesusta ihmisellä ei
ole ikuisen elämän toivoa. On vain toivotonta kadotuksen odotusta ja huokailua
turmeluksen orjuudessa (Room. 8:21-22) sekä kuoleman pelkoa. Hebr.2:15. Mutta
Jeesus tahtoo antaa Sinulle tulevaisuuden ja toivon!
Jumala loi kaiken kauniiksi ja hyväksi. ”Jumala
katsoi kaikkea, mitä oli tehnyt, ja katso, se oli sangen hyvää!” 1 Moos.
1:31. Mutta tuosta Jumalan luomasta kauneudesta on enää vain vähän nähtävissä.
Synti on turmellut ihmisen, jonka Jumala loi pyhäksi ja puhtaaksi. Langennut
ihminen on turmellut luomakunnan. Pettymys ja tuska on monien jokapäiväinen
olotila. Murhe on tullut onnen sijaan. Ihmissuhteet eivät kestä. Ihmiselle
tarkoitettua onnellisuutta ei löydy tämän maailman riemuista. Se löytyy vain
Jumalan yhteydestä. – Ennalleen asetetussa Jumalan seurakunnassa ihmisten
yhteys palautuu. Synteihinsä sotkeutunut ihminen saa kuulla armon sanan. ”Sinä
saat syntisi anteeksi!” ”Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on
teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille
tulevaisuuden ja toivon. Silloin te huudatte minua avuksenne, tulette ja
rukoilette minua, ja minä kuulen teitä.”
Jer. 29:11-12. Ef. 2:1-8. Ihminen saa aloittaa
elämänsä uudelleen! Vanha katoaa! Entisiä ei muistella. Filip. 3:13, 14. Puhdas
Jumalan rakkaus vuodatetaan puhdistettuun sydämeen!
Tätä alkuperäistä ja voittoisaa kristinuskon
ilosanomaa julistamme Jumalan seurakunnasta! Uskoon tulleina Jumalan lapsina
olemme Hänen työntekijöitään: ”Hänen työtovereinaan me myös kehotamme
teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi. Sillä Hän
sanoo: "Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä
sinua auttanut." Katso, nyt on otollinen aika, nyt on pelastuksen päivä.”
2 Kor. 6:1-2.
”Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala
kehottaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa
sovittaa itsenne Jumalan kanssa.” 2 Kor. 5:20.
Rakas lukija! Ota tänään vastaan Jeesus syntiesi
sovittajaksi ja elämäsi Herraksi! Se on NYT mahdollista. Huomisesta emme
voi tietää! Anna elämäsi kokonaan Hänelle. Näin sinusta tulee Jumalan lapsi!
Rukoile ääneen Jeesusta tulemaan sydämeesi. Hän kuulee sinua. Saat sitten
aloittaa elämäsi armahdettuna ihmisenä Jumalan rakkauden ja totuuden tiellä!
Saat uudestisyntyä Pyhästä Hengestä! Joh. 3:3-5.
Mikäli otamme vastaan Raamatun tosiasiat, olemme
yhtä. Se toimii! Jumala yhdistää uskoon tulleet, jotka ottavat vastaan koko
totuuden. Näin teemme. Luotamme Jumalaan. Hän varmasti tietää asiat meitä
paremmin. ”Ei niin, että meillä itsellämme olisi kykyä ajatella jotakin,
ikään kuin se tulisi meistä itsestämme, vaan se kyky, mikä meillä on, on
Jumalasta.” 2 Kor. 3:5. Hän tahtoo antaa meille pyhää viisautta. Silloin
tahdomme myös nöyrästi kuunnella, mitä
toistemme sanomiset tarkoittavat. Emme tulkitse niitä pahantahtoisesti tai jätä
neuvon sanoja sivuun, vaan Raamatun valossa tutkimme tämänkin kirjoituksen ja
otamme vastaan kaiken hyvän ja oikean. Näin Jumalan totuus vapauttaa meidät
ymmärtämään toisiamme. ”Totuus on tekevä teidät vapaiksi.” Joh. 8:32.
Jeesus antoi lupauksen: ”Kun Hän tulee, totuuden
Henki, johdattaa Hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä Hän
puhuu, ei ole Hänestä itsestään; vaan minkä Hän kuulee, sen Hän puhuu, ja
tulevaiset Hän teille julistaa. Hän on minut kirkastava, sillä Hän ottaa minun
omastani ja julistaa teille.” Joh. 16:13-14. ”Jumala tahtoo, että kaikki
ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.” 1Tim.
2:4.
Raamatun Sanan kirkkaassa Valossa voimme nähdä
totuuden maailman tärkeimmästä Henkilöstä, Jeesuksesta, joka on maailman
Valkeus! Ja näemme totuuden alkuperäisestä kristinuskosta sen puhtaimmassa
muodossa. Siihen kirkkaaseen totuuteen nyt katsomme.
Kristinusko alkoi Israelin pääkaupungista,
Jerusalemista v. 33 jKr. Silloin Jeesus Kristus kuoli Golgatan ristillä
sijaiskuoleman syntiemme tähden. ”Rangaistus oli Hänen päällänsä, että
meillä rauha olisi.” Jes. 53:5. Kuolemansa jälkeen Hän nousi ylös
kuolleista ja sanoi: ”... minä elän; ja minä olin kuollut, ja katso, minä
elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet.” Ilm.
1:17-18. Jeesus elää! Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus ilmestyi yli
viidellesadalle ihmiselle. Sitä tapahtui ristintyön jälkeen moneen eri
otteeseen neljänkymmenen päivän aikana. Apt. 1:3. 1 Kor. 15:6. Ja ennen Taivaaseen menemistään Jeesus
antoi omilleen lähetyskäskyn. Hän meni Isän
Jumalan oikealle puolelle, josta lähetti lupaamansa Pyhän Hengen, joka täytti
opetuslapset rakkaudella, voimalla, viisaudella ja rohkeudella. He alkoivat
puhua Jumalan Sanaa rohkeasti. Apt. 1:8; 2:1-6. Apt. 6:10.
Alkuaikana uskossa olevat olivat yhden asian
valtaamia ja puhalsivat yhteen hiileen. Heillä oli ”yksi sydän ja yksi
sielu”, ja tuo yhteys ulottui koko elämän kirjoon, rahakukkaroonkin asti.
Apt. 2:44. 4:32-35. He kantoivat kortensa yhteiseen kekoon ja vetivät yhtä
köyttä samaan suuntaan. Jumalan työ ja sielujen pelastuminen oli heidän
elämänsä tärkein sisältö. ”Harrasta näitä! Elä näissä!” 1 Tim. 4:12-16.
Alkuseurakunnan kristityt elivät keskinäisessä
rakkaudessa Mestarinsa käskyn mukaisesti. Joh. 13:34-35. Jokaisen elämä oli
kokonaisvaltaisesti ristillä suoritetun lunastustyön perustalla (1 Kor.3: 11).
He tiesivät, että Jeesus on joka hetki heidän kanssaan Pyhän Henkensä kautta.
Siksi heidän oli helppoa olla kokoaikaisessa rukouksessa. Ef. 6:18. Kol. 4:2.
Rm. 12:12. Lähetyskäsky oli ja on kaikkien yhteinen tehtävä. ”Jeesus puhui
heille: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää
siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä
Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään
kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän
kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." (Matt. 28:18:20).
Kiitos Jumalalle! Meillä on kaksi Puolustajaa! Jeesus
on Puolustajamme Isän tykönä. 1 Joh. 2:1. Ja Pyhä Henki on kanssamme täällä:
”Ja minä olen rukoileva Isää, ja Hän antaa teille toisen
Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti, Totuuden Hengen, jota
maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe Häntä eikä tunne Häntä; mutta te
tunnette Hänet, sillä Hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva. … Mutta Puolustaja,
Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, Hän opettaa teille
kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut”(Joh.
14:16,17, 26).
Lisäksi Jeesus antoi omilleen lupauksen Pyhän
Hengen kasteesta: ”Kun Hän oli yhdessä heidän kanssansa, käski Hän heitä
ja sanoi: "Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan odottakaa Isältä sen
lupauksen täyttymistä, jonka te olette minulta kuulleet. Sillä Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan
Pyhällä Hengellä, ei kauan näitten päivien jälkeen." …
… vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte
voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko
Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka."
(Apt.1:4-8). Matt. 3:11.
Helluntaipäivä vuonna 33 jKr. oli edellä mainittujen
lupausten mahtava täyttymyspäivä. Noin 120 Jeesuksen opetuslasta (Apt. 1:15)
saivat luvatun Pyhän Hengen tulikasteen. ”Ja kun helluntaipäivä oli tullut,
olivat he kaikki yhdessä koolla. Ja tuli yhtäkkiä humaus taivaasta, niin kuin
olisi käynyt väkevä tuulispää, ja täytti koko huoneen, jossa he istuivat. Ja he
näkivät ikään kuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itse
kunkin päälle. Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat
puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi”
(Apt. 2:1-4). Heidän kokouspaikkansakin tuli siis täyteen Pyhää Henkeä: ”täytti
koko huoneen..”. Kiitos Israelin Jumalalle!
Opetuslapset olivat kyllä saaneet Pyhän Hengen
sinetin sydämeensä jo heti ristintyön jälkeen, ennen Jeesuksen Taivaaseen
astumista. ”… Hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille:
"Ottakaa Pyhä Henki. Joh. 20:22. Silloin he uudestisyntyivät ottamalla
vastaan Jumalan Elämän Pyhässä Hengessä. / Pietari tarkoitti tätä tapahtumaa
kirjoittaessaan: ”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen
Jumala ja Isä, joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttänyt
meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleista nousemisen kautta.”
1 Piet. 1:3.
Opetuslapset siis uudestisyntyivät Jeesuksen
kuolleista nousemisen jälkeen Hänen puhaltaessaan heihin Pyhän Hengen. Adam
tehtiin eläväksi samalla tavalla: ”Herra Jumala teki maan tomusta
ihmisen ja puhalsi
hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin (siten)
ihmisestä tuli elävä sielu.”
1 Moos. 2:7.
Uusi hengellinen ihmissuku alkoi Jeesuksesta. Siksi
Häntä sanotaan ”viimeiseksi Adamiksi”. "Ensimmäisestä
ihmisestä, Adamista, tuli elävä sielu"; viimeisestä Adamista tuli eläväksi
tekevä henki.” 1 Kor. 15:45. 17.
– ”Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi
luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.” 2
Kor. 5:17.
Ensimmäisen Adamin kyljestä otettiin vaimo, Eva.
Viimeisen Adamin kyljestä vuotaneesta verestä uudestisynnytettiin samoin vaimo,
”Karitsan morsian”. 2 Kor. 11:2. Ilm. 21:9. = Kaikki Jeesuksen veren kautta
syntinsä anteeksi saaneet ovat yhdessä Hänen morsiusseurakuntansa.
Me uudestisyntyneet olemme uusi ihmissuku, Jumalan
seurakunta! Kiitos Jumalalle Hänen armostaan! Jeesus, joka osti meidät omalla
verellään, on ikuisen valtakuntamme Kuningas! Ilm. 5:914. –
Täällä Hänet kruunattiin Orjantappurakruunulla !!! Mutta
ylösnousemuksensa jälkeen Hänestä tuli herrojen Herra ja kuningasten Kuningas
Taivaassa ja maan päällä! Jeesus on Isän Jumalan tahdosta kaiken yläpuolella! 1
Kor. 15:24-28.
JUMALAN VALTAKUNTA
Jumalan valtakunta perustettiin Golgatan ristillä! 1
Kor. 3:11. Siihen tullaan sisälle ristin kautta, ”uskon kautta Jeesuksen
vereen”. Room.3:25.
– ”Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä!” Luuk.
17:20-21. ”Tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa
maailmassa todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu!” Matt.
24:14.
Ennen ristintyötä julistettiin sanomaa, että ”Jumalan
valtakunta on tullut teitä lähelle!” Matt. 3:2. 4:17. Ristintyön
jälkeen julistettiin jo alkaneen valtakunnan evankeliumia: Paavali ”julisti
Jumalan valtakuntaa ja opetti Herran Jeesuksen Kristuksen tuntemista kaikella
rohkeudella, kenenkään estämättä.” Apt. 28:31. Olemme seurakuntana jo nyt
ikuisen valtakunnan jäseniä. Pian Jeesus tulee ja kukistaa kaikki maailman
valtakunnat. Dan. 2:44. Silloin Seurakunta saa näkyvästi ottaa omakseen
ikuisen osansa: ”Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se
valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti.” Matt.
25:34.
”Hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita
ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu.” 2 Piet.
3:13.
HENGEN SINETTI JA HENKIKASTE
Pyhän Hengen sinetin saneet opetuslapset saivat
helluntaipäivänä Pyhän Hengen tulikasteen. Apt. 2:1-6. Samoin saivat Efeson kristityt
Hengen sinetin ennen Pyhän Hengen kastetta: ”Hänessä on
teihinkin, sitten kuin olitte kuulleet totuuden sanan, pelastuksenne
evankeliumin, uskoviksi tultuanne pantu luvatun Pyhän Hengen sinetti, sen,
joka on perintömme vakuutena, Hänen
omaisuutensa lunastamiseksi.” Efes. 1:13-14.
Efesolaiset olivat siis ensin tulleet uskoon, ja
saaneet siinä tapahtumassa Pyhän Hengen. Sen jälkeen he saivat
henkikasteen: ” … tuli Paavali,
kuljettuaan läpi ylämaakuntien, Efesoon ja tapasi siellä muutamia opetuslapsia.
Ja hän sanoi heille: "Saitteko Pyhän Hengen silloin, kun te tulitte
uskoon?" Niin he sanoivat hänelle: "Emme ole edes kuulleet, että
Pyhää Henkeä on olemassakaan." Ja
hän sanoi: "Millä kasteella te sitten olette kastetut?" He
vastasivat: "Johanneksen kasteella. …
Sen kuultuaan he ottivat (vesi)kasteen Herran Jeesuksen
nimeen. Ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, tuli heidän
päällensä Pyhä Henki, ja he puhuivat kielillä ja ennustivat.” Apt.
19:1-6.
Tähän samaan Jeesus tahtoo meidät johdattaa!
Useimmiten järjestys oli, että ensin tultiin uskoon,
sitten saatiin henkikaste! Niin tapahtui myös Korneliuksen kodissa. Apt.
10:44-48. Pietari kertoo siitä: ”Kun
minä rupesin puhumaan, tuli Pyhä Henki heidän päällensä, niin kuin
alussa meidänkin päällemme.” Apt. 11:15.
Jumalan seurakunnan tulee edelleen pitää yllä samaa
käytäntöä: Ihmiset tulevat uskoon, saavat siinä Pyhän Hengen sinetin eli
uudestisyntyvät ”Jumalan elävän ja pysyvän Sanan kautta Pyhästä Hengestä”.
Jumalan voimassa uskoon tulleet sitten tekevät parannuksen ja tulevat kasteelle
Jeesuksen Nimeen. Ja kaikki saavat Pyhän Hengen kasteen! Näin heidät puetaan
Voimalla korkeudesta. Kiitos Jeesus! – Mutta henkikasteen voi saada ennen vesikastettakin.
Se ei kuitenkaan muuta Jumalan Sanaa, että ”ottakoon kukin teistä (vesi)kasteen..”
Apt. 2: 38,41,47. Edellä mainitussa Korneliuksen kodin kääntymystapahtumassa
saatiin Pyhän Hengen kaste ennen vesikastetta pelastuskokemuksen yhteydessä.
Sellainenkin järjestys on edelleen toiminnassa.
Pyhän Hengen saaminen
uudestisyntymisessä ja Pyhän Hengen kaste ovat siis kaksi eri asiaa. Niitä ei
pidä myöskään sekoittaa vesikasteeseen.
EVANKELIOIMINEN
Pyhällä Hengellä täyttyneet opetuslapset lähtivät
kertomaan Jeesuksesta kuten lähetyskäskyssä opetetaan: ”Hän sanoi heille:
"Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille
luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se
tuomitaan kadotukseen. Ja nämä merkit seuraavat
niitä, jotka uskovat: minun Nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat
uusilla kielillä, nostavat käsin käärmeitä, ja jos he juovat jotakin
kuolettavaa, ei se heitä vahingoita; he panevat kätensä sairasten päälle, ja
ne tulevat terveiksi.” Kun nyt Herra Jeesus oli
puhunut heille, otettiin Hänet ylös taivaaseen, ja Hän istui Jumalan oikealle
puolelle. Mutta he lähtivät ja saarnasivat kaikkialla, ja Herra vaikutti heidän
kanssansa ja vahvisti sanan sitä seuraavien merkkien kautta” (Markus 16:15-20).
Ristintyön jälkeen Pietari julisti tätä
pelastussanomaa. Puheensa lopussa hän esitti vetoomuksen: ”Tehkää parannus
ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen Nimeen syntienne
anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.” Ensimmäinen
kristillinen saarna ei siis huipentunut ns. ”alttarikutsuun”, vaan kastekehotukseen!!! Saarnan tuloksena ihmiset tulivat
joukoittain uskoon ja kasteelle: ”Jotka nyt ottivat hänen sanansa
vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin
kolmetuhatta sielua.” Apt. 2:38,41. ”Ja HE pysyivät apostolien
opetuksessa, keskinäisessä yhteydessä, leivän murtamisessa ja rukouksissa.” Jae
42.
Uskoon tulleet, parannuksen tehneet
ja kasteella käyneet alkoivat toimia Jumalan seurakuntana! Siitä alkoi meidän
seurakuntamme toiminta, jossa pysymme loppuun asti. Otamme vastaan kaiken niin
kuin se oli alussa. Mm. vain kasteella käyneet voivat osallistua seurakunnan
toimintaan ja mm. ehtoolliseen. Mutta oppilaan paikalle ovat kaikki
tervetulleita!
Jeesus vei ristille syntimme ja sairautemme:
”Totisesti, meidän
sairautemme Hän kantoi, meidän kipumme Hän
sälytti päällensä. Me pidimme Häntä
rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta Hän
on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu
meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus
oli Hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja
Hänen haavainsa kautta me olemme paratut. Me
vaelsimme kaikki eksyksissä niin kuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle
tielleen.
Mutta Herra heitti Hänen päällensä kaikkien meidän
syntivelkamme. Häntä piinattiin, ja Hän alistui siihen eikä suutansa avannut;
niin kuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niin kuin lammas, joka on ääneti
keritsijäinsä edessä, niin ei Hän suutansa avannut. Ahdistettuna
ja tuomittuna Hänet otettiin pois, mutta kuka Hänen polvikunnastaan sitä
ajatteli? Sillä Hänet temmattiin pois elävien maasta; minun kansani rikkomuksen
tähden kohtasi rangaistus Häntä.” Jes.53:4-8.
"Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois
maailman synnin!” Joh. 1:29. ”Se on täytetty!”
Jeesus voitti kuoleman!
Joka päivä tuli ihmisiä uskoon. Apt.
2:47. Uudet uskoon tulleet ohjattiin sinne, missä ”oli paljon vettä”. Joh.
3:23. Heidät kastettiin upotuskasteella vedessä Herran Jeesuksen Kristuksen
Nimeen eli Jeesukselle. Rm.6:3-7; Apt.2:38 ,41; 8 :16; 10:47-48; 19:5; Kol.
3:17.
Uudet uskoon tulleet saivat samanlaisen Pyhän Hengen
kasteen, jonka apostolitkin alussa saivat. Sen merkiksi he saivat
kielilläpuhumisen lahjan: "Kun Pietari vielä näitä puhui, tuli Pyhä Henki
kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat. …, jotka olivat tulleet Pietarin
mukana, hämmästyivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin pakanoihinkin (mistä
he tiesivät sen?), sillä he kuulivat heidän puhuvan kielillä ja
ylistävän Jumalaa. Silloin Pietari vastasi:
"Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta
vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?” Ja hän käski
kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen Nimeen.. "
Apt.10:44-48. Kastekäsky ei ollut ehdotus!
Tämä Jerusalemissa perustettu ja Taivaasta johdettu
seurakunta levittäytyi uusille paikkakunnille! Sitä ei missään
kaupungissa perustettu uudelleen. Jokaiseen kaupunkiin valittiin
vanhimmat, ja paikallisseurakunta toimi heidän johdossaan. Jeesus johdattaa
tänäkin aikana seurakuntaansa asettamiensa johtajien kanssa. Taivas on näin
keskusorganisaatiomme, ja Golgata on ”pääkallonpaikkamme” (Golgata =
pääkallonpaikka). = Risti yhdistää. Sen tähden seurakunta kokoontuu ristintyön
perustalla ja Herran Jeesuksen Kristuksen ympärille!
Apostolisena
aikana seurakunnasta käytettiin nimeä Jumalan seurakunta. Nimi kuvaa omistussuhdetta. Seurakunta
on Jumalan. Tämän väärin ymmärtäminen on saanut aikaan hajaannusta Jumalan
kansan keskuudessa. Nykyisin puhutaan jopa sen ja sen veljen seurakunnasta; tai
se ja se veli perusti seurakunnan. Tuon kaltaiset lausunnot todistavat uskovien
suuren tietämättömyyden Raamatun seurakuntaopetuksesta. Kukaan ihminen ei ole
saanut tehtäväksi perustaa seurakuntaa! Sellainen olisi kaiken lisäksi täysi
mahdottomuus. Raamattu ei todellakaan opeta sellaista! Golgatalla perustettu
Jumalan seurakunta on ainoa Raamatun tuntema seurakunta. Tätä pyhien yhteistä
seurakuntaa tulee levittää uusille paikkakunnille.
Tunnettua
on, että ihmisten perustamalle seurakunnalle periytyy nimi perustajansa tai
opin painotuksen mukaan. Esimerkkinä luterilainen kirkko (Luther) tai
helluntaiseurakunta (Apt. 2. tapahtumat). Usein he keksivät mitä merkillisimpiä
nimiä lahkoilleen, hyviäkin. Mutta kaikki hyvätkin nimikyltit ovat hajaannuksen
elementtejä.
Myös
Jumalan seurakunnalle on periytynyt nimi perustajansa mukaan:
”Korintossa
olevalle Jumalan seurakunnalle” (1 Kor.
1:2; 2 Kor. 1:1).
”Älkää
olko pahennukseksi … Jumalan seurakunnalle (1 Kor.10:32; 11:16;
15:9).
”…
että minä ylen määrin vainosin Jumalan seurakuntaa” (Gal. 1:13).
”Sillä
teistä, veljet, on tullut niiden Kristuksessa Jeesuksessa olevien Jumalan
seurakuntain seuraajia, jotka ovat Juudeassa, … ” (1 Tessal. 2:14).
”että
tietäisit miten tulee olla Jumalan huoneessa, joka on elävän Jumalan
seurakunta” (1 Tim. 3:15).
Jumalan
seurakunnasta käytettiin alussa myös nimityksiä ”Kristuksen seurakunta” ja
”Herran seurakunta”. ”Kaikki Kristuksen
seurakunnat tervehtivät teitä” (Room. 16:16). ”… Pyhä Henki on pannut teidät kaitsijoiksi, paimentamaan Herran
seurakuntaa, jonka Hän omalla verellänsä on itselleen ansainnut” (Apt.
20:28).
Alussa
Jumalan seurakuntaa voitiin nimittää myös kaupungin nimellä. … tessalonikalaisten seurakunnalle
Isässä Jumalassa ja Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa…” (1 Tessal. 1:1).
Katso Ilm. 1:11 ja Tiitus 1:5.
Jumalan
seurakunta mainittiin monikossa laajempien alueiden yhteydessä. ”…Galatian
seurakunnille…” (Gal. 1:2) tai ”Makedonian
seurakunnissa” (2 Kor. 8:1). Galatiassa ja Makedoniassa oli useita
kaupunkeja, siksi seurakunnasta voitiin puhua monikossa. Raamattu pitää
tiukasti sen linjan, että yhden kaupungin kohdalla seurakunnasta puhutaan aina
yksikössä. ”Minä jätin sinut
Kreetaan, että asettaisit…joka kaupunkiin vanhimmat” (Tiitus 1:5). Yksi
kaupunki, yksi seurakunta; kaksi kaupunkia, kaksi seurakuntaa; seitsemän kaupunkia, seitsemän seurakuntaa,
jne.. Esimerkiksi Aasian seitsemän
seurakuntaa (Ilm. 1:11).
Mutta
Raamatusta otettu Jumalan antama seurakuntanimi ei yksistään tee jostakin
ihmisporukasta Jumalan seurakuntaa. Esim. luterilaisesta kirkosta ei tulisi Jumalan
seurakuntaa, vaikka se vaihtaisikin nimensä.
On
oltava Raamatun mainitsemat seurakunnan elementit. Alku on se, että jollakin
paikkakunnalla asuu uskoon tulleita ihmisiä. Nämä uskoon tulleet ihmiset ovat
oman paikkakuntansa Jumalan seurakunta. Heidän ei siis tule perustaa
seurakuntaa. Heidän tulee nyt alkaa säännöllisesti kokoontua jo olemassa
olevana Jumalan seurakuntana. Pyhä Henki sitten valitsee erilaiset toimimiehet
tehtäviin sekä jakaa armolahjoja (Efes. 4:11-16 ja 1 Kor. 12: 4-11). Hän johdattaa
seurakuntaan järjestyksen.
Ollakseen
todellisesti Jumalan seurakunta on sillä oltava Raamatun opettamassa
laajuudessa oleva seurakuntanäkemys. Se tarkoittaa, että paikallinen srk sulkee sisälleen kaikki sen paikkakunnan
uskoon tulleet, jotka ovat kastetut uskoontulonsa jälkeen. Kaikkia kutsutaan
yhteyteen!
Olet
oman paikkakuntasi Jumalan seurakunnan täysivaltainen jäsen kuuluessasi
Jeesukselle. Tämän jäsenyyden lisäksi Sinun ei pidä olla jäsen
ihmisperusteisissa uskonnoissa. Uskoville on sanottu näin: ”Te olette
Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne Hänen jäseniänsä.” 1 Kor. 12:27. Siinä
on mainittuna ainoa Raamatun tuntema seurakunnan jäsenyys.
Yksi seurakunta
voi kokoontua monessa eri paikassa (kuten esim. Jerusalemissa alkuaikana
tapahtui). Kysymyksessä on siitä huolimatta yhden ainoan seurakunnan toiminta.
ARMOLAHJAT
Monenlaiset armolahjat ja voimateot ilmenivät
alkuajan uskovissa: sairaat paranivat, ihmiset vapautuivat riivaajista,
ja synnistä vapautuneissa ”syntyi suuri ilo” .
”Filippus meni Samarian kaupunkiin ja saarnasi
heille Kristusta. Kansa otti yksimielisesti vaarin siitä, mitä Filippus
puhui, kun he kuulivat hänen sanansa ja näkivät ne tunnusteot, jotka hän teki.
Sillä monista, joissa oli saastaisia henkiä, ne lähtivät pois huutaen suurella
äänellä; ja moni halvattu ja rampa parani. Ja syntyi suuri ilo siinä
kaupungissa …… Mutta kun apostolit Jerusalemissa kuulivat, että Samaria oli
ottanut vastaan Jumalan sanan, lähettivät he heidän tykönsä Pietarin ja
Johanneksen. Ja tultuaan sinne nämä rukoilivat heidän edestänsä, että he
saisivat Pyhän Hengen; sillä Hän ei ollut vielä tullut yhteenkään heistä, vaan
he olivat ainoastaan kastetut Herran Jeesuksen nimeen. Silloin he
panivat kätensä heidän päällensä, ja he saivat Pyhän Hengen.”Apt.8:5-17.
Jumalan seurakunnalle annettiin ohjeet, joiden tulee
päteä Jeesuksen tulemiseen asti: "Pyrkikää osallisiksi
parhaimmista armolahjoista. Ja vielä minä osoitan teille tien, verrattoman
tien." 1 Kor. 12:31.
”Tavoitelkaa rakkautta ja pyrkikää saamaan
hengellisiä lahjoja.”
1 Kor. 14:1.
”Samoin tekin, koska tavoittelette henkilahjoja, niin
pyrkikää seurakunnan rakennukseksi saamaan niitä runsaasti.” 1 Kor.
14:12.
Otamme vastaan kehotuksen ja alamme tavoitella lisää
armolahjoja.
KAIKKI MUKAAN TYÖHÖN
Raamattu antaa ymmärtää, että seurakuntamme alussa
kaikki osallistuivat seurakuntatyöhön ja evankelioimiseen. He kertoivat
lähimmäisilleen Jeesuksesta, joka antaa synnit anteeksi ja vapauttaa paholaisen
vallasta! ”avaamaan heidän silmänsä, että he kääntyisivät pimeydestä
valkeuteen ja saatanan vallasta Jumalan tykö ja saisivat uskomalla minuun
synnit anteeksi ja perintöosan pyhitettyjen joukossa.” Apt. 26:18.
Rukouksemme on tässä vaiheessa, että Jumala
lähettäisi työmiehiä lopunajan elonkorjuuseen. Ennen muuta tarvitaan uskovia
yhteen kokoavia paimenia: ”Ja nähdessään kansanjoukot hänen tuli heitä
sääli, kun he olivat nääntyneet ja hyljätyt niin kuin lampaat, joilla ei ole
paimenta. Silloin Hän sanoi opetuslapsillensa: "Eloa on paljon, mutta
työmiehiä vähän. Rukoilkaa siis elon Herraa, että Hän lähettäisi työmiehiä
elonkorjuuseensa." Matt. 9:36-38. 1 Tess. 5:12-13. Hebr. 13:17.
Tarvitsemme nyt ennen muuta Jumalan asettamia seurakunnan johtajia!
Vanhin, johtaja,
paimen, kaitsija ovat samasta seurakuntavirasta käytettyjä nimityksiä.
Alkuseurakunta
ohjattiin toimimaan vanhimpien johdossa. Se oli eräs heidän menestymisensä
salaisuus. Jumalan perhe (Ef. 2:19,21)
kullakin paikkakunnalla sai kokea turvallisuutta apostolien asettamien
opetusten sisällä, joihin johtajat sekä sananopettajat ohjasivat uskovia.
Selkeät rajat luovat turvallisuutta. Siihen Pyhä Henki ohjaa.
Ylpeämielisten on
mahdoton alistua seurakuntakuriin ja keskinäiseen nöyryyteen johtajien
alaisuudessa. Siitä huolimatta Raamatun opetus pysyy muuttumattomana: ”Samoin
te, nuoremmat, olkaa vanhemmille alamaiset ja pukeutukaa kaikki keskinäiseen
nöyryyteen, sillä "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille Hän antaa
armon." 1 Piet. 5:5.
”Mutta me
pyydämme teitä, veljet, antamaan tunnustuksenne niille, jotka tekevät työtä
teidän keskuudessanne ja ovat teidän johtajanne Herrassa ja neuvovat
teitä, sekä pitämään heitä erinomaisen rakkaina heidän työnsä tähden. Eläkää
rauhassa keskenänne.” 1
Tess. 5:12-13.
”Olkaa kuuliaiset
johtajillenne ja tottelevaiset, sillä he valvovat teidän sielujanne niin
kuin ne, joiden on tehtävä tili, että he voisivat tehdä sitä ilolla eikä
huokaillen.” Hebr. 13:17.
Raamatun
opettamaan seurakuntakuriin alistumisen tulee edelleen tapahtua samalla
tavalla. On palautettava ennalleen johtajien kunnioittaminen. Näin on opetettu:
”Vanhimpia, jotka seurakuntaa hyvin hoitavat, pidettäköön kahdenkertaisen
kunnian ansainneina, varsinkin niitä, jotka sanassa ja opetuksessa työtä
tekevät.” 1 Tim. 5:17. Joh. 10:10-15.
Mutta asiassa on
toinenkin puoli, jota emme saa päästää käsistämme. Se on se, että johtajien
tulee muille esimerkkinä alistua seurakuntakuriin. Vanhimmiston
työnantajahan ei ole yksistään seurakunnan Yli-Paimen, Jeesus, vaan myöskin
Hänen seurakuntansa. Maailmallisesti tapahtuvaa herrana hallitsemista ei tule
esiintyä. Vanhimman päätehtävä on pitää lauma koossa sekä Sanalla ravittuna.
Työ onnistuu parhaiten nöyryyden esimerkin kautta. 1 Piet. 5. ”Joka itsensä
ylentää, se alennetaan!” Matt. 20:25-28. 23:5-12. Luuk. 22:24-26. Jeesus on
Paimenen esikuva. Filip. 2.
Tässä paimenen
tehtävänkuvaus: ”Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin,
haavoittuneet sitoa,, heikkoja vahvistaa.” Hes. 34:16.
Meidän tulee edelleen julistaa
vanhaa evankeliumia sen kaikessa alkuperäisessä sisällössä:
Uskon kautta Jeesuksen vereen Sinä saat syntisi
anteeksi ja Hän parantaa kaikki sinun sairautesi, ja osanasi on Jumalan
iankaikkinen valtakunta!
”Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhota, mitä hyvää
Hän on sinulle tehnyt, Hän, joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi ja
parantaa kaikki sinun sairautesi.” Ps.
103:2-6. ”Hän antoi minun suuhuni uuden virren, kiitoslaulun Jumalallemme!” Ps. 40:4.
Jeesus on Ainoa Pelastaja!
Uskonsuunnat sakramentteineen ym.
oppeineen
eivät voi pelastaa!
KRISTITYT - JUMALAN SEURAKUNTA
Alkuseurakunnan uskovia alettiin nimittää (nimitellä)
kristityiksi. Pian he omaksuivat itsekin tämän nimen. Apt. 11:26; 1 Piet.
4:13-16. Myöhemmin tätä eri paikkakunnille levittäytynyttä kristittyjen joukkoa
alettiin kutsua Jumalan seurakunnaksi. Mm. 1 Kor. 1:2; 1 Tessal.2:14. Uskoon
tulleiden ihmisten ymmärrettiin olevan Jumalan seurakunta. 1 Kor. 12:27.
Srk. ei ole kirkko tms. ihmisten perustama organisaatio. Tämän asian Pyhä Henki
on taas nostanut esiin koko maailmassa. Emme tarvitse toimintamme ylle ihmisten
keksimiä nimityksiä. Kokoonnumme Jeesuksen Nimessä Hänen ympärilleen
paikallisena seurakuntana ilman kirkko-nimikylttejä.
”Eikä
ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä
ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman." Apt. 4:12. Emme ole
luterilaisia kristittyjä tai helluntailaisia kristittyjä, jne. Olemme
kristittyjä ilman mitään etuliitteitä.
Tahdomme tuoda uusia sieluja sisälle Jumalan
rakkauteen, emme ihmisten keksimiin ja rahan voimalla pyöriviin uskonnollispoliittisiin
laitoksiin. Uudet uskoon tulleet saavat sitten opetusta: ”Opettakaa
heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää!”
Lähetyskäskyä toteuttamalla osoitamme olevamme
Jumalan seurakunta ja Jeesuksen opetuslapsia. Näin osoitamme oikeaa rakkautta
Jumalaa ja lähimmäistämme kohtaan. Matt.22:36-40; Joh. 13:34-35; 14:23-24.
Suurinta rakkautta lähimmäistä kohtaan on kertoa hänelle
Jeesuksesta, joka sovitti syntimme verellään ja kuolemallaan.
ESIMERKKI MEILLE
Alkuseurakunta kaikkine oppeineen ja
toimintatapoineen annettiin muuttumattomaksi esimerkiksi kaikille sukupolville. ”Minkä
olette alusta asti kuulleet, se pysyköön teissä. Jos teissä pysyy se, minkä
olette alusta asti kuulleet, niin tekin pysytte Pojassa ja Isässä. Ja tämä on
se lupaus, minkä Hän on meille luvannut: iankaikkinen elämä.” 1 Joh.
2:24,25.
Uskomme siis Jeesukseen Kristukseen ja Hänen opetuksiinsa
Raamatun opettamalla alkuperäisellä tavalla. Suuntamme on takaisin
apostolisen ajan uskoon, oppiin ja seurakuntaelämään ja kokonaan eroon
ihmisten perustamista kirkoista yms. uskonsuunnista. Emme ota enää
askeltakaan uskonsuuntia kohti. Mutta siunaamme niihin kuuluvia veljiä ja
sisaria, jotka kuitenkin ovat kanssamme matkalla samaan Taivaaseen.
Mitä alkuperäinen kristinusko kaikilta osin on, sen
voimme lukea mm. Apostolien teoista, joka on Jumalan seurakunnan historiikki.
Se kertoo alkuhistoriamme noin kolmekymmentä vuotta ristintyöstä eteenpäin.
Mutta linja tarkentuu Paavalin, ym. opetuskirjeissä.
Lk. 1:1-4. Apt. 1:1-5.
Näemme
Raamatusta, ettei Jeesus itse perustanut minkäänlaista uutta kirkkokuntaa. Hän
ei antanut seuraajilleenkaan ohjetta uuden uskonnon perustamiseen puhumattakaan
monista uskonnoista. Raamatussa ei ole ohjetta minkäänlaisten uskonsuuntien
perustamiseen. Seurakunta on eri asia. Vasta 300-luvulla alkoi kirkollinen
kehitys. Uskonsuuntia alettiin perustaa vastoin Raamatun opetusta. Tuo
harhainen käytäntö jatkuu yhä tuottaen aina vain lisää hajaannusta.
Alkuperäinen
kristinusko jäi toimimaan ”ulkopuolelle leirin” jossa se edelleen toimii
pienessä mittakaavassa. Halki vuosisatojen on ollut pieniä uskovien ryhmiä,
joille on tärkeintä pysyä alkuperäisessä uskossa.
Tänä aikana
(vuonna 2011) lähes kaikki, oikeassa uskossa olevatkin ovat mukana tuossa
surkeassa hajaannustilassa, erilaisten nimikylttien alla erossa toisistaan.
Nimikyltit erottavat! Niiden poistaminen yhdistää!
Uudessa
Testamentissa ei lainkaan esiinny sanaa ”kirkko” seurakuntaa
tarkoittavana. Tämän seikan huomasi vuoden 1992 suomennoksen
raamatunkäännöskomiteakin. He päättivät poistaa ”puutteen”. Ja nyt uudessa raamatunkäännöksessä on sana ”kirkko”. Matt.16:18. Mutta sitä ei
edelleenkään ole Raamatussa. Alkutekstissähän tässä kohden on sana ekkleesia, jonka merkitys on, ekk = ulos,
leesia = kutsutut. Uloskutsutut eli Jumalan seurakunta on kokonaan eri
asia kuin kirkko. "Antakaa pelastaa itsenne (ulos) tästä
nurjasta sukupolvesta.” Apt.2:40.
Synnistä
vapautetut ihmiset ovat ekkleesia, Jumalan srk. Room. 6:22.
Vuoden 1992 harhaan johtavaa Raamatun käännöstä ei tule käyttää.
UUSUSKONNOT
Raamattu
varoittaa meitä uususkonnoista. Niitä nimitetään yhteisnimellä Baabel. Baabel = sekoitus eli Raamatulle vieras sekauskonto. Katso esim. Room. 16:17-18; Apt
20:28-31; 1 Joh. 2:18-19; Ilm. 18:4; 1 Tim.6:3-5. Katolinen kirkko yhdessä
kaikkien perustettujen uskonsuuntien kanssa on Baabel. “Ja hänen otsaansa
oli kirjoitettu nimi, salaisuus: "Suuri Babylon, maan porttojen ja
kauhistuksien äiti.” Ilm. 17:5. Porttous merkitsee vieraita suhteita.
Katolisuus yhtyi maailman kanssa ja tuli siinä portoksi.
1
Kor. 6:15-17. (Aiheesta
lisää opetuskirjasessani BAABELIN SEKAUSKONTO. Sitä saa tilata kirjoittajalta.
Ei maksa mitään.)
JULMIA SUSIA
Paavali
ennusti, että apostolisen ajan jälkeen uskovien keskuuteen ”tulee julmia
susia, jotka eivät laumaa säästä”. Apt. 20:29-30.
Roomalaiskatolinen
kirkko oli ensimmäinen uususkonto. Sen keisarit ja paavit olivat JA OVAT Jumalan
seurakuntaa hajottavia ”julmia susia”.
Katolinen
kirkko muodosti käsitteen ”kristikunta”, johon luetaan kuuluviksi kaikki
kastetut huolimatta heidän kääntymisestään. Tuo maailman kanssa liittoutunut
Baabelin sekauskonto sivuutti apostolisen uskon ja muodostui kirkoksi. Alusta
asti se oli turmeluksen tiellä levittäen Jumalan seurakuntaan turmiollista
väärän opin sekaannusta. Porttokirkon häikäilemätön rahanahneus teki siitä Ilm.
17-18. toteuttajan. Se ”oli puettu purppuraan ja helakanpunaan ja koristettu
kullalla ja jalokivillä ja helmillä ja piti kädessään kultaista maljaa, joka
oli täynnä kauhistuksia ja hänen haureutensa riettauksia.” Ilm. 17:4-6.
Kirkon
keskiajalla harjoittamat vääräuskoisten likvidoinnit olivat täynnä mitä
julminta väkivaltaa, sotaa ja kauhun lietsontaa. Sitä vainoa saivat kokea monet
alkuperäiseen kristinuskoon pitäytyvät kristityt. ”Ja minä näin sen naisen
olevan juovuksissa pyhien verestä ja Jeesuksen todistajain verestä.” Ilm.
17:6. Katolisen kirkon toimesta on murhattu miljoonia ihmisiä, ja mitä
julmimmilla tavoilla. Kirkon aiheuttamat uskonsodat ja inkvisitiolaitoksen
julmuudet ovat ihmiskunnan ruminta historiaa.
Kirkko korvasi
Pyhän Hengen puuttumisen keksimällä sakramentit ja kirkkovuoden pyhäpäivät sekä
päivän tunnussanasysteemin. Gal. 4:9-11.
Kansankirkossa
alettiin luetteloida jäsenet. Syntyi käsite ”liittyä seurakuntaan” eli saada
nimi kirkonkirjaan. Tähän liittyi paljon taikauskoa ja sen kautta
tietämättömyydestä johtuvaa pelkoa: ”Ellei nimeni kuulu jäsenkortistoon,
en kuulu kirkkoon.” Se oli senaikaisessa käsityksessä kauhun asia. Se tarkoitti
yhtä kuin olla kirottu. Jossain määrin tämä taikauskoinen käsitys toimii
edelleen, jopa vapaitten uskonsuuntien
piireissä: ”Nimi jäsenkortistoon, niin kuulut seurakuntaan. Nimi pois
jäsenkortistosta, etkä enää kuulu seurakuntaan.” Mutta näin ei Raamattu missään kohden opeta.
Sellainen on vierasta sekauskontoa.
Raamattu tuntee ainoastaan yhden jäsenluettelon: ”…iloitkaa siitä, että
teidän nimenne ovat kirjoitetut Taivaissa.” Luuk. 10:20.
Maallinen
lakikaan ei edellytä jäsenkortiston pitämistä kuten jotkut tietämättömät ovat
väittäneet. Kristilliset yhdistykset ovat toinen asia. Mutta Jumalan seurakunta
ei ole yhdistys, vaan taivaasta johdettu pyhien joukko. 1 Kor. 1:2.
Meillä
Suomessa toimiva saksalaisuskonto, evankelisluterilainen kirkko on eräs uususkonto.
Se on paavin vallasta 1500-luvulla erkaantunut katolisen kirkon lahko.
Luterilaisuus syntyi siis 1500 vuotta kristinuskon ja Jumalan seurakunnan
syntymisen jälkeen. Tuo maailmallinen uskonto on eksyttänyt suuria ihmismassoja
pois alkuperäisestä kristinuskosta. Eräs sen harhaoppi on emäkirkosta peritty
lapsikasteen sakramentti. Sillä harhallaan kirkko on pitänyt etsiviä ihmisiä
erossa Jeesuksesta. Heille on esitetty tuo petollinen valhe, että ihmiset muka
ovat jo pelastuneet ja saaneet syntinsä anteeksi lapsikasteessa.
Näin
luterilainen kirkko pettää ihmisiä saaden heidät estetyksi pelastuksen
etsimisestä. Valheen hengen synnyttämä oppi, että kirkon jäsenyydellä sen
lapsikasterituaaleineen muka on pelastava vaikutus, on ihmiskunnan julminta
eksytystä. Jumala varjelkoon ihmisiä luterilaiselta uskonnolta. Lisäksi kansa
on saatu luottamaan, että papin suorittama ruumiin siunaus muka olisi tae
Taivaaseen pääsystä. Mutta ihmisen tila ei muutu enää kuoleman jälkeen. Jos
ihminen ei ole ottanut vastaan syntien anteeksiantoa tässä ajassa, ei hänellä
enää koskaan ole muutoksen mahdollisuutta. Tänään on mahdollista ottaa vastaan
Jeesus!!! Huomisesta emme tiedä!
Alkuseurakunnan
kristityt eivät olleet luterilaisia; siksi mekään emme ole.
Maailmallista
nimikristillisyyttä pahimmillaan edustavat uskonnot, jotka ovat Ekumeenisen
liikkeen ja Kirkkojen maailmanneuvoston jäseniä. Ekumeenisen liikkeen Toiminnan
päämääränä on ihmisperusteisten uskontojen yhdistäminen. Se on saanut
mukaan myös elävässä uskossa olevia yksilökristittyjä. He ovat eksyneet.
Tuossa suuntauksessa ei enää ole kyseessä uskovien yhteys Raamatun opetusten
pohjalla, vaan siinä rakennetaan ihmistekoista, ihmisten tekemien
nimikristittyjen yhteyttä.
2
Tes.2:10-12.
Kirkot
opettavat pelastavansa ihmiset toimittamiensa sakramenttien kautta. Näin
sakramentit ovat tulleet Jeesuksen tilalle. Mutta todellisuus pysyy:
Jeesus itse on Ainoa Pelastaja!
”Ja
minä kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: "Lähtekää siitä ulos, te minun
kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin
kärsiä hänen vitsauksistansa” (Ilm. 18:4).
Uskontojen
sisällä, siis jopa pääporttokirkossa (= roomalaiskatolinen) on Jeesuksen omia.
Heitä kutsutaan sieltä ulos. Tämä Hyvän Paimenen ääni kuuluu tässä
kirjoituksessa: ”Palatkaa takaisin seurakuntaan! Irrottautukaa paholaisen
keksimästä uskonnollisesta toiminnasta.” Matt. 7:15-23.
”Me
tiedämme, että olemme Jumalasta, ja koko maailma (kaikkine uskontoineen) on
pahan vallassa” (1 Joh. 5:19).
”Antakaa
pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta” (Apt.2:40) ja sen
sekauskonnoista.
”Älkää mukautuko tämän
maailmanajan mukaan,
vaan muuttukaa mielenne
uudistuksen kautta,
tutkiaksenne, mikä on
Jumalan tahto,
mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.”
Room. 12:2.
”Älköönkä teillä olko mitään
osallisuutta pimeyden hedelmättömiin tekoihin,
vaan päinvastoin
nuhdelkaakin niistä.”
Ef. 5:11.
_________________________________
TAKAISIN ALKUUN
Yhä kuuluu Raamatun sivuilta
alkuajan opetus:
”Ei yli sen, mikä on
kirjoitettu.” 1 Kor.4:6.
Kukaan ei ole saanut lupaa
tehdä lisäyksiä Raamatun kirjoituksiin –
ei paavi tai Lutherkaan.
Kristinusko oli valmis
apostolisena aikana,
noin vuonna 100 jKr. Raamatun lopussa onkin kehotus: ”.. jos joku
panee niihin (Raamatun kirjoituksiin) jotakin lisää, on Jumala
paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan; ja
jos joku ottaa pois jotakin tämän profetian kirjan sanoista, niin Jumala on
ottava pois sen osan, mikä hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin,
joista tässä kirjassa on kirjoitettu.” Ilm.22:18-19.
Laitoskirkot
esim. luterilaisuus on tuonut Raamatun rinnalle lukuisia lisäyksiä. Näitä ovat
mm. tunnustuskirjat, kirkkokäsikirjat, kirkkolaki, katekismus, virsikirja jne..
Tästä huolimatta ihmisille väitetään, että kansankirkossa pitäydytään yksin
Raamattuun. Väite ei ole tosi. Jumala on ilmoittanut meille tahtonsa
Raamatussa, ei ihmisten kirjoittamissa opin määrittelyissä, mm.
katekismuksissa.
Raamatun
opetuksissa pysyminen tarkoittaa sitä, että asetamme jokaiseen hengellistä
seurakuntaelämää koskevaan väitteeseen kysymykset: Tekikö
alkuseurakunta niin? / Missä kohden Raamattu opettaa niin? –
Jos jotakin asiaa ei löydy Raamatusta, poistamme sen uskonelämästämme.
Näin teemme pesäeron vääristyneisiin kristinuskon muotoihin. Ja jos jokin
asia löytyy Raamatusta otamme sen iloiten vastaan. Näin tehden kuljemme
takaisin alkuperäisen kristinuskoon! Tämä on Jumalan tahto.
Jumalan
Hengen liikehdintä on nyt siirtämässä painopistettä ulkopuolelle kaikkien
uskonsuuntien, takaisin alkuperäiseen seurakuntatoimintaan. Tämä liikehdintä on
muuttuva suureksi joukkopaoksi ulos Baabelista.
Tästä
alkaa herätys, jota maailma ei ole milloinkaan ennen nähnyt.
Matt.
25:6-7. Joh. 17:17-23. Taivas kutsuu!!!
Jumalan
suuri siunaus ja menestys taivaallisine iloineen, mutta myös ahdistuksineen ja
vainoineen odottaa ulkopuolella uskontojen toimivia kristittyjä.
Kaikkia
kutsutaan mukaan tähän siunaukseen. Vaikeuksia ei ole puuttuva!
Mutta
Jeesus Kristus on Herra kaiken myrskynkin keskellä!
Tällä
linjalla pysyessämme Pyhä Henki saa toimintaedellytykset Joh. 17:21-23
mukaiselle Jeesuksen yhteysrukouksen toteutumiselle.
+
Alkuperäisen
kristinuskon mukainen seurakunta-käsitys on näin:
Jumala
siunaa tässä opetusvihossa esitetyn seurakuntatyön.
Rukoile! Jospa Pyhä Henki tahtoo
johdattaa sinut aloittamaan tämän
seurakuntatyön omalla paikkakunnallasi? Kokoa uskovia yhteen ja
aloittakaa toiminta. Jeesus on siinä mukana, kun työtä tehdään rakkaudessa ja
kaikkia Jumalasta syntyneitä siunaten.
__________________________
Ota yhteyttä: