Nykyiseen
hengelliseen tilanteeseen apostolisen seurakunnan ( joka on yksi Kristuksen
ruumis kullakin paikkakunnalla) nouseminen on välttämättömyys.
Eri
kirkkokunnat ovat jo niin pitkällä luopumuksessa, ettei niiden suhteen ole
odotettavissa uudistusta parempaan suuntaan.
Eriseuroissa ja lahkoissa kiinni
riippumisen sijaan, olisi uskallettava lähteä paikkakunnittain keskinäisen
kokoontumisen linjalle yhtenä Jumalan seurakuntana ilman jakavia nimikylttejä.
Yhteiskristillisyydestä
on luovuttava, sillä se on yksi ekumenian muoto ja syntiä Herran edessä.
”Yhteiskristillinen”
-sana pitää sisällään hajaannuksen kirouksen siemenen.
Jumalan pyhiä ei kerta
kaikkiaan saa olla monia erilaisia ryhmittymiä.
Raamattu puhuu yhdestä
Kristuksen ruumiista ja yhdestä seurakunnasta kullakin
paikkakunnalla.
Nimikylttien kantaminen ja
niiden alle alistuminen on lahkolaisuutta, joka voidaan rinnastaa epäjumalien
palvontaan.
Yhteiskristillisyyden sijaan
olisi parempi toteuttaa käytännössä Herraa Jeesusta totellen Jumalan
pyhien yhteyttä.
Kirkkokuntaperustuksen
sijaan tulisi kaikkien uudestisyntyneiden Jumalan lasten rakentaa apostolien
ja profeettain perustukselle seurakuntayhteys paikkakunnallaan.
Seurakunnan kulmakivenä on Jeesus Kristus; ja se on Hengessä ja Hengen
yhteydessä tapahtuvaa rakentumista.
Kutsun ja kehotan niitä,
joilla on vanhimman kutsu Herralta, näyttämään esimerkkiä Herran omille
lähtemällä ulkopuolelle leirien Kristuksen pilkkaa kantaen, vain Jeesus nimeä
korottaen yhtenä elävänä ja voitollisena joukkona kutsumaan ihmisiä
pelastukseen Herramme Jeesuksen ruumiin jäsenyyteen.
Eri kirjoituksista poiminut
K.T.