Ihmisillä on yleensä
Raamatun opetuksista oma mielipide. Opetusten sellaisinaan hyväksyminen on
harvinaisempaa.
Tämä ”avionrikkoja
sukupolvi” ei anna Raamatun ohjata mielipidettään, vaan yrittää vääntää
Raamattua olemaan heidän mielipiteensä kannalla. - Tästä on hyvänä esimerkkinä
raamatunväännös vuodelta 1992. –
Uskovillekaan ei aina kelpaa
Raamatun suora tie avioliittoon liittyvissä kysymyksissä.
Asioita väännellään useinkin
siitä syystä, että omat intressit painostavat niin tekemään.
Nöyrtymätön mieli taipuu
mielellään vääränlaiseen armon korostamiseen. ”Kyllä Jumala ymmärtää. Mehän
olemme kaikki heikkoja.” Sellaiset ovat halpamaisia verukkeita, jos niillä
aiotaan puolustaa tunnustamattomia syntejä tai oikeutta synnin harjoittamiseen.
Sanan julistajissakin on
paljon eronneita ja uudelleen avioituneita. He eivät useinkaan ole tunnustaneet
elämänsä erehdyksiä ja syntejä, vaan päinvastoin tahtovat eri verukkein niitä
puolustella. Sellainen toiminta johtaa väistämättä Raamatun opetusten
vääristelyyn ja sitä kautta jopa pelastuksen menettämiseen.
Jos joku eronnut ei ole
tunnustanut eroaan syntinä ja selvittänyt asioitaan Jumalan ja ihmisten edessä,
ei hän ole kykenevä muita opettamaan. Sellainen levittää ympärilleen vain
luopumuksen henkeä.
Raamatun suorat ja selvät
opetuksetkin tarvitsevat usein selityksen. Tämän tähden Jumala on asettanut
seurakuntaansa opettajan viran.
”Kuinka minä voisin
ymmärtää, ellei kukaan minua opasta” (Apt.
8:31).
”Hän antoi muutamat apostoleiksi,
toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi” (Efes.
4:11).
Mutta miten suuri onkaan
opettajan vastuu!
Ajatellaan seuraava
esimerkki: Uskovalla avioparilla on riitaa. Rukouselämä ei enää suju (kuten ei
mikään muukaan). Riitaisuus menee lopulta niin pitkälle, että toinen jo uhkaa
avioerolla. Tässä vaiheessa otetaan yhteyttä seurakunnan vastuuveljiin, sanan
opettajiin. Jos nyt sanan opettaja (esim. itse eronnut) alkaa ”ymmärtää” tätä
avioeroa haikailevaa uskovaa, niin hän saattaa pian olla Jumalan edessä
vastuussa tuon perheen hajottamisesta. –
Perheissä tulee olla selkeä
päätös, ettei avioerolla edes uhata. Avioerolla uhkaaminen saa liikkeelle
sisäisen prosessin, joka lopulta johtaa eroon.
Jokaisen Jumalan palvelijan
tulee pitää kiinni siitä tosiasiasta, ettei avioero kuulu Jumalan
suunnitelmiin. Seurakunta ei hyväksy avioeroa, koska Jumalakaan ei sitä
hyväksy.
Avioero tosin on oikeutettu
haureuden synnin tähden. Siinäkään tapauksessa ero ei kuitenkaan ole suositeltavaa.
Anteeksiantamus on korkein tie.
Saamme kyllä opettaa, että
ääritapauksessa riitaisa aviopari voi muuttaa erilleen asumaan. Se ei silti
tarkoita eroamista. Sellaisessa tilanteessa vain otetaan joksikin aikaa
etäisyyttä tarkoituksena saada avioliitto taas kuntoon. Tällaisella
toimenpiteellä voidaan pelastaa riitaisa avioliitto. Tästä on olemassa hyviä
kokemuksia. On kuitenkin muistettava, että niin voidaan toimia vain silloin kun
muuta keinoa ei löydy. Mahdoton perhetilanne saattaa tulla esimerkiksi puolison
alkoholin käytöstä. Jumalan lapsenhan ei pidä olla alkoholia käyttävän henkilön
kanssa samassa asunnossa, riivaajien vaikutuspiirissä. –
Jumalan seurakunta siis
tukee avioliittoja, ei missään tapauksessa eroamista.
Miten eri tilanteissa tulee
toimia ?
Johanneksen evankeliumin
8:3-11. on opettavainen kertomus:
”Silloin kirjanoppineet
ja fariseukset toivat hänen luoksensa aviorikoksesta kiinniotetun naisen,
asettivat hänet keskelle ja sanoivat Jeesukselle: "Opettaja, tämä nainen
on tavattu itse teosta, aviorikosta tekemästä. Ja Mooses on laissa antanut
meille käskyn, että tuommoiset on kivitettävä. Mitäs sinä sanot?"
Mutta sen he sanoivat
kiusaten häntä, päästäkseen häntä syyttämään. Silloin Jeesus kumartui alas ja
kirjoitti sormellaan maahan. Mutta kun he yhä edelleen kysyivät häneltä, ojensi
hän itsensä ja sanoi heille: "Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä
ensimmäisenä kivellä." Ja taas hän
kumartui alas ja kirjoitti maahan. Kun
he tämän kuulivat ja heidän omatuntonsa todisti heidät syyllisiksi, menivät he
pois, toinen toisensa perästä, vanhimmista alkaen viimeisiin asti; ja siihen
jäi ainoastaan Jeesus sekä nainen, joka seisoi hänen edessään. Ja kun Jeesus ojensi itsensä eikä nähnyt
ketään muuta kuin naisen, sanoi hän hänelle: "Nainen, missä ne ovat, sinun
syyttäjäsi? Eikö kukaan ole sinua tuominnut?" Hän vastasi: "Herra, ei kukaan." Niin Jeesus sanoi
hänelle: "En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä
tee."
Kertomuksen nainen oli
Jumalan kansaan kuuluva, avioliitossa oleva ihminen. Naimisissa oleva nainen ja
toisen miehen kanssa ”itse teossa”, sukupuolisuhteessa. Inhottava synti. Näin
me kaikki oikeutetusti toteamme.
Emme tiedä kaikkia naisen
syntiin johtaneita syitä. Oliko oma avioliitto toimimaton, vai oliko vieras
mies vain saanut naisen suostuteltua syntiin, vai oliko peräti toisin päin.
Joka tapauksessa lankeemus oli tapahtunut. - Syntiin langennut mies oli
häipynyt eikä hänestä enää kerrota halaistua sanaa. Pääsi kuin koira veräjästä.
Mutta hän on kerran tuleva tuomiolle teostaan (Snl. 6:27-33). Jumalalta tuo
teko ei jäänyt huomaamatta. Kaikki
syntiin johtaneet syyt ovat Jumalan tiedossa. Ja kukin saa tekojensa mukaan!
Uskon, että kertomuksen nainen katui ja häpesi syvästi
syntiään, ei ainoastaan kiinni jäämistään. Jos näin ei olisi ollut, Jeesus
olisi jättänyt armon sanat hänelle sanomatta. Nainen sai kuulla siunatut
Vapahtajan sanat: ”En minäkään sinua
tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee.” Hän sai armon.
Mitä
nainen teki armahduksensa jälkeen, siitä Raamattu ei kerro. Menikö hän miehensä
luo, joka ei asiasta tiennyt, ja oli kuin ei mitään olisi tapahtunut ? Tässä
tapauksessa ei anteeksiantamus olisi jäänyt voimaan.
Vai
menikö nainen nöyrästi miehensä luo kertoen koko asian, alistuen miehensä
tuomittavaksi ja mahdollisesti hylättäväksi ?
Tämä
jälkimmäinen vaihtoehto on todennäköisin. Ajatellessamme katuvaa ja nöyrästi
syntinsä tunnustavaa naista miehensä edessä voimme ajatella, että mieskin antoi
hänelle anteeksi. Näin ainakin siinä tapauksessa, jos hän tunsi Jeesuksen
jumalalliset valtuudet.
Jos
joku on tehnyt syntiä, mutta katuen ja nöyrästi tunnustaen hylännyt syntinsä,
niin mekin annamme asian unohtua. Unohtaminen on kunnioitettava asia.
”Kuka on Jumala, niin kuin sinä olet, joka annat
pahat teot anteeksi ja käyt ohitse perintösi jäännöksen rikosten? Ei hän pidä
vihaa iäti, sillä hänellä on halu laupeuteen.
Hän armahtaa meitä jälleen, polkee maahan meidän
pahat tekomme. Kaikki heidän syntinsä
sinä heität meren syvyyteen” (Miika
7:18-19).
Joku
on viisaasti sanonut edellisen Raamatun kohdan perään: ”Ja rannalle on
pystytetty kyltti, jossa lukee: ONKIMINEN KIELLETTY.”
Katumaton ja nöyrtymätön ei voi saada syntejään anteeksi.
”… eivätkä ole katuneet sitä saastaisuutta ja
haureutta ja irstautta, jota ovat harjoittaneet” (2 Kor. 12:21). ”Jumala on
ylpeitä vastaan, mutta nöyrille Hän antaa armon” (Jaakob 4:6).
”Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka
ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon. Onnellinen se ihminen, joka aina on
aralla tunnolla, mutta joka sydämensä paaduttaa, se onnettomuuteen lankeaa” (Snl. 28:13).
Jos
joku sitten on nöyrtynyt tunnustamaan ja hylkäämään syntinsä ja siten saanut
syntinsä anteeksi, tarkoittaa se, että asia on unohdettu. Siitä ei enää puhuta.
Rakkaus ”ei muistele kärsimäänsä pahaa” (1 Kor. 13:5).
”Rakkaus peittää syntien paljouden!”(1 Piet. 4:8).
Tämän
asian suhteen on erotettava suuret ja pienet synnit toisistaan. Haureuden synti
on suuri, koska se rikkoo erityisesti Jumalan luoman pyhän luomisjärjestyksen.
Jumala on luonut ihmisen pysymään yhdessä parisuhteessa. Luomisjärjestyksen
rikkoja on tehnyt synnin omaa ja toisen sisäistä ihmistä ja persoonallisuutta
vastaan.
Kaikki
synti on häpeällistä. Esim. vain alhainen ihminen voi varastaa. Varkaus ei
kuitenkaan riko pyhäksi tarkoitettua ihmisen sisintä siinä määrin kuin haureus.
Varastamansa voi palauttaa ja korvata vahingon. Haureuden syntiä ja sen
seurauksia ei kaikissa tapauksissa voida milloinkaan tehdä tyhjäksi.
Haureudesta alkunsa saaneet lapset ovat siitä eräs esimerkki. Ja sisimpään
jäävä jälki ei välttämättä parane koko elämän aikana.
Jumala
on luonut miehen ja naisen välisen sukupuoliyhdynnän niin kokonaisvaltaiseksi
tapahtumaksi, että siinä tapahtuu myös sisäisten ihmisten yhtyminen. Sen vuoksi
parisuhteen vaihtaminen rikkoo ihmisen sisintä.
”Joka vaimon kanssa avion rikkoo,
on mieletön; itsensä menettää, joka niin tekee. Hän saa vaivan ja häpeän, eikä hänen häväistystään pyyhitä pois” (Snl.
6:27-33).
Eronnut
uskova saa kärsiä syntinsä seurauksia loppuikänsä. Paljon puhdasta ja hyvää on
menetetty lopullisesti. Kärsimystä aiheuttavat kanssaihmiset. Mm.
juoruilijoille sellainen asia on herkullinen makupala.
Haureuden synti on häpeällinen.
Haureus loukkaa suuresti
Jumalaa sekä Hänen seurakuntaansa (=Kristuksen ruumista).
”Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne ovat Kristuksen
jäseniä? Ottaisinko siis Kristuksen jäsenet ja tekisin ne porton jäseniksi?
Pois se! Vai ettekö tiedä, että joka
yhtyy porttoon, tulee yhdeksi ruumiiksi hänen kanssaan? Onhan sanottu:
"Ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi."
Mutta joka yhtyy Herraan, on yksi henki hänen kanssaan.
Paetkaa haureutta. Kaikki muu
synti, mitä ikinä ihminen tekee, on ruumiin ulkopuolella; mutta haureuden
harjoittaja tekee syntiä omaa ruumistansa vastaan.
Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän
Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja
ettette ole itsenne omat? Sillä te
olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne” (1 Kor. 6:15-20).
Haureuden synti vetää
harjoittajansa ylle häpeän ja Jumalan rangaistuksen.
”Voiko kukaan kuljettaa tulta
helmassaan, puvun häneltä palamatta?
Voiko kukaan kävellä hiilloksella, jalkain häneltä kärventymättä? Samoin käy sen, joka menee lähimmäisensä
vaimon luo: ei jää rankaisematta kukaan, joka
häneen kajoaa. …
- Vieras seksisuhde ei jää rankaisematta! -
MIKÄ ON HAUREUTTA ?
Ensimmäisen
korinttolaiskirjeen 7. luvussa annetaan ymmärtää, että kaikki miehen ja vaimon
välisen sukupuolisuhteen ulkopuolella tapahtuva seksuaalisuuden harjoittaminen
on haureutta.
”Haureuden syntien välttämiseksi
olkoon kullakin miehellä oma vaimonsa, ja kullakin naisella aviomiehensä” (1 Kor. 7:2).
Jumalan
tahto on luomisesta asti ollut, että ihmiset yleissääntöisesti menevät
naimisiin haureuden syntien välttämiseksi. Poikkeuksia tästä linjasta ovat
Matt. 19:11-12 tapaukset. Myös yksin elämisen valinneet ovat Jumalan siunauksen
alla ilman seksuaalielämää. Sellaisia ovat ns. ”Paavalin armon” saaneet (1
Kor.7:7).
”Rakkaani, niin kuin outoja ja
muukalaisia minä kehotan teitä pidättymään lihallisista himoista, jotka sotivat
sielua vastaan”
(1 Piet.2:11).
Puhdas
seksuaalisuus avioliitossa on Jumalan siunausta. ”Irstas meno” (Efes.5:18) taas
on pahoille hengille antautumista. ”Tiedättehän, mitkä käskyt me
olemme Herran Jeesuksen kautta teille antaneet. Sillä tämä on Jumalan tahto,
teidän pyhityksenne, että kartatte haureutta (avioliitossakin), että kukin teistä
tietää ottaa oman vaimon pyhyydessä ja kunniassa, ei himon kiihkossa niin kuin
pakanat, jotka eivät Jumalaa tunne” (1 Tessal. 4:3-5).
Kun
molemmat puolisot ottavat huomioon toistensa tarpeet 1 Kor. 7:3-6 mukaisesti,
niin onnellinen avioelämä on taattu.
Jotkut
ovat katsoneet pornofilmejä. Niin tehden he ovat antaneet riivaajille pääsyn
kotiinsa ja avioliittoonsa. Haureuden henki on pornon takana. Pornolehtien
lukeminen on saastaista haureutta. Jokaisen on tehtävä selvä parannus ko.
synnistä.
”… pyrkikää pyhitykseen…” (Hebr. 12:14). Jumalan
siunausvirta aukenee kun padot poistetaan.
Jeesuksen opetus
”Ja fariseuksia tuli hänen
luoksensa, ja he kiusasivat häntä sanoen: "Onko miehen lupa hyljätä
vaimonsa mistä syystä tahansa?" Hän vastasi ja sanoi: "Ettekö ole
lukeneet, että Luoja jo alussa 'loi heidät mieheksi ja naiseksi' ja sanoi: 'Sen
tähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne
kaksi tulevat yhdeksi lihaksi'? Niin
eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä
älköön ihminen erottako." He sanoivat hänelle: "Miksi sitten Mooses
käski antaa erokirjan ja hyljätä hänet?" Hän sanoi heille: "Teidän
sydämenne kovuuden tähden Mooses salli teidän hyljätä vaimonne, mutta alusta ei
niin ollut. Mutta minä sanon teille:
joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden ja nai toisen, se tekee huorin;
ja joka nai hyljätyn, se tekee huorin."
Opetuslapset sanoivat hänelle: "Jos miehen on näin laita vaimoonsa
nähden, niin ei ole hyvä naida." Mutta hän sanoi heille: "Ei tämä
sana kaikkiin sovellu, vaan ainoastaan niihin, joille se on suotu. Sillä on niitä, jotka syntymästään, äitinsä
kohdusta saakka, ovat avioon kelpaamattomia, ja on niitä, jotka ihmiset ovat
tehneet avioon kelpaamattomiksi, ja niitä, jotka taivasten valtakunnan tähden
ovat tehneet itsensä avioon kelpaamattomiksi. Joka voi sen itseensä sovittaa,
se sovittakoon” (Matt.
19:3-12).
Katsoessamme
tarkkaavaisesti edellistä Raamatun kohtaa saamme monta asiaa selväksi.
Puolisot
ovat toistensa puolikkaita, yhdessä he ovat ”yksi liha” (jae 6). Minän tilalle
tuli me. Avioliitto otettiin vastaan vapaaehtoisena sitoumuksena toteuttaa
Jumalan tahto.
Jeesus
vetosi avioliiton suhteen Jumalan alkuperäiseen suunnitelmaan: ”Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa loi heidät mieheksi ja naiseksi?” (jae
4). Eroamisesta Jeesus samoin totesi: ”… alusta ei
niin ollut” (jae 8). Meidänkin tulee pyrkiä kaikissa
ratkaisuissamme Jumalan alkuperäissuunnitelmaan.
Ihmiset
ovat kuitenkin aina olleet kovasydämisiä. ”Sydämenne kovuuden
tähden” (jae 8)
ero sallittiin Mooseksen aikana. Lähimmäisen hätä sekä hylätyn puolison tuska
ja tyhjyys ei koskettanut kovasydämisiä ihmisiä. Jumalan ja ihmisten edessä
annettu pyhä lupaus rakastaa puolisoa koko elämänsä ajan ei ollutkaan vakavasti
otettavaa. -
Suhteesta
toiseen vaihtaminen ei tuonutkaan suurta ja parempaa onnea. Ihmissuhteeseen
kuuluvat vaivat eivät poistuneetkaan. Ensi huuma vaihtuikin harmaaseen arkeen.
Omat ja uuden puolison virheet ovat samalla lailla olemassa.
Raamattu antaa kaksi mahdollisuutta eroamiseen.
1.
Puolison
kuolema. ”Niinpä sitoo laki naidun vaimon hänen elossa olevaan
mieheensä; mutta jos
mies kuolee, on vaimo irti tästä miehen laista. Sen tähden hän saa
avionrikkojan nimen, jos miehensä
eläessä antautuu toiselle miehelle; mutta
jos mies kuolee, on hän
vapaa siitä laista, niin ettei hän ole
avionrikkoja, jos menee toiselle
miehelle” (Room.
7:2-3). ”Vaimo on
sidottu, niin kauan kuin hänen
miehensä elää, mutta jos mies kuolee, on
hän vapaa menemään
naimisiin, kenen kanssa tahtoo,
kunhan se vain tapahtuu Herrassa. Mutta hän on onnellisempi, jos
pysyy entisellään; se on minun
mielipiteeni, ja minä luulen, että
minullakin on Jumalan Henki” (1 Kor. 7:39-40).
Uudelleen avioituminen on siis oikeutettua puolison
kuoltua. Siinä tapauksessa suositellaan kuitenkin yksin elämistä hyväksi
ratkaisuksi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että naimattomuus olisi jotenkin
pyhempää kuin aviossa eläminen. Yksin tai yhdessä, niin tärkeintä on olla
ehyellä sydämellä Jumalalle antautunut (2 Aikak. 16:9).
2. Puolison haureus on avioeroon
oikeuttava synti. ”… hylkää vaimonsa muun kuin
huoruuden tähden…” (Matt. 19:9). Huoruus on siis
kuolemaan verrattava synti. Niin kuin kuolema erottaa aviopuolisot toisistaan,
niin myös aviorikos on kuin kuoleminen pois liitosta. Mutta kuten aikaisemmin
jo totesimme, haureuden synti antaa oikeuden eroon, ei pakota siihen.
”Olen siis sitä
mieltä, että lähestyvän ahdingon tähden jokaisen on hyvä pysyä entisellään.
Jos olet sidottu
vaimoon, älä pyydä eroa; jos et ole sidottu vaimoon, älä pyydä itsellesi
vaimoa” (1
Kor.7:26 –27). Tuo opetus on nähtävä sen hetkistä taustaa vasten. Paavali oli
saanut profeetallisen ilmoituksen lähestyvästä ahdingosta (jae 26). Tuo
lähestyvä ahdinko oli uskovien pian alkavat vainot sekä Jerusalemin ja
juutalaiskansan rappio ja hävitys, josta jo Jeesus oli ennustanut
(Matt.21:43; 24:15…ym..). Tämän tähden
hän kirjoitti korinttolaisille, että olisi parempi pysyä ilman puolisoa (1 Kor.
7:26-28).
Jeesuksen opetus, että hylätyn
ottaminen vaimoksi on myös huorinteko (Matt. 19:9), on monesti käsitetty
yksipuolisesti ja näin ollen väärin. On käsitetty, että avioeron viaton
osapuoli on se hylätty, jonka on pysyttävä yksinäisenä. Sellainen näkemys
sotii yleistä oikeudentajuamme vastaan. Olisiko asia niin, että haureuden
tielle lähtevä mies, joka hylkää uskollisen vaimonsa ja nai toisen, saa noin
vain synninpäästön; ja tuo viaton vaimo tuomitaan ”hylätty” –leima otsassaan
elämään lapsilaumansa kanssa yksinään lopun elämänsä? Asia ei ole
niin. Huoraamaan lähtenyt osapuoli on kaikissa tapauksissa syyllinen
osapuoli. Tämänhän sanoo terve maalaisjärkikin. Viaton puoliso saa hylätä
haureuden tielle lähteneen puolisonsa. Tässä tapauksessa siis synnin tekijä (haureudella avion rikkonut) on se hylätty, josta sanotaan: ”Joka nai hyljätyn, tekee huorin”
(Matt. 19:9). Viaton osapuoli on oikeutetusti hänet
hylännyt. Tällöin ei suinkaan viaton osapuoli ole se syyllinen ja hylätty.
Entä jos tuo
haureuteen syyllistynyt ja avion rikkomisensa tähden hylätyksi tullut myöhemmin
pääsee takaisin Jumalan armoon? Silloin on elämää jatkettava
senhetkisestä lähtökohdasta käsin, luottaen Jumalan suureen armoon ja
ihmeelliseen johdatukseen. On joitakin ihannetapauksia, jolloin Jumala on
uudestaan yhdistänyt eronneen miehen ja vaimon. Tämä voi tapahtua mikäli
entinen puoliso edelleen on yksin.
Tulkinnan toinen
puoli. ”Jokainen,
joka hylkää vaimonsa MUUN kuin huoruuden tähden (esim. riitaisuuden
yms. tähden), saattaa hänet tekemään huorin, ja joka nai hyljätyn, tekee
huorin” (Matt. 5:31). Viaton yksinäisyyteen jätetty ja laiminlyöty vaimokin
on hylätty, jos mies on jättänyt hänet, mutta ei ole rikkonut avioliittoa.
Inhimillisine heikkouksineen yksin jäänyt on taivuteltavissa uuteen suhteeseen,
vaikka jumalallisen lain mukaan entinen liitto ei vielä olekaan lopetettu
(ellei siis kysymyksessä ole haureuden kanssa rikottu suhde). Viattomaan
vaimoon yhtyminen on näin ollen toisen miehen vaimoon yhtymistä, haureuden
syntiä. Tämän tähden Raamattu antaa meille ohjeen avioliiton suojelemiseksi: 1
Kor.7:1,2.
Vielä
kerran: Ellei avioliittoa ole rikottu haureudella tai kuolemalla,
niin se on voimassa. ”Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen
erottako” (Matt. 19:6).
"Jumala on tehnyt ihmiset suoriksi,
mutta itse he etsivät monia mutkia”
(Saarnaaja 7:30).
Raamatun erikoistapaus.
Profeetta
Hoosea on ainutlaatuinen tapaus. Hän joutui ”ennusmerkin miehenä” (Sakarja
3:8; Hes. 12:6,11 ym..) ottamaan itselleen toisen miehen vaimon. ” Kun Herra alkoi Hoosealle puhua, sanoi Herra Hoosealle: "Mene,
ota itsellesi haureellinen vaimo ja haureudesta syntyneet lapset, sillä maa on
peräti rikkonut avion luopumalla Herrasta." (Hoosea 1:2).
Jokainen
ymmärtänee, ettei Hoosean teko ole asetettu esimerkiksemme.
Mitä sitten, kun ei ole pysytty Raamatun opetuksissa?
Tänä
aikana lähes kaikilla aikuisikään ehtineillä on useita sukupuolisuhteita. Lähes
kaikki ihmiset ovat haureellisia. ”Haureuden henki on eksyttäväinen:
haureudessa he ovat luopuneet tottelemasta Jumalaansa” (Hoosea 4:11-12).
Aita on
madaltunut maailman ja seurakunnan väliltä. Mm. avioerojen osalta uskovat ovat
mukautuneet tämän maailmanajan mukaan? ”Mekin tahdomme olla
niin kuin kaikki muut kansat…” (1 Samuel 8:20). Siinä on ilmaistu aikamme yleisin uskovien
synti.
Jumalan
tahto olisi, että nuori mies löytää itselleen naisen, jonka ottaa vaimokseen ja
jonka kanssa elää elämänsä loppuun asti. Kummallakaan osapuolella ei ole muita
seksikokemuksia. Tämä on kuitenkin kovin harvinaista. Ehkä niin vielä jossain
tapahtuu. Toivotaan niin.
Mutta
miten suhtaudumme aikamme ihmisiin, jotka eivät ole pysyneet Jumalan tahdon
tiellä? Miten tulee suhtautua esim. eronneisiin uskoviin?
Ensimmäinen esimerkki:
Kristitty
perhe, joka rukoilee, käy kokouksissa, lukee yhdessä Raamattua, alkaa jostain
syystä kylmentyä ja maallistua. Pian kokoukset jäävät. Yhteiset rukoushetket
loppuvat. Raamattu ei kiinnosta. Synti ja maailmallisuus hiipivät perheeseen.
Kohta miehellä on jo kapakkaillatkin säännöllisiä. Ja viimein
juopporeissuillaan mies löytää itsensä toisen naisen vierestä. Haureutta,
juoppoutta, ym. syntiä. Uskonelämästä
ei enää ole tietoakaan. Kierre jatkuu ja syvenee. Pian menee työpaikka.
Yhteiselämästä ei enää tule mitään. Avioero on seurauksena. Muutamia vuosia
menee. Vaimo löytää uuden miehen. Menee virallisesti naimisiin.
Mieskin
löytää uuden naisystävän ja kestävän suhteen. Nyt alkaakin tapahtua uutta ja
outoa. Mies uuden naisystävänsä kanssa alkaa etsiä Jumalan armoa. Mies saa
uudistua uskossaan. Nainen tulee uskoon, ottaa kasteen ja täyttyy Pyhällä
Hengellä. Molemmat saavat Jumalalta armon ja lähtevät Jeesusta seuraamaan. Myös he päättävät mennä avioliittoon, koska
yhdessä asuvat ja elävät.
Jumala
armahti tämän miehen ja antoi hänen uudistua uskossaan. Miehen omatunto
heräsi käsittämään entisten syntiensä
vakavuuden. Hän tunnusti kaikki syntinsä ja syntitielle lähtemisensä
avioeroineen Jumalalle ja ihmisille. Hän sai kaiken anteeksi. Nyt hän palvelee
Jumalaa tästä nykyisestä lähtökohdasta. Tuhlaajapoika sai uuden armon. Kiitetty
olkoon Jumala !
Voidaanko
nyt kevyesti todeta, että kaikki on hyvin? - Kaikki on kyllä hyvin siinä mielessä, että Jeesuksen veri puhdisti
synnin orjan. Raamatun Sana kuitenkin pitää paikkansa. ”Joka vaimonsa kanssa avion rikkoo, on mieletön; itsensä menettää, joka niin tekee” (Snl. 6:32). Ne loppuelämän taistelut, joita hän taistelee,
eivät suinkaan ole kevyesti otettavia. Synnin haavat ovat syviä ja kirveleviä.
Monta vaikeaa kysymystä risteilee mielessä. Syyllisyyskin kalvaa.
Syyn ja
seurauksen oikeudenmukainen laki on ohjelmoitu sisimpäämme. ”Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää” (Gal. 6:7).
Mutta
Jumala on hyvyydessään ihmeellinen. Hän antaa parantumisen tapahtua siipiensä
suojassa.
Ei
kukaan ole oikeutettu sanomaan ko. veljelle, että hänen pitäisi jättää nykyinen
vaimonsa ja olla yksin, tai ettei hän
enää saisi palvella Jumalaa tehtävissään seurakunnassa.
Toinen esimerkki:
Uskossa
oleva aviopari elää siunattua uskonelämää seurakuntayhteydessä. Molemmat ovat
kastetut ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet. He toimivat eri tehtävissä.
Evankeliumin levittäminen on molempien sydämellä. Muitakin pariskuntia on tullut tutuiksi uskovien piireistä.
Eräs
veli se katselee ihaillen toisen miehen kaunista vaimoa. Vaimokin kiinnostuu
tuosta häneen silmänsä iskeneestä miehestä. He ihastuvat toisiinsa. Pian he jo
keskustelevat kahden kesken tunnustaen ihastustaan toisiinsa. Tämä johtaa
siihen, että pian he tekevät yhteisen matkan, jonka aikana seksuaalisuus tulee
mukaan suhteeseen. He ovat (syntisaastassaan) kovin onnellisia, huora ja
haureellinen mies.
Aviomies
saa tietää vaimonsa synnistä. Käy ilmi, ettei vaimo aio enää jatkaa
avioelämäänsä entisen miehensä kanssa. Mies kertoo asian uskonystävilleen ja
seurakunnalle. Vaimoa yritetään ojentaa. Mikään ei kuitenkaan muuta hänen mieltään. Hän on päättänyt mennä naimisiin
uuden ihastuksensa kanssa. Kertovatpa vielä röyhkeydessään, miten Jumala muka
johdatti heidät yhteen.
Oikein
toimiva seurakunta erotti syntitielle lähteneen naisen seurakunnasta.
Mies
jää yksin ja onnettomaksi. Hän säilyttää kuitenkin uskonsa ja tahtoo elää
seurakuntayhteydessä Herraa palvellen. Hän myös tunnustaa omat virheensä, mitkä
mahdollisesti ovat olleet osasyynä avioeroon.
Vuosi
kuluu. Yksinäinen veli huomaa yksinäisen sisaren seurakunnassa. Heillä olisi
paljon yhteistä. He alkavat herätellä ajatusta, josko voisivat alkaa elää
yhdessä. Vastaan tulee nyt vaikea asia. Nuori mies on eronnut, ”hylätty”.
Tekeekö tämä puhdas sisar syntiä, jos menee eronneen veljen kanssa yhteen? -
Asiaa pohdittiin seurakunnassa. Seurakunta vastusti heidän yhteen menoaan.
Siitä huolimatta he tekivät ratkaisunsa ja menivät naimisiin. Muutamat
uskonystävät seurakunnasta siunasivat heitä. Toiset vastustivat. - - - Mitä me
olisimme tehneet ? -
Tällaisiin
tapauksiin emme löydä suoranaista
vastausta Raamatusta, koska kaikki pyhät ja oikeat tiet on sivuutettu. Näissä
aikamme ilmiöissä on mentävä rukoillen tapauskohtaisesti eteenpäin.
Kolmas esimerkki:
Nykyaikaisen
avopariskunnan toinen osapuoli tulee uskoon, mutta toinen ei. Kuitenkin
molemmat tahtovat jatkaa yhdessä asumista. Eikö heihin silloin voida soveltaa
opetusta 1 Kor. 7:12-15? –
Uskoon
tullut tahtoisi virallistaa avioliiton, mutta uskomaton ei. Olisi sydämetöntä
ehdottaa heille eroa.
Tällaisissa
tapauksissa pitää koko seurakunnan rukoilla ja odottaa. On
annettava aikaa parannuksen tekoon (Ilm. 2:21). Opetus ja päämäärä kuitenkin on
saada uskoon tullut virallistamaan liitto.
Jumalalla
on keinot saada omiensa elämä tahtonsa mukaiseen järjestykseen. Ilm. 2:21.
Rukouksemme tällaisessa tapauksessa on, että toinenkin osapuoli löytää
Jeesuksen.
Toinen
mahdollinen reaktio uskosta osattomalla on, ettei hän voi elää yhdessä uskoon
tulleen kanssa. Hän ei tahdo kuulla rukousta ja nähdä Raamatun lukua kotonaan.
Heillä ei siis ole mitään yhteistä. Tähän Raamattu sanoo: ”Mutta jos se, joka ei usko, eroaa, niin erotkoon; veli ja sisar eivät
ole semmoisissa tapauksissa orjuutetut; sillä rauhaan on Jumala teidät
kutsunut” (1 Kor.
7:15).
Jos
tässä esimerkissä mainittu uskosta osaton tahtoo rikkoa yhteiselon, niin ”erotkoon”,
lähteköön. Siinä tapauksessa uskossa oleva osapuoli on vapaa uuteen
avioliittoon; ei ole ”orjuutettu”. Mutta tässäkin tapauksessa on
taas otettava mukaan pyhä arkuus Jumalan edessä: Miten Jumala asiaan suhtautuu.
Tarvitaan seurakunnan yhteistä rukousta.
Edelliset esimerkit ovat
todellisesta elämästä.
Näitä
esimerkkejä ko. aihepiirissä riittäisi enemmänkin.
VIHKIMINEN.
Raamattu
ei tunne avioliittoon vihkimistä. Katolinen ”avioliiton sakramentti” ei ole
Jumalan Sanaa.
Alkuseurakunnan
aikana oli (ehkä pakanuudesta kääntyneidenkin keskuudessa) yleisenä tapana
seurata juutalaisen avioliiton kaavaa. Yhteinen elämä aloitettiin julkisesti
hääjuhlalla. Paikalla olivat yljän ja morsiamen omaiset, ystävät ja tuttavat,
sekä tietysti seurakunta siunaamassa. Asia virallistettiin sillä tavalla.
Varsinaista yhteiskunnallista vihkimistä ei ollenkaan tunnettu.
Katolinen
kirkko keksi vihkimisen. Tähän oli motiivina halu saada kaikki ihmiset
kontrolliinsa.
Kirkollisen
vihkimisen perään haikaillaan edelleen. Vihkimisseremoniaan kuuluu paljon
pakanallisuudesta alkuisin olevaa taikauskoa riiseineen yms. … Kristillisen
avioliiton tulee olla kaukana kirkollisuudesta.
Mutta
huolimatta siitä, että vihkiminen on alkuisin taikauskoisen pimeyden keskeltä,
on uskovien hyvä virallistaa avioliittonsa tuomarin edessä. Se on mielestäni
jokaisen parin velvollisuus. Olemmehan lihamme puolesta vielä tämän yhteiskunnan kansalaisia, ja meille
kuuluu sen lainsäädäntö. ”Olkaa alamaiset kaikelle
inhimilliselle järjestykselle…” (1 Piet.2:13-17).
Hyvään
yhteiskunnan normistoon kuuluu edelleen, että virallisissa papereissa lukee
maininta avioliitosta eikä avoliitosta.
Olemme
saaneet viettää siunaavia häätilaisuuksia seurakunnan keskellä. Pariskunnat on
siunattu yhteisen elämän taipaleelle. Se on Jumalan tahto kaikkien avioliittoon
menevien kohdalla.
”Poistakaa
keskuudestanne se, joka on paha”
(1 Kor.
5:13).
Kevytmielisesti
eronneet ja syntiään puolustelevat pitää erottaa seurakuntayhteyden
ulkopuolelle. Nöyriä ja katumusta osoittavia pitää tukea ja auttaa, että he
pääsisivät mukaan Jumalan työhön.
Jumalan
valtakunnan työ tarvitsee kaikki Pyhässä Hengessä vaeltavat kristityt, miehet
sekä naiset.
”Kadonneet minä tahdon etsiä,
eksyneet tuoda takaisin, haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa; mutta lihavat
ja väkevät minä hävitän. Minä kaitsen niitä niin, kuin oikein on. Mutta te,
minun lampaani! Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä tahdon tuomita lampaan ja
lampaan, oinasten ja vuohipukkien välillä. Eikö teille riitä, että olette
hyvällä laitumella, kun vielä tallaatte jaloillanne loput laitumestanne, ja
että saatte juoda kirkasta vettä, kun vielä hämmennätte jaloillanne loput?” (Hes. 34:16-18).
”Laupeutta minä tahdon, enkä
uhria” (Hoosea 6:6).
Vaikeuksissa oleva, älä ole toivoton !
Asiasi
saattavat olla niin sekaisessa umpisolmussa, että itsestäsi tuntuu
mahdottomalta saada niitä kuntoon. Älä
pelästy tilannettasi. Se ei ole toivoton. Luovuta kaikki elämäsi osa-alueet
Jumalan johdatukseen. - - -
Kuinka
vaikeita asiamme ovatkaan, niin on hyvä tietää, että Jeesus tahtoo ja voi
selvittää vaikeimmatkin tilanteet. Hän sanoo: Tulkaa minun tyköni
kaikki työtä tekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon…” (Matt. 11:28). ”Ilman minua te ette voi mitään
tehdä” (Joh.
15:5). Mutta Hän voi kaiken.
Tämän
kirjoittaja on itsekin ollut tilanteessa, josta ei enää ollut mahdollista
(inhimillisesti ajateltuna) päästä ulos. Tunnustin tilanteen Jumalalle. En
siinä vaiheessa voinut tehdä mitään itselleni ja tilanteelleni. En ymmärtänyt.
En osannut. En pystynyt. Ei riittänyt edes yrittämisen halua. – Mutta
ihmeellistä, sisimmässäni oli usko, että Jeesus edelleen voi kaiken. Tunsin
kaiken luopumuksen keskellä, että Jumalan rakkaus vetää parannukseen. Hän ei
ollut luovuttanut. Ihmiset olivat hylänneet. Mutta mikään ei voinut erottaa
Jumalan rakkaudesta.
Annoin
elämäni uudestaan Hänelle tammikuussa 1995. Ja Pyhä Henki teki mahdottoman
mahdolliseksi.
Olen
sittemmin löytänyt itseni tekemästä Jumalan tahtoa. Hän on vastannut rukouksiini
yli kaikkien odotusten. Hän on ohjannut ihmeelliselle armon ja totuuden tielle.
Voin
todeta omasta tilanteestani näin: ”Ihmisille se on mahdotonta, mutta
ei Jumalalle; sillä Jumalalle on kaikki mahdollista” (Markus 10:27). ”Hän kutsuu olemattomat ikään kuin ne olisivat..” (Room.4:17). ”Ja Aabraham toivoi, vaikka ei toivoa ollut!” (Room.4:18).
Raamatun
tie seurustelusta avioliittoon.
Mitä kuuluu
seurusteluvaiheeseen?
Kun mies ja nainen
tutustuvat toisiinsa ja alkavat pitää toisistaan, tahtovat he olla yhä enemmän
yhdessä. He keskustelevat asioista näin pyrkien tuntemaan toisensa
mahdollisimman hyvin. Rukoillen he etsivät Jumalan tahtoa kaikissa
ratkaisuissa. Ellei ole hyvä yhdessä rukoilla ei kannata jatkaa seurustelua
ennen tämän tärkeimmän asian korjaantumista.
–
Kristityn tulee aina
kääntyä kaikkine asioineen Jumalan puoleen. Seurustelevan parin tulee pyrkiä
kuulemaan suhteessaan Jumalan ääntä, mikä on sopivaa ja mikä ei. Pitää
huolehtia, ettei esim. seurakunnan vanhimpien, tarvitse heitä opastaa tai
nuhdella.
Jeesuksen lupaus kuuluu: ”Minun
lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat
minua. Ja minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä
kukaan ryöstä heitä minun kädestäni” (Joh. 10:27-28).
Jokainen uskossa oleva siis
kykenee kuulemaan Hyvän Paimenen äänen. Nyt on kysymys siitä mitä Sinä tahdot
kuulla? – Tahdotko kysyä Jumalan tahtoa seurusteluusi nähden vai pidätkö
valintasi omana asianasi? – Tahdotko rakastaa Jeesusta enemmän kuin
seurustelukumppaniasi? – Oletko valmis Jumalan ja Hänen työnsä tähden
jopa luopumaan seurustelukumppanistasi, jos Jeesus niin tahtoo? –
Mikä on teidän elämässänne tärkeintä?
– Näiden kysymysten myötä
ratkeaa hengellisen elämänne sisältö sekä mahdollisen yhteisen elämänne
onnellisuus. Niihin voit vastata Jeesuksen edessä. Markus 10:28-30.
Seurusteluasiat tuottavat
joskus valvottuja öitä seurakunnan paimenille. Heidän tehtävänäänhän on ”valvoa
teidän sielujanne, niin kuin ne, joiden on tehtävä tili…” (Hebr. 13:17).
Tänä aikana lähes kaikki
pyhä on rikottu. Tämä vaivaa vastuussa sieluista olevia vanhimpia ym.
Puhdas ja kaunis seurustelu
Jumalan tahdon mukaan on paljolti vieras käsite jo uskovienkin keskuudessa.
Jumalan tahto ei kuitenkaan ole muuttunut. Hänen tahtonsa mukaiseen
seurusteluvaiheeseen ei edelleenkään kuulu avoliitto tai seksi (1 Kor. 7:2).
”Älkääkä mukautuko tämän
maailmanajan mukaan…” (Room. 12:2 ja Efes. 5:8-13).
Seurusteluvaiheeseen kuuluu
ennen muuta yhdessä rukoileminen. Rukouksen ilmapiirissä on hyvä keskustella
mahdollisista yhteisistä tulevaisuuden suunnitelmista. Niitä ovat ensinnäkin
yhteiset Jumalan valtakunnan työn suuntaviivat. On päästävä selville, miten ja
missä kumpikin haluaa Jumalan työtä tehdä. Toinen saattaa olla huikentelevainen
kuten vakaantumattomat nuoret joskus ovat. Sellainen ei tahdo pysyä
raamatullisessa seurakuntatoiminnassa, vaan tahtoo irtolaisena juosta sinne
tänne vailla suoruutta ja vastuullisuutta.
Seurustelevien pitää yhdessä päästä selkeään päätökseen, että he tekevät
työtä Jumalan seurakunnassa.
Jo seurusteluvaiheessa
voidaan yhteisissä rukoushetkissä kysellä, mikä on kummankin mahdollinen
tehtävä seurakunnassa. Asiaa voi myös kysellä seurakunnan vanhemmilta
uskovilta. Tämä siksi, että voidaan etukäteen suuntautua tukemaan toinen
toistaan Jumalan työssä.
Seurustelevien tulee olla paljon uskovien yhteydessä.
Näin he oppivat tuntemaan
toistensa hengellistä luonnetta, mm.
miten tulevat toimeen muiden uskovien kanssa. Hyvä käytös, huomaavaisuus ja
yleensä Kristuksen mielenlaatu tai sen puuttuminen tulee esiin uskovien
yhteydessä. Nöyryys, kohteliaisuus ja vanhempien ihmisten kunnioittaminen
kuuluu ihailtavan ihmisen ensimmäisiin piirteisiin. Ellei hyviä tapoja ole
tulee niitä opetella.
Seurakuntayhteydessä opit
parhaiten tuntemaan seurustelukumppanisi. Ellei ystäväsi viihdy seurakunnan
kokouksissa, joissa Pyhä Henki toimii, niin voit varmuudella tietää, ettei
kaikki ole kohdallaan. Ehkä se on merkki, että salainen ja tunnustamaton synti
jäytää kumppanisi elämässä.
”Sen tähden eivät
jumalattomat kestä tuomiolla, eivätkä syntiset vanhurskasten
seurakunnassa” (Psalmi 1:5).
Riitelevän ja
niskoittelevan, ylpeämielisen tai katkeran ihmisen kanssa on vaikea
seurustella. Avioliittoa ei kannata harkita sellaisen kanssa. ”Vihamielisyys
kätkeytyy kavalasti, mutta seurakunnan
kokouksessa sen pahuus paljastuu” (Snl.
26:26).
Seurustelevan parin tulee
kaiken edellä mainitun takia osallistua aktiivisesti seurakunnan toimintaan.
Seurustelevien tulee
keskustella mahdollisen yhteisen elämän käytännön asioista. Miten perheen toimeentulo järjestyy? Miten avioliittoon
mentyänne asumisen toiveet menevät yksiin? Lasten hankkimisesta, hoidosta,
kasvatusperiaatteista ja lukumäärästäkin on keskusteltava. Tulevan kodin
ilmapiiriin vaikuttavat myös yhteiset päätökset siitä, mitä kumpikin voi
yhteiseen kotiin tuoda. Jos toinen tahtoo esim. tilata itselleen maailman
lehtiä ja toinen ei pidä siitä, niin toiveet eivät mene yksiin. Kotiin tulee
maailman henki ja sen mukana ristiriitaa. Välttyäkseen sellaiselta on kaikesta
hyvä sopia etukäteen. ”Kulkeeko kaksi yhdessä elleivät ole keskenänsä
sopineet” (Aamos 3:3).
Jos ed. m. yhteiset
suuntaviivat löytyvät voi seurusteleva pari mennä kihloihin. Se on
avioliittolupaus, mutta kuitenkin koeaika, jonka aikana vielä voi perääntyä
lopullisesta avioliitosta.
Kihla-aikaa on hyvä jatkaa
ainakin muutamia kuukausia.
Mikäli kaikki sujuu hyvin ja
rakkaus on todellista voidaan mennä avioliittoon. Avioparina sitten muutetaan
yhdessä asumaan. Siinä vaiheessa mukaan tulee myös seksi. Ja ”Lapset ovat
Herran lahja” (Psalmi 127:3).
Seurustelu on johtanut
Jumalan tahdon toteutumiseen. Perhe on perustettu.
Häätilaisuus on hyvä
järjestää seurakunnan puitteissa. Näin liitto saa tuekseen uskovien rukoukset.
Voiko eronnut ja uudestaan avioitunut palvella
opetustehtävässä?
Saadaksemme
vastauksen otsikon kysymykseen on ensin tiedettävä milloin ihminen saa
hengellisen tehtävänsä?
"Jo ennen kuin minä valmistin
sinut äidin kohdussa, minä sinut tunsin, ja ennen kuin sinä äidistä synnyit,
minä sinut pyhitin; minä asetin sinut kansojen profeetaksi" (Jer. 1:5).
Jeremia
ei ollut ainutlaatuinen tapaus. Jesajakin toteaa: ”Herra on minut
kutsunut hamasta
äidinkohdusta saakka…” (Jes. 49).
Uskon
Jumalan samoin suunnitelleen jokaisen ihmisen elämän pienintä yksityiskohtaa
myöten jo ennen hänen syntymistään. Jumalan suunnitelma ihmiseen nähden ei vain
toteudu kaikkien kohdalla. Kaikkihan eivät tule uskoon. Ja eräät luopuvat
uskostaan.
Uskoon
tulemisessa (uudestisyntymisessä) ihminen siirtyy Jumalan tahtoon ja siihen
tehtävään, joka häntä varten on valmistettu. Hän saa myös vastaan ottaa
armolahjoja, joita tarvitsee Jumalalta saadussa tehtävässään.
Jos
Jumalan työhön valittu uskova joutuu lankeemukseen ja sivuun ristin kaidalta
tieltä, niin menettääkö hän kaiken? Varmasti. Entä jos hän palaa takaisin
ristin kaidalle tielle, saako hän jatkaa siitä mihin ennen lankeemustaan jäi?
Varmasti. ”Sillä ei Jumala armolahjojaan ja kutsumistansa kadu” (Room. 11:29).
Jumalalta
saatu virka, esimerkiksi profeetalla, ei lopullisesti pääty siihen, että hän
lankeaa syntiin eikä enää kulje Jumalan tahdossa. Samoin on laita muiden
tehtävien, opettajan, johtajan, evankelistan, seurakuntapalvelijan yms.. Kun
syntinen palaa eksymyksensä tieltä, saa hän aloittaa kesken jääneen tehtävänsä
uudestaan.
Hengellinen
tehtäväsi alkoi ennen syntymääsi. Se jatkuu elämäsi loppuun asti. Se on
kutsumustehtävä ja elämäsi tarkoitus.
Vanhan liiton pyhät.
Ajatellaanpa
Aabrahamia, Moosesta, Daavidia ym. vanhan liiton pyhiä. Kaikilla heillä oli
lankeemuksia. Toisilla pitkiäkin väärän tien jaksoja. Samoin oli koko Israelin
kansan kohdalla. Mutta aina käännyttyään he saivat Jumalalta armon jatkaa siitä
mihin jäivät. Jopa Baabelin kuningas, Nebukadnessar sai jatkaa Jumalan
antamassa ”Juudaksen” tehtävässään nöyrtymisensä jälkeen (Dan. 2:37; 4:23-34).
Aabraham
lähti pois Jumalan suunnitelmasta ja matkusti Egyptiin. Siellä hän oli vähällä
menettää rakkaan vaimonsa lopullisesti faaraolle. Faarao jo ehtikin ottaa
Saarain hoviinsa. Hän sanoi: … minä otin hänet vaimokseni” (1 Moos. 12:19). Mutta faarao
antoi Saarain takaisin Aabrahamille. Paluumatka Jumalan tahtoon alkoi. ”Aabram lähti pois Egyptistä, hän ja hänen vaimonsa… Ja hän vaelsi…
aina siihen paikkaan, missä hänen majansa oli ensi kerralla ollut…siihen
paikkaan, johon hän ennen oli rakentanut alttarin; ja Aabraham huusi siinä
avuksi Herran Nimeä” (1 Moos. 12:9-20 ja
13:1-4). Hän palasi ja jatkoi siitä, mihin oli jäänyt.
Daavid
oli haureellisesti ihastunut toisen miehen vaimoon. Kun ei muuten voinut saada
himoaan tyydytetyksi tapatti hän miehen. Murhaa, valhetta, peittelyä ja törkeää
kieroilua. Kunnes Jumalan profeetta, Naatan, sai Daavidin heräämään ja
palaamaan eksymyksensä tieltä.
Koko
kertomus löytyy 2 Samuelin kirjan luvuista 11-12. Daavid katui syvästi syntiään
(Psalmi 51).
Hän
tunnusti syntinsä, teki parannuksen ja sai armon.
Meidänkin
aikanamme eronnut, haureellinen ja epäpyhä saa syntinsä anteeksi kun
vilpittömästi nöyrtyneenä katuu ja tunnustaa rikkomuksensa. Hän saa jatkaa
siitä, mihin lankeemuksensa alussa jäi.
Palatessaan
eksymyksen tieltä syntinen saa kuulla armon sanan: ”Se, mikä on vanhaa,
on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut” (2 Kor. 5:17).
”… unhottaen sen, mikä on takana,
ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin” (Filip. 3:13).
Jumala
ymmärtää langennutta, joka on syntiretkillään tuhlannut kaiken kauniin ja
puhtaan. Mutta Jumalan armahtavaisuuteen turvaten ei pidä tahallisesti elää
synnissä. Luuk.15:11-24.
Jumalan
seurakunnasta julistetaan armoa ja totuutta: Sinä saat
alkaa uudestaan! Saat nykyisestä tilanteestasi käsin alkaa palvella Herraa
seurakunnassa.
Jeesus
ansaitsi Sinulle armahduksen verellään ja kuolemallaan. Sinä olet puhdas
Jumalan lapsi. Usko Jeesuksen Nimessä ja veressä kaikki syntisi anteeksi tässä
ja nyt!
Rakas lukija, rukoile sielusi autuuden tähden näin:
Jumala, minä olen syntinen
ihminen. En ole välittänyt rakkaudestasi ja totuudestasi. En ole rakastanut Sinua yli kaiken, enkä ole
välittänyt lähimmäisistäni ja heidän hädästään.
Tiedän, että synnin palkka
on kuolema ja ikuinen ero Sinusta. Olen ansainnut ikuisen kadotuksen.
Taivaallinen Isäni, tulen
nöyrtyen eteesi pyytämään syntejäni anteeksi.
Armahda minua ! – Olet
luvannut Sanassasi Raamatussa näin: ”… ei ole minulle mieleen jumalattoman
kuolema, vaan se, että jumalaton kääntyy tieltänsä ja elää. Kääntykää, kääntykää pois pahoilta
teiltänne…” (Hesekiel 33:11).
Käännyn nyt Sinun tykösi, Ihmeellinen veriuhri, kuoleva Jumalan Karitsa,
Jeesus, joka otit pois tuomioni. Sinä otit minun syyllisyyteni päällesi.
Ristintyösi ansioon tahdon turvata. Tunnustan syntisyyteni ja kadun
tähänastista elämääni. Ota siis pois syntitaakkani. Tahdon tehdä parannuksen
syntielämästäni ja seurata Sinua! Tee elämästäni Sinua kunnioittava elämä.
Tunnustan tästä lähtien julkisesti, että Sinä Jeesus, olet Herrani ja
Pelastajani. Annan elämäni kokonaan Sinulle. Anna Pyhä Elämä sisimpääni!
Kiitos, että nyt saan
aloittaa uuden elämän Sinun yhteydessäsi. Tahdon tästä lähtien rakastaa Sinua
yli kaiken ja lähimmäistäni, niin kuin itseäni.
Turvaan ja luotan Sinun
armoosi ikuisesti.
Kiitos pelastuksesta, jonka
olen saanut vastaan ottaa. Aamen.
Raamattu lupaa Sinulle: ”Vaikka
teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat lumivalkeiksi…” (Jesaja 1:18).
”Sillä synnin palkka on
kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa
Jeesuksessa, meidän Herrassamme”
(Room. 6:23).
Ole siunattu Jeesuksen
Kristuksen Nimessä ja Jumalan Pyhässä Hengessä.
Ellet ole uskoon tultuasi
vielä kastettu Jeesuksen Nimeen niin ilmoittaudu nyt kasteelle.
Raamattu sanoo näin: ”Tehkää
parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen Nimeen syntienne
anteeksisaamiseksi,
niin te saatte Pyhän
hengen lahjan”
(Apostolien teot 2:38).
”Tässä on tie, sitä
käykää” (Jes. 30:21).
Siunausta
meille kaikille kilvoituksen tiellä.