_________________________________________________________________________________________

"Jos te pysytte minun sanassani,

niin te totisesti olette minun opetuslapsiani;

ja te tulette tuntemaan totuuden,

ja totuus on tekevä teidät vapaiksi.

Totisesti, totisesti minä sanon teille:

jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja. Mutta orja ei pysy talossa iäti;

Poika pysyy iäti.

Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi,

niin te tulette todellisesti vapaiksi.”

Joh. 8:31,32,34,35,36.

Avioliitto Raamatun mukaan

Ihmisillä on yleensä Raamatun opetuksista oma mielipide. Opetusten sellaisinaan hyväksyminen on harvinaisempaa. Tämä ”avionrikkoja sukupolvi” ei anna Raamatun ohjata mielipidettään yhtymään Jumalan tahtoon, vaan yrittää vääntää Raamattua olemaan heidän mielipiteensä kannalla. –

Uskovillekaan ei aina kelpaa Raamatun suora tie avioliittoon liittyvissä kysymyksissä. Asioita väännellään useinkin siitä syystä, että omat intressit painostavat niin tekemään. Nöyrtymätön mieli taipuu mielellään vääränlaiseen armon korostamiseen. ”Kyllä Jumala ymmärtää. Mehän olemme kaikki heikkoja.” Sellaiset ovat halpamaisia verukkeita, jos niillä aiotaan puolustaa tunnustamattomia syntejä tai oikeutta synnin harjoittamiseen.

Sanan julistajissakin on paljon eronneita ja uudelleen avioituneita. He eivät useinkaan ole tunnustaneet elämänsä erehdyksiä ja syntejä, vaan päinvastoin tahtovat eri verukkein niitä puolustella. Sellainen toiminta johtaa väistämättä Raamatun opetusten vääristelyyn ja sitä kautta jopa pelastuksen menettämiseen.

Jos joku eronnut ei ole tunnustanut eroaan syntinä ja selvittänyt asioitaan Jumalan ja ihmisten edessä, ei hän ole kykenevä muita opettamaan. Sellainen levittää ympärilleen vain luopumuksen henkeä.

Opetusta tarvitaan

Vaikka Raamatun opetukset ovat suoria ja selkeitä, tarvitsevat ne usein selityksen. Tämän tähden Jumala on asettanut seurakuntaansa sananopettajan viran. ”Kuinka minä voisin ymmärtää, ellei kukaan minua opasta” (Apt. 8:31).

”Hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi” (Efes. 4:11).

Mutta miten suuri onkaan opettajan vastuu!

Ajatellaan seuraava esimerkki: Uskovalla avioparilla on riitaa. Rukouselämä ei enää suju (kuten ei mikään muukaan). Riitaisuus menee lopulta niin pitkälle, että toinen jo uhkaa avioerolla. Tässä vaiheessa otetaan yhteyttä seurakunnan vastuuveljiin, sanan opettajiin. Jos nyt sanan opettaja (esim. itse eronnut) alkaa ”ymmärtää” tätä avioeroa haikailevaa uskovaa, niin hän saattaa pian olla Jumalan edessä vastuussa tuon avioliiton hajottamisesta.

Perheissä tulee olla selkeä päätös, ettei pahimmassakaan riitatilanteessa uhata avioerolla. Se on vaarallista! Avioerolla uhkaaminen nimittäin saa liikkeelle sisäisen prosessin, joka lopulta johtaakin eroon. Jos olet päästänyt eroajatuksen sanoiksi, niin pyydä nyt Jumalalta anteeksi tuota syntiä. Hän tahtoo katkaista asian etenemisen.

Jokaisen Jumalan palvelijan tulee pitää kiinni siitä tosiasiasta, ettei avioero kuulu Jumalan suunnitelmiin. Elävässä uskossa olevat eli Jumalan seurakunta ei hyväksy avioeroa, koska Jumalakaan ei sitä hyväksy.

Avioero tosin on oikeutettu haureuden synnin tähden. Siinäkään tapauksessa ero ei kuitenkaan ole suositeltavaa. Anteeksiantamus on korkein tie.

Saamme kyllä opettaa, että ääritapauksessa riitaisa aviopari voi muuttaa erilleen asumaan. Se ei silti tarkoita eroamista. Sellaisessa tilanteessa vain otetaan joksikin aikaa etäisyyttä tarkoituksena saada avioliitto taas kuntoon. Tällaisella toimenpiteellä voidaan pelastaa riitaisa avioliitto. Tästä on olemassa hyviä kokemuksia. On kuitenkin muistettava, että niin voidaan toimia vain silloin kun muuta keinoa ei löydy. Mahdoton perhetilanne saattaa tulla esimerkiksi puolison alkoholin käytöstä. Jumalan lapsenhan ei pidä olla alkoholia käyttävän henkilön kanssa samassa asunnossa, riivaajien vaikutuspiirissä. –

Jumalan seurakunta siis tukee avioliittoja, ei eroamista.

Haureuden syntiin langennut uskova ?

Miten eri tilanteissa tulee toimia ?

Johanneksen evankeliumin 8:3-11. on opettavainen kertomus:

”Silloin kirjanoppineet ja fariseukset toivat hänen luoksensa aviorikoksesta kiinniotetun naisen, asettivat hänet keskelle ja sanoivat Jeesukselle: "Opettaja, tämä nainen on tavattu itse teosta, aviorikosta tekemästä. Ja Mooses on laissa antanut meille käskyn, että tuommoiset on kivitettävä. Mitäs sinä sanot?"

Mutta sen he sanoivat kiusaten häntä, päästäkseen häntä syyttämään. Silloin Jeesus kumartui alas ja kirjoitti sormellaan maahan. Mutta kun he yhä edelleen kysyivät häneltä, ojensi hän itsensä ja sanoi heille: "Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisenä kivellä." Ja taas hän kumartui alas ja kirjoitti maahan. Kun he tämän kuulivat ja heidän omatuntonsa todisti heidät syyllisiksi, menivät he pois, toinen toisensa perästä, vanhimmista alkaen viimeisiin asti; ja siihen jäi ainoastaan Jeesus sekä nainen, joka seisoi hänen edessään. Ja kun Jeesus ojensi itsensä eikä nähnyt ketään muuta kuin naisen, sanoi hän hänelle: "Nainen, missä ne ovat, sinun syyttäjäsi? Eikö kukaan ole sinua tuominnut?" Hän vastasi: "Herra, ei kukaan." Niin Jeesus sanoi hänelle: "En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee."

Kertomuksen nainen oli Jumalan kansaan kuuluva, avioliitossa oleva ihminen. Naimisissa oleva nainen ja toisen miehen kanssa ”itse teossa”, sukupuolisuhteessa. Inhottava synti. Näin me kaikki oikeutetusti toteamme.

Emme tiedä kaikkia naisen syntiin johtaneita syitä. Oliko oma avioliitto toimimaton, vai oliko vieras mies vain saanut naisen suostuteltua syntiin, vai oliko peräti toisin päin. Joka tapauksessa lankeemus oli tapahtunut. – Syntiin langennut mies oli häipynyt eikä hänestä enää kerrota halaistua sanaa. Pääsi kuin koira veräjästä. Mutta hän on kerran tuleva tuomiolle teostaan (Snl. 6:27-33). Jumalalta tuo teko ei jäänyt huomaamatta. Kaikki syntitekoon johtaneet syyt ovat Jumalan tiedossa. Ja kukin saa tekojensa mukaan!

Uskon, että kertomuksen nainen katui ja häpesi syvästi syntiään, ei ainoastaan kiinni jäämistään. Jos näin ei olisi ollut, Jeesus olisi jättänyt armon sanat hänelle sanomatta. Nainen sai kuulla siunatut Vapahtajan sanat: ”En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee.” Hän sai armon.

Mitä nainen teki armahduksensa jälkeen, siitä Raamattu ei kerro. Menikö hän miehensä luo, joka ei asiasta tiennyt, ja oli kuin ei mitään olisi tapahtunut ? Tässä tapauksessa ei anteeksiantamus olisi jäänyt voimaan. Vai menikö nainen nöyrästi miehensä luo kertoen koko asian, alistuen miehensä tuomittavaksi ja mahdollisesti hylättäväksi ? Tämä vaihtoehto on todennäköisin. Ajatellessamme katuvaa ja nöyrästi syntinsä tunnustavaa naista miehensä edessä voimme ajatella, että mieskin antoi hänelle anteeksi. Näin ainakin siinä tapauksessa, jos hän tunsi Jeesuksen jumalalliset valtuudet.

Jos joku on tehnyt syntiä, mutta katuen ja nöyrästi tunnustaen hylännyt syntinsä, niin mekin annamme asian unohtua. Unohtaminen on kunnioitettava asia.

”Kuka on Jumala, niin kuin sinä olet, joka annat pahat teot anteeksi ja käyt ohitse perintösi jäännöksen rikosten? Ei hän pidä vihaa iäti, sillä hänellä on halu laupeuteen.

Hän armahtaa meitä jälleen, polkee maahan meidän pahat tekomme. Kaikki heidän syntinsä sinä heität meren syvyyteen” (Miika 7:18-19).

Joku on viisaasti sanonut edellisen Raamatun kohdan perään: ”Ja rannalle on pystytetty kyltti, jossa lukee: ONKIMINEN KIELLETTY.”

Katumaton ja nöyrtymätön ei tahdo kohdata Jumalaa.

Mutta kun Jumalan suuri ja käsittämätön armo kohtaa syntisen, saa synneissään elävä halun nöyryyteen ja katumukseen. – ”Hän rakasti ensin meitä!” – Sanan miekka kohtaa evankeliumin kautta ihmisen sisimmän. Omatunto herää. Synti nousee esiin. Ihminen näkee kadotetun tilansa. Pyhä Henki näyttää synnin todeksi! Silloin on katumus aitoa. Tahdotaan päästä irti painostavista syntikahleista. Ja kiitos Jumalalle! Siinä herätyksen tilassa syntejään katuva saa luoda katseensa Golgatan ristille, kärsivään Vapahtajaan, joka kuoli sijaisuhrina puolestamme. Ja Jeesuksen veri puhdistaa kaikesta synnistä. Ihminen uudestisyntyy Pyhästä Hengestä! Kaikki tulee uudeksi! 2 Kor. 5:17.

”… eivätkä ole katuneet sitä saastaisuutta ja haureutta ja irstautta, jota ovat harjoittaneet” (2 Kor. 12:21). ”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille Hän antaa armon” (Jaakob 4:6).

”Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon. Onnellinen se ihminen, joka aina on aralla tunnolla, mutta joka sydämensä paaduttaa, se onnettomuuteen lankeaa” (Snl. 28:13).

Todellisuuteen herättyämme me nöyrryimme tunnustamaan ja hylkäämään syntimme, ja siten saimme armahduksen. Se tarkoittaa, että asia on unohdettu. Siitä ei sitten enää puhuta. Rakkaus ”ei muistele kärsimäänsä pahaa” (1 Kor. 13:5).

”Rakkaus peittää syntien paljouden!”(1 Piet. 4:8).

Tämän asian suhteen on erotettava suuret ja pienet synnit toisistaan. Haureuden synti on suuri, koska se rikkoo erityisesti Jumalan luoman pyhän luomisjärjestyksen.

Jumala on alun perin luonut ihmisen pysymään yhdessä parisuhteessa koko elämänsä ajan. Luomisjärjestyksen rikkoja on tehnyt synnin omaa ja toisen sisäistä ihmistä ja persoonallisuutta vastaan.

Kaikki synti on häpeällistä. Esim. vain alhainen ihminen voi varastaa. Varkaus ei kuitenkaan riko pyhäksi tarkoitettua ihmisen sisintä siinä määrin kuin haureus. Varastamansa voi palauttaa ja korvata vahingon. Haureuden syntiä ja sen seurauksia ei kaikissa tapauksissa voida milloinkaan tehdä tyhjäksi. Haureudesta alkunsa saaneet lapset ovat siitä eräs esimerkki. Ja sisimpään jäävä jälki ei välttämättä parane koko elämän aikana. Tähän ajatukseen kuuluvat myös seksuaaliset väkivaltateot, esim. raiskaukset ym. kieroutumat ja luomisjärjestystä rikkovat vääristymät, homoudet, lesboudet yms.

Jumala on luonut vain lopullisessa avioliitossa olevan miehen ja naisen välisen sukupuoliyhdynnän. Avioliiton ulkopuolinen seksuaalisuuden harjoittaminen on haureuden syntiä. 1 Kor. 7:2. Avioliiton seksuaalisuus on kahden toisiaan rakastavan ihmisen kokonaisvaltainen tapahtuma. Siinä tapahtuu sisäisten ihmisten yhtyminen. Sen vuoksi parisuhteen vaihtaminen rikkoo ihmistä.

”Joka vaimon kanssa avion rikkoo, on mieletön; itsensä menettää, joka niin tekee. Hän saa vaivan ja häpeän, eikä hänen häväistystään pyyhitä pois” (Snl. 6:27-33).

Eronnut uskova saa kärsiä syntinsä seurauksia loppuikänsä. Paljon puhdasta ja hyvää on menetetty lopullisesti. Kärsimystä aiheuttavat kanssaihmiset. Mm. juoruilijoille sellainen asia on herkullinen makupala.

Haureuden synti on häpeällinen.

Haureus loukkaa Jumalaa sekä Hänen seurakuntaansa (=Kristuksen ruumista).

”Ettekö tiedä, että teidän ruumiinne ovat Kristuksen jäseniä? Ottaisinko siis Kristuksen jäsenet ja tekisin ne porton jäseniksi? Pois se! Vai ettekö tiedä, että joka yhtyy porttoon, tulee yhdeksi ruumiiksi hänen kanssaan? Onhan sanottu: "Ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi." Mutta joka yhtyy Herraan, on yksi henki hänen kanssaan.

Paetkaa haureutta. Kaikki muu synti, mitä ikinä ihminen tekee, on ruumiin ulkopuolella; mutta haureuden harjoittaja tekee syntiä omaa ruumistansa vastaan.

Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat? Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne” (1 Kor. 6:15-20).

Haureuden synti vetää harjoittajansa ylle häpeän ja Jumalan rangaistuksen.

”Voiko kukaan kuljettaa tulta helmassaan, puvun häneltä palamatta? Voiko kukaan kävellä hiilloksella, jalkain häneltä kärventymättä? Samoin käy sen, joka menee lähimmäisensä vaimon luo; ei jää rankaisematta kukaan, joka häneen kajoaa.”

- Vieras seksisuhde ei jää rankaisematta! -

MIKÄ ON HAUREUTTA ?

Ensimmäisen korinttolaiskirjeen 7. luvussa annetaan ymmärtää, että kaikki miehen ja vaimon välisen sukupuolisuhteen ulkopuolella tapahtuva seksuaalisuuden harjoittaminen on haureutta: ”Haureuden syntien välttämiseksi olkoon kullakin miehellä oma vaimonsa, ja kullakin naisella aviomiehensä” (1 Kor. 7:2).

Jumalan tahto on luomisesta asti ollut, että ihmiset yleissääntöisesti menevät naimisiin haureuden syntien välttämiseksi. Poikkeuksia tästä linjasta ovat Matt. 19:11-12 tapaukset. Myös yksin elämisen valinneet ovat Jumalan siunauksen alla ilman seksuaalielämää. Sellaisia ovat ns. ”Paavalin armon” saaneet (1 Kor.7:7).

”Rakkaani, niin kuin outoja ja muukalaisia minä kehotan teitä pidättymään lihallisista himoista, jotka sotivat sielua vastaan” (1 Piet.2:11).

Puhdas seksuaalisuus avioliitossa on Jumalan siunausta. ”Irstas meno” (Efes.5:18) taas on pahoille hengille antautumista. ”Tiedättehän, mitkä käskyt me olemme Herran Jeesuksen kautta teille antaneet. Sillä tämä on Jumalan tahto, teidän pyhityksenne, että kartatte haureutta (avioliitossakin), että kukin teistä tietää ottaa oman vaimon pyhyydessä ja kunniassa, ei himon kiihkossa niin kuin pakanat, jotka eivät Jumalaa tunne” (1 Tessal. 4:3-5).

Kun molemmat puolisot ottavat huomioon toistensa tarpeet 1 Kor. 7:3-6 mukaisesti, niin onnellinen avioelämä on taattu.

Jotkut ovat katsoneet pornofilmejä. Niin tehden he ovat antaneet riivaajille pääsyn kotiinsa ja avioliittoonsa. Haureuden henki on pornon takana. Pornolehtien lukeminen on saastaista haureutta. Jokaisen on tehtävä selvä parannus ko. synnistä.

”… pyrkikää pyhitykseen…” (Hebr. 12:14). Jumalan siunausvirta aukenee kun synnin padot poistetaan.

Jeesuksen opetus

”Ja fariseuksia tuli hänen luoksensa, ja he kiusasivat häntä sanoen: "Onko miehen lupa hyljätä vaimonsa mistä syystä tahansa?" Hän vastasi ja sanoi: "Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa 'loi heidät mieheksi ja naiseksi' ja sanoi: 'Sen tähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi'? Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako." He sanoivat hänelle: "Miksi sitten Mooses käski antaa erokirjan ja hyljätä hänet?" Hän sanoi heille: "Teidän sydämenne kovuuden tähden Mooses salli teidän hyljätä vaimonne, mutta alusta ei niin ollut. Mutta minä sanon teille: joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden ja nai toisen, se tekee huorin; ja joka nai hyljätyn, se tekee huorin." Opetuslapset sanoivat hänelle: "Jos miehen on näin laita vaimoonsa nähden, niin ei ole hyvä naida." Mutta hän sanoi heille: "Ei tämä sana kaikkiin sovellu, vaan ainoastaan niihin, joille se on suotu. Sillä on niitä, jotka syntymästään, äitinsä kohdusta saakka, ovat avioon kelpaamattomia, ja on niitä, jotka ihmiset ovat tehneet avioon kelpaamattomiksi, ja niitä, jotka taivasten valtakunnan tähden ovat tehneet itsensä avioon kelpaamattomiksi. Joka voi sen itseensä sovittaa, se sovittakoon” (Matt. 19:3-12).

Katsoessamme tarkkaavaisesti edellistä Raamatun kohtaa saamme selväksi monta asiaa. Puolisot ovat toistensa puolikkaita, yhdessä he ovat ”yksi liha” (jae 6). Minän tilalle tuli me. Avioliitto otettiin vastaan vapaaehtoisena sitoumuksena toteuttaa Jumalan tahto.

Jeesus vetosi avioliiton suhteen Jumalan alkuperäiseen suunnitelmaan: ”Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa loi heidät mieheksi ja naiseksi?” (jae 4). Eroamisesta Jeesus samoin totesi: ”… alusta ei niin ollut” (jae 8). Meidänkin tulee pyrkiä kaikissa ratkaisuissamme Jumalan alkuperäissuunnitelmaan.

Ihmiset ovat kuitenkin aina olleet kovasydämisiä. ”Sydämenne kovuuden tähden” (jae 8) ero sallittiin Mooseksen aikana. Lähimmäisen hätä sekä hylätyn puolison tuska ja tyhjyys ei koskettanut kovasydämisiä ihmisiä. Jumalan ja ihmisten edessä annettu pyhä lupaus rakastaa puolisoa koko elämänsä ajan ei ollutkaan vakavasti otettavaa. Suhteesta toiseen vaihtaminen ei tuonutkaan parempaa onnea. Ihmissuhteeseen kuuluvat vaivat eivät poistuneetkaan. Ensi huuma vaihtuikin pian harmaaseen arkeen. Omat ja uuden puolison virheet ovat samalla lailla olemassa.

Raamattu antaa kaksi mahdollisuutta eroamiseen.

Puolison kuolema.

”Niinpä sitoo laki naidun vaimon hänen elossa olevaan mieheensä; mutta jos mies kuolee, on vaimo irti tästä miehen laista. Sen tähden hän saa avionrikkojan nimen, jos miehensä eläessä antautuu toiselle miehelle; mutta jos mies kuolee, on hän vapaa siitä laista, niin ettei hän ole avionrikkoja, jos menee toiselle miehelle” (Room. 7:2-3).

”Vaimo on sidottu, niin kauan kuin hänen miehensä elää, mutta jos mies kuolee, on hän vapaa menemään naimisiin, kenen kanssa tahtoo, kunhan se vain tapahtuu Herrassa. Mutta hän on onnellisempi, jos pysyy entisellään; se on minun mielipiteeni, ja minä luulen, että minullakin on Jumalan Henki” (1 Kor. 7:39-40).

Uudelleen avioituminen on siis oikeutettua puolison kuoltua. Siinä tapauksessa suositellaan kuitenkin yksin elämistä hyväksi ratkaisuksi. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että naimattomuus olisi jotenkin pyhempää kuin aviossa eläminen. Yksin tai yhdessä, tärkeintä on olla ehyellä sydämellä Jumalalle antautunut (2 Aikak. 16:9).

Puolison haureus on avioeroon oikeuttava synti.

”… hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden…” (Matt. 19:9). Huoruus on siis kuolemaan verrattava synti. Niin kuin kuolema erottaa aviopuolisot toisistaan, niin myös aviorikos on kuin kuoleminen pois liitosta. Mutta kuten aikaisemmin jo totesimme, haureuden synti antaa oikeuden eroon, ei pakota siihen.

”Olen siis sitä mieltä, että lähestyvän ahdingon tähden jokaisen on hyvä pysyä entisellään. Jos olet sidottu vaimoon, älä pyydä eroa; jos et ole sidottu vaimoon, älä pyydä itsellesi vaimoa” (1 Kor.7:26 –27).

Tuo opetus on nähtävä sen hetkistä taustaa vasten. Paavali oli saanut profeetallisen ilmoituksen lähestyvästä ahdingosta (jae 26). Tuo lähestyvä ahdinko oli uskovien pian alkavat vainot sekä Jerusalemin ja juutalaiskansan rappio ja hävitys, josta jo Jeesus oli ennustanut (Matt.21:43; 24:15…ym..). Tämän tähden hän kirjoitti korinttolaisille, että olisi parempi pysyä ilman puolisoa (1 Kor. 7:26-28).

HYLÄTTY OSAPUOLI ?

Jeesuksen opetus, että hylätyn ottaminen vaimoksi on myös huorinteko (Matt. 19:9), on monesti käsitetty yksipuolisesti ja näin ollen väärin. On käsitetty, että avioeron viaton osapuoli on se hylätty, jonka on pysyttävä yksinäisenä. Sellainen näkemys sotii yleistä oikeudentajuamme vastaan. Olisiko asia niin, että haureuden tielle lähtevä mies, joka hylkää uskollisen vaimonsa ja nai toisen, saa noin vain synninpäästön; ja tuo viaton vaimo tuomitaan ”hylätty” –leima otsassaan elämään lapsilaumansa kanssa yksinään lopun elämänsä? Asia ei ole niin. Huoraamaan lähtenyt osapuoli on kaikissa tapauksissa syyllinen osapuoli. Tämänhän sanoo terve maalaisjärkikin. Viaton puoliso saa hylätä haureuden tielle lähteneen puolisonsa. Tässä tapauksessa siis synnin tekijä (haureudella avion rikkonut) on se hylätty, josta sanotaan: ”Joka nai hyljätyn, tekee huorin” (Matt. 19:9). Viaton osapuoli on oikeutetusti hänet hylännyt. Tällöin ei suinkaan viaton osapuoli ole se syyllinen ja hylätty.

Entä jos tuo haureuteen syyllistynyt ja avion rikkomisensa tähden hylätyksi tullut myöhemmin pääsee takaisin Jumalan armoon? – Silloin on elämää jatkettava senhetkisestä lähtökohdasta käsin, luottaen Jumalan suureen armoon ja ihmeelliseen johdatukseen.

On joitakin ihannetapauksia, jolloin Jumala on uudestaan yhdistänyt eronneen miehen ja vaimon. Tämä voi tapahtua mikäli entinen puoliso edelleen on yksin.

Tulkinnan toinen puoli.

”Jokainen, joka hylkää vaimonsa MUUN  kuin huoruuden tähden (esim. riitaisuuden yms. tähden), saattaa hänet tekemään huorin, ja joka nai hyljätyn, tekee huorin” (Matt. 5:31).

Viaton yksinäisyyteen jätetty ja laiminlyöty vaimokin on hylätty, jos mies on jättänyt hänet, mutta ei ole rikkonut avioliittoa. Inhimillisine heikkouksineen yksin jäänyt on taivuteltavissa uuteen suhteeseen, vaikka jumalallisen lain mukaan entinen liitto ei vielä olekaan lopetettu (ellei siis kysymyksessä ole haureuden kanssa rikottu suhde). Viattomaan vaimoon yhtyminen on näin ollen toisen miehen vaimoon yhtymistä, haureuden syntiä. Tämän tähden Raamattu antaa meille ohjeen avioliiton suojelemiseksi: 1 Kor.7:1,2.

Vielä kerran: Ellei avioliittoa ole rikottu haureudella tai kuolemalla, niin se on voimassa. ”Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako” (Matt. 19:6).

"Jumala on tehnyt ihmiset suoriksi, mutta itse he etsivät monia mutkia” (Saarnaaja 7:30).

Mitä sitten, kun ei ole pysytty Raamatun opetuksissa?

Tänä aikana lähes kaikilla aikuisikään ehtineillä on useita sukupuolisuhteita. Kaikki ihmiset ovat haureellisia. ”Haureuden henki on eksyttäväinen: haureudessa he ovat luopuneet tottelemasta Jumalaansa” (Hoosea 4:11-12).

Aita on madaltunut maailman ja seurakunnan väliltä. Mm. avioerojen osalta uskovat ovat mukautuneet tämän maailmanajan mukaan? ”Mekin tahdomme olla niin kuin kaikki muut kansat…” (1 Samuel 8:20). Siinä on ilmaistu aikamme yleisin uskovien synti.

Jumalan tahto olisi, että nuori mies löytää itselleen naisen, jonka ottaa vaimokseen ja jonka kanssa elää elämänsä loppuun asti. Raamatun mukaan kummallekaan ei sallita seksikokemuksia ennen avioitumista. Tällainen opetus on kovin harvinaista. Mutta siitä huolimatta opetamme näin Jumalan seurakunnassa. Ehkä vielä jossain otetaan vastaan tämänkin alueen Jumalan siunaus. Toivotaan niin. Pyhä ja kaunis liitto voi syntyä vain edellä mainittujen linjauksien kanssa.

Mutta miten suhtaudumme aikamme ihmisiin, jotka eivät ole pysyneet Jumalan tahdon tiellä? Miten tulee suhtautua esim. eronneisiin uskoviin?

Ensimmäinen esimerkki:

Kristitty perhe, joka rukoilee, käy kokouksissa, lukee yhdessä Raamattua, alkaa jostain syystä kylmentyä ja maallistua. Pian kokoukset jäävät. Yhteiset rukoushetket loppuvat. Raamattu ei kiinnosta. Synti ja maailmallisuus hiipivät perheeseen. Kohta ovat jo kapakkaillatkin säännöllisiä. Ja viimein juopporeissuillaan mies löytää itsensä toisen naisen vierestä. Haureutta, juoppoutta, ym. rumaa syntiä. Uskonelämästä ei enää ole tietoakaan. Kierre jatkuu ja syvenee. Siinä menee työpaikkakin. Yhteiselämä ei enää onnistu. Avioero on seurauksena. – Muutamia vuosia kuluu. Vaimo löytää uuden miehen. Menee virallisesti naimisiin. Mieskin löytää uuden naisystävän ja kestävän suhteen. Nyt alkaakin tapahtua uutta ja outoa. Mies uuden naisystävänsä kanssa alkaa etsiä Jumalan armoa. Mies saa uudistua uskossaan. Nainen tulee uskoon, ottaa kasteen ja täyttyy Pyhällä Hengellä. Molemmat saavat Jumalalta armon ja lähtevät Jeesusta seuraamaan. Myös he päättävät mennä avioliittoon, koska yhdessä asuvat ja elävät.

Jumala armahti tämän miehen ja antoi hänen uudistua uskossaan. Miehen omatunto heräsi käsittämään entisten syntiensä vakavuuden. Hän tunnusti syntinsä ja syntitielle lähtemisensä avioeroineen Jumalalle ja ihmisille. Hän sai anteeksi. Nyt hän palvelee Jumalaa tästä nykyisestä lähtökohdasta. Tuhlaajapoika sai uuden armon. Kiitetty olkoon Jumala! – Esimerkki on oikeasta elämästä otettu tositapaus.

Voidaanko nyt kevyesti todeta, että kaikki on hyvin? - Kaikki on kyllä hyvin siinä mielessä, että Jeesuksen veri puhdisti synnin orjan. Langennut sai uuden armon. Raamatun Sana kuitenkin pitää paikkansa. ”Joka vaimonsa kanssa avion rikkoo, on mieletön; itsensä menettää, joka niin tekee” (Snl. 6:32). Ne kauheat loppuelämän taistelut, joissa tuo Jumalan lapsi elää, eivät suinkaan ole kevyesti otettavia. Synnin haavat ovat syviä ja kirveleviä. Monta vaikeaa kysymystä risteilee mielessä. Syyllisyyskin kalvaa. Ihmisten juoruilu ei lopu tässä ajassa. He eivät unohda.

Syyn ja seurauksen oikeudenmukainen laki on ohjelmoitu ihmisten sisimpään: ”Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää” (Gal. 6:7).

Mutta Jumala on hyvyydessään ihmeellinen. Hän antaa parantumisen tapahtua siipiensä suojassa. Ei kukaan ole oikeutettu sanomaan ko. veljelle, että hänen pitäisi jättää nykyinen vaimonsa ja olla yksin, tai ettei hän enää saisi palvella Jumalaa tehtävissään seurakunnassa. Mutta kivien heittäjiä on oleva tuon ihmisen elämän loppuun asti.

Toinen esimerkki:

Uskossa oleva aviopari elää siunattua uskonelämää seurakuntayhteydessä. Molemmat ovat kastetut ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet. He toimivat eri tehtävissä. Evankeliumin levittäminen on molempien sydämellä. Muitakin pariskuntia on tullut tutuiksi uskovien piireistä.

Eräs veli alkaa ihaillen katsella toisen miehen kaunista vaimoa. Vaimokin kiinnostuu tuosta häneen silmänsä iskeneestä miehestä. He ihastuvat toisiinsa. Pian he jo keskustelevat kahden kesken tunnustaen ihastustaan toisiinsa. Tämä johtaa siihen, että pian he tekevät yhteisen matkan, jonka aikana seksuaalisuus tulee suhteeseen mukaan. He ovat (syntisaastassaan) kovin onnellisia, huora ja haureellinen mies.

Aviomies saa tietää vaimonsa synnistä. Käy ilmi, ettei vaimo aio enää jatkaa avioelämäänsä entisen miehensä kanssa. Mies kertoo asian uskonystävilleen ja seurakunnalle. Vaimoa yritetään ojentaa. Mikään ei kuitenkaan muuta hänen mieltään. Hän on päättänyt mennä naimisiin uuden ihastuksensa kanssa. Kertovatpa vielä röyhkeydessään, miten Jumala muka johdatti heidät yhteen.

Oikein toimiva seurakunta erotti syntitielle lähteneen naisen yhteydestään.

Mutta mies jäi yksin ja onnettomaksi. Hän säilytti kuitenkin uskonsa ja tahtoi jatkaa elämäänsä seurakuntayhteydessä Herraa palvellen. Hän tunnusti omat virheensä, mitkä mahdollisesti ovat olleet osasyynä avioeroon.

Vuosi kului. Yksinäinen veli huomaa yksinäisen sisaren seurakunnassa. Heillä olisi paljon yhteistä. He alkavat herätellä ajatusta, josko voisivat alkaa elää yhdessä. Vastaan tulee nyt vaikea asia. Nuori mies on eronnut, ”hylätty”. Tekeekö tämä puhdas sisar syntiä, jos menee eronneen veljen kanssa yhteen? - Asiaa pohdittiin seurakunnassa. Seurakunta vastusti heidän yhteen menoaan. Siitä huolimatta he tekivät ratkaisunsa ja alkoivat seurustelusuhteen. Lopulta menivät naimisiin. Muutamat uskonystävät seurakunnasta siunasivat heitä. Toiset vastustivat. Mitä me olisimme tehneet ?

HUOM! Tällaisiin tapauksiin emme löydä suoranaista vastausta Raamatusta, koska kaikki pyhät ja oikeat tiet on sivuutettu. Raamatun Sanassa ei olla pysytty. Emme voi löytää muuta ratkaisua kuin että menemme tapauskohtaisesti eteenpäin rukoillen. Nämä ovat aikamme erittäin vaikeita ilmiöitä.

Kolmas esimerkki:

Nykyaikaisen avopariskunnan toinen osapuoli tulee uskoon, mutta toinen ei. Kuitenkin molemmat tahtovat jatkaa yhdessä asumista. Eikö heihin silloin voida soveltaa opetusta 1 Kor. 7:12-15? –

Uskoon tullut tahtoisi virallistaa avioliiton, mutta uskomaton avopuoliso ei. Mitä seurakunnan nyt tulee tehdä? Eikö olisi sydämetöntä ehdottaa heille eroa?

Tällaisissa tapauksissa koko seurakunnan pitää rukoilla ja odottaa. On annettava aikaa parannuksen tekoon (Ilm. 2:21). Opetus ja päämäärä kuitenkin on saada uskoon tullut virallistamaan liitto. Ja Jumalalla on kyllä keinot saada omiensa elämä tahtonsa mukaiseen järjestykseen. Rukouksemme tällaisessa tapauksessa on, että toinenkin osapuoli löytää Jeesuksen.

Toinen mahdollinen reaktio uskosta osattomalla on, ettei hän voi elää yhdessä uskoon tulleen kanssa. Hän ei tahdo kuulla rukousta ja nähdä Raamatun lukua kotonaan. Heillä ei siis enää ole mitään yhteistä. Tähän Raamattu sanoo: ”Mutta jos se, joka ei usko, eroaa, niin erotkoon; veli ja sisar eivät ole semmoisissa tapauksissa orjuutetut; sillä rauhaan on Jumala teidät kutsunut” (1 Kor. 7:15).

Jos tässä esimerkissä mainittu uskosta osaton tahtoo rikkoa yhteiselon, niin ”erotkoon”, lähteköön. Siinä tapauksessa uskossa oleva osapuoli on vapaa uuteen avioliittoon; ei ole ”orjuutettu”. Mutta tässäkin tapauksessa on taas otettava mukaan pyhä arkuus Jumalan edessä: Miten Jumala asiaan suhtautuu. Tarvitaan seurakunnan yhteistä rukousta.

Näitä esimerkkejä ko. aihepiirissä riittäisi enemmänkin. Elämä on niitä tulvillaan.

VIHKIMINEN.

Katolinen ”avioliiton sakramentti” ei ole Jumalan Sanaa.

Alkuseurakunnan aikana oli (ehkä pakanuudesta kääntyneidenkin keskuudessa) yleisenä tapana seurata juutalaisen avioliiton kaavaa. Kihlautunut pari odotti julkista liittonsa alkamista, hääjuhlaa. Siitä alkoi avioliitto. Paikalla olivat yljän ja morsiamen omaiset, ystävät ja tuttavat, sekä tietysti seurakunta siunaamassa. Asia virallistettiin sillä tavalla. Varsinaista yhteiskunnallista vihkimistä ei ollenkaan tunnettu.

Katolinen kirkko keksi vihkimisen. Tähän oli motiivina halu saada kaikki ihmiset kontrolliinsa. Niin juurrutettiin avioliiton sakramentti ihmiskuntaan. Kirkollisen vihkimisen perään haikaillaan edelleen, vaikkakin se jo aika yleisesti tunnetaan taikauskon sävyttämäksi ”isien perinnäissäännöksi”. Vihkimisseremoniaan kuuluu paljon pakanallisuudesta alkuisin olevaa taikauskoa riiseineen yms. … Kristillisen avioliiton tulee olla kaukana kirkollisuudesta.

Mutta huolimatta siitä, että vihkiminen on alkuisin taikauskoisen pimeyden keskeltä, tulee uskovien virallistaa avioliittonsa tuomarin edessä. Se on jokaisen avioparin velvollisuus. Olemmehan lihamme puolesta vielä tämän yhteiskunnan kansalaisia, ja meille kuuluu sen lainsäädäntö. ”Olkaa alamaiset kaikelle inhimilliselle järjestykselle…” (1 Piet.2:13-17).

Hyvään yhteiskunnan normistoon kuuluu edelleen, että virallisissa papereissa lukee maininta avioliitosta eikä avoliitosta.

Olemme saaneet viettää siunaavia häätilaisuuksia seurakunnan keskellä. Pariskunnat on siunattu yhteisen elämän taipaleelle. Sellainen siunaaminen on Jumalan tahto kaikkien avioliittoon menevien kohdalla.

”Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha” (1 Kor. 5:13).

Kevytmielisesti eronneet ja syntiään puolustelevat pitää erottaa seurakuntayhteyden ulkopuolelle. Nöyriä ja katumusta osoittavia pitää tukea ja auttaa, että he pääsisivät mukaan Jumalan työhön.

Jumalan valtakunnan työ tarvitsee kaikki Pyhässä Hengessä vaeltavat kristityt, miehet sekä naiset.

”Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin, haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa; mutta lihavat ja väkevät minä hävitän. Minä kaitsen niitä niin, kuin oikein on. Mutta te, minun lampaani! Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä tahdon tuomita lampaan ja lampaan, oinasten ja vuohipukkien välillä. Eikö teille riitä, että olette hyvällä laitumella, kun vielä tallaatte jaloillanne loput laitumestanne, ja että saatte juoda kirkasta vettä, kun vielä hämmennätte jaloillanne loput?” (Hes. 34:16-18).

”Laupeutta minä tahdon, enkä uhria” (Hoosea 6:6).

Vaikeuksissa oleva, älä ole toivoton !

Asiasi saattavat olla kovin sekaisessa umpisolmussa? Itsestäsi tuntuu mahdottomalta saada solmuja auki. Älä pelästy tilannettasi. Se ei ole toivoton. Luovuta nyt kaikki elämäsi osa-alueet Jumalan johdatukseen. - - -

Kuinka vaikeita asiamme ovatkaan, niin on hyvä tietää, että Jeesus tahtoo ja voi selvittää vaikeimmatkin tilanteet. Hän sanoo: Tulkaa minun tyköni kaikki työtä tekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon…” (Matt. 11:28). ”Ilman minua te ette voi mitään tehdä” (Joh. 15:5). Mutta Hän voi kaiken.

Tämän kirjoittaja on itsekin ollut tilanteessa, josta ei enää ollut mahdollista (inhimillisesti ajateltuna) päästä ulos. Tunnustin tilanteen Jumalalle. Siinä vaiheessa ei ollut mitään tehtävissä itselleni ja tilanteelleni. En ymmärtänyt. En osannut. En pystynyt. Ei riittänyt edes yrittämisen halua. – Mutta ihmeellistä, sisimmässäni oli usko, että Jeesus edelleen voi kaiken. Tunsin luopumuksen keskellä, että Jumalan rakkaus vetää parannukseen. Hän ei ollut luovuttanut. Ihmiset olivat hylänneet. Mutta mikään ei voinut erottaa Jumalan rakkaudesta. Annoin elämäni uudestaan Hänelle tammikuussa 1995. Ja Pyhä Henki teki mahdottoman mahdolliseksi. Olen sittemmin löytänyt itseni tekemästä Jumalan tahtoa. Hän on vastannut rukouksiini yli kaikkien odotusten. Hän on ohjannut ihmeelliselle armon ja totuuden tielle.

Voin todeta omasta tilanteestani näin: ”Ihmisille se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle; sillä Jumalalle on kaikki mahdollista” (Markus 10:27). ”Hän kutsuu olemattomat ikään kuin ne olisivat..” (Room.4:17). ”Ja Aabraham toivoi, vaikka ei toivoa ollut!” (Room.4:18).

Raamatun tie seurustelusta avioliittoon.

Mitä kuuluu seurusteluvaiheeseen?

Kun mies ja nainen tutustuvat toisiinsa ja alkavat pitää toisistaan, tahtovat he olla yhä enemmän yhdessä. Heillä on paljon keskusteltavaa. Ja näin he tulevat tuntemaan toisensa. Yhdessä rukoillen he etsivät Jumalan tahtoa elämäänsä. Tämä on hyvä ja toimiva seurusteluvaiheen elementti. Ja jos ei ole hyvä yhdessä rukoilla ei kannata jatkaa seurustelua ennen tämän tärkeimmän asian korjaantumista. –

Kristityn tulee aina kääntyä asioineen Jumalan puoleen. Seurustelevan parin tulee pyrkiä kuulemaan suhteessaan Jumalan ääntä, mikä on sopivaa ja mikä ei. Pitää huolehtia, ettei esim. seurakunnan vanhimpien, tarvitse heitä opastaa tai nuhdella.

Jeesuksen lupaus kuuluu: ”Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Ja minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni” (Joh. 10:27-28).

Jokainen uskossa oleva siis kykenee kuulemaan Hyvän Paimenen äänen. Nyt on kysymys siitä mitä Sinä tahdot kuulla? – Tahdotko kysyä Jumalan tahtoa seurusteluusi nähden vai pidätkö valintasi omana asianasi? –

Tahdotko rakastaa Jeesusta enemmän kuin seurustelukumppaniasi? – Oletko valmis Jumalan ja Hänen työnsä tähden jopa luopumaan seurustelukumppanistasi, jos Jeesus niin tahtoo? – Mikä on teidän elämässänne tärkeintä? – Näiden kysymysten myötä ratkeaa hengellisen elämänne sisältö sekä mahdollisen yhteisen elämänne onnellisuus. Niihin voit vastata Jeesuksen edessä. Markus 10:28-30.

Seurusteluasiat tuottavat joskus valvottuja öitä seurakunnan paimenille. Heidän tehtävänäänhän on ”valvoa teidän sielujanne, niin kuin ne, joiden on tehtävä tili…” (Hebr. 13:17).

Tänä aikana lähes kaikki pyhä on rikottu. Tämä vaivaa vastuussa sieluista olevia vanhimpia ym.

Puhdas ja kaunis seurustelu Jumalan tahdon mukaan on paljolti vieras käsite jo uskovienkin keskuudessa. Jumalan tahto ei kuitenkaan ole muuttunut. Hänen tahtonsa mukaiseen seurusteluvaiheeseen ei edelleenkään kuulu avoliitto tai seksi (1 Kor. 7:2).

”Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan…” (Room. 12:2 ja Efes. 5:8-13).

Seurusteluvaiheeseen kuuluu siis ennen muuta yhdessä rukoileminen. Rukouksen ilmapiirissä on hyvä keskustella mahdollisista yhteisistä tulevaisuuden suunnitelmista. Niitä ovat ensinnäkin yhteiset Jumalan valtakunnan työn suuntaviivat. On päästävä selville, miten ja missä kumpikin haluaa Jumalan työtä tehdä. Toinen saattaa olla huikentelevainen kuten vakaantumattomat nuoret joskus ovat. Sellainen ei tahdo pysyä raamatullisessa seurakuntatoiminnassa, vaan tahtoo irtolaisena juosta sinne tänne vailla suoruutta ja vastuullisuutta. Seurustelevien pitää yhdessä päästä selkeään päätökseen, että he tekevät työtä Jumalan seurakunnassa. ”Mutta minä ja minun perheeni palvelemme Herraa." Joosua 24:15.

Jo seurusteluvaiheessa voidaan keskustella ja yhteisissä rukoushetkissä kysellä, mikä on kummankin mahdollinen tehtävä seurakunnassa. Asiaa voi myös kysellä seurakunnan muilta uskovilta. Tämä siksi, että voidaan pariskuntana etukäteen suuntautua tukemaan toinen toistaan Jumalan työssä.

Seurustelevien tulee olla paljon uskovien yhteydessä.

Näin he oppivat tuntemaan toistensa hengellistä luonnetta, mm. miten tulevat toimeen muiden uskovien kanssa. Hyvä käytös, huomaavaisuus ja yleensä Kristuksen mielenlaatu tai sen puuttuminen tulee esiin uskovien yhteydessä. Nöyryys, kaunis kohteliaisuus ja vanhempien ihmisten kunnioittaminen kuuluu ihailtavan ihmisen ensimmäisiin piirteisiin. Ellei hyviä tapoja ole tulee niitä opetella.

Seurakuntayhteydessä opit parhaiten tuntemaan seurustelukumppanisi. Ellei ystäväsi viihdy seurakunnan kokouksissa, joissa Pyhä Henki toimii, niin voit varmuudella tietää, ettei kaikki ole kohdallaan. Ehkä se on merkki, että salainen ja tunnustamaton synti jäytää kumppanisi elämässä.

”Sen tähden eivät jumalattomat kestä tuomiolla, eivätkä syntiset vanhurskasten seurakunnassa” (Psalmi 1:5).

Riitelevän ja niskoittelevan, ylpeämielisen tai katkeran ihmisen kanssa on vaikea seurustella. Avioliittoa ei kannata harkita sellaisen kanssa. ”Vihamielisyys kätkeytyy kavalasti, mutta seurakunnan kokouksessa sen pahuus paljastuu” (Snl. 26:26).

Seurustelevan parin tulee kaiken edellä mainitun takia osallistua aktiivisesti seurakunnan toimintaan.

Seurustelevien tulee keskustella mahdollisen yhteisen elämän käytännön asioista. Miten perheen toimeentulo järjestyy? Miten avioliittoon mentyänne asumisen toiveet menevät yksiin? Lasten hankkimisesta, hoidosta, kasvatusperiaatteista ja lukumäärästäkin on keskusteltava. Tulevan kodin ilmapiiriin vaikuttavat myös yhteiset päätökset siitä, mitä kumpikin voi yhteiseen kotiin tuoda. Jos toinen tahtoo esim. tilata itselleen maailman lehtiä sekä kuunnella maailman jytämusiikkia ja toinen tahtoo valita Pyhästä Hengen johdatuksen kotiinsa, niin toiveet eivät mene yksiin. Kotiin tulee maailman henki ja sen mukana ristiriitaa. Välttyäkseen sellaiselta on kaikesta hyvä sopia etukäteen. ”Kulkeeko kaksi yhdessä elleivät ole keskenänsä sopineet” (Aamos 3:3).

Jos ed. m. yhteiset suuntaviivat löytyvät voi seurusteleva pari mennä kihloihin. Se on avioliittolupaus, mutta kuitenkin koeaika, jonka aikana vielä voi perääntyä.

Kihla-aikaa on hyvä jatkaa ainakin muutamia kuukausia.

Mikäli kaikki sujuu hyvin ja rakkaus on todellista voidaan mennä avioliittoon. Avioparina, vihkimisen jälkeen sitten muutetaan yhteen asumaan. Siinä vaiheessa mukaan tulee myös seksi. Ja ”Lapset ovat Herran lahja” (Psalmi 127:3). Seurustelu on nyt johtanut Jumalan tahdon toteutumiseen. Perhe on perustettu. Siunaus toimii!

Ja HUOM! Häätilaisuus on hyvä järjestää seurakunnan puitteissa. Näin liitto saa tuekseen uskovien rukoukset.

Voiko eronnut ja uudestaan avioitunut palvella opetustehtävässä?

Saadaksemme vastauksen otsikon kysymykseen on ensin tiedettävä milloin ihminen saa hengellisen tehtävänsä?

"Jo ennen kuin minä valmistin sinut äidin kohdussa, minä sinut tunsin, ja ennen kuin sinä äidistä synnyit, minä sinut pyhitin; minä asetin sinut kansojen profeetaksi" (Jer. 1:5).

Jeremia ei ollut ainutlaatuinen tapaus. Jesajakin toteaa: ”Herra on minut kutsunut hamasta äidinkohdusta saakka…” (Jes. 49).

Uskon Jumalan suunnitelleen jokaisen ihmisen elämän pienintä yksityiskohtaa myöten jo ennen hänen syntymistään. Jumalan suunnitelma ei vain toteudu kaikkien kohdalla. Kaikkihan eivät tule uskoon. Ja eräät luopuvat uskostaan.

Uskoon tulemisessa (uudestisyntymisessä) ihminen siirtyy Jumalan tahtoon ja siihen tehtävään, joka häntä varten on valmistettu. Hän saa myös vastaan ottaa armolahjoja, joita tarvitsee Jumalalta saadussa tehtävässään.

Jos Jumalan työhön valittu uskova joutuu lankeemukseen ja sivuun ristin kaidalta tieltä, niin menettääkö hän kaiken? Varmasti. Entä jos hän palaa takaisin ristin kaidalle tielle, saako hän jatkaa siitä mihin ennen lankeemustaan jäi? Varmasti. ”Sillä ei Jumala armolahjojaan ja kutsumistansa kadu” (Room. 11:29).

Jumalalta saatu virka, esimerkiksi profeetalla, ei lopullisesti pääty siihen, että hän lankeaa syntiin eikä enää kulje Jumalan tahdossa. Samoin on laita muiden tehtävien, opettajan, johtajan, evankelistan, seurakuntapalvelijan yms.. Kun syntinen palaa eksymyksensä tieltä, saa hän aloittaa kesken jääneen tehtävänsä uudestaan.

Hengellinen tehtäväsi alkoi ennen syntymääsi. Se jatkuu elämäsi loppuun asti. Se on kutsumustehtävä ja elämäsi tarkoitus.

Vanhan liiton pyhät.

Ajatellaanpa Aabrahamia, Moosesta, Daavidia ym. vanhan liiton pyhiä. Kaikilla heillä oli lankeemuksia. Toisilla pitkiäkin väärän tien jaksoja. Samoin oli koko Israelin kansan kohdalla. Mutta aina käännyttyään he saivat Jumalalta armon jatkaa siitä mihin jäivät. Jopa Baabelin kuningas, Nebukadnessar sai jatkaa Jumalan antamassa tehtävässään nöyrtymisensä jälkeen (Dan. 2:37; 4:23-34).

Aabraham lähti pois Jumalan suunnitelmasta ja matkusti Egyptiin. Siellä hän oli vähällä menettää rakkaan vaimonsa lopullisesti faaraolle. Faarao jo ehtikin ottaa Saarain hoviinsa. Hän sanoi: … minä otin hänet vaimokseni” (1 Moos. 12:19). Mutta faarao antoi Saarain takaisin Aabrahamille. Paluumatka Jumalan tahtoon alkoi. ”Aabram lähti pois Egyptistä, hän ja hänen vaimonsa… Ja hän vaelsi… aina siihen paikkaan, missä hänen majansa oli ensi kerralla ollut…siihen paikkaan, johon hän ennen oli rakentanut alttarin; ja Aabraham huusi siinä avuksi Herran Nimeä”

(1 Moos. 12:9-20 ja 13:1-4). Hän palasi ja jatkoi siitä, mihin oli jäänyt.

Daavid oli haureellisesti ihastunut toisen miehen vaimoon. Kun ei muuten voinut saada himoaan tyydytetyksi tapatti hän naisen aviomiehen. Murhaa, valhetta, peittelyä ja törkeää kieroilua. Kunnes Jumalan profeetta, Naatan, sai Daavidin heräämään ja palaamaan eksymyksensä tieltä.

Koko kertomus löytyy 2 Samuelin kirjan luvuista 11-12. Daavid katui syvästi syntiään (Psalmi 51). Hän tunnusti syntinsä, teki parannuksen ja sai armon.

Meidänkin aikanamme eronnut, haureellinen ja epäpyhä saa syntinsä anteeksi kun hän vilpittömästi nöyrtyneenä katuu ja tunnustaa rikkomuksensa. Hän saa jatkaa siitä, mihin lankeemuksensa alkaessa jäi. Kesken jäänyt tehtävä jatkuu.

Palatessaan eksymyksen tieltä syntinen saa kuulla armon sanan: ”Se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut” (2 Kor. 5:17).

”… unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin” (Filip. 3:13).

Jumala ymmärtää langennutta, joka on syntiretkillään tuhlannut kaiken kauniin ja puhtaan. Hän tahtoo antaa toisen mahdollisuuden. Joillekin kolmannenkin. Mutta Jumalan armahtavaisuuteen turvaten ei pidä tahallisesti elää synnissä. Luuk.15:11-24.

Jumalan seurakunnasta julistetaan samaa pyhää Taivaan armoa ja totuutta: Sinä saat alkaa uudestaan! Saat nykyisestä tilanteestasi käsin alkaa palvella Herraa seurakunnassa. Jeesus ansaitsi Sinulle armahduksen verellään ja kuolemallaan. Sinä olet puhdas Jumalan lapsi. Usko Jeesuksen Nimessä ja veressä kaikki syntisi anteeksi tässä ja nyt!

Rakas lukija, rukoile sielusi autuuden tähden näin:

Jumala, minä olen syntinen ihminen. En ole välittänyt rakkaudestasi ja totuudestasi. En ole rakastanut Sinua yli kaiken, enkä ole välittänyt lähimmäisistäni ja heidän hädästään. Tiedän, että synnin palkka on kuolema ja ikuinen ero Sinusta. Olen ansainnut ikuisen kadotuksen. Taivaallinen Isäni, tulen nöyrtyen eteesi pyytämään syntejäni anteeksi. Armahda minua ! – Olet luvannut Sanassasi Raamatussa näin: ”… ei ole minulle mieleen jumalattoman kuolema, vaan se, että jumalaton kääntyy tieltänsä ja elää. Kääntykää, kääntykää pois pahoilta teiltänne…” (Hesekiel 33:11). Käännyn nyt Sinun tykösi, Ihmeellinen Jumalan Karitsa, Jeesus, joka otit pois tuomioni. Sinä otit minun syyllisyyteni päällesi. Ristintyösi ansioon tahdon turvata. Tunnustan syntisyyteni ja kadun tähänastista elämääni. Ota siis pois syntitaakkani. Tahdon tehdä parannuksen syntielämästäni ja seurata Sinua! Tee elämästäni Sinua kunnioittava elämä.

Tunnustan tästä lähtien julkisesti, että Sinä Jeesus, olet Herrani ja Pelastajani. Annan elämäni kokonaan Sinulle. Anna Pyhän Hengen kautta oikea Elämä sisimpääni!

Kiitos, että nyt saan aloittaa uuden elämän Sinun yhteydessäsi. Tahdon tästä lähtien rakastaa Sinua yli kaiken ja lähimmäistäni, niin kuin itseäni. Turvaan ja luotan Sinun armoosi ikuisesti. Kiitos pelastuksesta, jonka olen saanut vastaan ottaa. Aamen.

Raamattu lupaa Sinulle: ”Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat lumivalkeiksi…” (Jesaja 1:18).

”Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme” (Room. 6:23).

Ole siunattu Jeesuksen Kristuksen Nimessä ja Jumalan Pyhässä Hengessä.

Ellet ole uskoon tultuasi vielä kastettu Jeesuksen Nimeen niin ilmoittaudu nyt kasteelle. Raamattu sanoo näin: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen Nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän hengen lahjan” (Apostolien teot 2:38).

”Tässä on tie, sitä käykää” (Jes. 30:21).

Siunausta meille Jumalan rakkaille kilvoituksen tiellä.

weijo.lindroos@pp.inet.fi