A L K U S A N A T.

Erilaiset kastenäkemykset ovat toistuvasti aiheuttaneet kiistaa kristittyjen välille, jo kohta 2000 vuotta.

Kristinuskon alkuaikoina kaste oli uskovia yhdistävä tekijä. Nyt se on muuttunut riidan ja hajaannuksen aiheuttajaksi. Koska kyse on näin vakavasta asiasta, edellyttää se asian perinpohjaista tutkimista.

Elämme seurakunnan ennalleen asettamisen ajassa.

Pyhä Henki tahtoo johdattaa kristityt kaikissa kysymyksissä seurakunnalle alussa annettuun käytäntöön. Miten alkuseurakunnan kristityt toteuttivat Herransa antamaa lähetyskäskyä kasteineen, samalla tavalla tulee edelleen toimia. Heidän opetuksensa ja esimerkkinsä on annettu käytännöksi kaikkien aikojen kristityille. Apostolien viitoittamalla linjalla armon sanoma menee eteenpäin oikealla tavalla: ”…totuutta noudattaen rakkaudessa” (Ef. 4:15). Armon Sanaan kuuluu Jumalan Totuus. ”…armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta!” Joh. 1:17.

Jumala tahtoo nyt antaa seurakunnalleen tiedoksi varman ja luotettavan alkuperäisen kristillisen kastekäytännön.

Hän tahtoo edelleen antaa itse säätämänsä kasteen uskoviaan yhdistäväksi tekijäksi. Raamatusta poikkeavat kastekäytännöt ovat riitaisuuden lähde. Mutta nyt kasteasiasta syntyneet riidat päättyvät! Esiin aukenee Raamatun opetus aiheesta. Se on monessa kohdin poikkeava nykyisistä uskontokuntien kasteopetuksista.

Mikäli lukija tahtoo saada varman kokonaiskäsityksen aiheesta, on välttämätöntä lukea tämä kirjoitus kokonaan. Muussa tapauksessa väärinkäsityksen mahdollisuus on suuri ellei aivan varma.

Kirjoituksessani viittaan paljon Raamattuun. Tämä johtuu siitä, ettei minulla ole omaa mielipidettä asiasta.

” … he ottivat sanan vastaan hyvin halukkaasti ja tutkivat joka päivä kirjoituksia, oliko asia niin” (Apt.17:11).

”Minkä olette alusta asti kuulleet, se pysyköön teissä. Jos teissä pysyy se, minkä olette alusta asti kuulleet, niin tekin pysytte Pojassa ja Isässä” (1 Joh.2:24).

ERIMIELISYYDEN SYY ?

Jumala lupaa ilmoittaa totuutensa omilleen (Joh. 16:13). ”.. jos teillä jossakin kohden on toinen mieli, niin Jumala on siinäkin teille ilmoittava, kuinka asia on. Kunhan vain, mihin saakka olemme ehtineetkin, vaellamme samaa tietä” (Filip. 3:15-16). Ehto Jumalan tahdon ymmärtämiselle on tuo samaa tietä vaeltaminen. Se tarkoittaa pysymistä apostolien ja profeettojen opetuksessa, heidän viitoittamallaan linjalla (Ef. 2:20). Linja on se, että meidän tulee tunnustautua vain Raamatun oppiin ja ottaa se vastaan sellaisenaan. Tällä tiellä Pyhä Henki johtaa kaikkeen totuuteen.

Erimielisyyttä ei pidä hyväksyä.

Riitaisa erimielisyys johtuu siitä, että on luovuttu Raamatun opetuksista.

Vääristä opeista ja niiden puolesta kiivailusta on koitunut suurta haittaa Jumalan työlle. Nuo oppikiistat ovat Jumalan kansan tappioiden syy. Ei ole kuultu Jumalan rakastavaa totuuden ääntä, joka yhdistäisi Hänen kansansa.

Sekaannusta on tuottanut myös se, että uskosta osattomat ovat tunkeneet esittämään omia mielipiteitään pyhistä asioista, ja kristityt ovat eksyneet kuuntelemaan niitä. Psalmi 50:16-17.

Raamatun opetuksista tietämättömät ovat tuoneet riitoja uskovien välille. Riitaisuuksista kyllä joskus syytetään valheellisesti niitä, jotka pitävät kiinni Raamatun sanasta. Asia on siis käännetty päälaelleen: ”Jos joku muuta oppia opettaa eikä pitäydy meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen terveisiin sanoihin eikä siihen oppiin, joka on jumalisuuden mukainen, niin hän on paisunut eikä ymmärrä mitään, vaan on riitakysymyksien ja sanakiistojen kipeä, joista syntyy kateutta, riitaa, herjauksia, pahoja epäluuloja, alituisia kinastuksia niiden ihmisten kesken, jotka ovat turmeltuneet mieleltään ja totuuden menettäneet” (1 Timot. 6:3-5).

On tärkeää tiedostaa kuka on riitaisuuksien aiheuttaja! Edellisen Raamatun opetuksen mukaan riitakysymyksien aiheuttaja on sellainen, joka ei pysy Raamatun sanassa.

Erimielisyys monissa kristinuskon kysymyksissä johtuu paljolti siitä, että epäuskoiset ”julistajat” ovat kylväneet epäuskon kylvöä. On opetettu, ettei ole mahdollista olla samaa mieltä esimerkiksi kasteesta. ”Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää” (Gal.6:7). Emmeköhän ole jo tarpeeksi niittäneet epäuskon satoa. On aika aloittaa uskon kylvö. Me voimme olla yhtä mieltä kasteesta kuten muistakin kristinuskon totuuksista. (Vertaa 4 Moos.13:22-34, mutta etenkin 14:6-9 = Joosua ja Kaaleb).

Epäuskon kylväjät ovat röyhkeydessään opettaneet jopa, ettei samanmielisyys ollenkaan olisi Jumalan tahto. Sellaiset opetukset kumoavat Raamatun selvän opetuksen. ”Mutta minä kehotan teitä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Nimeen, että kaikki olisitte puheessa yksimieliset ettekä suvaitsisi riitaisuuksia keskuudessanne, vaan pysyisitte sovinnossa ja teillä olisi sama mieli ja sama ajatus” (1 Kor.1:10). ”…olkaa yhtä mieltä, eläkää sovussa..” (2 Kor.13:11).

Mutta millä perusteella Jumala tahtoo kansansa olevan yhtä mieltä ? Vastaus löytyy Raamatusta: ”..että olisitte yksimieliset keskenänne, Kristuksen Jeesuksen mielen mukaan” (Room. 15:5,6). Tämä tarkoittaa, että olemme Raamatussa olevista asioista samaa mieltä Jeesuksen ja alkuseurakunnan käytännön kanssa. Siihen mukautuen olemme yhtä keskenämme. Se on fakta!

Ihmisten tai kirkkokuntien mielipiteet rikkovat yhteyden!

KASTEEN ALKUPERÄ.

Jeesus antoi viimeisinä opetuksinaan lähetyskäskyn. ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen” (Markus 16:15-16). Hän opetti siis, että evankeliumia tulee julistaa ja sen tuloksena ihmiset tulevat uskoon (Rm.10:17). Uskoon tulleet voidaan kastaa, koska he ovat ottaneet Jeesuksen vastaan elämänsä Herraksi tunnustaen Hänet Jumalan Pojaksi (2 Kor. 6:1. Joh. 1:12). Raamatusta emme löydä muuta järjestystä. ”… ja hoviherra sanoi: `Katso, tässä on vettä. Mikä estää kastamasta minua?` Niin Filippus sanoi hänelle: `Jos uskot koko sydämestäsi, niin se tapahtukoon.` Hän vastasi: `Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.` Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus kastoi hänet`” (Apt. 8:36,37,38).

Kymmenen päivää lähetyskäskyn antamisen jälkeen Pietari julisti evankeliumia tuhansille ihmisille: ”Tämän Jeesuksen Jumala on herättänyt, minkä todistajia me kaikki olemme” (Apt.2:32). ”… Jumala on Hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte” (Apt. 2:36). ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen Nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te(kin) saatte Pyhän Hengen lahjan” (Apt.2:38).

Kolmetuhatta kuulijaa otti sanan vastaan, tuli uskoon ja antoi kastaa itsensä. ”Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, n e kastettiin..” (Apt.2:41).

Onko Jumalan tahto tänä aikana sama? – Varmasti on! ”Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät koskaan katoa!” (Matt.24:35). Jumalan tahto ei muutu.

Kasteen saamisen edellytys alkuseurakunnassa oli usko. ”Jos uskot koko sydämestäsi, niin se (kaste) tapahtukoon (Apt.8:37). ”.. korinttolaiset uskoivat ja heidät kastettiin” (Apt.18:8). ”..kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen Nimeen” (Apt.19:5). Apt. 16:30-34. Tätä Jeesus oli opettanut (Matt. 28:19-20).

Kaste suoritettiin alussa välittömästi uskonratkaisun tapahduttua, yleensä samanaikaisesti! Tämä on tärkeä huomio!

Uskossa oleminen olisikin koettu ilman kastetta puutteelliseksi. Sen tähden alkuseurakunnan aikana kaikki uskoon tulleet ottivat kasteen, sekä aikuiset että ymmärryksen iässä olevat lapset. Se oli heille selviö. Siitä ei neuvoteltu.

Alkuseurakunnassa vain Kristukseen kastetut pidettiin Jumalan lapsina. ”Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet” (Gal. 3:27).

Liha (= Aadamin suvun jäsenyys) pitää haudata kasteessa. Kaikkien Jeesukseen uskovien pitää tulla kastetuiksi upotuskasteella vedessä, sekä ymmärryksen iässä olevien lasten että aikuisten.

Kun kristityt vanhemmat huomaavat lapsensa tunnustavan uskoaan esim. koulutovereilleen ja rukoilevan itsenäisesti, voidaan hänet kastaa Jeesukselle. Kasteelle menemisen ratkaisu pitää näin antaa asianomaiselle itselle.

Yksilöihmisen tulee henkilökohtaisesti kuulla evankeliumi ja ottaa se vastaan ennen kasteelle lähtöä (Mk.16:15-16; 2 Kor.6:1).

Room. 6:3-4 mukaan kaste on toimitus, jossa Jeesukseen ja ristin vereen luottava ihminen erotetaan Adamin suvun jäsenyydestä ja liitetään Pelastajaansa. Kaste on kastamista Jeesukseen Kristukseen eli Hänelle (Gal. 3:3:26-29).

”Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme Hänen kuolemaansa kastetut. Niin olemme siis yhdessä Hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin (kasteella käyneiden) uudessa elämässä vaeltaman” (Room.6:3-4 ).

Kaste oli alkuseurakunnan aikana jakaja: Elämä ennen kastetta ja elämä kastettuna. – Huomioi alkuseurakunnan tapa kastaa ihminen samanaikaisesti ratkaisun hetkellä, silloin kun ihminen otti vastaan Jeesuksen!

”..ollen haudattuina kasteessa, jossa te myös olette herätetyt uskon kautta” (Kol.2:12). Huomaa sana ”herätetyt”. He olivat heränneet synnin unesta ja syntyneet uuteen elämään. Vanha oli haudattu. Uusi oli tullut sijaan (2 Kor.5:17; Efes. 4:22-24). Ihmiset huusivat avukseen Jeesuksen Nimeä antaen kastaa itsensä Hänelle! Vertaa mm. Apt. 22:16: ”Ja nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi Hänen nimeänsä ja anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi!”

Kaikki uskoon tulleet kastetut alkoivat elää pyhää elämää yhdessä muiden kastettujen kanssa. He kokoontuivat Jumalan seurakuntana yhteen vahvistumaan ja oppimaan lisää Jumalan tahtoa. He olivat Jeesuksen Kristuksen opetuslapsina Jumalan seurakunta. – On hyvä huomioida, etteivät he perustaneet seurakuntaa, vaan olivat itse seurakunta. 1 Kor. 3:16. 12:27.

HUOM!

Uusi Testamentti ei ollenkaan tunne käsitettä ”kastamaton kristitty”. Ei myöskään käsitettä ”uskosta osaton kastettu kristitty”. Sellaiset ovat vääristyneitä käsitteitä. Uusi Testamentti tuntee ainoastaan käsitteen uskoon tullut, kasteella käynyt kristitty.

Alussa vain kasteella käyneet luettiin seurakuntaan kuuluviksi. Muut olivat ulkopuolella.

ONKO VESIKASTE VÄLTTÄMÄTÖN ?

”Kaikki kansa, joka häntä (Johannes Kastajaa) kuuli, tunnusti Jumalan vanhurskaaksi ja antoi kastaa itsensä Johanneksen kasteella. Mutta fariseukset ja lainoppineet tekivät turhaksi Jumalan aivoituksen heitä kohtaan, eivätkä ottaneet Johannekselta kastetta” (Luuk.7:29-30).

Jeesus kysyi aikansa ihmisiltä: ”Oliko Johanneksen kaste Taivaasta vaiko ihmisistä?” (Markus 11:30 ). Samoin voisimme kysyä kristillisestä kasteesta. Raamatun kokonaisilmoitus vastaa, että se on Taivaasta. Kaste on siis välttämätön. Jeesus ei ehdottanut kasteelle menoa, vaan antoi käskyn (Mark. 16:15-16). samoin toimittiin alkuseurakunnassa (Apt. 10:48).

Jeesuksen säätämä kristillinen kaste on Raamatussa Kristuksen opin alkuaskel. Siitä alkaa uskoon tulleen hengellinen vaellus ristin kaidalla tiellä. Päämäärä on Taivas.

”..vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena, joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta” (1 Piet.3:21). Tuo on Jumalan sana!

Kastevesi ei siis poista likaa ruumiistamme. Se luotaa syvemmälle, ihmisen sisimpään. Jumala on säätänyt kasteeseen näkymättömän siunauksen. Siinä usko saa kosketuskohdan. Ensin Jeesuksen veri, uskon kautta ja siihen luottaen, puhdistaa meidän omantuntomme kuolleesta tilasta. Mutta armon tilaa edeltävän entisen elämän liat ja syntisaastat pitää vielä haudata. Otimme vastaan Jeesuksen sijaiskuoleman meidän kuolemaksemme. Vanha ihmisemme kuoli yhdessä Hänen kanssaan. Emmehän tahdo kantaa vanhaa kuollutta ihmistä mukanamme. Tähän viittaa Ananiaan neuvo Paavalille: ”Anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi” (Apt.22:16). Vanha Paavali oli haudattava!

Paavalin ainutlaatuinen Jeesuksen kohtaaminen Damaskon tiellä ei riittänyt. Siellä hän sai ohjeen: ”Nouse ja mene kaupunkiin, niin sinulle sanotaan, mitä sinun pitää tekemän” (Apt.9:6). Paavali totteli, meni kaupunkiin, jossa sai luvatun neuvon: ”Nyt, mitä viivyttelet ? Nouse. Huuda avuksi Hänen Nimeänsä ja Anna kastaa itsesi ja pestä pois syntisi” (Apt. 22:16).

Ymmärrämme tietenkin, ettei Paavali turvannut kasteveteen, vaan ylösnousseeseen Jeesukseen ja ristin täytettyyn työhön. Vanha Saulus haudattiin kasteen kautta Jeesuksen kuolemaan (Rm.6:4). Kastevedestä nousi apostoli Paavali Kristuksessa Jeesuksessa ja Hänen ylösnousemuselämänsä yhteydessä. Vanha riisuttiin pois. Uusi tuli sijaan. Näin oli silloin ja näin on edelleen Jumalan tahto. Kaste on taitekohta!

Eräät opettavat, että Paavali sai syntinsä anteeksi ja pelastui Damaskon tiellä kohdatessaan Jeesuksen. Raamattu ei opeta niin. Mikäli Jeesuksen kohtaaminen olisi riittänyt Paavalille, ei Ananiaksen olisi enää tarvinnut siunata häntä (Apt. 9:17-18). Eikä Ananias olisi ollut oikeutettu kehottamaan Paavalia kasteelle, jossa siis synnit pestiin pois (Apt.22:16 ). Se ei olisi mitenkään ollut johdonmukaista.

Mutta Paavalin kastetta edelsi paljon muutakin: Jeesuksen kohtaaminen, uskovien yhteyteen meneminen, kätten päälle panemisen kautta saatu siunaus (Apt. 22:6-16). Hän hyväksyi Jeesuksen syntiensä sovittajaksi ja elämänsä Herraksi! 2 Kor. 6:1,2.

VEDESTÄ JA HENGESTÄ.

Jeesus opetti, että ihmisen tulee syntyä vedestä ja Hengestä. Tarkoittiko Hän, että uudestisyntymiseen tarvitaan myös vesikaste ? Samankaltainen ajatushan on Paavalin kirjeessä Tiitukselle:

”Kun Jumalan hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi, pelasti Hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta, jonka Hengen Hän runsaasti vuodatti meihin Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta” (Tiit. 3:4-6).

”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan” (Joh.3:5).

Jeesuksen opetuksia voidaan tulkita ja selitellä omien mieltymysten mukaan, tai se voidaan ottaa vastaan sellaisenaan: ”vedestä ja Hengestä”. – Minulla ei ole siitäkään kysymyksestä omaa mielipidettä. Uskon vain Raamatun Sanan. Jeesus mainitsee tässä veden. Voisiko Hän tarkoittaa sanan vettä? Miksi Hän ei siinä tapauksessa käyttänyt oikeaa sanaa? Jeesus olisi voinut sanoa näin: ”Joka ei synny sanasta ja Hengestä…” Mutta Hän sanoi sen niin kuin tarkoitti.

Alkuseurakunnan aikana kaste ei ollut pelkästään sisällyksetön ”kuuliaisuuden askel”, kuten nykyisin vapaissa suunnissa opetetaan.

Pietari kirjoittaa, että ”vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena..” (1 Piet.3:21).

Miten Pietari voikaan kirjoittaa sillä tavalla? Eikö hän tietänyt asiaa? Vai oliko asia kenties niin, kuin hän kirjoitti?

Paavali kirjoittaa samaa: ”..ollen haudattuina Hänen kanssaan kasteessa, jossa te myös olette herätetyt uskon kautta..” (Kol.2:12). Kasteessa herätetyt! Miten Paavali voikaan todeta sellaista? Vai tapahtuuko kasteessa sittenkin jotakin?

+

Pelkästään kasteella käyminen ei pelasta ihmistä.

Kastetta tulee edeltää kokonaisvaltainen sydämen kääntymys Jumalan puoleen. On saatava luottamus Jeesuksen ristin uhriin ja sovintoveren ansioon. Kastetta ennen on otettava vastaan pelastussanoma Jeesuksesta. ”Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin” (Apt.2:41). On astuttava ensimmäinen uskon askel ottamalla vastaan Ylösnoussut Jeesus omaksi henkilökohtaiseksi Vapahtajaksi ja syntien sovittajaksi. ”Kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan, Hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi..” (Joh.1:12). Nämä Jeesuksen vastaanottaneet sitten voivat Hänen antamassaan voimassa (Pyhä Henki sydämessä) tehdä parannuksen synneistään ja tulla kasteelle. He saavat ottaa vastaan kaikki Jumalan suuret lupaukset. Uskoon tulleet ja kastetut saavat täyttyä Pyhällä Hengellä saaden armolahjoja. He saavat alkaa elää yhdessä muiden Taivaaseen matkaajien kanssa. He ovat seurakunta, Jumalan kansa.

Alkuseurakunnan aikana myös kaikki jo Pyhän Hengen saaneet uskovaiset kastettiin vedessä Jeesuksen Nimeen. "Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin?" Ja hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen” (Apt.10:47-48). Neuvotteluvaraa ei jätetty!

On huomattava, että kaste on merkityksetön ilman henkilökohtaista uskon ratkaisua kaikkine siihen liittyvine Raamatun opetuksineen. ”Kaikki, mikä ei ole uskosta, on syntiä” (Room.14:23 ).

Sylilasten kaste ei vastaa Raamatun opetusta. On räikeää pyhien asioiden vääristelyä väittää, että lapsikasteessa ihminen muka saisi Pyhän Hengen.

^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^

KASTE USKONELÄMÄN ALKUNA.

Voimme tehdä kysymyksiä Raamatussa mainituille, uskoon tulleille ihmisille. Kysymme Korneliukselta: MITEN SINÄ SAIT KOKEA USKOONTULEMISEN ?

Kornelius vastaa: ”Olen aina ollut etsivä sielu. Tämän vuoksi olen ollut hurskas ja rukoileva ihminen. Jumalan pelko on ohjannut elämääni. Olen antanut almuja ja koettanut olla kaikille hyvä. Kuitenkin olen tuntenut, että jotain puuttuu.

Viimein Jumala tarttui elämääni ihmeellisten johdatusten kautta. Hän kuuli rukoukseni. Kotiini johdatettiin apostoli Pietari. Olimme omaisteni, sukulaisteni ja ystävieni kanssa koolla. Pietari kertoi evankeliumin Jeesuksesta ja ristillä tapahtuneesta sovitustyöstä. Hän johdatti meidät sisälle pelastukseen. Hänen puhuessaan pelastuksesta Jeesuksessa, lankesi Pyhä Henki meidän kaikkien päälle. Aloimme kaikki yhteen ääneen puhua kielillä ja ylistää Jumalaa. Välittömästi meidät kaikki kastettiin Jeesuksen Kristuksen Nimeen. Tällä tavalla me tulimme uskoon.”

Ed. m. omin sanoin kertomani asia löytyy Apostolien tekojen 10 ja 11 luvuista:

”Kesareassa oli mies, nimeltä Kornelius.. Hän oli hurskas ja jumalaa pelkääväinen, niin kuin koko hänen perhekuntansakin, ja antoi paljon almuja kansalle ja rukoili alati jumalaa” (Apt.10:1-2).

Yksi häneltä puuttui: Hän ei vielä ollut uskossa. On eri asia uskoa Jumalaan tai olla elävässä uskossa. Jumalaan ja Jeesukseen uskominen on vasta ensimmäinen edellytys uskoon tulemiselle.

”..Pietari nousi ja lähti heidän kanssaan, ja muutamat veljet seurasivat hänen mukanaan…He saapuivat Kesareaan; ja Kornelius odotti heitä ja oli kutsunut koolle sukulaisensa ja lähimmät ystävänsä” (Apt.10:23-24). Pietari alkoi puhua: ”..Te tiedätte, kuinka Jumala Pyhällä Hengellä ja voimalla oli voidellut Jeesuksen Nasaretilaisen, Hänet, joka vaelsi ympäri ja teki hyvää ja paransi kaikki perkeleen valtaan joutuneet; sillä Jumala oli Hänen kanssansa. Ja me olemme kaiken sen todistajat.. Hänet he ripustivat puuhun ja tappoivat.. Hänet Jumala herätti kolmantena päivänä...” ”...Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo Häneen, saa synnit anteeksi Hänen Nimensä kautta” (Apt.10:38-43).

MITÄ SIIS KORNELIUKSEN KODISSA TAPAHTUI ? Luemme eteenpäin. ”Kun Pietari vielä näitä puhui, tuli Pyhä Henki kaikkien päälle, jotka puheen kuulivat.” Pietarin mukana tulleet uskovaiset ” hämmästyivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin pakanoihinkin, (mistä he tiesivät sen ?) sillä he kuulivat heidän puhuvan kielillä ja ylistävän Jumalaa.

Silloin Pietari sanoi: Ei kaiketi kukaan voi kieltää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin? Ja hän k ä s k i kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen Nimeen” (Apt.10:44-48). Raamattu ei ehdota kasteelle menemistä, vaan se on ehdoton käsky!

Myöhemmin Pietari selostaa tätä tapausta muille uskoville: ”Ja Henki käski minun mennä heidän kanssansa (Korneliuksen lähettämien miesten kanssa); ja myös nämä kuusi veljeä lähtivät minun kanssani. Me menimme sen miehen (Korneliuksen) taloon, ja hän kertoi meille, kuinka oli nähnyt enkelin seisovan huoneessaan ja sanovan: Lähetä Joppeen noutamaan Simon, jota myös Pietariksi kutsutaan; hän on puhuva sinulle sanoja, joiden kautta sinä p e l a s t u t, ja koko sinun perhekuntasi” (Apt.11:12-15).

Kornelius ei siis vielä ollut pelastunut eli uskossa, huolimatta hurskaudestaan ja esimerkillisestä rukouselämästään. Pelastussanoman kuultuaan hän alkoi luottaa Jeesukseen, sai Pyhän Hengen lahjan ja otti kasteen. Näin hänestä tuli kristitty.

Korneliuksen kertomuksesta voimme päätellä, että alkuseurakunnan aikana uskoon tulleen ajatuksissa sulautuivat yhteen uudestisyntymis- ja kastemuistot. Näin tulee olla tänäkin aikana.

Pelastuminen parannuksen tekemisineen, kasteineen jne. on yksi kokonainen Jumalan lahjapaketti, joka otetaan vastaan yhdessä prosessissa. Silloin pelastusvarmuus perustuu Jumalan omaan Sanaan, ei ihmisten vakuutteluihin ja omiin uskotteluihin tai tuntemuksiin.

Herätyspuhe ei alkuseurakunnan aikana päättynyt ”alttarikutsuun”, vaan (HUOM!) kastekehotukseen (Apt. 2:38).

Uskoon tulleen kasteesta alkoi Jumalan tahdon mukainen vaellus ja uuden kristityn uskonkilvoitus.

K O S K E T U S K O H T A.

Näkyvässä maailmassa elävä ihminen tarvitsee uskonsa tueksi jotakin konkreettista. Jumala tietää tämän. Hän antoi uskon ”tarttumiskohdaksi” kasteen. Ihminen saa tarttua kiinni Jumalan suureen armoon ja Sanan lupauksiin uskon kautta. Hän saa ottaa pelastuksen vastaan uskossa ja sitten astumalla uskon askeleen kasteen hautaan. Vanha haudataan. Uusi nousee ylös.

Näin uskossa oleminen ei jää pelkäksi ajatuskuvioksi. Se on todellisuutta, elämää Jeesuksessa ja Hänen siunauksessaan. Vanha elämä on taakse jäänyttä, haudattua. Uusi elämä toimii. –

Jokainen Taivaaseen tahtova ihminen on ohjattava kasteelle Jeesuksen Nimeen.

Ihmissielun pelastuminen.

Raamattu opettaa lukuisissa kohdin erilaisin sanakääntein pelastusasiaa. Se on Raamatun pääsanoma. Jeesus on Ainoa Pelastaja!

Tätä aihetta tutkiessamme emme voi sivuuttaa yhtäkään Raamatun esittämää ajatusta. Kaikki pelastuksestamme kertovat Raamatun kohdat on otettava mukaan yhteen kokonaisuuteen (= Jumalan lahjapaketti).

Jumalan ilmoituksen kokonaisuus rikkoutuu mikäli irrotamme tästä jonkin kohdan. Pelastuksemme suuret ja ihanat sanat ovat armo, usko, veri, risti, kaste. Yksikään niistä ei ole yksinään riittävä. – Ilm.22:18,19. – ”Riivaajatkin uskovat ja vapisevat” (Jaakob 2:19), mutta eivät pelastu uskollaan. - - -

Kristityt ovat hajallaan, sekoituksessa (= baabel) juuri sen vuoksi, että yksi ryhmä on ottanut yhden osan Sanasta, toinen ryhmä toisen. Yksi uskoo pelastumiseen kasteen kautta, toinen yksin uskon kautta. Joku uskoo pelastuvansa hyvän elämäntapansa kautta. Joku luulee pääsevänsä Taivaaseen kirkkoon kuulumisen perusteella. Eräät vakuuttavat jopa rohkeasti, miten pelastus tapahtuu vain Jeesuksen veren kautta. Tämä on sinällään totta. Mutta jos samalla hylätään esim. kasteelle menon välttämättömyys, niin on lausuttu turhaan Herran Nimi. ”Älä turhaan lausu Herran, Sinun Jumalasi Nimeä; sillä Herra ei jätä rankaisematta sitä, joka Hänen Nimensä turhaan lausuu!” (2 Moos.20:7). Mitä se on? ”Miksi te huudatte minulle: 'Herra, Herra!' ettekä tee, mitä minä sanon?” (Luuk.6:46).

Meidän tulee siis uskoa Raamatun kokonaisilmoitus: Pelastuneen ihmisen tulee olla sisällä jokaisessa Raamatun kohdassa, jossa mainitaan sielujemme pelastumisesta. Vain näin ollen voimme olla varmoja Taivaaseen pääsystämme. Näin olemme ottaneet vastaan Jumalan tarjoaman armon, koko pelastuspaketin.

Usko Herraan Jeesukseen Raamatun opettamalla tavalla, niin sinä pelastut!

EFESOLAISTEN USKOON TULO.

Efeson kaupungissa pieni ihmisryhmä oli pelastunut. Miten ? ”Sillä armosta te olette pelastuneet, uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja – ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi” (Efes.2:8-9).

On mielenkiintoista katsoa millä tavalla efesolaiset pelastuivat armosta uskon kautta:

1. He olivat kuulleet Jumalan Sanaa (Apt. 18:24-25).

2. He uskoivat kuulemansa Sanan (Apt.19:1-2).

3. Heidät kastettiin Herran Jeesuksen Nimeen (Apt.19:5).

4. He saivat Pyhän Hengen, ja puhuivat kielillä (Apt.19:6).

5. He tekivät parannuksen eli elämänsä suursiivouksen (Apt. 19:18-20).

Edellisten vaiheiden kautta kulkeneille Efeson uskoville Paavali siis kirjoitti, että he ovat pelastuneet armosta, uskon kautta (Efes. 2:8-9).

Olet ehkä kuullut kansankirkon piirissä toistettavaa fraasia: ”Minä kurja, vaivainen syntinen.” Tällä he todistavat, etteivät vielä ole löytäneet armosta pelastumista, josta teoriana kyllä puhuvat. He eivät ole vielä tulleet sisälle Jumalan armoon ja rakkauteen. Heiltä puuttuu raamatullinen usko, parannus, kaste ja Pyhän Hengen saaminen. Heidän uskonsa on pelkkää uskonnollista ideologiaa ja toistettuja fraaseja.

Oikeinkin alkanut usko sammuu ellei uskoon tullut ojentaudu kuuliaisuuteen Jumalan Sanalle. ”Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan jumalan viha pysyy hänen päällänsä” (Joh.3:36).

Kurjuus ja vaivaisuus jää toimimaan siellä missä ei vaelleta Sanan mukaisesti ja Jumalalle kuuliaisina.

Likaiset ylpeämielisyyden ryysyt puhtaisiin vanhurskauden ja nöyryyden vaatteisiin vaihtanut ihminen ei enää ole ryysyläinen. Hän on nöyrtynyt Jumalan lapsi, jonka synnit on annettu anteeksi Jeesuksen veren kautta! Oikeaan armoon ja totuuteen tullut Jumalan lapsi ei enää ole kurja ja vaivainen syntinen. Hän on sisällä pelastuksessa kaikesta vajavaisuudestaankin huolimatta. Kiitos Jumalalle!

Älkäämme enää sanoko vaivaiseksi syntiseksi sellaista, jonka Jeesuksen veri uskon kautta on puhdistanut (Apt. 10:15). – Uskoon tulleen side syntivaivaisuuteen katkesi uskoon tulossa ja sitä seuraavassa kasteessa Herran Jeesuksen Kristuksen Nimeen.

^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^

P E L A S T U S V E R E N K A U T T A.

Pelastumisemme ehdoton numero yksi on Jeesuksen pyhä ja kallis sovintoveri. ”Tämä on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan” (Luuk.22:20). ”Ilman veren vuodatusta ei tapahdu anteeksiantamista” (Hebr.9:22).

Raamattu todistaa, että Jeesuksen veri on ainoa puhdistuslähteemme. Meillä on pääsy ihanaan ja täydelliseen anteeksiantamuksen vapauteen ”uskon kautta Hänen vereensä” (Room.3:25).

Kristillisen elämämme lähtökohta on Golgatalla annettu Jeesuksen sijaisuhri.

Hän kantoi syntimme ristin puulle. ”Rangaistus oli Hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja Hänen haavainsa kautta te olette paratut” (Jes. 53 ja 1 Piet.2:24).

”..olemme lunastetut Kristuksen kalliilla verellä, niin kuin virheettömän ja tahrattoman Karitsan” (1 Piet.1:19).

”Sillä kolme on, jotka todistavat: Henki, vesi ja veri, ja ne kolme pitävät yhtä”

(1 Joh.5:7-8).

Nämä kolme yhdessä ovat pelastuksemme todistus:

1. ”Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia” Room.8:16).

2. Kastevesi todistaa maailmalle, että olemme siitä erotetut ja Jeesukseen liitetyt.

3. Veri todistaa Jumalalle, että rangaistus syntiemme edestä on kärsitty.

Näin suuresti Jumala rakastaa syntitilassa olevaa ihmiskuntaa. Hän lähetti oman Poikansa, puhtaan, Pyhän ja viattoman, ottamaan päällensä meille kuuluvan rangaistuksen. Meille kuuluva kärsimys ja kirous kohdistui Jeesukseen.

Oi sitä Jumalan ihmeellistä armon ja rakkauden syvyyttä! Room. 11:33.

^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^

N Ö Y R Y Y S.

Pelastuksen tielle lähtö edellyttää oikeaa, nöyrää mieltä. Sanaa on kuultava oikeassa, etsivässä ja vastaanottavaisessa mielessä. Jumalan hyvyys vetää Jeesuksen tykö ja parannukseen nöyriä, kurjuutensa tuntevia ihmisiä (mm. Jesaja 57:15).

Kun uskossa oleva ihminen esittää kutsun uskosta osattomalle tulla uskon tielle, on se silloin arvovaltainen Jumalan kutsu. ”Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä ja Jumala kehottaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa” (2 Kor. 5:20).

”Hänen työtovereinaan me myös kehotamme teitä vastaan ottamaan Jumalan armon, niin ettei se jää turhaksi” (2 Kor.6:1).

Nöyrät kuulevat ja ottavat vastaan Jumalan armon. Ylpeämieliset pysyvät kaukana Jumalasta. ”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille Hän antaa armon” (Jaak. 4:6).

NÖYRÄN ETSIJÄN MIELI:

”Minä en mene majaan, joka on minun kotini, enkä nouse vuoteeseeni, joka on minun leposijani. Minä en suo silmilleni unta enkä silmäluomilleni lepoa, ennen kuin löydän sijan Herralle, asumuksen Jaakobin Väkevälle” (Psalmi 132:3-5). Tällaisella mielellä ”etsivä löytää ja anova saa” (Luuk. 11:9-13).

”Te etsitte minua ja löydätte minut, kun etsitte minua kaikesta sydämestänne” (Jer.29:13).

^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^

PELASTUIKO RISTIN RYÖVÄRI ILMAN KASTETTA ?

Saman kysymyksen voisimme esittää kaikista muistakin vanhan liiton puolelta pelastuneista.

Pelastuiko esimerkiksi Aabraham ilman kastetta ? Sama asia.

Jeesus lupasi viereisellä ristillä viruvalle, nöyrtyneelle rikolliselle pelastuksen. ”Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani Paratiisissa” (Luuk.23:43).

Ristinryövärin ei ollut mahdollista tulla kasteelle. Mutta ei hänen olisi tarvinnutkaan. Jeesus ei siinä vaiheessa ollut antanut kastekäskyä. HUOM! Uusi liitto ei vielä ollut alkanut. – Uusi liitto alkoi Jeesuksen kuolemasta. ”Tämä malja on uusi liitto minun veressäni” (Luuk.22:20).

Raamattu siis opettaa, että ristin ryöväri oli viimeinen vanhan liiton puolelta pelastunut. Hän ei ollut ensimmäinen uuden liiton pelastunut, kuten yleisesti opetetaan.

Kastekäsky annettiin runsas kuukausi ristin tapahtumien jälkeen. Ristinryöväri oli silloin jo Paratiisissa muiden Vanhan liiton pyhien kanssa.

Kastekäsky annettiin kaikille uuden liiton aikaisille ihmisille, meille, jotka olemme elossa ristin lunastustyön jälkeen. Meidän tulee uskoa Herraan Jeesukseen ja ottaa kaste Hänen Nimeensä. ”… ottakoon kukin teistä kasteen…” (Apt. 2:38). Saamme käyttää meille annettua vapaata valintaoikeutta. Saamme ottaa vastaan tai hylätä pelastuksen. Jumala ei pakota Sinua liittoon kanssaan. Hän vain kutsuu armossaan.

Viimeisellä tuomiolla Hän sitten vahvistaa o m a n v a l i n t a s i .

M I H I N N I M E E N ?

”Kaikki, mitä teette sanalla tai työllä, k a i k k i tehkää Herran Jeesuksen Nimessä kiittäen Isää Jumalaa Hänen kauttansa” (Kol.3:17 ). Raamatussa ei ole mainintaa, että joku olisi kastettu jotakin muuta nimeä käyttäen.

”..Jeesuksen Kristuksen Nimeen” (Apt.2:38).

”..Herran Jeesuksen Nimeen” (Apt.8:16).

”..Jeesuksen Kristuksen Nimeen” (Apt.10:48).

”..Herran Jeesuksen Nimeen” (Apt. 19:5).

Oli silloin ja on edelleen tärkeää lausua kasteessa Jeesuksen Nimi. Pelastuksemme perustuu Häneen. Jeesus on ainoa Pelastaja! Siksi Jumalan seurakunta on aina kastanut uskoon tulleet Herran Jeesuksen Kristuksen Nimeen eli Hänelle.

Kastaa Jeesuksen Nimeen sisältää ajatuksen, että kastetusta tulee Hänen omaisuuttaan. Kasteessa uskoon tullut otetaan pois Aadamista ja liitetään uuteen sukuhaaraan, Kristukseen. Hänelle kastettu. Hänen Nimeensä otettu. Kastettu siihen pelastukseen, joka on Jeesuksessa ja ristintyön ansiossa. Apt.4:12. Iso Raamatun tietosanakirja kertoo: ”Jeesuksen Nimeen tapahtunut kaste teki seurakunnasta tarkkarajaisen yhtenäisen joukon.”

ISÄN, POJAN JA PYHÄN HENGEN NIMI ?
Jeesus käski tehdä ihmisistä opetuslapsia ja sitten kastaa heitä ”Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen” (Matt.28:19). Miten nuo sanat sopivat Raamatun muun ilmoituksen yhteyteen? Apostolithan eivät missään tilanteessa käyttäneet niitä sanoja. Eikä niitä ollenkaan ole muualla Raamatussa.
Ensiksikin meidän on kysyttävä, mikä on tuo Nimi? Mikä on Isän, Pojan ja Pyhän Hengen Nimi, johon kehotetaan kastamaan? Matteushan mainitsee Nimen yksikössä: "nimeen", ei nimiin.

Terveellä ajattelulla voimme todeta, ettei Isä ole nimi kuten ei myöskään Poika tai Pyhä Henki. Ne ovat titteleitä.

Jeesuksen opetus selviää asettaessamme sen Raamatun kokonaisopetuksen yhteyteen. Silloin huomaamme sen tukevan apostolista käytäntöä kastaa ihmiset Jeesuksen Kristuksen Nimeen (mm. Apt.2:38; Kolos 3:17). Raamattuhan ei voi opettaa ristiriitaisesti.

Katsomme selvennykseksi Jeesuksen opetusta parannuksen saarnaamisesta. Missä nimessä se tapahtuu? ”parannusta syntien anteeksi saamiseksi on saarnattava HÄNEN NIMESSÄNSÄ kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista” (Luuk.24:47). Onko meidän siis käytettävä parannusta saarnatessamme sanoja ”hänen nimessään”? Ymmärrämme tietenkin, ettei ole tarkoitus toistaa "Hänen Nimessään" sanoja, vaan toimia Hänen Nimessään eli siis Jeesuksen Nimessä. ”Hänen Nimessään” tarkoittaa siis Jeesuksen Nimeä. Jeesus ei opettanut käyttämään hokemia tai titteleitä ilman Nimeä.

Jos jonkun kastetilaisuudessa olisi käytetty pelkästään sanoja ”Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen”, ei häntä olisi kastettu mihinkään nimeen, vaan pelkästään titteleihin. Jos taas jonkun kasteessa on käytetty sanoja, Jeesuksen Kristuksen Nimeen, on Hänet kastettu Isän, Pojan ja Pyhän Hengen Nimeen. Jeesushan ei opettanut käyttämään sanoja Isä, Poika ja Pyhä Henki, vaan niiden sanojen taakse kätkeytyvää Nimeä, samoin kuin on laita ”minun nimessäni” -sanojen kanssa.

Alkuseurakunta tunsi Herransa sanojen merkityksen. He tiesivät, että Jeesus on Herra, ”Immanuel, Jumala meidän kanssamme” (Matt. 1:23).

ISÄN NIMI

Jeesus tuli Isänsä Nimessä. ”Minä olen ilmoittanut sinun Nimesi ihmisille…” (Joh.17:6). ”Pyhä Isä, varjele heidät Nimessäsi, jonka olet minulle antanut…” (Joh.17:11,12). ”Minä olen tehnyt Sinun Nimesi heille tunnetuksi…” (Joh.17:26). ”Minä olen tullut Isäni Nimessä…” (Joh.5:43). ”Hoosianna, siunattu olkoon Hän, joka tulee Herran Nimeen, Israelin kuningas” (Joh.12:13, 28).
”Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa…” (2 Kor.5:19).

Isä, Poika ja Pyhä Henki toimivat ainoastaan Jeesuksen Kristuksen siunatussa Nimessä. Raamattu sanoo sen: ”Kaikki, mitä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen Nimessä” (Kolos.3:17). Mitään poikkeusta ei ole. ”Ei ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta Nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman” (Apt.4:12). Emme siis ole uskossa titteleihin. Niiden lausuminen on turhaa ja tyhjää uskonnollista muotomenoa.

Vanhassa laulussa lauletaan: ”Kun toiset nimet kalvenneet on aivan, nimi Jeesus vielä jää. Sen kauneutta kautta iäisyyden lunastetut ylistää. Nimi yli kaiken ompi Jeesus. Ei maailmassa kauniimpaa…”. Amen. Kaikki valta on annettu Jeesukselle. Joh. 5:19-47.

KASTEEN MUOTO.

Alkuseurakunnan aikana kaste tapahtui jokaisessa tapauksessa siten, että ihminen upotettiin kokonaan veteen. Kastaja ja kastettava astuivat veteen. Kaste suoritettiin, jonka jälkeen noustiin ylös vedestä (Matt. 3:16; Apt.8:36, 37, 38).

”Haudatut kasteen kautta” on toistuva sanonta Raamatussa (Room.6:3-4; Kol.2:12).

Jeesus kastettiin upotuskasteella Hänen ollessaan noin kolmenkymmenen vuoden ikäinen (Mat.3: 16).

Kasteelle mentäessä tarvittiin aina paljon vettä (Joh. 3:23), että kastettava voitiin upottaa kokonaan veteen.

”Pelastus merkitsee sitä, että minä käyn ulos maailmasta. Jätän tämän kaikkialle levinneen kosmoksen. En enää kuulu saatanalliseen systeemiin. Olen pelastettu maailmasta. ”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu.” Nämä Jeesuksen sanat merkitsevät yksinkertaisesti: otan uskon askeleen, kastatan itseni ja astun ylös vedestä pelastettuna. Tätä merkitsee pelastus. Älkäämme siis tarkkailko kastetta jonain merkityksettömänä toimenpiteenä. Kasteeseen on yhdistetty paljon. Se on toimitus, joka erottaa meidät maailmasta, ja johtaa meidät toiseen, luonteeltaan aivan toisenlaiseen maailmaan. Kasteessa sinä tunnustat: Herra, minä jätän tämän maailman taakseni. Sinun ristisi erottaa minut nyt maailmasta ikuisesti” (Watchman Nee).

Alkukielen sana “babtidzo” (kreik) merkitsee ”painaa veden sisään”, ”upottaa”. Mikäli Apt. 2:38 käännettäisiin tämän sanan edellyttämällä tavalla, kuuluisi se näin: ”… ottakoon kukin teistä upotuskasteen…”

Raamatun kertomat kastetapaukset osoittavat upotuskasteen olleen ainoa tapa kastaa uskoon tulleet. Kastamiseen tarvittiin ”paljon vettä” (Joh. 3:23; Apt. 8:38).

T O I M I N T A K Ä Y T Ä N N Ö S S Ä.

Yhteinen tehtävämme on lähetyskäskyn toteuttaminen. Tahdomme tehdä ihmiset opetuslapsiksi. Tämän vuoksi julistamme evankeliumia kaikille ihmisille kaikkialla maailmassa. Jokaiselle ihmiselle kuuluu sama pelastustie.

Kun joku lähimmäisemme sitten tahtoo nöyrtyä ja ottaa vastaan pelastuksen Jeesuksen veriansion kautta, on tehtävämme rukoilla hänen kanssaan, vakuuttaa hänelle Jumalan armoa ja syntien anteeksiantoa Jeesuksen Nimessä ja veressä. Synnit annetaan anteeksi katuvalle ja parannusta tekevälle.

Välittömästi ohjaamme hänet kastajan luo. Kastajana voi toimia kuka tahansa veli, joka elää Jumalan yhteydessä. Kuitenkin on hyvä jättää kastamistehtävä sellaisille, jotka ovat saaneet siihen sisäisen kutsun. Paavalillakaan ei ollut kastajan tehtävää. Hän julisti evankeliumia. Toiset suorittivat kääntyneiden kastamiset. Tosin hän kastoi joitakin (1 Kor.1:14-17 ; 3:6).

– Raamatun hengelle on vieras ajatus, että sisaret voisivat toimia kastajina. –

Kastajan velvollisuus on ottaa selville kasteelle tulevan sydämen tila, onko hän luopunut syntielämästään. Näkyvät ja näkymättömät synnit tulee jättää ristin juureen ennen kastetta. Syntien harjoittajaa ei sovi kastaa.

Kastettavan olisi hyvä myös ennen kastetta erota kaikista uskonnoista; Suomessa esim. evankelisluterilaisesta kansankirkosta. Ei ole hyvä kastaa vieraan uskontokunnan jäseniä.

Kastettavalle on oltava selvää, ettei hän enää tahdo elää synnissä. Hän ei enää tahdo elämältään mitään muuta niin paljon, kuin että Jeesus nyt johdattaa häntä.

Jeesuksen tulee olla elämämme Henkilö numero yksi.

Kaste on hyvä suorittaa seurakunnan puitteissa!

On myös tärkeää, että uskoon tullut ja kastettu saa kasvaa rakkaudellisessa Jumalan seurakunnan yhteydessä! Heitteille jättö tässä asiassa on vakava synti.

^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^

P E L A S T U S K A A V I O.

Opillisesti ihmissielun pelastus voidaan esittää kaaviona. Todellisuudessa se tapahtuu hengellisessä merkityksessä ihmisen sisimmässä uudestisyntymisen ihmeenä. Uudestisyntyminen on sydämessä olevan hengen vaihtuminen. Uusi elämä alkaa toimia! Se on Jumalan elämä ihmisessä Pyhän Hengen kautta. Jeesus tulee hallitsijaksi sydämen valtaistuimelle.

Uskoon tuleminen on siis sitä, että ihmisen sisin henki (persoonallisuuden keskus) herää ja sinne tulee uusi Elämä Pyhän Hengen myötä. Tätä Raamattu nimittää uudestisyntymiseksi.

”Joka ei synny uudesti ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan Valtakuntaa” ( Joh. 3:3-5 ).

”Siis jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso uusi on sijaan tullut” (2 Kor. 5:17).

Uusi Testamentti esittää seuraavanlaisen pelastuskaavion:

1. Raamatun Sanan kuuleminen. ”Olette uudestisyntyneet.. Jumalan elävän ja pysyvän Sanan kautta” (1 Piet.1:23; Jaakob 1:18; Room.10:17).

2. Jeesukseen Kristukseen uskominen. ”Ilman uskoa on mahdoton olla otollinen” (Hebr.11:6; 1 Joh. 5:1; Apt. 16:30-31; Markus 16:16).

3. Parannuksen teko. ”Parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava..” (Luuk24:47; 13:3; Apt. 17:30).

4. Vesikaste Jeesuksen Nimeen. ”Ottakoon kukin teistä kasteen syntienne anteeksisaamiseksi” (Apt. 2:38; 22:16; 1 Piet.3:21).

5. Pyhän Hengen saaminen. ”Jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole Hänen omansa” (Room. 8:9; Efes. 1:13; Apt.19:1-6).

6. Julkinen tunnustus. “Jos sinä suullasi tunnustat Jeesuksen Herraksesi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on Hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut” (Room.10:9-10; Luuk.11:23; 12:8-9; Matt.6:24).

On kuitenkin pidettävä mielessä Ja yhä uudestaan toistaen, että uudestisyntyminen on sisimmässämme tapahtuva Jumalan armoteko. Koko Raamatun ilmoitus tähtää siihen, että Adamin lankeemuksessa ihmisestä poistunut Jumalan elämä saa nyt alkaa vaikuttaa meissä.

”Rakasta Jumalaa kaikesta sydämestäsi…” (Mark. 12:30). Niin voi tehdä vain ihminen, joka on sisimmältään uudistunut, uudestisyntynyt, saanut Pyhän Hengen lahjan. Pelkkä kaste ilman muita pelastuksen elementtejä ei riitä pelastukseksi.

Y H T E E N V E T O:

Askeleet Aadamin suvun jäsenyydestä Kristuksen sukuhaaraan eli siirtyminen pimeydestä valkeuteen:

· Sanan kuuleminen. Room. 10:17.

· Usko. Hebr. 11:6; Apt.15:9.

· Parannus. Apt.11:18.

· Kaste. Apt.22:16.

· Pyhä Henki. Room.8:9.

· Suun tunnustus. Room.10:9-10.

Mitään näistä ei voida erottaa toisistaan. Ne kaikki kuuluvat toistensa tueksi. Näiden askelten myötä meille kuuluu armo uskon kautta Jeesukseen Kristukseen.

Nämä kaikki yhdessä ovat yksi pelastumiskokemus. Askelten välissä saattaa (joillakin) olla pitkiäkin aikoja. Siitä huolimatta näin vastaan otettu pelastuskokemus on yksi, varma ja lopullisesti pätevä.

Tästä alkaa kasvu kristittynä.

__________________________

weijo.lindroos@pp.inet.fi

Kastetilaisuus järjestetään Sinua varten.

Ota yhteyttä:

Seurakunnan Yhteyspaikka,

Läntinen Pitkäkatu 33,

20100 Turku

Puh. 040 556 32 97

Tilaisuudet:

Su 16.00 hengellinen kokous

ke 14.00 – 18.00 avoimet ovet

”Ja Hän sanoi heille: ´Menkää kaikkeen maailmaan

ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen`.” Markus 16:15 – 16.

”Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen Sanan kautta.” Room.10:17.