KALLIOHAUDASTA YLÖSNOUSEMUSAAMUUN – HELLUNTAISTA JEESUKSEN
TULEMUKSEEN!
ALKUSANAT.
Kristittyjen
eri piireissä on jäänyt huomaamatta alkuseurakunnan aikana tapahtunut asioiden kehitys.
Tätä aihepiiriä ei yleensä missään opeteta. Mikäli tämä kronologiaa sivuava
opetus sivuutetaan ja siitä johtuen hyväksytään opiksi jokin kohta seurakunnan
keskeneräisestä vaiheesta, joudutaan sovittamattomaan ristiriitaan monien
Raamatun opetusten kanssa.
Monet seurakunnan tärkeät asiat olivat keskeneräisiä apostolien toiminta-ajan alussa. Sanoessamme pitäytyvämme alkuperäiseen kristinuskoon emme siis tarkoita samaistumista seurakunnan alkuajan moniin virheisiin, synteihin, puoluemielisyyteen, lakihenkisyyteen ja riitoihin.
Jumalan tahdon vastaisia asioita tapahtui seurakunnan tietämättömyyden ja kehittymättömyyden takia. 1 Kor. 1:10-12; 3:3-4; 5:1-6; 11:21; Apt. 16:3. Mutta virheet korjattiin! Korjaustekijöiksi tulivat apostolien kirjeet.
Pyhä
Henki tahtoi antaa ojentavat opetukset myöhemmillekin sukupolville
synnyttämällä Uuden Testamentin kirjoitukset.
Ei
ole siis oikein ottaa syntiensä puolustukseksi Raamatussa kerrottuja uskovien
virheitä! ”Olihan uskovilla alussakin riitoja!” eräät sanovat. Tällä he
puolustavat mm. uskovien keskuudessa ilmeneviä eriseuraisuuksia.
Apt. 15:39. 1 Kor.3. Mutta nuo kehittymättömyydestä ja oikean opetuksen puutteesta johtuneet erimielisyydet eivät ole tarkoitetut esimerkiksemme. Meille on tarkoitettu opetuksen saamisen jälkeinen parannuksen tila.
UUSI
IHMISKUNTA
Jumala teki seurakunnasta ikuisen kansan omalle Nimellensä. Apt. 15:14. Raamatun kauniissa kuvakielessä seurakunnan ja Jumalan välistä suhdetta verrataan miehen ja naisen väliseen liittoon.
Uskoon tulleet, Jeesuksen vastaan ottaneet, ovat syntyneet Ylkänsä veren kautta! Golgatalla avattiin Jeesuksen kylki. Joh. 19:34. Sillä tavalla otettiin Jeesukselle morsian Hänen kyljestään, ”uskon kautta Hänen vereensä”. Room. 3:25. Ihminen, joka uskoo ja ottaa vastaan Jeesuksen sijaisuhrin omien syntiensä rangaistukseksi, saa armahduksen. Hän on verihaavojen kautta puhdistettu, Jeesuksen avatusta kyljestä armon tilaan otettu.
Sama periaate tapahtui ensimmäisen Adamin kohdalla. Hän sai vaimon omasta kyljestään:
”Niin Herra Jumala vaivutti ihmisen raskaaseen uneen, ja kun hän nukkui, otti Hän yhden hänen kylkiluistaan ja täytti sen paikan lihalla. Ja Herra Jumala rakensi vaimon siitä kylkiluusta, jonka Hän oli ottanut miehestä, ja toi hänet miehen luo.” 1 Moos. 2:21-25. – Näin alkoi Adamin suku.
Jeesusta sanotaan ”viimeiseksi Adamiksi” (1 Kor.15:45-47), koska Hän on uuden ihmissuvun alkaja. ”Jes.9:5”. Hänen sijaisuhrinsa Golgatan ristillä ja sen jälkeen tapahtunut ylösnousemuksensa teki mahdolliseksi uudestisyntymisen. 1 Piet. 1:3.
Näin Jumalasta syntyneet ovat uusina luomuksina uusi
ihmiskunta, Jeesuksen kyljestä otettu ”Karitsan morsian”, elävän Jumalan
seurakunta. Ilm. 19:7. 21:9. 1 Tim. 3:15.
Emme ole enää Adamin suvun jäseniä. Olemme Jeesuksessa olevia ikuisuusolentoja; uusi ”ihmisrotu”.
”Siis
jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on
vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut!.” 2 Kor.5:17.
Olemme
syntyneet taivaallisten sukuun. Apt. 17:28,29. 1 Kor.
15:21-23. Room. 5:18,19.
Uskoon
tulleet ihmiset ovat maailman vanhin ja ainoa kristillinen seurakunta! Jokainen
uskoon tullut eli Adamista Kristukseen siirtynyt kuuluu tähän seurakuntaan. ”Mutta
te olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne Hänen jäseniänsä.” 1 Kor.
12:27.
”Ettekö
tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?” 1 Kor. 3:16. Jumalalla
ei ole muita temppeleitä.
”Jumala,
joka on tehnyt maailman ja kaikki, mitä siinä on, Hän, joka on taivaan ja maan
Herra, ei asu käsillä tehdyissä temppeleissä.” Apt. 17:24.
Seurakunta on vielä keskeneräinen Jumalan taideteos. Se on täysin valmis sinä päivänä, jolloin Jeesus tulee takaisin. Silloin jokainen yksilöjäsen saa pukeutua ikuiseen kirkkauden ruumiiseen. ”Mutta tämän minä sanon, veljet, ettei liha ja veri voi periä Jumalan valtakuntaa, eikä katoavaisuus peri katoamattomuutta. Katso, minä sanon teille salaisuuden: emme kaikki kuolemaan nuku, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasuunan soidessa; sillä pasuuna soi, ja kuolleet nousevat katoamattomina, ja me muutumme. Sillä tämän katoavaisen pitää pukeutuman katoamattomuuteen, ja tämän kuolevaisen pitää pukeutuman kuolemattomuuteen. Mutta kun tämä katoavainen pukeutuu katoamattomuuteen ja tämä kuolevainen pukeutuu kuolemattomuuteen, silloin toteutuu se sana, joka on kirjoitettu: "Kuolema on nielty ja voitto saatu." 1 Kor. 15:50-54.
”Mutta meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi, joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla Hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi.” Filip. 3:20-21.
Nyt tulee antaa Mestarin valmistaa taideteostaan! Se tapahtuu siten, että asettaudumme meitä varten tehtyihin valmiisiin kuvioihin, katsomalla esimerkiksemme Raamatun opettamaa virheetöntä kristinuskoa, jossa uuden liiton oppi ja toiminta on kehittynyt lopulliseen muotoonsa. Mutta ennen muuta meidän tulee katsoa seurakunnan Ylipaimeneen, Jeesukseen! ”Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki.” 2 Kor. 3:18.
Seurakunnan oppi oli valmis Johanneksen kirjoittaessa Ilmestyskirjan n. v. 97 jKr.
Mutta
pelastuksen tie avattiin jo ristillä, Jeesuksen verihaavoissa! Siitä alkoi
seurakunnan, ”Karitsan morsiamen” kihlajaisaika ja valmistuminen hääjuhlaan. ”Sillä
minä kiivailen teidän puolestanne Jumalan kiivaudella; minähän olen kihlannut
teidät miehelle, yhdelle ainoalle, asettaakseni Kristuksen eteen puhtaan
neitsyen.” 2 Kor. 11:2.
Golgatan
ristiltä ja sen jälkeen tapahtuneesta Pyhän Hengen kasteesta (Apt.2) alkoi
Jumalan seurakunnan opillinen muotoutuminen, joka kesti kymmeniä vuosia.
Apostolien teoissa, jonka tapahtumat ajoittuvat ajalle noin 30 vuotta ristintyöstä eteenpäin, on meneillään kehityskulku, mutta apostolien kirjeissä on esillä valmista kristinuskoa.
UUSI
TESTAMENTTI – LISÄYS RAAMATTUUN
Aivan
alkuvaiheessa seurakunnan Raamattu oli Vanha Testamentti. Siksi Uudessa
Testamentissa toistuu sanonta: ”Sanoohan Raamattu!” Esim.
Joh. 7:38. Room. 10:11.
Kehittyvä
kristinusko toi muutamassa vuosikymmenessä lisää kirjoituksia. Syntyi Uusi
Testamentti, evankeliumit, Apostolien teot, opetuskirjeet ja Ilmestyskirja.
Uusi Testamentti on Vanhan Testamentin selitysteos! ”Vanhassa on Uusi salattuna
– Uudessa Vanha avattuna!” Uuden liiton
sisältö oli olemassa Vanhan liiton ennustuksissa. Jes. 53. Jer. 31:31- 34. Sak.
12:10. Hebr. 10:9-19. Vanha liitto päättyi ristille. – ”Se on täytetty!”
– Alkoi uusi ja kirkkaampi liitto. Hebr. 7:22. ”Tämä malja on uusi liitto
minun veressäni” Luuk. 22:20. 1
Tim. 2:5.
”Sillä
jos kadotustuomion virka jo oli kirkkautta, niin on vanhurskauden virka
vielä paljoa runsaammassa määrin kirkkautta. Sillä se, millä ennen oli
kirkkaus, on tämän rinnalla kirkkautta vailla, tämän ylenpalttisen
kirkkauden tähden.
Jos
sillä, mikä on katoavaista, oli kirkkaus, niin vielä paljoa enemmän on sillä,
mikä on pysyväistä, oleva kirkkautta” 2 Kor.3:9-11.
”Täten
kyllä entinen säädös kumotaan, koska se oli voimaton ja hyödytön – sillä
laki ei tehnyt mitään täydelliseksi mutta sijaan tulee parempi toivo,
jonka kautta me lähestymme Jumalaa.” Hebr.7:18-22.
”Sanoessaan
"uuden" Hän on julistanut ensimmäisen liiton vanhentuneeksi;
mutta se, mikä vanhenee ja käy iälliseksi, on lähellä häviämistään.” Hebr.8:13. Lakiliitto
vaihtui armoliittoon.
”Vielä
tänäkin päivänä, kun Moosesta luetaan, on peite heidän sydämensä päällä; mutta
kun heidän sydämensä kääntyy Herran tykö, otetaan peite pois. Sillä Herra on
Henki, ja missä Herran Henki on, siinä on vapaus.”
2
Kor.3:15-17. Joh. 1:17.
Lainkiivailijat
toimivat temppelin hävitykseen asti (vuoteen 70 jKr). Mooseksen lain noudattaminen
edellytti temppelin olemassaoloa !!! Mutta Jerusalemin temppelin hävityksen
jälkeen lakiliitto on päättynyt myös juutalaisilta, vaikka jotkut rabbiinit
sitä vielä luulevat noudattavansa.
Apostolien
tekojen 21. luvun kuvaama seurakuntahistorian vaihe antaa meille hyvän
esimerkin. Siinä kuvattu tilanne ei vielä edusta kristillisen opin
lopullista muotoa:
”Sinä
näet, veli, kuinka monta tuhatta juutalaista on tullut uskoon, ja he ovat
kaikki lainkiivailijoita.” Apt. 21:20.
Tässä historiamme vaiheessa Herodeksen rekonstruoima Salomon temppeli uhraamistoimituksineen oli vielä pystyssä. Lakia noudatettiin siellä. Mutta v. 70 jKr. temppeli hävitettiin kaikkine vanhan liiton jumalanpalveluksineen, uhreineen sekä lakiliittosäädöksineen. Kol. 2:14. Israelin kansa joutui hajaannukseen, diasporaan, odottamaan kirjoitusten toteutumista omaan maahansa palaamisesta aikojen lopulla. Mm. Hes. 37-39 luvut. Sen loppupäätös on, että ”kaikki Israel on pelastuva”. Room. 11:25-27. Hoosea 3:5. Jooel 3:1-21. Matt. 23:39. –
Mooseksen lakia ei enää voitu noudattaa. Se ei toiminut ilman temppeliä. Mutta hajotetun maallisen temppelin tilalle tuli uusi, Kristuksen ruumiin temppeli. Joh. 2:19-22. ”Jumala ei (nyt Uuden liiton aikana) asu käsin tehdyissä temppeleissä!” Apt. 7:48. 17:24.”Ettekö tiedä, että TE olette Jumalan temppeli ja Jumalan Henki asuu teissä!” 1 Kor. 3:16.
”TE (uskossa olevat) olette Kristuksen ruumis, ja kukin osaltanne Hänen jäseniänsä?” 1 Kor. 12:27.
”Kaikkein pyhin” ei enää ole ”Salomon temppelissä” (Hebr. 9:5-12 ja 10:19-21), vaan ”Hänen huoneensa olemme me…” (Hebr. 3:6).
Me
olemme Jeesuksen veren kautta päässeet sisälle kaikkein pyhimpään (Hebr.
10:19). – ”Vanhassa liitossa kaikkein pyhimpään menevä kuoli. Uudessa liitossa
kaikkein pyhimmän ulkopuolelle jäävä kuolee.”
–
”Mutta
heille on kerrottu, että sinä opetat kaikkia pakanain seassa asuvia juutalaisia
luopumaan Mooseksesta ja kiellät heitä ympärileikkaamasta lapsiaan ja
vaeltamasta säädettyjen tapojen mukaan. Mitä siis on tehtävä? Varmaankin on
suuri joukko kokoontuva, sillä he saavat kuulla sinun tulleen. Tee siis tämä, minkä me nyt sinulle sanomme.
Meillä on täällä neljä miestä, joilla on lupaus täytettävänä. Ota ne luoksesi
ja puhdista itsesi heidän kanssansa ja maksa kulut heidän puolestaan, että he
saisivat leikkauttaa tukkansa; siitä kaikki huomaavat, ettei ole mitään perää
siinä, mitä heille on kerrottu sinusta, vaan että sinäkin vaellat lain
mukaan ja noudatat sitä.” Apt. 21: 20-24.
Tässä
vaiheessa siis Paavalikin vielä toimi Vanhan liiton lainsäädösten mukaan: ”Silloin
Paavali otti ne miehet luokseen, ja kun hän seuraavana päivänä oli puhdistanut
itsensä heidän kanssaan, meni hän pyhäkköön ja ilmoitti, milloin heidän
puhdistumispäivänsä tulisivat päättymään, jota ennen heidän kunkin edestä oli
tuotava uhri.” Apt.21:26.
Paavali
myös ympärileikkasi Timoteuksen (Apt.16:1-3. Se ei ollut Jumalan tahto; eikä
niin olisi voinut tapahtua enää Galatalaiskirjeen kirjoittamisen jälkeen:
”Katso, minä, Paavali, sanon teille, että jos ympärileikkautatte itsenne,
niin Kristus ei ole oleva teille miksikään hyödyksi.” Gal. 5:2. Meneillään
oli siis kristinuskon kehitysvaihe kohti opillista selkeyttä.
On siis valittava joko laki- tai armoliitto.
Niiden sekoitus on vierasta evankeliumia. Gal. 1:6-9. ”Sillä laki on annettu
Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta.”
Joh. 1:17.
Galatalaiskirjeen
opetus on tämä: Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te, jotka tahdotte
lain kautta tulla vanhurskaiksi; te olette langenneet pois armosta.” Gal.
5:2-4.
On
huomioitava, että edellä mainittu opetus on
kirjoitettu jatkoksi Gal. kolmannen luvun opetukselle: ”Ei ole tässä
juutalaista eikä kreikkalaista … sillä kaikki te (uskoon
tulleet juutalaiset ja pakanat, joille Paavali tässä kirjoittaa) olette yhtä
Kristuksessa Jeesuksessa. Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te
siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan.” Gal.
3:28-29.
Room.
11:23.
Galatalaiskirjeessään
Paavali tuo siis esille lopulliseen muotoonsa kehittynyttä kristinuskoa, laista
irti olevaa ja Pyhän Hengen johtamaa elämää Jumalan yhteydessä. ”… on tehnyt
meidät kykeneviksi olemaan uuden liiton palvelijoita, ei kirjaimen, vaan
Hengen; sillä kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi.” 2 Kor. 3:6.
Room. 7:1-6.
Paavali selvittää mm., ettei lihassa tapahtuva ympärileikkaus kuulu kristityille, ei juutalaisille eikä pakanoille. Sama asia vahvistuu Room.2:28-29. Efes. 2:11-22. Kol. 2:11-15.
Uuden
liiton eräs esikuva on Aabraham. ”Hänen lapsikseen te olette tulleet.” 1
Piet. 3:6. = Gal. 4. luku kuvaa kahta
liittoa. Iisak syntyi lupauksen mukaan vapauden liiton edustajaksi. Orjattaren
poika syntyi orjuuden ja lakiliiton esikuvaksi. ”Ja te, veljet, olette
lupauksen lapsia, niin kuin Iisak oli. Mutta niin kuin lihan mukaan syntynyt
silloin vainosi Hengen mukaan syntynyttä, niin nytkin. Mutta mitä sanoo
Raamattu? "Aja pois orjatar poikinensa; sillä orjattaren poika ei
saa periä vapaan vaimon pojan kanssa." Gal, 4:28-30.
Emme
voi olla yhteistyössä lakiliittolaisten kanssa. Ja HUOM! Kirkkovuoden tekstit
edustavat myös eräänlaista lakiliittoa.
Olemme
kaivautuneet aikakausikerrosten läpi siihen tilaan, jossa vanhurskas Aabraham
vaelsi Jumalan yhteydessä ennen lakiliittoa.
Raamattu
opettaa, ettei pelastuksen ja opin suhteen ole mitään erotusta juutalais- ja pakanakristityn
välillä. Gal. 3:27-29. Samansisältöinen oppi, evankeliumi ja elämäntapa kuuluu
molemmille. ”…mutta nyt, kun olette Kristuksessa Jeesuksessa, olette te
(pakanat), jotka ennen olitte kaukana, päässeet lähelle Kristuksen veressä.
Sillä Hän on meidän rauhamme, hän, joka teki molemmat (juutalaiset ja
pakanat) yhdeksi ja purki erottavan väliseinän, nimittäin
vihollisuuden, kun Hän omassa lihassaan teki tehottomaksi käskyjen lain
säädöksinensä, luodakseen itsessänsä nuo kaksi (juutalaiset ja pakanat) yhdeksi
uudeksi ihmiseksi, tehden rauhan.” Efes. 2:13-22. Gal. 2:11-14.
Väliseinien
uudestaan pystyttäjät ovat uuden liiton kristillisyyden väärentäjiä ja
Raamatulle vieraan uskonnon harjoittajia.
”Sillä
Hänen kauttansa on meillä molemmilla (juutalaisilla ja pakanoilla) pääsy yhdessä
Hengessä Isän tykö. Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan
te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä, apostolien ja profeettain
perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus, jossa koko
rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa; ja
Hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä.”
(Efes.2:18-22.
Jo
ennen ristintyötä Jeesus opetti uskoon tulleiden juutalaisten ja pakanuudesta
kääntyneiden yhdeksi tulemista: ”Minulla on myös muita lampaita (pakanuudesta
kääntyneitä), jotka eivät ole tästä lammastarhasta (=juutalaiset);
myös niitä tulee minun johdattaa, ja ne saavat kuulla minun ääneni, ja on
oleva yksi lauma ja yksi paimen.” Joh.10:16.
”eikä
ainoastaan tämän kansan edestä, vaan myös kootakseen yhdeksi hajalla olevat
Jumalan lapset.” Joh.11:52.
Jumalan
suunnitelma on aina ollut YKSI JUMALAN SEURAKUNTA, joiden yhdyssiteinä ovat
alkuseurakunnan opetukset: ”pyrkien säilyttämään hengen yhteyden rauhan
yhdyssiteellä:
yksi
ruumis (Kaikkien
tuli uskoa ja tunnustaa, että jumalalla on vain yksi srk.) ja yksi Henki (Pyhä Henki), niin kuin
te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon (Taivas-toivo), jonka te
kutsumuksessanne saitte; yksi Herra Jeesus), yksi usko (Room. 10:17),
yksi kaste (upottamalla vedessä Jeesuksen Nimeen. Apt. 2:38); yksi
Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja
kaikissa.” Efes. 4:3-6.
Sielunvihollinen sai aikaan, että ed. m. VALMIIN KRISTINUSKON yhdyssiteet hylättiin. Niiden hylkääminen teki tilaa kirkon syntymiselle. Apostolisen uskon hylkääminen ja siihen lisäysten tekeminen aloitti meidän päiviimme jatkuneen kirkkolahkojen perustamisen. ”Suuri luopumus” pääsi valloilleen. 2 Tessal. 2.
Kirkollinen kehitys ei kuulu alkuperäiseen kristinuskoon eikä siis Jumalan suunnitelmaan. Kirkollisuus on valmiin kristinuskon huono väärennös. Ilm. 22:18-19. / 1 Joh.2:24 – 25. Kaikki alkuseurakunnan jälkeen perustetut kirkot ja uskonsuunnat ovat valherakennelmia. Ne kaikki yhdessä ovat ”väkevä eksytys”. 2 Tes.2:10-15.
Uskossa olevan ei pidä kuulua kirkkoihin, eikä käydä niiden tilaisuuksissa.
Kirkkokunnilla
on omatekoiset opit, uskontunnustukset yms. kirkkoisien opetukset, joihin on
otettu aineksia myös kristinuskosta. Mutta ne eivät edusta Raamatun opettamaa
valmiiksi kehittynyttä seurakunnan uskoa.
Kirkoissa
toteutui Apt, 20:29 ennustus ”julmista susista”.
”Ja Efesoon saapui eräs juutalainen, nimeltä
Apollos, syntyisin Aleksandriasta, puhetaitoinen mies ja väkevä
raamatuissa. Tälle oli opetettu Herran
tie, ja hän puhui palavana hengessä ja opetti tarkoin Jeesuksesta, mutta tunsi
ainoastaan Johanneksen kasteen. Hän rupesi rohkeasti puhumaan synagoogassa.
Mutta kun Priskilla ja Akylas olivat häntä kuunnelleet, ottivat he hänet
luokseen ja selvittivät hänelle tarkemmin Jumalan tien. Ja kun hän tahtoi mennä
Akaiaan, niin veljet kehottivat häntä siihen ja kirjoittivat opetuslapsille,
että nämä ottaisivat hänet vastaan. Ja sinne saavuttuaan hän armon kautta oli
suureksi hyödyksi uskoon tulleille. Sillä hän kumosi suurella voimalla
julkisesti juutalaisten väitteet ja näytti kirjoituksista toteen, että Jeesus
on Kristus.” Apt. 18:24 – 19:1–6 .
Apollos ja Efeson uskovat eivät edellä kerrotussa alkutilanteessa olleet
kastamattomia. Mutta Apollos "tunsi ainoastaan Johanneksen
kasteen...", joka kylläkin oli Taivaasta asetettu kaste. Jeesus itse
totesi käydessään Johanneksen kastettavana, että "näin (kasteen
kautta) meidän sopii täyttää kaikki vanhurskaus." Matt. 3:15.
Menemällä Johanneksen kastettavaksi Jeesus opetti aikalaisilleen, että
tuo kaste oli sen kehitysvaiheen oikea kaste. Mk.11:29-33.
Apolloksen toiminta-aikana Uuden liiton kaste Jeesuksen Nimeen oli kyllä
jo asetettu, ja oli ollut käytössä jo vuosia. Kaikki eivät kuitenkaan vielä
olleet selvillä tästä lopullisesta, meidänkin ajallemme tarkoitetusta
kristillisestä upotuskasteesta Jeesuksen Nimeen. Kristinusko ei vielä ollut
tältäkään osin muotoutunut valmiiksi, vaikka olikin toiminut jo kymmeniä
vuosia.
Niinpä Akylas ja
Priskilla selvittivät Apollokselle tarkemmin Jumalan tien. (Huomaa siis
tässäkin kehittyvän kristinuskon vaihe!)
Asia selvisi
Apollokselle. Sen jälkeen veljet kirjoittivat hänestä suosituskirjeen. Apt.
18:27. Jeesuksen Nimeen
tapahtuvan kasteen selvittyä saarnaaja Apollos oli suureksi avuksi uskoon
tulleille.
Nuo Efeson
kaupungissa uskoon tulleet olivat Apolloksen opetuksen tuloksena kastetut
Johanneksen kasteella. Mutta Paavalin kautta tuli esiin kasteen lopullinen
muoto. Sen opetuksen tuloksena he ottivat uuden upotuskasteen Jeesuksen Nimeen.
Apt. 19:1-6.
Näin kaste-opetuskin sai lopullisen muotonsa.
”Ja
kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen
Nimessä, kiittäen Isää Jumalaa Hänen kauttansa.” Kol.3:17.
Näille
toistamiseen kastetuille efesolaiskristityille Paavali myöhemmin kirjoitti,
että heitä yhdistää heille suoritettu ”Yksi kaste.” Efes. 4:1-6.
Kastamattomuutta ei siis voida puolustella Apolloksen
esimerkillä. Hänet oli kastettu upotuskasteella vedessä, vaikkakin aikansa
opillisen kehittymättömyyden tähden vielä tuolla välivaiheeseen kuuluvalla
Johanneksen kasteella. – Mutta asia siis korjattiin.
+++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++
1 Kor. 11:18-33 kertoo
kehityksestä Jumalan tahdon mukaiseen ja riidattomaan ehtoollisen viettoon: ”..olen
kuullut, että kun kokoonnutte seurakunnankokoukseen, teillä on riitaisuuksia
keskenänne, ja osittain sen uskonkin. Täytyyhän teidän keskuudessanne olla
puolueitakin, että kävisi ilmi, ketkä teistä kestävät koetuksen. Kun te näin
kokoonnutte yhteen, niin ei se ole Herran aterian nauttimista, sillä syömään
ruvettaessa kukin rientää ottamaan eteensä omat ruokansa, ja niin toinen on
nälissään ja toinen juovuksissa. Eikö teillä sitten ole muita huoneita, niissä
syödäksenne ja juodaksenne? Vai halveksitteko Jumalan seurakuntaa ja tahdotteko
häväistä niitä, joilla ei mitään ole?”
Apostoli Paavali neuvoi korinttolaiset irti riidasta
ja puoluemielisyydestä, jota siis esiintyi seurakunnankokouksissa: ”..
teillä on riitaisuuksia..” ”Kun
toinen sanoo: "Minä olen Paavalin puolta", ja toinen: "Minä olen
Apolloksen.” 1 Kor. 3:4. Erikoinen sana Paavalilta oli, että ”täytyyhän
teidän keskuudessanne olla puolueitakin..” Ne ovat asetetut koetukseksi,
että nähtäisiin, kuka kestää eriseurojen keskellä koetuksen menemättä niihin
mukaan. Sama tilanne on meidän aikanamme.
Puoluemielisyys oli silloin ja on edelleen vakavaa
syntiä. Jopa erimielisyys seurakunnassa on Raamatun mukaan väärin: ”Mutta
minä kehotan teitä, veljet, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Nimeen, että
kaikki olisitte puheessa yksimieliset ettekä suvaitsisi riitaisuuksia
keskuudessanne, vaan pysyisitte sovinnossa ja teillä olisi sama mieli ja
sama ajatus. Sillä Kloen perheväeltä olen saanut teistä kuulla, veljeni,
että teillä on riitoja keskuudessanne. Tarkoitan sitä, että yksi teistä sanoo:
"Minä olen Paavalin puolta", toinen: "Minä Apolloksen",
joku taas: "Minä Keefaan", joku vielä: "Minä Kristuksen."
Onko Kristus jaettu?” 1 Kor. 1:10-13. Koska Jeesus ei ole jaettu, ei ole
sopivaa, että Hänen omansa riitelevät ja ovat erimielisinä eri karsinoissa.
Korinttolaiset kokoontuivat viettämään ehtoollista
”agapee-aterian” merkeissä. Se ei ollut Jumalan lopullinen tahto. Lisäksi
siellä syötiin nälän poistamiseksi ja juotiin alkoholipitoista viiniä
humaltumiseen asti. ” toinen on nälissään ja toinen juovuksissa..” Tässä
vaiheessa Pyhä Henki ohjasi ehtoollisen vieton ja nälkään syömisen erilleen
toisistaan: ” Eikö teillä sitten ole muita huoneita, niissä syödäksenne ja
juodaksenne, Vai halveksitteko Jumalan seurakuntaa.” Nälkään syöminen ei
enää kuulunut leivänmurtotilaisuuteen, jossa tulee keskittyä muistelemaan
Jeesuksen ristintyötä, murrettua ruumista ja vuodatettua viatonta sovintoverta.
”Jos kenellä on nälkä, syököön (nälkäänsä) kotonaan, ettette
kokoontuisi tuomioksenne.” 1 Kor. 11:34.
Näin muistoateria kehittyi irti juopottelevasta
nyyttikestijuhlasta raittiiseen ja pyhään muotoonsa.
”Ei
myöskään ollut heidän joukossaan ketään puutteenalaista; sillä kaikki, joilla
oli maatiloja tai taloja, myivät ne ja toivat myytyjen hinnan ja panivat
apostolien jalkojen juureen; ja jokaiselle jaettiin sen mukaan, kuin hän
tarvitsi.”
Apt. 4:34-35.
Alkuaikana
Jumalan siunaus vaikutti uhrimieltä. Kaikkien yhteinen halu oli
huolehtia seurakunnan keskuudessa olevista köyhistä. Se on lopullinen Jumalan
tahto. Mutta mihin ja kenelle uhrataan?
Rahojen vieminen ”apostolien jalkojen juureen” ei edustanut asian
lopullista muotoa. Olisihan aivan epätervettä, jos seurakunnankokouksessa olisi
muotomeno, jossa johtajat asettuisivat yleisön eteen ja kaikki kantaisivat
seteleitään heidän jalkojensa juureen. Sellaistakin pimeyttä on kyllä
esiintynyt. Se ei kuitenkaan ole ollut Jumalan tahto!¨
Apostolit
huomasivat, ettei asia toimi siten. Heidän tehtävänsä oli julistaa sanomaa
ristiinnaulitusta ja ylösnousseesta Jeesuksesta. Nyt heitä oltiin sitomassa
heille kuulumattomaan tehtävään. Mutta asia jatkui:
”Niin
ne kaksitoista kutsuivat kokoon opetuslasten joukon ja sanoivat: "Ei ole
soveliasta, että me laiminlyömme Jumalan sanan toimittaaksemme pöytäpalvelusta.
Valitkaa sen tähden, veljet, keskuudestanne seitsemän miestä, joista on hyvä
todistus ja jotka ovat Henkeä ja viisautta täynnä, niin me asetamme
heidät tähän toimeen. Mutta me tahdomme pysyä rukouksessa ja sanan
palveluksessa." Ja se puhe kelpasi kaikelle joukolle; ja he valitsivat
Stefanuksen, miehen, joka oli täynnä uskoa ja Pyhää Henkeä, ja Filippuksen ja
Prokoruksen ja Nikanorin ja Timonin ja Parmenaan ja Nikolauksen, antiokialaisen
käännynnäisen, ja asettivat heidät apostolien eteen, ja nämä rukoilivat ja
panivat kätensä heidän päällensä.” Apt. 6:2-6.
Näin
alkoi seurakuntapalvelijan eli diakonin virka. Jumalan tahto on yhä sama.
Seurakuntaan tulee valita diakonit, jotka huolehtivat raha-asioista ja siten
mm. seurakunnan köyhistä uskovista. He huolehtivat srk.n yhteisestä
”kukkarosta”. Joh. 12:4-6. Tänä aikana hyväksi
”kukkaroksi” on havaittu Suomen lain mukainen rekisteröity yhdistys.
Diakonien tehtävä on pitää huolta siitä. Yhdistyksen tilille on sitten jokaisen
helppo uhrata varoistaan. Itselläni menee Turussa sinne suoraan tililtä
kymmenesosa tuloista. Tällainen systeemi tulee järjestää jokaiselle paikkakunnalle,
jossa Jumalan seurakunta alkaa toimia.
Uskovien
keskuudessa tulee tänä aikana huolehtia, ettei varoja uhrata mieluiten
ollenkaan yksityishenkilöille.
Rahaliikenne
toimii parhaiten ”yhteisen kukkaron” kautta, jolla on seurakunnan valitsemat ja
siunaamat, rehelliset, luotettavat ja
vastuunsa tuntevat hoitajat.
Uskovien
ei tule myöskään antaa rahaa epämääräisille yhdistyksille, jotka eivät toimi
paikallisen Jumalan seurakunnan valvonnassa. Useimmiten sellaisiin uhratut
varat eivät mene Jumalan valtakunnan työhön.
Seurakuntapalvelijat
toimivat yhdessä vanhimmiston kanssa. Filip. 1:1. Room.
16:1-2. ym.
Näin
olemme oppineet Raamatun opetuksen lopulliseen muotoonsa kehittyneestä
seurakunnan uhraamisasiasta.
SEURAKUNTAVIRAT
Tässä
yhteydessä huomaamme myös, että seurakunnan virkoihin valitut asetettiin
toimeensa julkisella kätten päällepanemisella. Tämä tapa on aina kuulunut
Jumalan seurakunnan oppiin. Apt. 9:17-20. 13:1-4. ym.
Kätten
päällepaneminen on eräs Kristuksen opin alkeista. Hebr. 6:1-2. Seurakuntavirkoja
ei kukaan voi itse ottaa. Hebr. 5:4. Efes. 4:11-16. Eikä tehtäviin
myöskään voida suinpäin siunata. ”Mutta heitäkin koeteltakoon ensin,
sitten palvelkoot, jos ovat nuhteettomat.” 1 Timot. 3:10 (8-13).
Seurakunnan tulee huomata
uskovassa vaikuttava Jumalan armoitus. Sen havaittuaan tehtävän saanut voidaan
siunata virkaansa.
Näin
on lopullinen Jumalan tahto seurakuntavirkojen suhteen.
Kenelle
Paavali kirjoitti opetuskirjeensä?
Oikea vastaus otsikon kysymykseen on eräs ratkaiseva avain aiheemme käsittämiseen.
Jotkut
ovat opettaneet, että Paavali kirjoitti opetuskirjeensä pelkästään pakanuudesta kääntyneille. Väite ei pidä
paikkaansa. Jos asia olisi siten, niin juutalaiskristityillä ja
pakanakristityillä todella olisi erilainen oppi.
-
Roomalaiskirje: on kirjoitettu juutalaisille (Rm.2:17-29) ja pakanoille. Rm.11:13.27.
-
Korinttolaiskirje: Korintton kaupungissa kristityt koostuivat juutalaisista ja pakanoista.
Korinttossa olleen Jumalan seurakunnan historia kertoo näin: ”Sen jälkeen
Paavali lähti Ateenasta ja meni Korinttoon… Ja hän keskusteli synagoogassa
jokaisena sapattina ja sai sekä juutalaisia että kreikkalaisia uskomaan.
Ja hän lähti sieltä ja meni erään Titius Justus nimisen jumalaa pelkääväisen
miehen tykö, jonka talo oli aivan synagoogan vieressä. Mutta synagoogan esimies Krispus ja
koko hänen perhekuntansa uskoivat Herraan; ja myöskin monet
korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja heidät kastettiin.”
Apt. 18:1-8. Myöhemmin Paavali kirjoitti ”Korintossa olevalle Jumalan
seurakunnalle.” 1 Kor. 1:2, joka siis oli Korinton kaupungissa
juutalaisista ja pakanoista koostuva pyhien joukko.
-
Galatalaiskirjeen sisällöstä ja Apostolien teoista käy samoin ilmi, että sen vastaan
ottajat olivat juutalaisia sekä pakanoita. Apt.
14:1; Gal. 3:23-29; 4:4-11 ym.
Esimerkiksi
Ikonion oli Galatian maakunnan pääkaupunki. ”Ikonionissa he (Paavali ja
Barnabas) samoin menivät juutalaisten synagoogaan ja puhuivat niin, että suuri
joukko juutalaisia että kreikkalaisia uskoi.” Apt. 14:1. Näille pääosin
juutalaisuudesta kristinuskoon kääntyneille galatalaisille Paavali kirjoitti
Galatalaiskirjeensä.
Alkuajan kristityt tiesivät, että uudelle paikkakunnalle mentäessä evankeliumi julistetaan ensin juutalaisille. Room. 1:16. Apt. 1:8. Tämänkin perusteella tiedämme, että seurakunta jokaisella paikkakunnalla koostui juutalaisista ja pakanoista.
Opetuskirjeiden
osoite on siis selvä.
-
Keitä olivat Efesossa olevat pyhät (Efes. 1:1), joille Paavali kirjoitti
Efesolaiskirjeensä?
Katsomme uudelleen
kertomusta Apolloksesta ja Paavalista Efeson
kaupungissa:
”Ja
he saapuivat Efesoon; sinne hän jätti heidät. Ja hän meni synagoogaan
ja keskusteli juutalaisten kanssa…
Ja
Efesoon saapui eräs juutalainen, nimeltä Apollos, syntyisin
Aleksandriasta, puhetaitoinen mies ja väkevä raamatuissa. Tälle oli opetettu
Herran tie, ja hän puhui palavana hengessä ja opetti tarkoin Jeesuksesta, mutta
tunsi ainoastaan Johanneksen kasteen.
Hän rupesi rohkeasti puhumaan synagoogassa… … … Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran
Jeesuksen Nimeen. Ja kun Paavali pani
kätensä heidän päälleen, tuli heidän päällensä Pyhä Henki, ja he puhuivat
kielillä ja ennustivat. Heitä oli
kaikkiaan noin kaksitoista miestä. Ja
hän meni synagoogaan, ja kolmen kuukauden ajan hän puhui heidän (juutalaisten) kanssansa
rohkeasti ja vakuuttavasti Jumalan valtakunnasta. Mutta kun muutamat (eivät
siis kaikki) paaduttivat itsensä eivätkä uskoneet, vaan puhuivat pahaa
Herran tiestä kansan edessä, niin hän meni pois heidän luotaan ja erotti
opetuslapset heistä ja piti joka päivä keskusteluja Tyrannuksen koulussa. Ja
sitä kesti kaksi vuotta, niin että kaikki Aasian asukkaat, sekä juutalaiset
että kreikkalaiset, saivat kuulla Herran sanan.” Apt. 18:19- 19:10.
Efesolaiskirjekin on siis kirjoitettu juutalaisista sekä pakanoista koostuvalle Jumalan seurakunnalle.
Tessalonikan
kaupungissa olevat uskovaiset olivat siis juutalaisista ja kreikkalaisista
(pakanoista) koostuva Jumalan seurakunta. 1 Tes. 2:14.
”Sinun
Sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni.” Psalmi 119:105.
”Pyhitä
heidät totuudessa; sinun Sanasi on totuus!” Joh.17:17.
+++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++
Seurakunnan
yksilöjäsenten pyhityselämä on myös eräänlaista kehitystä. Se jatkuu
uudestisyntymisestä alkaen koko eliniän. Ensin uskoon tulo, sitten Kristuksen
opin alkeet. Hebr. 6:1-2. Siitä sitten tulee edetä täysi-ikäisyyteen. Hebr.
5:14. Kehitys tapahtuu Jumalan Sanan- ja ristintyön perustalla. 1 Kor.3:11 ja 4:6.
Päämääränä on Efes. 4:13-16: ”kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja
Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän
määrään,. ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään
kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa;
vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme
häneen, joka on pää, Kristus, josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa
pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman
määrän mukaan, mikä kullakin osalla on.”
VALMIS
TAIDETEOS
Kristinusko oli siis kehittynyt valmiiksi Raamatun viimeisen kirjan, Ilmestyskirjan syntymisen aikoihin, n. v. 100 jKr. Mitä kristinusko oli silloin, sitä sen on oltava tänäänkin. Sen jälkeen tehdyt lisäykset eivät kuulu Jumalan seurakunnalle.
”Minä tiedän, että minun lähtöni jälkeen teidän keskuuteenne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä, ja teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka väärää puhetta puhuvat, vetääkseen opetuslapset mukaansa. Valvokaa sen tähden ja muistakaa, että minä olen kolme vuotta lakkaamatta yötä ja päivää kyynelin neuvonut teitä itsekutakin.” Apt. 20:29-31.
Luopumus apostolisesta kristinuskosta tapahtui apostolien kuoleman jälkeen. Julmat sudet alkoivat perustaa kirkkojaan. He eivät olleet kiinnostuneita seurakunnan Herran varoittavista opetuksista:
”Minä
todistan jokaiselle, joka tämän kirjan profetian sanat kuulee: Jos joku panee
niihin jotakin lisää, niin Jumala on paneva hänen päällensä ne vitsaukset,
jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan; ja jos joku ottaa pois jotakin tämän
profetian kirjan sanoista, niin Jumala on ottava pois sen osan, mikä hänellä on
elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu” (Ilm.22:18-19).
+++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++
MITÄ
OLI ALKUPERÄINEN VALMIIKSI KEHITTYNYT KRISTINUSKO, JOHON MEIDÄN TULEE PITÄYTYÄ?
Raamattu
kertoo Jumalan tahdon mukaisen valmiin kristinuskon sisällön muutamassa
selvässä jakeessa. Katsomme lopuksi niitä.
-
Ihmisille
kerrottiin Jumalan rakkaudesta (Joh. 3:16) ja synnistä; mutta samalla myös
Jeesuksesta, joka sovitti syntimme ristillä verellään ja kuolemallaan. Markus
16:15-16. Synnissä eläviä ihmisiä
kehotettiin ottamaan vastaan Jumalan armo Jeesuksessa. Room. 3:23. 6:23.
/ 2 Kor. 5:20-6:2. Joh. 1:12.
-
Sanan
vastaan ottaneita kehotettiin katumaan ja tekemään parannus syntitilastaan.
Näin heidän sydämissään tapahtui uudestisyntyminen Pyhästä Hengestä. Joh.
3:3-6. 1 Piet. 1:23.
-
Uskoon
tulleiden eli uudestisyntyneiden sitten tuli kastattaa itsensä upotuskasteella
vedessä Jeesuksen Nimeen. 2 Kor. 12:21. Apt. 3:26.
Apt. 26:17-18. Luuk. 24:47. Apt. 17:30-31. Apt. 2:38,41.
-
Jeesuksen
vastaan ottaneet ihmiset sitten luettiin kuuluviksi Jumalan seurakuntaan sen
perusteella, että he kuuluivat nyt Jeesukselle, Hänen laumaansa. Joh. 10. 1 Kor. 3:16. 12:27. 1 Piet. 2:5. ym. He eivät enää olleet
”aadamilaisia”.
-
Jeesus
täytti lupauksensa mukaan Pyhällä Hengellä jokaisen omansa. Apt. 1:4-5. ”Tehkää
parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen Nimeen syntienne
anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan!” Apt. 2:38.
Ja
lupaus oli toimiva. Apt. 4:31. 8:14-17. 10:44-48. 19:6.
-
Kaikki
alkoivat yhteisvastuullisesti kertoa ihmisille Jeesuksesta, joka on Ainoa
Pelastaja! ”Tämän Jeesuksen on Jumalan herättänyt, minkä todistajia me
kaikki olemme!” Apt. 2:32. ”Seuratkaa minua, niin minä teen teistä
ihmisten kalastajia!” Matt. 4:19. Ja HUOM! Tämä on edelleen yhteinen
tehtävämme!
Uskoon
tulleet, pelastuneet, parannuksen tehneet Jumalan rakkaat ihmiset alkoivat olla
paljon yhdessä! ”Kaikki, jotka uskoivat, olivat yhdessä..” Apt. 2:44.
Kaikilla oli yhteinen päämäärä, taivaan koti, johon Jeesus tulee heidät
noutamaan. Sama odote on meilläkin! Siksi uskovien yhteys Jumalan Sanan
mukaisesti on meille tärkeää. Joh. 17:21-23. Sillä tavalla toteutamme meille
annettua suurinta käskyä. ”Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin
kuin itseäsi!” Mk. 12:28-34. Joh. 13:34-35.
Yhteyteen
siunataan jokainen yksilöuskova, joka ottaa vastaan Jeesuksen Kristuksen
kaikkine Hänen opetuksineen. ”Usko Herraan Jeesukseen Raamatun opettamalla
tavalla, niin sinä pelastut!”
Vasta
pelastuksen vastaan ottanut on saanut itseensä Elämän tekijät, jotka mahdollistavat
raamatullisen uskossa kasvamisen. Uskossa kasvaminen alkaa alkeista. Raamattu
nimittää näitä kehityksen ensimmäisiä asioita ”Kristuksen opin alkeiksi”: ”Jättäkäämme
sen tähden Kristuksen opin alkeet ja pyrkikäämme täydellisyyteen,
ryhtymättä taas uudestaan laskemaan perustusta: parannusta kuolleista töistä ja
uskoa Jumalaan, oppia kasteista ja kätten päällepanemisesta, kuolleitten
ylösnousemisesta ja iankaikkisesta tuomiosta.” Hebr. 6:1-2.
”Jättäkäämme!”
Mitä se tarkoittaa? –
Kristuksen opin alkeet saa jättää samalla periaatteella, kuin ala-asteen koululainen saa jättää taakseen ensimmäisen luokan opetukset mennessään ylemmille luokille. Se ei tarkoita, etteikö niillä enää olisi sijaa elämässä. Mutta koululainen menee opinnoissaan eteenpäin luokka kerrallaan. Ja jos joku alemman luokan oppimäärä on jäänyt suorittamatta, pitää siihen palata voidakseen jatkaa opin tiellä eteenpäin. Lukion jälkeen hän siirtyy korkeakouluopintoihin. Ja viimein, täysin oppineena hän pystyy itsekin opettamaan ala-asteen oppilaille opin alkeita. Saman periaatteen mukaisesti jätetään myös hengellisessä elämässä alkeisasiat pois suurempien oppiasioiden tieltä. Ja jo opittuja asioita kerrotaan niille, jotka eivät vielä niitä ymmärrä, eivätkä ole niitä käyneet läpi.
Uusien uskovien tulee oppia ja ottaa vastaan Kristuksen opin alkeet.
Kristinuskon
perusasiat uskoon tulleille ovat:
-
parannus
kuolleista teoista (synnin teot)
-
usko
Jumalaan
-
oppi
kasteista (monikossa) tarkoittaa vesi- ja henkikastetta
-
oppi
kätten päällepanemisen kautta tapahtuvasta uskoon tulleen siunaamisesta
-
oppi
kuolleitten ylösnousemisesta. ”.. pidän sen toivon Jumalaan, että on oleva
ylösnousemus, jota nämä itsekin odottavat, sekä vanhurskasten että vääräin.”
Apt. 24:15. On kaksi ylösnousemusta: (1.) Jeesuksen tulemuksessa nousevat
Hänen omansa pilviin Herraa vastaan. 1 Tess. 4:13-18. Ja (2.) Maailmanaikojen
lopussa nousevat kaikki kuolleet viimeiselle tuomiolle. Ilm. 20:11-15.
-
Ikuisesti
kestävä kadotustuomio on jumalattomina synneissään kuolleiden osana. Mm. Matt. 25:45-46.
Edelliset
ovat siis Kristuksen opin ensimmäisiä alkeita, jotka jokaisen uskoon tulleen
pitää oppia ja ottaa vastaan Raamatun mukaisesti. Rakkaus totuuteen edellyttää
tätä! 2 Tessal. 2:10-12. Joh. 17:17.
Siitä
alkaa Jumalan lapseksi tulleelle siunattu elämän sisältö, joka kestää ensin
eliniän ja jatkuen sitten ikuisesti.
Nyt
on seurakuntaelämän aika, jota tulee elää ”rauhan yhdyssiteissä”. Efes. 4:1-6.
Näissä pysyen pyhityselämä toimii. ”Olkaa pyhät sillä minä olen Pyhä!” ”Pyrkikää
pyhitykseen!” Hebr. 12:14.
Tahdomme
siis sitoutua apostolisen ajan valmiiksi kehittyneeseen alkuperäiseen
kristinuskoon? Silloin eivät uususkonnot oppeineen pysty eksyttämään meitä mm.
takaisin lain orjuuteen, josta Jeesus vapautti KAIKKI omansa. ”Vapauteen
Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa
itseänne (lakiliiton) orjuuden ikeeseen.” Gal. 5:1.
”Ei
yli sen, mikä on kirjoitettu, ettette pöyhkeillen asettuisi mikä minkin
puolelle toistanne vastaan.” 1 Kor.4:6.
”Minkä
te olette alusta asti kuulleet, se pysyköön teissä. Jos teissä pysyy se, minkä
olette alusta asti kuulleet, niin tekin pysytte Pojassa ja Isässä. Ja tämä on
se lupaus, minkä Hän on meille luvannut: iankaikkinen elämä.” 1 Joh. 2: 24 – 25.
++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++
SELVITYS
JUMALAN SEURAKUNNASTA
1
Kor. 12:27. 1 Tess. 2:14. 1 Kor. 1:2. 1 Timot. 3:15.
Jumalan seurakunta koostuu
jokaisella paikkakunnalla niistä ihmisistä, jotka ovat uudestisyntyneet Pyhästä
Hengestä. Joh. 3:3-5. ME kuulumme Jeesukselle. Olemme Hänen laumansa. Meidät on
kastettu upotuskasteella vedessä Jeesuksen Nimeen. Apt. 2:38. 8:16. 10:48.
19:5. 22:16. Kol. 3:17.
Jeesus on Ainoa Pelastaja, jonka ympärille kokoonnumme!
”Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella!” Matt. 3:11. Apt. 1:5,8.
8:14-17. 10:44-48.
Jumala katsoo ylhäältä ja näkee
jokaisella paikkakunnalla vain yhden Jeesuksen verellä lunastetun seurakunnan.
Meidän tulee nähdä samoin. Hän on asettanut paikkakunnan rajat seurakuntansa
rajoiksi. Muita alueellisia rajoja ei ole. Raamattu ei tunne esim., että
seurakunnalla voisi olla valtakunnallinen keskusorganisaatio. Mm.
seurakuntavirat annettiin paikkakunnittain. Tiitus 1:5. Ilm. 1:11. Efes. 4:11.
Apt. 14:23. 20:28.
Opinlähteemme on pelkästään Raamattu
ja sen esittämä apostolinen usko alkuperäisessä muodossaan.
Jos sattuisi tilanne, että joku opettaisi kokouksessamme ohi Raamatun, niin
sellainen ei olisi Jumalan seurakunnan oppia. Seurakunnan oppi ei määrity sen
mukaan, mitä vajavaiset ihmiset kokouksessa puhuvat. - Opetuksemme lähde,
Raamattu, on muuttumaton! –
JA HUOM! Jumalan seurakunnassa ei
ole ns. ideologista sananopettajaa (opin suuntauksesta päättäjää), joka olisi
oikeutettu vaatimaan hänen opetuksiaan noudatettaviksi. – Esim. Luterilaisessa
kirkossa on ideologisena opettajana Luther, adventismissa Ellen G. White,
branhamilaisuudessa Branham, lestatadiolaisuudessa Lestadius, jne. – Tässä
toiminnassa emme tahdo pitää esillä ihmisnimiä tai uskonsuuntia, paitsi niitä,
jotka tulevat eteemme Raamatun sivuilta; sekä nyt elossa olevat Jumalan
palvelijat.
Raamatullisessa
seurakuntatoiminnassa opettajan viran saaneiden veljien tulee opettaa
uskovaisia pysymään apostolien ja profeettain opetuksissa, alkuperäisessä
kristinuskossa, ei omissa tai oppi-isiensä ihmisopeissa. Efes. 2:19-22 ja
4:11-15. – Alkuaikana kaikki uudet uskoon tulleet ohjattiin apostolien
opetuksen piiriin: ”…He pysyivät apostolien opetuksessa..” (Apt. 2:42).
Samoin tulee edelleen toimia. Sananopettajat opettavat srk.lle alkuperäisen
kristinuskon sanoman. Ja kaikki uskossa olevat yhdessä opettavat niitä
opetuksia sittemmin uusille uskoon tulleille! Kol. 3:16.
Jumalan
seurakunnan toiminta ja opetus ei siis perustu tämän ajan ihmisten
mielipiteisiin; eikä heidän yhteisesti tekemiinsä päätöksiin tai
kirjoitettuihin uskontunnustuksiin. Meidän uskontunnustuksemme on vain
Raamattu. ”Ei yli sen, mikä on kirjoitettu!” 1 Kor. 4:6. Ilm. 22:18,19.
Olemme Jeesuksen ja HÄNEN
opetustensa ympärille kokoontunut seurakunta, ”jotka avuksi huutavat
Herramme Jeesuksen Nimeä!” (1 Kor. 1:2) ilman muita nimiä.
Kirkkojen-
ja kirkkoisien opetukset eivät kuulu seurakuntaamme. Sivuutamme KAIKKI
apostolisen ajan jälkeen syntyneet uskonsuunnat oppeineen! Olemme palanneet
aikaan, jolloin ns. kristillisiä kirkkoja uskontunnustuksineen ei vielä ollut!
Jatkamme apostolista uskoa! 1 Joh. 2:24.
Seurakunta kaikkine oppeineen oli
valmis noin vuonna 100 jKr. Senaikainen linja on Jumalan seurakunnan toiminnassa.
Silloin ei ollut erottavia epäraamatullisia nimikylttejä ja jäsenkortistoja
yms., jotka ovat hajaannuksen elementtejä. Luuk. 10:20.
Jumala tahtoo, että jokaisella Hänen
omallaan on tämä YKSI KASVU- ja TOIMINTAPAIKKA. Pyhä Henki on sitten johdattava
meille lisää kokouspaikkoja tarpeen mukaan. Kaikille riittää tilaa!
”… Kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus, kaikki pahuus
olkoon kaukana teistä. Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan ystävällisiä,
hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niin kuin Jumalakin on
Kristuksessa teille anteeksi antanut.” Efes. 4:29-32. Joh. 13:34-35. 17:23.
Nämä opetukset pätevät Sinunkin paikkakunnallasi!
__________________________________________________________
Siunausta MEILLE!