Taivassanomat

 

 

 

KIRKKO

 

KUKISTUU

 

SEURAKUNTA

 

NOUSEE

 

 

 

Turku

elokuussa 2011

 

weijo.lindroos@pp.inet.fi

 

 

 

Suomen evankelisluterilaisen kansankirkon tilanne armon vuonna 2011.

 

Satojentuhansien ihmisten eroaminen kirkosta viime vuosina on merkki siitä, että kirkkolaitos on suurten muutosten kourissa. Yleistyvä ajatus on, että kirkko on tullut tiensä päähän. Onko ilmiö hyvä vai paha? Sanooko Raamattu asiasta mitään? Onko luterilainen uskonto saanut aikaan hyvää vai huonoa? Näitä tahdon kysellä ja miettiä. Vastauksiakin kirjoituksesta löytyy.

 

Yhteiskunnallisena laitoksena kirkko on ollut eräs valtion koneiston osa jo noin 900 vuotta. Ennen luterilaisuutta Suomea hallitsi katolinen uskonto noin 400 vuoden ajan. Pitkä kirkollisuus onkin kehittänyt Suomeen omanlaisensa kulttuurimuodon.

Luterilaisuus on ollut kohta 500 vuotta mukana ihmisten elämässä syntymästä kuolemaan asti. Kirkko on ollut eräänlainen yhteiskunnan omatunto. Nykyään on todettava, että asia on mennyt päälaelleen: yhteiskunta on nyt kirkon omatunto. Kirkko kuuntelee kansan ääntä ja tekee opeilleen muutokset maailmanäänten mukaisesti. Mutta kansan kirkkona sen on velvollisuuskin toimia siten.

Uskonto on tunkeutunut kaikkialle yhteiskuntaan. Kouluissa opetetaan edelleen tunnustuksellista kristinuskontoa ja luterilaisia virsiä. Valtiopäivät avataan ”Jumala ompi linnamme” –virrellä ja luterilaisekumeenisella jumalanpalveluksella. Siihen osallistuvat myös katolisen- ja ortodoksikirkon piispat.

Armeijan luterilainen sotilaspappijärjestelmä siunaa puolustusvoimien työtä. Kirkko on myös hoitanut lähes yksinoikeudella hautaustoimen. Ristejä täynnä olevat hautausmaat ovat tunnusmerkki luterilaisesta uskonnosta. Noin 70 % Suomen kansasta kastetaan edelleen jo sylilapsina kirkon jäseniksi.

 

Mutta onko kirkko saanut edellä mainituilla toimillaan ja sakramenteillaan sekä kirkonmenoillaan aikaan ihmissielujen pelastumista? Tämä onkin vakava kysymys!

 

Herra, onko niitä vähän, jotka pelastuvat? Kyllä! ”Se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämää, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät!” Matt. 7:14.

Portti on ahdas, mutta avoin!

 

Mitä luterilainen uskonto on?

 

Roomalaiskatolisen kirkon saksalainen jäsen Martti Luther suivaantui katolisen kirkon anekauppaan vuonna 1517. Hän ymmärsi katolisen kirkon rahanahneuden ja sen, etteivät sielut ”kiirastulessa” saa helpotusta omaisten rahalahjoista huolimatta. Anekaupasta sai alkunsa kuuluisa sanonta: ”Kun raha kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa!” Tuo tarkoitti, että kun omaiset maksavat kirkolle määrätyn summan, niin papit rukoilevat kiirastulen piinassa olevalle vainajalle helpotusta. Sellaisia valheita vastaan Luther naulasi kuuluisat 95 teesiään, pamflettia, katolisen kirkon oveen Wittenbergissä. Niissä hän paljasti kirkon syntejä.

Luther ymmärsi, että kirkko on synnin pesä. Hän näki myös kirkkaasti alkuseurakunnallisen periaatteen, ettei maallisella rahalla voida ostaa Jumalan lahjaa. Saman ymmärsi apostoli Pietari jo noin vuonna 35 jKr. ”Pietari sanoi: "Menkööt rahasi sinun kanssasi kadotukseen, koska luulet Jumalan lahjan olevan rahalla saatavissa.” Apt. 8:20.

Anekaupan vastustaminen ei siis ollut Lutherin keksintö.

 

Luther joutui pian ilmiriitaan paavin kanssa. Hänet julistettiin pannaan, kirkonkiroukseen. Pelkäämättä paavin murhanhimoa Luther keräsi ympärilleen joukon samanmielisiä paavinvallan vastustajia. Pian joukkoon yhtyivät maalliset vallanpitäjät. Lopulta Lutherin esiin nostamat Raamatun opit saivat kannatusta ja osa katolisen kirkon opeista hylättiin.

Uskonpuhdistus oli katolisen kirkon näkökulmasta katsottuna provokaatio vailla vertaa. Olihan katolinen uskonto tuolloin, 1500 luvulla lähes koko maailman yhteinen uskonto. Esimerkiksi muhamettilaisia oli siihen verrattuna vain vähäinen joukko.

Kristinuskonto on yhä maailman suurin uskonto. Mutta muhamettilaisuus on voimakkaasti lisääntyvänä kakkosena.

 

Luterilaisuus pääsi muutamassa vuodessa suureen valtaan saaden mm. pohjoismaissa valtionuskonnon aseman.

Katolisen kirkon omaisuus siirrettiin uuden valtionkirkon haltuun. Mm. Turun tuomiokirkko on katolisten rakentama. Katolinen kirkko ei ole vapaaehtoisesti lahjoittanut tuomiokirkkoa luterilaisille, vaan kokee, että kirkko on edelleen heidän. Internetissä onkin käyty keskustelua, jossa katoliset vaativat takaisin heiltä ”ryöstettyä” tuomiokirkkoaan.

 

Luther poisti räikeimmät katolisen kirkon opit ja väärinkäytökset, mutta säilytti mm. sylilasten kastamisen. Se oli taktinen veto. Luther tunsi kyllä Raamatun opetuksen uskovien upotuskasteesta, mutta siihen pitäytymällä hän ei olisi saanut aikaan uutta kansankirkkoa.

Uskossa olevia ei yleensä ollut senaikaisissa kirkollisissa piireissä. Uskoon tulleet ja sen jälkeen kastetut oli leimattu ”villihengiksi”, ”kerettiläisiksi” ja ”anabaptisteiksi”, joiden vainoamiseen Luther osallistui. Hän valitsi tietoisesti Raamatun vastaisen tien.

Myös antisemitismi oli Lutherin elämän aatepohjana. Hänen kirjansa ”Juutalaisista ja heidän valheistaan” esittää kammottavaa vihaa Jumalan omaisuuskansaa kohtaan. Sanotaankin, että Hitler sittemmin sai ko. kirjasta lisävoimaa murhanhimolleen.

Luterilaisuus on pitänyt yllä myös noitavainoja. Suomessakin on luterilaisuuden aikana tuomittu kuolemaan yli sata noituudesta syytettyä.

Edellä mainitusta voi kukin muodostaa käsityksensä luterilaisuudesta.

 

Puhdistuiko raamatullinen usko Lutherin työn tuloksena? – Ei puhdistunut! Raamatullinen usko ei tarvitse puhdistamista! Se ON puhdas! Siihen uskoon pitää vain astua sisälle. Tähän Jeesus kutsuu kaikkia ihmisiä!  –

Todellisuudessa Luther puhdisti vain katolisen kirkon oppia ja systeemiä. Hän ei tuonut esiin alkuperäistä raamatullista uskoa, vaan jatkoi uudessa kirkossaan katolisen kirkon perinnettä vain vähän muunneltuna. Alkuseurakuntahan ei ollut kirkko. Ensimmäinen kirkko perustettiin satoja vuosia apostolisen ajan jälkeen.

 

Lapsikaste on kansankirkkojen pääoppi. Tuo pakkokaste takaa kirkon menestyksen. ”Kaste kantaa!” on tuttu kirkollinen lause. Näin ”kasteen sakramentti” on asetettu ihmissydämessä Jeesukselle kuuluvalle paikalle. Tämä on vakavan luokan virhe ! ! !

Kun pieni lapsi kastetaan ja liitettään kirkkoon, saadaan siten varmat veronmaksajat ja mahtavien kirkkorakennusten rahoittajat sekä papiston palkkojen maksajat. Tuo uskonnollispoliittinen rahalaitos seisoo siis lapsikasteen perustalla. Harvahan liittyisi kirkkoon aikuisiässä, jolloin ymmärrys on kehittynyt.

Ihmiset kyllä kaipaavat Jumalaa. Jo luomistyössään Jumala asetti meihin sisimmän hengen, persoonallisuuden keskuksen, jossa on tyhjä paikka Jumalaa ja Hänen rakkauttaan varten. Mutta usein jumalkaipuu täytetään elävän Jeesuksen sijasta uskonnolla. Paholainen ohjaa Jumalaa etsiviä ihmisiä etsimään heille sopivaa uskontoa Jeesuksen korvikkeeksi! Ja niitä uskontoja maailmassa riittää! Mutta on hyvä muistaa, ettei yksikään uskonto pelasta ihmissielua! Jeesus on Ainoa Pelastaja!

 

USKONNONVAPAUSLAKI

 

Suomessa on ollut uskonnonvapauslaki vuodesta 1923. Mutta käytännössä se ei ole koskaan toiminut. Vuoteen 1923 asti kirkosta ei yleisesti saanut erota. Tosin vuonna 1889 tehdyllä lailla sallittiin ihmisten liittyä muuhun kirkkokuntaan kuin luterilaiseen tai ortodoksiseen. Tällöin säädettiin eriuskolaislaki.  Kirkossa käyminen kuitenkin oli pakollista kaikissa valtion laitoksissa kouluista vanhainkoteihin saakka aina 1960 luvulle asti.  Mm. Armeijassa sekä muissa ”kasvatuslaitoksissa” ja vankiloissa oli ehdoton pakkokirkko.

Uusi uskonnonvapauslaki tuli voimaan elokuun alussa 2003. Mutta sekään ei anna lupaa kirkosta eroamiseen ennen 18 vuoden ikää ilman holhoojan suostumusta.

Tähän voisi esittää voimakasta kritiikkiä: Miksi ihmisen yleensäkään pitää nähdä vaivaa erota kirkosta, johon ei ole itse omatahtoisesti liittynyt? –

Voidaan kysyä, onko oikein kastaa ja liittää ihminen kirkkoon kysymättä asianomaisen omaa tahtoa ja mielipidettä? Olisiko oikein odottaa siihen asti, että asiaa voitaisiin kysyä ihmiseltä itseltään?

Tällaiseen menettelyyn meitä ohjaa myös YK:n Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus (18. artikla):

"Jokaisella ihmisellä on ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus; tämä oikeus sisältää vapauden uskonnon tai vakaumuksen vaihtamiseen sekä uskonnon tai vakaumuksen julistamiseen yksin tai yhdessä toisten kanssa, sekä julkisesti että yksityisesti, opettamalla sekä harjoittamalla hartautta ja uskonnollisia menoja."

Nykyisessä Suomen perustuslaissa asiasta säädetään näin:

11 § ”Jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus. Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.”

 

Lapsikaste ja kirkkoon liittäminen ei siis riko ainoastaan yksilöihmisen vapaata valintaoikeutta, vaan on vastoin yleisinhimillistä oikeudentajua, jonka ed. m. ihmisoikeuksien julistus on pukenut ymmärrettäväksi argumentiksi: Jokaisella on VAPAUS olla uskonnon harjoittaja tai olla ilman uskontoa. Tämä sääntö ei toteudu lapsikasteessa, jossa ihmiselle ei jätetä vaihtoehtoa.

Ennen muuta sylilasten kastaminen rikkoo Jumalan oman säädöksen. Raamattu opettaa valinnan vapautta: ”Joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi…!” Ilm. 22:17.

 

Lähetyskäsky sanoo kastamisesta näin: ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille! Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen!” Mk. 16:15-16. Siis ensin julistus, sitten kaste niille, jotka uskovat julistetun sanoman. Tämän linjan mukaan toimivat alkuseurakunnan kristityt aina 300 luvulle jKr. asti, kunnes kirkkolaitos aikaansai oikeiden uskovien jäämisen oppositioon. Raamatullisen uskon puolesta kilvoittelevat kristityt jäivät laitosuskontojen ulkopuolelle. Se on edelleen Jumalan tahdon löytäneiden ihana asema ja pyhä etuoikeus. ”Niin menkäämme siis Hänen  tykönsä, ulkopuolelle leirin, Hänen pilkkaansa kantaen!” Hebr. 13:13.

 

Maailman leirien ulkopuolella oleva Jumalan seurakunta on myös irti poliittisista maailmanuskonnoista.

 

HUOM! Tarkoitan tässä kirjoituksessa seurakunnalla uskoon tulleita ja sen jälkeen kastettuja ihmisiä! Pelastuksen vastaan ottaneet ihmiset ovat Jumalan seurakunta! Kirkot eivät sitä ole.

 

MITÄ KIRKKOON KUULUMINEN MERKITSEE?

 

Rehelliselle ihmiselle kirkkoon kuuluminen merkitsee sitä, että hän SEN jäsenenä kaikin tavoin tukee oman kirkkonsa toimintaa. Hän uskoo sen kaikkiin oppeihin, mm. siihen pääoppiin, että sylilasten kasteessa vauva irrotetaan saatanasta, ja lapselle annetaan siinä uudestisyntyminen eli pelastus ja Pyhä Henki. Kirkkoon kuuluva tukee oman kirkkonsa toimintaa maksamalla osan tuloistaan kirkolle, mm. sen kirkkorakennusten- ja papiston ylläpitämiseen. Hän maksaa siitä, että kirkko pystyy levittämään oppejaan. Kirkko perii jäseniltään maksun kirkollisverona.

Jos joku ei hyväksy kirkon tarkoitusperiä, on hänen rehellistä erota siitä. Olisihan epärehellistä ja jopa ulkokultaista kieroilua kuulua jäsenenä liikkeeseen, jonka toimintaa ei voi hyväksyä.

 

Politiikkaako seurakunnassa?

Tämäkin asia sivuaa aihettamme!

 

Jumalan seurakunnan yksilöuskovissa ovat edustettuina lähes kaikki poliittiset suuntaukset. Uskovien joukossa on niitä, jotka äänestävät kokoomusta, keskustaa, perussuomalaisia, kristillisdemokraatteja, ja jopa kommunisteja, jne.. Mikä sekaannus syntyisikään, jos kaikki toisivat esille värinsä ja pyrkimyksensä seurakunnan kokouksessa? Se olisi yhtä kaaosta. Kuitenkin monet uskossa olevat sekoittavat politiikan ja uskonnon. Se ei ole Jumalan tahto. Yhteiskuntaa ja uskontoa ei koskaan saisi yhdistää. Ne ovat kaksi eri maailmaa. Näemme sellaisten yhdistelmien räikeitä tuloksia esimerkiksi muslimimaissa. Se on ääriesimerkki. Mutta historian lehdiltä on luettavissa myös nimikristillisen kansakirkon aiheuttamat kauhuteot!!!

Politiikka kuuluu yhteiskuntaan, ei seurakuntaan. Ne kaksi tulee tarkkaan pitää erossa toisistaan. Uskonnonvapauden yhteiskunnassa tulee tarkoittaa, että kaikki uskonnot ovat tasa-arvoisessa asemassa ja hyväksyttyinä, mutta ei valtion varoista tuettuina. Jos joku uskonto ei tule toimeen omillaan, on sellaisen hyvä lopettaa toimintansa.

 

Poliittista väriä ei siis voida esittää seurakunnassa. Voimme vain rukoilla, kuten 1 Timot.2:1-4 opettaa, hallitusten ja esivallan puolesta, ”että saisimme viettää hiljaista ja rauhallista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa”.

Rukoilemme, että oikeudenmukaisuus yhteiskunnassa saisi toimia. –

Seurakunnassa (uskovien yhteydessä) syntyisi alituinen epäsopu ja riita, jos puhujanpaikalta toinen ilmoittaisi poliittiseksi kannakseen esim. Natoon liittymisen ja toinen olisi sitä vastaan. Toinen sanoisi, että Suomi pitää irrottaa EU.sta ja toinen tahtoisi siellä pysymistä. Sellaisia väitteitä uskossa olevatkin ovat ottaneet uskontojensa sisällöksi.

Joku saattaisi vielä esittää uuden vaatimuksen, että Suomen tulee miehittää Venäjä ja Ruotsi ollaksemme taas Suur-Suomi.

Jos siis politiikka olisi seurakunnan toimialaan kuuluva asia, voisimme kuulla seurakunnan tilaisuuksissa edellä mainittuja mielettömiä ajatuksia.

 

Voisitteko kuvitella Paavalia poliitikkona, joka esim. olisi alkanut koota poliittista puoluetta tarkoituksenaan irrottaa silloinen miehitysvallan alla oleva Israel Roomasta? Raamatussa ei ole sellaista oppia. Seurakunta alussa ei osallistunut politiikkaan.

Room. 13:1-7.  2 Kor. 10:3-5. Filip. 3:18-21.  Hebr. 11:13-16. 13:14.

 

Vanhan Testamentin poliittisia kannanottoja ei voida soveltaa tämän ajan jumalattomiin valtioihin. Israel oli Vanhassa liitossa Jumalan kansa ja valtio. Siksi yhteiskunnallisetkin asiat (politiikka) hoidettiin papiston toimesta. Suomi taas ei ole Jumalan kansa, vaan elää syvässä luterilaisen opin pimeydessä ilman Jumalaa!
Uskovien tehtävä ei ole rakentaa jumalattomasta Suomesta Paratiisia, jota kansankirkko on yrittänyt siinä onnistumatta. Lähetyskäskyssä ei opeteta, että meidän pitäisi opettaa kansalle kristillistä tapakulttuuriuskontoa ja näin tehdä ihmisistä kristillismielisiä. Ei, vaan meidän tulee tehdä ihmisistä opetuslapsia Jeesukselle.

”Teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä!” Joh. 3:7. Ja uskoon tuleminen on tuo uudestisyntyminen:

”Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni!” Matt. 28:19-20. ”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille! Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen!” Markus 16:15-16.

Opetuslapseuteen tullaan siis uskoon tulemisen kautta. Ja opetuslapsena pysyminen edellyttää Opettajan Sanan pitämistä: "Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi." … … Totisesti, totisesti minä sanon teille: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja. Mutta orja ei pysy talossa iäti; Poika pysyy iäti. Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi.” Joh. 8:31-36.

 

Jeesus tahtoo antaa Sinun syntisi anteeksi! Hän vuodatti verensä ja kuoli sijaisuhrina Golgatan ristillä. Synti on saanut rangaistuksensa! Otatko vastaan Hänen armonsa?

”Hänen työtovereinaan me myös kehotamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi. Sillä Hän sanoo:

"Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut." Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä.”   2 Kor. 6:1-2.

”Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö, niin Hän armahtaa häntä, ja meidän Jumalamme tykö, sillä Hänellä on paljon anteeksiantamusta.” Jesaja 55:7.

 

JUMALATTOMAT IHMISET JA KANSAT

 

”Mutta jumalattomat ovat kuin kuohuva meri, joka ei voi tyyntyä ja jonka aallot kuohuttavat muraa ja mutaa. Jumalattomilla ei ole rauhaa, sanoo minun Jumalani.” Jesaja 57:20-21.

Jumalattomat ovat yhtä paljon jumalattomia uskonnollisina ja sivistyneinä luterilaisina kuin sivistymättöminä ateisteinakin. Ja onhan nykyajan kirkon jäsenyydessä jo ns. sivistyneitä ateistipappejakin. Mutta olkoon miten hyviä ja hurskaita pelastumattomia tahansa, niin tosiasia pysyy: Susi ei muutu lampaaksi vaikka opettaisimme sen määkimään!

 

2 Timot. 3:5 sanoo kirkollisista nimikristityistä: ”Heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen Voiman. Sen kaltaisia karta.”

Uskonnolliset eksyttäjät ovat vaarallisia, koska heillä on kauniita oppeja.”he pettävät suloisilla sanoilla ja kauniilla puheilla vilpittömien sydämet.” Room. 16:18.

Oikeat kristityt taas eivät mielistele ihmisiä oman etunsa tähden. ”Sillä meidän kehotuspuheemme ei lähde eksymyksestä eikä epäpuhtaasta mielestä eikä ole kavaluudessa puhuttua; vaan niin kuin Jumala on katsonut meidän kelpaavan siihen, että meille uskottiin evankeliumi, niin me puhumme, emme, niin kuin tahtoisimme olla mieliksi ihmisille, vaan Jumalalle, joka koettelee meidän sydämemme. Sillä me emme koskaan ole liikkuneet liehakoivin sanoin, sen te tiedätte, emmekä millään tekosyyllä voittoa ahnehtineet; Jumala on todistajamme, emmekä ole etsineet kunniaa ihmisiltä, emme teiltä emmekä muilta.” 1 Tes. 2:3-6.

Meille uskoville on tärkeintä olla mieliksi Jumalalle! Siksi tahdomme kertoa pelastustien ihmisille niin kuin se on: Usko Herraan Jeesukseen Raamatun opettamalla tavalla, niin sinä pelastut! Se on sanomamme!

 

Paavali muisteli ”Korinttossa olevalle Jumalan seurakunnalle” (1 Kor. 1:2), miten ja minkä sanoman kanssa hän tuli heidän luokseen: ”Niinpä, kun tulin teidän tykönne, veljet, en tullut puheen tai viisauden loistolla teille Jumalan todistusta julistamaan. Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja Hänet ristiinnaulittuna. Ja ollessani teidän tykönänne minä olin heikkouden vallassa ja pelossa ja suuressa vavistuksessa, ja minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista (MIKSI?), ettei teidän uskonne perustuisi  ihmisten  viisauteen, vaan Jumalan voimaan.”  1 Kor. 2:1-5.

Samoin tulee edelleen toimia! ”Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.” 1 Kor. 1:18.

”Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itse kullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle. Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niin kuin kirjoitettu on: "Vanhurskas on elävä uskosta." Room. 1:16-17.

Pyhän Hengen voima oli mukana alkuseurakunnan evankelioimisessa: ”meidän evankeliumimme tuli teidän tykönne, ei ainoastaan sanana, vaan myös voimana ja Pyhässä Hengessä ja suurella varmuudella.” 1 Tess. 1:5.

”..  otitte sen vastaan, ette ihmisten sanana, vaan, niin kuin se totisesti on, Jumalan Sanana.” 1 Tess. 2:13.

 

Kaikki maailman kansat (juutalaisia lukuun ottamatta) ovat aina olleet jumalattomia, syntiinlankeemuksesta asti. Suomikaan ei ole koskaan ollut ”kristikansa”, jollaiseksi tietämättömät ovat sitä sanoneet. Kristittyhän on vain sellainen ihminen, joka on tullut uskoon, ja joka tosi tarkoituksella  tunnustaa Jeesuksen Kristuksen syntiensä sovittajaksi ja Herrakseen!

Matt. 15:8.

Uskonto kansankirkkoineen ei ole saanut Suomen kansasta kristikansaa, muutoin kuin nimellisesti (= nimikristittyjä) ja ehkä joiltain tavoiltaan. Mutta kristityksi tulemiseen tarvitaan uudestisyntyminen Pyhästä Hengestä (Joh. 3:3-5); sekä parannuksen tekeminen ja upotuskaste vedessä. Apt.2:38,41.
Jumalalla ei ole jotain erityissuunnitelmaa Suomea varten sen enempää kuin muitakaan pakanamaita varten. / Kaikki kansat ovat samassa synnin tilassa: erossa Jumalasta, ja siis jumalattomia; koska mikään kansa ei ole tullut uskoon. Vain yksilöt voivat pelastua.

Danielin 7. luvussa kuvataan kaikki maailman valtakunnat ”pedoiksi”. Samoin Ilmestyskirjassa, mm. 13. luvussa. Suomikin on eräs vaakunassaan kuvattu ”leijonapeto”.

 

Kaikki synnistä pelastuneet ihmiset ovat Jumalan seurakunta. Apt. 2:40. ”Meidän yhdyskuntamme on Taivaassa..” Filip. 3:20. Ja Jumala tahtoo nyt lisätä kansaa itselleen.  Jumalan tahto on, että ”kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden”. 1 Tim. 2:4.

 

Seurakunnan pyrkimykset ja päämäärät ovat siis kokonaan toisenlaiset kuin tämän maailman poliittiset pyrkimykset. ”Menkäämme siis Hänen tykönsä "ulkopuolelle leirin", Hänen pilkkaansa kantaen.” Hebr. 13:13.

Alkuajan seurakunnalla ei ollut yhteiskunnassa tunnustettua ”kansankirko-asemaa”. Miksi meillä pitäisi olla? – Matt. 15:13.

 

Uskoon tulleiden tulee kuitenkin olla kuuliaiset ja alamaiset esivallalle, mutta vain siihen asti kuin Raamattu antaa myöten. Room.13.

”Olkaa alamaiset kaikelle inhimilliselle järjestykselle Herran tähden, niin hyvin kuninkaalle, joka on ylin, kuin käskynhaltijoille, jotka Hän on lähettänyt pahaa tekeville rangaistukseksi, mutta hyvää tekeville kiitokseksi.” 1 Piet. 2:13-14.

Mutta kun esivalta säätää Raamatun vastaisia lakeja, me valitsemme Raamatun opetukset. "Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä.” Apt. 5:29. Tätä asennetta emme omaksu uhmakkaasti, vaan nöyrästi ja jopa itkien maailman suurta pimeyttä! Emme voi kunnioittaa maailman jumalattomuutta, kuten esim. homomyönteiset  lait yms., jotka ovat Raamatun opetusta vastaan ja rikkovat Jumalan luomisjärjestyksen. Room. 1:26-32.  Mutta käsitämme, ettei ihmisten asema Jumalan edessä muutu, vaikka laki kieltäisikin jotkin synnin alueet ja ihmiset sen johdosta olisivat kiltimpiä jumalattomia.

”…  jumalattomat pysyvät jumalattomina, eikä yksikään jumalaton ymmärrä tätä, mutta taidolliset ymmärtävät.” Daniel 12:10.

Ihmisen pitää tulla uskoon ollakseen Jumalan lapsi ja ymmärtääkseen hengellisen elämän todellisuuden. Uskoon tuleminen on siirtymistä todellisuuteen!

Uskosta osattomat ovat siis evankelioimiskohteitamme, vaikka olisivatkin syvästi uskonnollisia luterilaisia tms. ns. hyviä ihmisiä (= siivosyntisiä). Kaikki uskonnot ovat evankelioimiskenttäämme.

 

Uskovien seurakuntaelämän- ja toiminnan sisältö on vain hengellistä, sielujen pelastusta ja uskoon tulleiden rakentamista ”Kristuksen täyteyden täyden iän määrään..” Efes. 4:13. ! Hengellisissä kokouksissa voimme ”oppia tuntemaan Kristuksen rakkauden, joka on kaikkea tietoa ylempänä; että tulisitte täyteen Jumalan kaikkea täyteyttä.” Efes. 3:19. Kirkonmenot eivät kuulu kristityille. Ne ovat nimikristillisyyden toimintaa.

 

Uskossa oleva voi politikoida seurakunnan ulkopuolella yksityishenkilönä, mutta ei seurakunnan edustajana. Voimme osallistua politiikkaan vaikka kokopäivätoimisena kansanedustajana ja ministerinä, vaikka presidenttinä. Se on silloin leipätyö kuten hitsari, virkailija, kauppias, rakennusmies, toimistotyöntekijä, yms. Maalliseen työhön voi pyytää seurakunnalta esirukousta, että saa johdatusta tehdä työnsä Jumalan tahdon mukaan. Mutta ansiotyömme esittäminen seurakunnan toimintana olisi väärin.

 

++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++

 

Laittomuuden valtaan pääsy

 

”Ja sen tähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus. Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu.” Matt. 24:12-13.

Jeesuksen opetus ajoittuu lopunaikaan. Laittomuus eli piittaamattomuus Jumalan Sanasta on tunkeutunut kaikkiin yhteiskunnan kerroksiin. Se näkyy Kirkossa. Raha ja sen himoitseminen hallitsee uskontoja ja ihmisiä. Hyvätuloiset nostavat yhä palkkojaan. Ja se tapahtuu yleensä köyhien kustannuksella. Köyhistä ja kärsivistä ei välitetä. Vanhukset ja lapset ovat jo lähes heitteillä.

Rakkaudesta puhutaan lähes yksinomaan seksuaalisessa merkityksessä. Todellinen ihmisten välinen rakkaus on kylmennyt. Asia on jokaisen nähtävillä.

Raamatun opetuksiin pitäytyviä kristittyjä pidetään omituisina. Heitä aikamme suvaitsevaiset eivät suvaitse. Mutta tuo suvaitsemattomuus on selvä merkki siitä, että olemme oikealla tiellä!

”Jos te maailmasta olisitte, niin maailma omaansa rakastaisi; mutta koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen teidät maailmasta valinnut, sen tähden maailma teitä vihaa.” Joh. 15:19.

”Ei ole opetuslapsi opettajaansa parempi, eikä palvelija parempi isäntäänsä. Opetuslapselle riittää, että hänelle käy niin kuin hänen opettajalleen, ja palvelijalle, että hänelle käy niin kuin hänen isännälleen. Jos he perheenisäntää ovat sanoneet Beelsebuliksi, kuinka paljoa enemmän hänen perheväkeään!” Matt. 10:24-25.

Jumalan Sanan varma ”lupaus” on, ettei meistä puhuta hyvää: ”Voi teitä, kun kaikki ihmiset puhuvat teistä hyvää! Sillä niin tekivät heidän isänsä väärille profeetoille.” Luuk. 6:26. Uskonnolliset vastustavat, rehelliset ovat puolestamme. Apt. 2:47.

 

Lisää laittomuuden ja rakkaudettomuuden kuvausta:

”Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia; heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta.” 2 Tim. 3:1-5.

 

Kansojen kuohuvasta merestä on noussut henkivaltojen armeija. Se tahtoo tuhota kaiken hyvän ja kauniin. Se vihaa myös sellaisia uskontoja, jotka ovat pitäneet arvossa pyhiä ja puhtaita elämänarvoja. Esiin noussut pimeyden henkivalta on täynnä röyhkeää uhmaa kaikkea inhimillistä järjestystä kohtaan. Terroristiliikkeiden väkivalta ja otteiden koveneminen ovat tuon demonien armeijan viimeistä taistelua Jumalan hyvyyttä vastaan. ”Voi maata ja merta, sillä perkele on astunut alas teidän luoksenne pitäen suurta vihaa, koska hän tietää, että hänellä on vähän aikaa!" Ilm. 12:12.

Tuo suuri saatanan viha leimuaa nyt kansojen yllä. Ihmiset ovat kaikkine uskontoineen sen pauloissa. ”Laittomuus pääsee valtaan!” Onko niin? Ei, vaan laittomuus ON jo päässyt valtaan!

Tässä vaiheessa voimme Jumalan seurakunta vain rukoilla, että Jumala vielä antaisi armossaan meille aikaa ja mahdollisuutta viedä eteenpäin sanomaa Golgatan voitosta. Ristillä paha voitettiin! Tähän ristillä saatuun voittoon kutsumme ihmisiä! 1 Timot. 2:2-4.

 

Taistelemme laittomuutta vastaan loppuun asti. Mutta taistelumme (Efes. 6:10-18) ei ole siis taistelua pääasiassa yhteiskunnassa ilmenevää pahaa vastaan, vaan ettei tuo laittomuuden kevytmielinen henkivaikutus pääse sisälle Jumalan seurakuntaan. Se on jo sisällä kaikissa uskonsuunnissa.

 

Rakkauden kylmeneminen on siis merkki lopunajan laittomuuden hengestä, joka on nyt päässyt irti. Mutta kiitos Herralle! Jumalan rakkaus on suurempi. ”sillä Hän, joka teissä on, on suurempi kuin se, joka on maailmassa.” 1 Joh. 4:4. ”Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.” Room. 5:5.

Tällä tiellä edessämme ovat suuret siunauksen ajat. Taivas antaa sateensa! ”Sillä rakkaus on väkevä kuin kuolema, tuima kuin tuonela on sen kiivaus, sen hehku on tulen hehku, on Herran liekki. Eivät suuret vedet voi rakkautta sammuttaa, eivät virrat sitä tulvaansa upottaa.” K.V. 8:6-7.

 

+++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++

 

ALKUSEURAKUNNAN TOIMINTA

 

Jeesuksen ristintyön ja taivaaseen astumisen jälkeen opetuslapset saivat Pyhän Hengen kasteen helluntaipäivänä v. 33 jKr.  Pietari julisti Raamatun mukaista ”valtakunnan evankeliumia” uskosta osattomille. Tulos oli, että ihmiset tulivat synnin tuntoon ja kyselivät, mitä heidän tulee tehdä. Apt. 2:37. ”Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu (Jumalan kutsu saadaan sanan kuulemisen kautta. 2 Kor. 5:20-6:2.)." Ja monilla muillakin sanoilla hän (Pietari) vakaasti todisti; ja hän kehotti heitä sanoen: "Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta” (maailman syntielämästä). Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan,  ne  kastettiin   (= Ensin oli sanan kuuleminen, sitten kaste niille, jotka vastaan ottaen hyväksyivät sanoman), ja niin heitä lisääntyi (uskoon tulemisen ja sen jälkeen tapahtuneen kasteen kautta) sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua. Ja he (uskoon tulleet, parannuksen tehneet ja sen jälkeen kastetut) pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa.” Apt. 2:38-42. Selitykset (suluissa). Se oli Jumalan seurakunnan oikeaa yhteyttä.

 

”Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja  sitten tulee loppu.”

Matt. 24:14.

 

Raamatussa ei ole mainintaa sylilasten kasteesta.

 

+++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++

 

KUULUIN KIRKKOON

 

Kuuluin Luterilaiseen kirkkoon noin 27 vuotta. Kirkkoon kuulumiseni aikana en ollut kiinnostunut uskonnosta. Kuuluin kirkkoon nimellisesti. Olin nimikristitty. Ilm. 3:1.

Minut oli sylilapsena kastettu ja nimeni oli liitetty kirkonkirjoihin vastoin omaa tahtoani. Kävin luterilaisen rippikoulunkin. Se kuului ajan tapaan. Konfirmaatiotilaisuudessa meidät lähes pilkkamielellä olevat (15 vuotiaat) lapset ohjattiin ottamaan ehtoollista. Meidät johdettiin muka ”pyhään ehtoolliseen”, joka todellisuudessa oli räikeä irvikuva uskovien oikeasta ehtoollisesta. Se oli pyhien asioiden häpäisemistä. Tilaisuudesta lähdimme jatkoille nuorten juomabileisiin. Se oli nuorten ymmärtämättömyyttä, mutta se oli myös vakavaa jumalanpilkkaa rippikoulun järjestäneiden taholta. Meitä ei missään vaiheessa kehotettu ottamaan vastaan pelastusta Jeesuksessa. Kukaan ei kertonut, että ihmisellä on mahdollisuus saada syntinsä anteeksi ja tulla oikeasti Jumalan lapseksi, uudestisyntyä Pyhästä Hengestä.

Normaali ajattelulla varustettu ihminen ei usko luterilaista taikauskon sävyttämää sakramentalismia, että joku olisi muka saanut Pyhän Hengen ja pelastuksen lapsikasteessa! Se on valheen hengen opetusta. Gal. 1:8,9.

 

Uskonnollinen teeskentely on vilpittömille nuorille vastenmielistä. Nuorena ihminen erityisesti kaipaa nähdä ja kokea aitoa rehellisyyttä varsinkin sellaisilta, jotka väittävät edustavansa Jumalaa.

Kirkonmenojen kaavamaisuus sekä teeskentelevä ulkokultaisuus ja paperilta luetut rukoukset sekä muut muotomenot eivät kiinnosta totuutta etsivää nuorta.

 

Luterilainen järjestelmä johdatti siis meidät osallistumaan uskonnolliseen teeskentelyyn. Tuo teatteriesitys ei kuitenkaan tyydyttänyt sisintä, vaan sai aikaan syvästi kielteisen suhtautumisen koko kristinuskoon. Valtaosa edellä mainitun prosessin läpikäyneistä ymmärsi silloin asian samoin. Näin on edelleen.

 

TULIN USKOON 1.1. 1974.

 

Löysin Jeesuksen ja Hän löysi minut. Uskon kautta Hänen vereensä sain syntini anteeksi! Jumalan armo kohtasi kurjan syntisen. Sain kokea armon ja rakkauden uudestisyntymällä Pyhästä Hengestä! Menin raamatulliselle kasteelle. Kaste tapahtui upottamalla vedessä, Jeesuksen ja apostolisen esimerkin mukaisesti. Matt. 3:16. Apt. 8:36,37,38. Seisoessamme vedessä kastaja rukoili puolestani. Sitten hän sanoi: ”Kastan sinut Weijo Herran Jeesuksen Kristuksen Nimeen!” painaen minut sitten veden alle. Vesi peitti vanhan synnissä eläneen jumalanpilkkaajan. Kastevedestä nousi ylös uusi luomus Jeesuksen ja Hänen ylösnousemuselämänsä yhteydessä elävä Jumalan lapsi. Room. 6:4.

Kastetta edelsi siis uudestisyntyminen Pyhästä Hengestä eli uskoon tuleminen. Näin tapahtui raamatullinen siirtyminen ”aadamilaisuudesta” ”kristuslaisuuteen”. Room. 5:12,18. ja 1 Kor. 15:22,45.

 

Vastakääntyneenä ja synnit anteeksisaaneena luin paljon Raamattua. Apostolien teoista huomasin pian, ettei kansankirkon opetus uskoon tulosta, kasteesta ja kristillisestä elämästä ole lähelläkään alkuperäisen kristinuskon sisältöä. Huomioin, ettei alkuseurakunta ollut ollenkaan kirkko. Historian kirjat kertovat, että kirkon alku ajoittuu 300 luvulle jKr. Kirkko perustettiin siis noin 300 vuotta alkuseurakunnan jälkeen. On hyvä huomioida, että Jumalan seurakunta tuli toimeen ilman kirkkoa yli 300 vuotta!

 

Erosin kirkosta vuonna 1975. Eron syy oli uskoon tulemiseni.

 

Luterilainen kirkko syntyi 1500 vuotta Jumalan seurakunnan syntymisen jälkeen. Se on katolisen kirkon saksalaislahko, siitä eronnut uususkonto. Sen lapsikasteeseen sisältyy valheoppi pelastumisesta siinä. Sellainen on pelastuksen tien vääristämistä eli harhaoppia. Kaiken tuon ymmärrettyäni en enää voinut kuulua luterilaiseen kirkkoon. Ymmärsin sen vakavaksi harhaopiksi.

 

 

Alkuseurakunnassa ei tunnettu ns. armonvälineitä, sakramentteja yms. järjestettyjä ohjelmallisia kirkonmenoja. Ne syntyivät myöhemmin korvaamaan puuttuvan Pyhän Hengen toiminnan.

Alkuseurakunnassa toimi 1 Kor. 14:26 järjestys: ”Kun tulette yhteen, on jokaisella jotain annettavaa..!”

 

Alussa oli uskoon tulleitten upotuskaste vedessä ja näille kuuluva ehtoollisen vietto. Mutta kasteen ja ehtoollisen sisältö ei ollut uskonnollinen muotomeno, jota olisi nimitetty sakramentiksi. Pyhillä asioilla oli pyhä sisältö, jonka voivat ottaa vastaan vain ne, jotka olivat henkilökohtaisesti ottaneet vastaan Jumalan armon. 2 Kor. 6:1-2.

 

Uskonto on ihmiskunnan pahin vitsaus. Eikä kristinuskonto tee siinä poikkeusta.

 

Kolme erilaista syytä miksi jotkut uskovat lapsikasteeseen:

 

1.    he ovat eksyksissä eivätkä ymmärrä asiaa

2.    he ovat tietoisesti valheellisia

3.    heissä on valheen henki (uskonnollinen demoni)

 

Jos sinä uskot kirkolliseen sylilasten kasteeseen kuulut johonkin ed. m. ryhmistä. Tarkista!

 

1. Yleisimmin ihmiset eivät ymmärrä asiaa. He pitävät kastetta vain ”kauniina tapana” ja nimenantotilaisuutena. He eivät ymmärrä eivätkä aina välitä edes ottaa selville asian todellista laitaa, että lapsikasteeseen sisältyy uskonnollinen harhaoppi.

Tähän ymmärtämättömien ryhmään kuuluvat kaikki kirkon uskosta osattomat jäsenet sekä muutamat harhaan johdetut uskovaiset.

 

2. Tähän ryhmään kuuluvat mm. kaikki kirkon papit, jotka kastavat sylilapsia.

 

3. Kakkosryhmästä on vain pieni matka ryhmään 3. Uskonnollinen demonihenki johtaa monia pappeja. Siitä todisteena viime aikoina kansankirkkojen sisällä paljastuneet pedofiilipapit yms. seksuaalisesti kieroutuneet korkeakirkolliset.

 

Olemme tulleet aikaan, jossa suuret kansanjoukot ovat demoniarmeijan hyökkäysten kohteina. Riivaajat saavat aikaan luomisjärjestyksestä poikkeavaa käytöstä, esimerkiksi homoutta ja lesboutta.

On Sodomalaisuuden aika. 1 Moos. 19 ja Luuk. 17:29-30. Room. 1:26-32.

 

+++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++

 

Lutherin ansioiksi luetaan vääriä asioita!

 

Suomalaisten yleinen tieto on mm., että Luther antoi meille kansankielisen Raamatun. Tätä tietoa meille opetettiin koulussa. Mutta se oli valhetietoa. 1 Timot. 6:20-21. Nyt tuo jo ymmärretäänkin laajoissa piireissä oikein.

Luterilaisen Suomen historia on kirjoitettu kansankirkosta käsin. Sitä taustaa vasten käsitämme, miten Lutherin mahtavuutta on yritetty nostaa pönkittää valheiden avulla.

Luther ei antanut ihmiskunnalle kansankielistä Raamattua!

Kreikankielisestä Septuagintasta käännettiin Raamattuja kansankielelle jo 100 luvulla jKr.

Jo niin varhain kuin neljännellä vuosisadalla jälkeen Kristuksen Raamattua alettiin kääntää koptiksi ja etiopiaksi. Myös 400 luvulta jKr syntynyt syyrialainen käännös (Pesitta) oli kansankielinen Raamattu (arameaksi). Ensimmäinen pysyvän aseman saanut raamatunkäännös on Versio Vulgata. Se syntyi munkki Hieronymuksen kääntämänä vuonna 405 jKr. Sitä käännöstä Luther käytti noin tuhat vuotta myöhemmin oman saksannoksensa lähteenä.

Piispa Vulfila käänsi Raamatun goottien kielelle jo 300 luvulla jKr. Se on ensimmäinen germaaniselle kielelle tehty käännös.

Armenialaiset ja georgialaiset saivat kansankielisen Raamattunsa 400 luvulla jKr. Sloveenit ja böömiläiset 800 luvulla jKr.

Lisäksi ennen Lutherin saksankielistä käännöstä oli olemassa kansankieliset Raamatut mm. saksalaisilla, englantilaisilla, hollantilaisilla, ranskalaisilla, espanjalaisilla, sekä islantilaisilla ja tanskalaisilla. Ruotsin kielinen ensimmäinen Raamattu oli 1300 luvulla syntynyt Mooseksen kirjojen käännös.

1400 Luvulla Raamattu oli käännetty jo yli 30. kielelle. Siitä Raamattujen runsaasta tarjonnasta Lutherin oli helppo alkaa Raamatun kopiointityönsä.

 

LUKUTAITO.

 

Väärällä opetuksella on saatu Suomen kansa uskomaan, että kansankirkko muka antoi meille lukutaidon. Sellaistakin väitettä kuulin kansakoulussa. Mutta miten asia on? Tätä saa nykyään ajatella kukin omilla aivoillaan. Mitä sanoo maalaisjärki? Katsotaan: Luterilaisuus oli lukutaidon yleistyessä pakollinen uskonto Suomessa. Lukukinkereitä järjestettiin katekismuspohjaisina, tarkoituksena lujittaa kirkon uskontoa kansaan. Mutta tuon asetelman perusteella ei voida väittää, että luterilaisuus olisi tuonut meille lukutaidon.

Ellei meillä olisi ollut ko. pakkouskontoa, olisi lukutaito tullut toista kautta. Tuon saman logiikan mukaan meidän olisi sanottava, että kommunistinen liike antoi kiinalaisille ja venäläisille lukutaidon. Siellähän oli lukutaidon yleistyessä kommunistihallinto ”kansankirkkona”, jonka toimesta lukutaitoa levitettiin kansalle. Ja mitenhän lukutaito saatiin esim.  USA.ssa tai muissa vapaissa maissa, joissa ei ollut uskontopakkoa tai kansankirkkoa? Ihmiset ovat oppineet lukutaidon kussakin systeemissä, eikä se ole edellyttänyt valtiokirkkoa.

 

 

Luterilaisuus ei siis ole saanut Suomesta kristittyä kansaa viidessäsadassa vuodessa. Mutta mitä evankelisluterilainen kansankirkko on saanut aikaan? Se on opillaan estänyt monta sukupolvea löytämästä pelastusta Jeesuksessa!   –   Tämä on erittäin vakava tosiasia! Jokainen voi ajatella noiden miljoonien eksytettyjen määrää kadotuksen kauhuissa. Kuka on vastuussa? Matt. 23:13-16.

 

Lutherin perustama katolisen kirkon lahko tuli Suomeen 1500 luvulla jKr. Se vangitsi kansan pysymään irti Raamatun opettamasta oikeasta kristinuskosta opeillaan ja pakkokasteellaan. Vasta 1800 luvulla alkoi aueta mahdollisuus tulla elävään uskoon ja irrottautua laitoskirkosta. / Kirkkouskonto on elävän uskon pahin este! Ja Pyhä Henki on kirkkojen kauhu!

 

Emme saa enää armon piiriin luterilaisuuden takia menetettyjä sukupolvia. Voimme kuitenkin aloittaa rehellisyyskampanjan auttaaksemme tästä eteenpäin ihmisiä ymmärtämään, että JEESUS ON AINOA PELASTAJA! Kirkko ei pelasta! Vain Jeesuksen veri puhdistaa synnistä. Room. 3:23-26.

Koko Suomen on kuultava tämä sanoma!

Kansa on saatava irti valhedemonien valtaamasta kirkosta. Raamattu sanoo siitä, että se on riivaajahenkien asuinpaikka: "Kukistunut, kukistunut on suuri Babylon ja tullut riivaajain asuinpaikaksi ja kaikkien saastaisten henkien tyyssijaksi..” Ilm. 18:2. Tuo aika on nyt meneillään. Uskonnolliset riivaajat ovat vallanneet kirkon.

Julistamme iloiten, että kirkko on tullut tiensä päähän!

Kirkko kaatuu! Seurakunta nousee!

 

”Minä kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: "Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa.” Ilm. 18:2-5.

 

+++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++

 

Loogista perustelua:

 

Ajatelkaamme, että Jumala olisi perustanut katolisen kirkon. – Eikö näin ollen jokaisen tulisi välittömästi liittyä katoliseen kirkkoon? Silloin kaikki muut uskonnot olisivat väärässä, eikä muilla olisi olemassaolon oikeutta. Jumalan perustama kirkko olisi se ainoa oikea! Ja tottahan Hän tahtoisi omiensa liittyvän itse perustamaansa kirkkoon! Eikö näin ole? Hän tahtoo omiensa kuuluvan siihen systeemiin, minkä on itse perustanut!

Entä jos Jumala olisi perustanut luterilaisen kirkon. – Eikö silloin kaikkien ihmisten tulisi liittyä tuohon kirkkoon? Muilla uskonsuunnilla ei silloin olisi oikeutta toimia. Samoin on laita helluntai- tai vapaakirkkoon nähden. Jos Jumala itse olisi perustanut jonkun kirkon, niin varmasti Hän tahtoisi kaikkien omiensa olevan tuon kirkon jäsenyydessä. Tämä looginen ajattelu on sovellettavissa kaikkiin nykyisin toimiviin uskonsuuntiin. = Jos Jumala on perustanut tai perustuttanut jonkun uskonnon, niin kaikkien tulee siirtyä siihen!

Mutta entäpä jos Jumala onkin perustanut kaksi tai useamman uskonnon? Mitä siitä pitäisi ajatella? –  Siinä tapauksessa ei olisi tarvetta uskovien yhteydestä puhumiseen. Jumalahan olisi silloin itse syyllinen uskovien hajaannukseen, koska olisi itse perustanut eri uskontoja.

Mistä nyt saisimme varmuuden, mikä kirkko on oikea? Etsitään vastaus Raamatusta. Mistähän sieltä?  –  Niin, rakas ystävä! Ei löydy!

Raamatussa ei ollenkaan ole käskyä ja opetusta uskontojen ja kirkkojen perustamiselle! Nyt on siis todettava, ettei Jumala ole perustanut tai perustuttanut yhtäkään nykyisistä uskonnoista. Ne kaikki ovat ihmistekoa ja uskovien väärinymmärrystä.

 

Mutta mitä tarkoittaa Raamatun  puhe seurakunnasta?

 

Olemme lukeneet, miten seurakunta alussa oli järjestäytynyt. Ensimmäinen huomioitava asia Jumalan perustamassa seurakunnassa oli, että siellä vallitsi keskinäinen rakkaus ja kunnioitus! ”Ja uskovaisten suuressa joukossa oli yksi sydän ja yksi sielu.” Apt. 4:32. Seurakunnalla oli nöyrät johtajat. 1 Piet. 5. Kaikkien yhteinen tehtävä oli viedä eteenpäin ilosanomaa syntien sovituksesta. Työ yhdisti heidät. – Pelastuksen vastaan ottaneet kastettiin upotuskasteella vedessä Jeesuksen Nimeen, ja siten he tulivat seurakuntalaisiksi. ”Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, NE kastettiin ja niin heitä lisääntyi..” Apt. 2:41-42.

He kokoontuivat seurakuntana johtajiensa alaisuudessa! 1 Tes. 5:12-13. 1 Tim. 5:17. Hebr. 13:17. Heillä oli suuri ilo ja vapaus Jeesuksessa, jonka suurin käsky oli otettu vastaan: ”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi.' Toinen on tämä: 'Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.' Ei ole mitään käskyä, suurempaa kuin nämä." Markus 12:30-31. ”Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niin kuin minä olen teitä rakastanut - että tekin niin rakastatte toisianne. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus." Joh. 13:34-35.

Jeesus perusti siis yhden ainoan seurakunnan Golgatan ristillä. ”Yksi ruumis!” Efes. 4:3-6. Tämä pyhien seurakunta (kreikaksi ekkleesia = uloskutsutut) ei ollut alussa eikä ole edelleenkään kirkko- tai muu inhimillinen organisaatio. Jumalan seurakunta ovat ne ihmiset, jotka ovat ottaneet vastaan Jumalan armon.  Siis uskoon tulleet ihmiset ovat Jumalan seurakunta! Ja uskossa olevien yhteinen toiminta rakkauden käskyn mukaan sekä säännöllisine kokoontumisineen on Jumalan hyvä tahto, jossa Hän itse on mukana. Matt. 18:20.

Seurakunnan perusta on Golgatan ristillä sekä Pyhän Hengen voimassa, joka seurakunnalle annettiin Jerusalemin Yläsalissa (Apt.1:13). Siellä seurakunnan päälle vuodatettiin Pyhä Henki, Jerusalemin siunaus, joksi sitä nimitän. Apt. 2. Tähän siunausvirtaan Jeesus kutsuu nyt myös Sinua!

 

Ristillä siis sovitettiin syntimme! Jeesuksen sijaisuhrin ja sovintoveren armossa meille avattiin mahdollisuus tulla Jumalan lapsiksi ja Hänen seurakuntansa jäseniksi! ”Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus!” 1 Kor. 3:11.

Jeesus Kristus, ylösnoussut maailman Vapahtaja on oman seurakuntansa Herra! Kirkkoa taas hallitsevat kirkon herrat.

 

”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että Hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka Häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma Hänen kauttansa pelastuisi. Joka uskoo Häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan Nimeen.” Joh. 3:16-18.

 

+++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++

 

EHTOOLLISEN VIETTO

 

Ehtoollinen on Jeesuksen Kristuksen asettama yhteysateria uskoon tulleille eli Hänen opetuslapsilleen, ei muille. ”Ette voi juoda Herran maljasta ja riivaajien maljasta, ette voi olla osalliset Herran pöydästä ja riivaajien pöydästä” (1 Kor.10:21). ”Ei kukaan voi palvella kahta herraa…” (Matt. 6:24)

Uskoon tulleille ja sen jälkeen upotuskasteella vedessä kastetuille (Apt. 18:8) korintolaisille kirjoitettiin: ”Siunauksen malja, jonka me siunaamme, eikö se ole osallisuus Kristuksen vereen? (ON) Se leipä, jonka murramme, eikö se ole osallisuus Kristuksen ruumiiseen?(ON) Koska leipä on yksi, niin me monet olemme yksi ruumis (Seurakuntaa sanotaan Raamatussa Kristuksen ruumiiksi, 1 Kor.12:27. Näin kuvataan uskoon tulleiden tiivistä yhteyttä.); sillä me olemme kaikki (uskoon tulleet) tuosta yhdestä leivästä osalliset (1 Kor. 10:16,17).

 

On hyvä oppia Raamatun opetus ehtoollisen vietosta:

”Sillä minä olen saanut Herralta sen, minkä myös olen teille tiedoksi antanut, että Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän, kiitti, mursi ja sanoi:

"Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan; tehkää tämä minun muistokseni." (Ehtoollinen on siis muistotilaisuus, jossa Jeesuksen omat kokoontuvat muistelemaan ristin lunastustyötä heidän edestään). Samoin hän otti myös maljan aterian jälkeen ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni; niin usein kuin te juotte, tehkää se minun muistokseni." Sillä niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan, te julistatte Herran kuolemaa,

siihen asti kuin hän tulee. (Julistamme eli todistamme ehtoollisleivän ja viinin nauttimisessa Jeesuksen sijaisuhria meidän syntiemme edestä.)  Sen tähden, joka kelvottomasti syö tätä leipää tai juo Herran maljan, hän on oleva vikapää Herran ruumiiseen ja vereen. (On sopimatonta, jos uskosta osaton tulee Herran pöytään.) Koetelkoon siis ihminen itseänsä (onko uskossa), ja niin syököön tätä leipää ja juokoon tästä maljasta; sillä joka syö ja juo erottamatta Herran ruumista muusta, syö ja juo tuomioksensa. Sen tähden onkin teidän joukossanne paljon heikkoja ja sairaita, ja moni on nukkunut pois.  Mutta jos me tutkisimme itseämme, ei meitä tuomittaisi; mutta kun meitä tuomitaan, niin se on meille Herran kuritusta, ettei meitä maailman kanssa kadotukseen tuomittaisi”  (1 Kor. 11:23-32).

 

Kirkkojen ehtoollinen on siis pyhien asioiden häpäisemistä. Mutta uskoon tulleiden ja sen jälkeen kasteella käyneille ehtoollinen on siunaava asia.

Kokoonnumme Turussa paikallisena seurakuntana raamatullisin perustein kirkkokuntien ulkopuolella, myös nauttimaan Herran pyhää ehtoollista! Tervetuloa mukaan!

Jumalan seurakunnalla on koko historiansa ajan ollut tätä toimintaa, tosin vain pienessä mittakaavassa. Valtaosa meistä uudestisyntyneistä on vielä kirkkojen jäsenyydessä! Se on surullista. Jumalan lapset ovat sidottuina ihmisten perustamien uskontojen jäsenkortistoihin. Valit.V. 4:1-2. Mutta nyt on aika, jolloin seurakunta lähtee ulos kirkoistaan ja alkaa taas toimia vain seurakuntana!!! Tästä Pyhän Hengen johtamasta liikehdinnästä on seurauksena lopunajan suuri sielujen sato sisälle Jumalan aittoihin, ulkopuolella uskonsuuntien toimiviin paikallisiin seurakuntiin, joka on jokaisella paikkakunnalla yksi. Pyhä Henki on johdattava kokouspaikkoja tarpeen mukaan. Kaikki mahtuvat mukaan.

Tervetuloa Jumalan suunnitelmaan!

 

Jerusalemin siunausherätys jatkuu!

 

weijo.lindroos@pp.inet.fi