”Palvellessanne
Herraa, teidän Jumalaanne, älkää tehkö niin kuin he, vaan
se
paikka,
jonka Herra, teidän Jumalanne, valitsee teidän sukukuntienne
alueelta
ja johon Hän asettaa Nimensä asuaksensa siellä, se etsikää, ja mene
sinne. Ja sinne viekää
polttouhrinne ja teurasuhrinne, kymmenyksenne
kättenne
anti, lupausuhrinne ja vapaaehtoiset uhrinne sekä raavaittenne ja
lampaittenne
esikoiset. Ja siellä syökää Herran, teidän Jumalanne edessä, ja
iloitkaa
perheinenne kaikesta, mitä kätenne on hankkinut, millä Herra, sinun
Jumalasi,
on sinua siunannut. Älkää tehkö, niin kuin me tässä tänä päivänä teemme,
jokainen
sitä, mikä hänen omasta mielestään on oikein, sillä te ette vielä ole päässeet
lepoon
ettekä siihen perintömaahan, jonka Herra, sinun Jumalasi, on sinulle antava…
Varo,
ettet uhraa polttouhrejasi missä mieleisessäsi paikassa hyvänsä.
Vaan siinä paikassa, jonka Herra valitsee jonkun sinun sukukuntasi
alueelta,
siinä uhraa polttouhrisi ja tee kaikki, mitä minä käsken sinun
tehdä…” (5 Moos.12:1-15).
Emme tahdo tehdä niin kuin tuomarien aikana tehtiin:
”Siihen aikaan ei ollut kuningasta Israelissa, ja jokainen teki sitä, mikä hänen omasta mielestään oli oikein” (Tuom. 17:6).
Emme tahdo kulkea omien mielipiteittemme synkässä viidakossa, vaan tahdomme ottaa vastaan neuvon sanan Jumalalta!
Yhteen kokoontumisemmekin tapahtukoon Raamatun opetusten pohjalla.
______________________________________________________________________
Raamattu asettaa kokouspaikoiksemme pääasiassa kodit. Katso esim. Apt.1:13; 8:3; 12:12; 20:7-8; 28:30-31; Room.16:5;1 Kor.16:19; Kol.4:15). ”…ja sinun kodissasi kokoontuvalle seurakunnalle” (Filem./2 ym.). Mutta seurakunnallamme oli alussa muitakin kokouspaikkoja. Alkuvaiheessa srk sai kokoontua Salomon temppelin pylväskäytävässä (Apt.3:11). Tässä vaiheessa he vielä pääsivät jopa pyhäkköön sisälle. (Apt.5:21). On kuitenkin hyvä huomata, etteivät he enää uudestisyntymisen ja Pyhän Hengen kasteen jälkeen menneet hakemaan temppeleistä mitään, vaan he menivät sinne viemään sanomaa Golgatan voitosta, Messiaasta Jeesuksesta, joka sovitti syntimme verellään ja kuolemallaan. Mekin voimme viedä pelastussanomaa mihin tahansa kirkkoon, mutta emme voi hakea sellaisista mitään.
Kaikki uskonnot ovat lähetyskenttäämme!
Alkuseurakunnan kristityt eivät enää tarvinneet temppelijumalanpalvelusta. He tiesivät olevansa itse ”Jumalan temppeli” (1 Kor.3:16-17), ”Jumalan huone” (Hebr. 3:6), ”hengellinen huone” (1 Piet. 2:5). Kodeissa kokoontuen he rakentuivat ”elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi”.
Uskovat kokoontuivat Efeson kaupungissa toimintaa varten erikseen erotetussa kokouspaikassa, ”Tyrannuksen koulussa” (Apt.19:9). Tuo koulu (ehkä uskovien yhdessä vuokraama tila?) oli toimintakeskus, jossa pidettiin opetustilaisuuksia ja julistettiin evankeliumia. Siellä uskovat kokivat (vääristä piireistä erotettuina) keskinäistä yhteyttä ”totuutta noudattaen rakkaudessa” (Efes.4:15).
MISTÄ
NYT LÖYDÄMME JUMALAN SEURAKUNNAN?
Tämä on hengellisesti elintärkeä kysymys: Missä paikassa Jumala tänä aikana tahtoo meidän toimivan? Uskovien yhteyksiähän löytyy jos jonkinmoisia. Vastaus on:
Me tahdomme olla mukana vain kaikessa sellaisessa toiminnassa, mikä on löydettävissä Raamatun sivuilta, ja siellä, missä Pyhä Henki toimii Raamatusta näkemiemme esimerkkien osoittamalla tavalla. Hän toimii totuuden tiellä. –
Kaiken toiminnan koetteleminen tapahtuu Raamatun kanssa.
Voimmeko siis tänä aikana valita kukin mieleisemme paikan runsaasta ”seurakuntien” kirjosta kuten aikamme opetus kuuluu? Mitä sanoikaan Raamattu? ”Varo, ettet uhraa (= palvele Jumalaa) … missä tahansa mieleisessäsi paikassa hyvänsä.” ”Vaan siinä paikassa, jonka Herra valitsee.” ”Sinne viekää” kaikki, mitä Jumala on siunannut yhteiseksi rakentumiseksi (1 Kor. 14:26). ”Kullekin annetaan Hengen ilmoitus yhteiseksi hyödyksi” (1 Kor. 12:7).
Myöskin työstä koituvat yhteiset menot hoidamme yhteisesti (1 Kor.9:9-11; 1 Tim. 5:17-18).
Jumalan periaate Sanan kuulemisesta kaikissa asioissa on edelleen voimassa. Se koskee kaikkia elämämme alueita.
Missä on otettu vastaan Jumalan Sanan koko totuus siellä toimii Jumalan seurakunta Pyhän Hengen johdossa. Sitä tarkoittaa toimiminen Jeesuksen Nimessä. Ja näin toteutuu Jeesuksen lupaus: ”Missä kaksi tai kolme on kokoontunut minun Nimeeni, siinä minä olen heidän keskellään” (Matt. 18:20; 28:20).
”Mutta kun muutamat paaduttivat itsensä eivätkä uskoneet, vaan puhuivat pahaa Herran tiestä, niin hän erotti opetuslapset heistä ja piti joka päivä keskusteluja Tyrannuksen koulussa” (Apt.19:9). Meidän tulee yhä toimia samoin. Opetuslapset pitää auttaa irti sellaisista piireistä, joissa ei opeteta alkuperäistä kristinuskoa. Ja toiseksi, heidät pitää saada apostolisen uskon ja opetuksen piiriin, Jumalan seurakunnan toimintaan.
Tunnustaudumme alkuajan kristittyjen kanssa samaan uskoon, samaan seurakuntaan ja samaan oppiin. Tämän tähden ei meilläkään ole virallista asemaa yhteiskunnassa ja sen kirkkokulttuurissa, vaan olemme täysin irti sellaisesta.
Emme siis voi kokoontua luterilaisuuden nimikyltin alla, emmekä voi käyttää sen kirkkoja yms. tiloja toiminnassamme. Meidän on autettava kaikki uskossa olevat irti luterilaisesta uskonnosta, kaikista sen toimintamuodoista ja kokoontumispaikoista.
Hengellisesti ajateltuna voimme ottaa esikuvaksemme Danielin Baabelissa. ” Mutta Daniel päätti lujasti olla saastuttamatta itseään kuninkaan pöydän ruualla ja viinillä, jota tämä joi…” (Dan.1:8). Luterilaisuus on baabelilaista (tämän maailman ”kuninkaitten”) sekauskontoa, jossa tarjoillaan myrkytettyä ruokaa ja juomaa. Baabelin hengellinen vastakohta on Siion. ”Siionin ravinnon minä runsaasti siunaan, sen köyhät minä leivällä ruokin” (Ps.132:15). Me pysymme Siionin ruokapöydässä. ”Sinä valmistat minulle pöydän minun vihollisteni silmien eteen” (Ps.23:5). ”Ja mitä vastataan pakanakansan sanansaattajille? "Herra on perustanut Siionin, ja hänen kansansa kurjat saavat siinä turvan” (Jesaja 14:32). Jumalan seurakunta on tuo Siion-turvapaikka!
Tuleeko meidän kuulua yleensä mihinkään jäsenrekisteriin?
Kysymme taas tutun kysymyksen: olivatko alkuseurakunnan uskovien nimet
jossakin uskonnollisessa jäsenrekisterissä? Raamattu ei opeta sellaista, vaan
opettaa päinvastoin (Joh.9:22; Room.
16:17-18; 2 Tessal.3:14; Ilm.18:4 ym.). Siispä poistamme nimemme
kaikista uskonnollisista jäsenkortistoista ja jäämme kuulumaan ainoastaan Jumalan
seurakuntaan.
”Emme voi mitään totuutta vastaan, vaan totuuden puolesta” (2 Kor.13:8). Olemme täysivaltaisia paikallisseurakunnan jäseniä kuuluessamme Jeesukselle.
Olemme ”ELÄVÄN JUMALAN SEURAKUNTA, totuuden pylväs ja perustus!” (1 Timot. 3:15).
Tutkimme
seurakunnan nimiasiaa Raamatun faktoista käsin:
”Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle” (1 Kor. 1:2; 2 Kor. 1:1).
”Älkää olko pahennukseksi … Jumalan seurakunnalle (1 Kor.10:32; 11:16; 15:9).
”… että minä ylen määrin vainosin Jumalan seurakuntaa” (Gal. 1:13).
”Sillä teistä, veljet, on tullut niiden Kristuksessa Jeesuksessa olevien Jumalan seurakuntain seuraajia, jotka ovat Juudeassa, … ” (1 Tessal. 2:14).
”että tietäisit miten tulee olla Jumalan huoneessa, joka on elävän Jumalan seurakunta” (1 Tim. 3:15).
Uskossa olevien ei tule hyväksyä Raamatulle vieraita
seurakuntanimityksiä.
Jumalan seurakunnasta käytettiin alussa myös nimityksiä
”Kristuksen seurakunta” ja ”Herran seurakunta”. ”Kaikki Kristuksen
seurakunnat tervehtivät teitä” (Room. 16:16). ”… Pyhä Henki on
pannut teidät kaitsijoiksi, paimentamaan Herran seurakuntaa, jonka Hän
omalla verellänsä on itselleen ansainnut” (Apt. 20:28).
Alussa Jumalan seurakuntaa voitiin nimittää myös kaupungin nimellä. ”… tessalonikalaisten seurakunnalle Isässä Jumalassa ja Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa…” (1 Tessal. 1:1). Tämä tarkoitti siis, että Tessalonikan kaupungissa oleva Jumalan seurakunta oli tessalonikassa asuvista pyhistä koostuva seurakunta. Katso Ilm. 1:11 ja Tiitus 1:5.
Jumalan seurakunta mainittiin monikossa laajempien alueiden yhteydessä. ”Juudeassa olevat Jumalan seurakunnat” (1 Tes.2:14). ”…Galatian seurakunnille…” (Gal. 1:2) tai ”…Makedonian seurakunnissa” (2 Kor. 8:1). Juudeassa, Galatiassa ja Makedoniassa oli useita kaupunkeja, siksi seurakunnasta voitiin puhua monikossa. Raamattu pitää tiukasti sen linjan, että yhden kaupungin kohdalla seurakunnasta puhutaan aina yksikössä. ”Minä jätin sinut Kreetaan, että asettaisit…joka kaupunkiin vanhimmat” (Tiitus 1:5).
Yksi kaupunki, yksi seurakunta; kaksi kaupunkia, kaksi seurakuntaa; seitsemän kaupunkia, seitsemän seurakuntaa, jne.. Esimerkiksi Aasian seitsemän seurakuntaa (Ilm. 1:11).
Mutta …
Raamatusta otettu Jumalan antama seurakuntanimi ei yksistään tee jostakin ihmisporukasta Jumalan seurakuntaa. Esim. luterilaisesta kirkosta ei tulisi Jumalan seurakuntaa, vaikka se vaihtaisi nimensä.
On oltava Raamatun mainitsemat seurakunnan elementit. Alku on se, että jollakin paikkakunnalla asuu uskoon tulleita ja sen jälkeen upotuskasteella vedessä kastettuja ihmisiä. Nämä uskoon tulleet ihmiset ovat oman paikkakuntansa Jumalan seurakunta. Heidän ei tule enää perustaa seurakuntaa. Heidän tulee nyt vain alkaa säännöllisesti kokoontua jo olemassa olevana Jumalan seurakuntana. Pyhä Henki sitten valitsee erilaiset toimimiehet tehtäviin sekä jakaa armolahjoja (Efes. 4:11-16 ja 1 Kor. 12: 4-11).
Pyhä Henki johtaa niin, että Raamatun mukainen järjestys syntyy seurakuntaan. Näin on tapahtunut monilla paikkakunnilla Suomessa, mm. Turussa. Vielä olemme pienten alkujen päivässä toimien pienessä mittakaavassa. Mutta suuri Jumala on kanssamme!
Millä perusteella voimme
todeta jonkun ryhmittymän olevan Jumalan seurakunta?
”Älkää luottako valheen sanoihin, kun sanotaan: 'Tämä on Herran temppeli, Herran temppeli, Herran temppeli!' ” (Jeremia 7:4).
Kysymme tätäkin asiaa Raamatun edessä:
Ensiksikin, paikkakunnallamme on oltava raamatullisella tavalla uskoon tulleita ihmisiä (Hebr.4:3), uudestisyntyneitä (1 Piet.1:23), joiden elämän perustaksi on tullut Jeesus ja Hänen sovintotyönsä (1 Kor.3:11) ja
· jotka ovat uskoon tulonsa jälkeen tehneet parannuksen synneistään (Luuk.24:47),
· ovat kastattaneet itsensä upotuskasteella Herransa Jeesuksen Kristuksen Nimeen (Matt. 3:13-17; Joh. 3:23; Apt.2:38; 8:36-39 ym..),
· ovat saaneet Pyhän Hengen lahjan (Efes.1:13; Apt.10:44-48; 19:1-6 ym.).
Edellä mainitun kaltaisten uskoon tulleiden keskuudessa Pyhä Henki alkaa toimia.
Me olemme paikallinen seurakunta. Meidän keskuudessamme toimivat armolahjat (1 Kor.12-14) ja seurakuntavirat (Efes.4:11-15). Me toimimme tietoisesti oman paikkakuntamme yhtenä ainoana seurakuntana. Jos armolahjat ja seurakuntavirat eivät ole heti toiminnan alussa alkaneet toimia, on pysyttävä rukouksessa, kunnes Pyhä Henki johtaa kaiken kuntoon.
Näin yksilöuskovista koostuva Jumalan seurakunta on ottanut vastaan Jeesuksen Herrakseen kaikkine Hänen opetuksineen.
Raamattu ei tunne oppia, että jollakin paikkakunnalla voisi olla kaksi tai useampia seurakuntia (Tiit.1:5; Ilm. 1:11 ym.). Kokouspaikkoja (koteja tai muita paikkoja) voi olla useita, tarpeen mukaan. = Yksi seurakunta, monta kokouspaikkaa, kuten edellä jo olemme todenneet. Mutta täysi toimintayhteys rakkaudessa tulee tapahtua. Oppimme tulee kaikkialla olla yhteinen ja sama.
1.Kor.1:10.
Keskinäisen rakkauden tulee olla Totuuden Sanaan perustuvaa (1 Kor. 13:6). ”Puhdistakaa sielunne totuuden kuuliaisuudessa vilpittömään veljenrakkauteen” (1 Piet.1:22).
Keskinäinen kunnioitus Raamatun mukaisia tehtäviä kohtaan, mm. seurakuntavirkojen suhteen pitää toimia (mm. 1 Tes. 5:12-13; 1 Timot.5:17; Hebr.13:17).
________________________________________________________________________________
KAIKKI YHDESSÄ
Saman paikkakunnan Jumalan lasten tulee tunnustaa, että he ovat
yhteistyössä kaikkien paikkakuntansa uskovien kanssa rakentamassa yhtä ainoaa
Jumalan paikallisseurakuntaa edellä mainittujen periaatteiden pohjalla. ”Ja
uskovaisten suuressa joukossa oli yksi sydän ja yksi sielu…” (Apt.4:32).
Emme voi toimia yhteistyössä sellaisten kanssa, jotka kutsuvat ihmisiä
eriseuraisuuteen tai hyväksyvät eri uskontokunnat.
”Mutta en minä rukoile ainoastaan
näiden edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat
minuun, että
he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa,
että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut
lähettänyt. Ja sen kirkkauden, jonka sinä minulle annoit, minä olen antanut
heille, että
he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä - minä heissä, ja sinä
minussa - että he olisivat täydellisesti yhtä, niin
että maailma ymmärtäisi, että sinä olet minut lähettänyt ja rakastanut heitä,
niin kuin sinä olet minua rakastanut” (Joh. 17:20-23).
Meidän, jotka olemme ekkleesia ulkopuolella uskonsuuntien, tulee kyetä
työskentelemään yhdessä rintamassa toistemme kanssa. Tämä edellyttää, että
jokainen palvelustyöhön osallistuva tietää toimintamme periaatteet ja
opetuksemme sisällön.
”Mutta heitäkin
koeteltakoon ensin, sitten palvelkoot, jos ovat nuhteettomat”
(1 Tim. 3:10).
Jumalalla on seurakuntaansa
varten hengelliset liikennesäännöt.
Yksikin liikenteessä omin säännöin ajava saattaa kaaokseen koko liikenteen.
Seurakunnan
”liikennesäännöt” ovat ainoastaan Raamatussa.
”Sen tähden jumalattomat eivät kestä tuomiolla eivätkä syntiset vanhurskasten seurakunnassa” (Ps.1:5).
Synnissä elävät eivät voi kestää Jumalan pyhyyttä, joka pyhien
seurakunnassa vallitsee. Mutta syntiset haluavat tulla seurakunnan yhteyteen
pelastumaan. Pelastuttuaan he viihtyvät vanhurskasten joukossa, koska ovat
sitten itsekin vanhurskautettuja Jumalan pyhiä. 1 Kor.14:33.
________________________________________________________________________________
Jumala on säätänyt monipuolisen
kokoustoiminnan siunaukseksi seurakunnalleen.
Meillä on mm.
rukouskokouksia,
raamattutunteja,
evankelioimiskokouksia sekä
opetus- ja keskustelutilaisuuksia,
ym.
”Ja Hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset
evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi (miksi?), tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi
palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen (mikä on työn
päämäärä?), kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen
miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden
iän määrään, ettemme enää olisi alaikäisiä (alaikäisyyden merkki on se, ettei pysy seurakunnan toiminnassa, vaan
juoksee sinne tänne oman mielijohteensa mukaan), jotka ajelehtivat ja joita
viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa; vaan että me, totuutta noudattaen
rakkaudessa, kaikin tavoin
kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus, josta koko ruumis, yhteen liitettynä
ja koossa pysyen (Jumala on aina tahtonut seurakuntansa pysyvän
koossa) jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen
voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on” (Efes.4:11-16).
1.
Toteutamme
lähetyskäskyä (Markus 16:15-16) tekemällä ihmisistä opetuslapsia Sanaa
julistamalla (Room.10:17)
2.
kehottamalla heitä
vastaan ottamaan Jumalan armo (2 Kor. 5:19 – 6:2).
3.
Uskoon tulleet
opetamme ”pitämään kaikki,
mitä minä ole käskenyt teidän pitää” (Matt.28:20).
4.
Kastamalla uskoon
tulleet Herran Jeesuksen Kristuksen Nimeen (Apt.2:38,41).
Uskossa olevien elämän tarkoitus
sisältyy neljään edellä mainittuun asiaan. Kaikkien tehtävä on osallistua
seurakuntatyöhön. Siinä riittää oma osa-alue jokaiselle uskoon tulleelle.
________________________________________________________________________________
Kokoustoiminnastamme
puuttuu vielä jotakin!
Eräs hengellisesti kirkas
siunauksen lähde on avaamatta. Lähde on ARMOLAHJOJEN TOIMINTAKOKOUS. Se oli alkuseurakunnassa rakentumis- ja kasvukokous,
seurakunnan ykköskokous.
Tämän siunauslähteen tahdomme nyt
uudestaan avata. (Vertaa 1 Moos.26:15-19). Johdata Jeesus!
RAAMATUN OHJEET ARMOLAHJOJEN TOIMINTAKOKOUKSEEN:
” Kuinka siis on, veljet? Kun tulette yhteen, on jokaisella
jotakin annettavaa: millä on virsi, millä opetus, millä ilmestys, mikä puhuu
kielillä, mikä selittää; kaikki tapahtukoon rakennukseksi” (1 Kor.14:26).
Tässä on opittavanamme ensinnäkin
se, että kaikki uskossa olevat saavat osallistua. Mutta sama vapaus ei
sovellu kaikkiin kokousmuotoihin. Esimerkiksi raamattutunnin pitäminen
saattaisi häiriintyä kuulijoiden alkaessa esittää omaa ”ohjelmaansa” kesken
sananjulistuksen. –
= Raamattupiirissä keskitymme sen
hetkisen opetuksen ympärille. Rukouskokouksessa rukoilemme. Ja armolahjojen
toimintakokouksessa annamme armolahjojen toimia. jne..
Annamme kuitenkin Pyhälle Hengelle
täydet valtuudet johtaa kaikkia tilaisuuksiamme. Hän saattaa muuttaa vaikkapa
Raamattutunnin ylistyskokoukseksi. Ja Hän voi yhdistellä meidän keksimiämme
kokousnimikkeitä. Hän on kaikkien tilaisuuksiemme johtaja! Tämän vuoksi meidän
tulee pyrkiä olemaan irti ennalta valmistellusta ohjelmauskonnosta. Mutta
järjestyksen vuoksi tahdomme pysyä kyseessä olevan kokousnimikkeen puitteissa
(Kol.2:5) ellei Pyhä Henki erikseen toisin johdata. –
”Missä Herran Henki on, siellä on vapaus!” (2 Kor.3:17).
Voimme kyllä saada esim. sanoman
Jumalalta jo ennen hengellistä tilaisuutta, jopa monta päivää ennen kokousta,
mutta sellainen sanoma ei sitten kuulukaan armolahjojen toimintakokoukseen,
joka perustuu pääosin spontaaniin Hengen vaikutukseen.
Armolahjojen toimintakokous on
seurakunnan siunaavin kokousmuoto.
Pyhän Hengen jakamat armolahjat toimivat ollessamme Jeesuksen verellä puhdistettuina ja vilpittömällä rakkauden mielellä koolla. ”Puhdistakaa sielunne totuuden kuuliaisuudessa vilpittömään veljenrakkauteen ja rakastakaa toisianne hartaasti puhtaasta sydämestä, te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta” (1 Piet. 1:22-23).
Jos jollain on tunnollaan epäpuhdasta mieltä, syntiä tai anteeksiantamattomuutta, niin sellainen on sitomassa muutkin osallistujat. Minkäänlaista arvostelua ja moitetta toisia kohtaan ei sovi olla. Sellainen sammuttaa Hengen vaikutuksen. Kaikenlainen häirintä pitää poistaa, niin että jokainen voi rauhassa keskittyä Jeesukseen ja rukoukseen. – Emme ole silloin koolla keskustelu- tai rupattelukerhossa. –
Vanhempien tulee mm. huolehtia, etteivät lapset melua. Kokousleluina voivat olla vain pehmolelut. On hyvä kaikin tavoin opettaa lapset pienestä pitäen kunnioittamaan hengellisten kokousten pyhyyttä. ”Totuta poikanen tiensä suuntaan, niin hän ei vanhakaan siitä poikkea” (Snl. 22:6).
Näihin kokouksiin ei pidä osallistua ellei tahdo olla täysin sydämin mukana rukouksessa ja Hengen toiminnassa. Pyhä Jumalan pelko havahduttakoon kaikkia osallistujia.
Armolahjojen toimintakokouksen on
alettava siitä, että kaikki mukana olevat puhdistautuvat ”mielen henkeä
myöten”. Julistamme toisillemme armahdusta Golgatan täytetyn työn
perusteella.
Jeesuksen Nimessä luovutamme
täydet valtuudet Pyhälle Hengelle, että Hän saa johdattaa jokaista mukana
olevaa. Tässä kokousmuodossa eivät ihmiset ole puheenvuorojen jakajia, eikä
meitä johdeta puhujanpaikalta, vaan Taivaasta.
Jotkut ovat polvillaan. Toiset
istuvat. Joku seisoo kädet kohotettuina. Miten vain kukin kokee parhaaksi.
Rukoilemme, kiitämme, ylistämme ja palvomme Jumalaa. Ylitsevuotavan kiitoksen
ja ylistyksen sekä kielilläpuhumisen ääni täyttää huoneen. Tämä ei välttämättä
tunnu järkevältä. Se ei ole tarkoituskaan. Kielillä puhuessani ”henkeni
kyllä rukoilee, mutta ymmärrykseni on hedelmätön” (1 Kor.14:14). Aikaa
saattaa kulua… Mutta viimein siunauksen
virrat avautuvat. Tulevan maailmanajan voimat alkavat vaikuttaa.
Päästäksemme tähän vaiheeseen on
meidän avattava suumme ja annettava äänemme tulla ilmoille. ” että te
yksimielisesti ja yhdestä suusta ylistäisitte Jumalaa ja meidän Herramme
Jeesuksen Kristuksen Isää” (Room.15:6).
Kohta sitten alkaakin jonkun ääni
kuulua muiden yli. Hän puhuu kielillä. Perään tulee selitys. Kiitoksen humina täyttää huoneen. Pian jo
kuuluukin seuraavan voimakas ääni. Hän profetoi ”rakennukseksi,
kehotukseksi ja lohdutukseksi” (1 Kor.14:3).
Eräs kertoo Hengessä saamansa
ilmestyksen. Joku alkaa laulaa Hengen vaikutuksessa. …….
Näin kokous jatkuu siunausta
huokuen. Kaikki tapahtuu harmonisen kauniisti, rauhassa ja pyhässä
järjestyksessä sekä ex tempore, etukäteen valmistelematta. Pyhä Henki itse luo
kurinalaisuuden ja järjestyksen.
Hysteeriset, sielulliset
riehakkuudet ja kontrollin menettämiset kirkumisineen eivät kuulu pyhiin
seurakuntakokouksiin. ”kaikki tapahtukoon rakennukseksi”.
1 Kor.14. luvun opetus näiden
kokousten sisällöstä jatkuu mm. kielilläpuhumisen kohdalla niin, että on
sopimatonta korottaa äänensä hallitsevaan kielilläpuhumiseen muiden yli ellei
ole selittäjää. Ellei ole selittäjää,
niin puhukoon silloin vain taustalla itselleen (rakennukseksi) ja Jumalalle
(salaisuuksia hengessä). Jonkun äänen korottuessa tulee muiden vaimentaa ääntään
ja jäädä taustalle ”säestämään”.
Jo vanhan liiton aikana Herran
profeetan oli helpompi kuunnella Pyhän Hengen ääntä ylistyksen säestyksellä: ”Tuokaa
nyt minulle kanteleen soittaja. Ja kun kanteleen soittaja soitti, niin Herran
käsi laskeutui hänen päällensä” (2
Kun.3:15).
Selitettävissä olevan
kielilläpuhumisen on kussakin kokouksessa rajoituttava (ajan vuoksi)
korkeintaan kolmeen. Näin Raamattu opettaa 1 Kor. 14:27-40. Samoin profeetoista
saakoon korkeintaan kolme puhua. Muutoinhan vain muutamat hallitsisivat
kokousohjelmaa. Aika ei riittäisi kaikkien osallistumiselle. Profeetathan
saattavat puhua pitkäänkin. Samoin sanan opettajat, jotka myös kuuluvat
armolahjojen toimintakokouksen yhteyteen (1 Kor.14:26).
Tässä kuten kaikessa muussakin
toiminnassa uskovien tulee ottaa huomioon muutkin, miten voisi parhaiten olla
lähimmäiselleen rakennukseksi.
Armolahjat eivät ala toimia, jos
osallistujat ovat hiljaa. Hiljaisuuden retriittejä järjestetään muissa
piireissä, ei Jumalan seurakunnassa. Hiljaa olevat saavat odottaa tuomiopäivään
asti eivätkä armolahjat ala toimia. Pyhä Henki viihtyy äänekkään kiitoksen, ylistyksen ja kielilläpuhumisen
luomassa ilmapiirissä. Tämä on käytännössä koettua todellisuutta. Sen tähden
kielilläpuhumista tulee olla jatkuvana ”taustamusiikkina” armolahjojen
toimintakokouksessa. Siinähän ei silloin puhuta ihmisille, vaan Jumalalle!
Mutta kielilläpuhumisen on pysyttävä taustaäänenä, ei kilpahuutamisena. Miten
muuten voisimme edes kuulla selityksen alkamista.
Kaikki kokousmuodot ovat tärkeitä.
Mutta Raamatun opetus olla jättämättä omaa seurakunnan kokousta sopinee
parhaiten juuri armolahjojen toimintakokoukseen (Hebr.10:25). - - -
Raamattutunnit ovat edelleen
tärkeitä. Ilman selkeää Sanan opetusta eivät minkäänlaiset kokoukset toimi.
Samoin ovat tärkeitä herätyskokoukset yms..
Voimme alkaa harjoittaa ko.
armolahjojen toimintaa ensin muiden kokoontumisten rukoushetkissä.
Se toimii siten, että vaikkapa
joku todistaja astuu esiin sanoen: ”Kiittäkää kanssani Jeesusta siitä, että Hän
on antanut ihmeellisen rukousvastauksen. Toinen astuu esiin kertoen, miten Pyhä
Henki on avannut erään Sanan kohdan. Hän lukee sen, ja kaikki saavat siitä rakennusainetta.
Kaikki voimme yhdessä kiittää
siitä, että Jumala on johdattanut meidät vapaaseen, raamatulliseen
seurakuntaan.
Kun tämä alkaa toimia seurakunnan
rukoushetkissä, voimme alkaa järjestää erikseen armolahjojen toimintakokouksia.
Tästä alkaa uusi siunauksen aika Jumalan seurakunnalle!
Kiitos ja kunnia Jumalalle! Saamme profetoida, puhua kielillä ja selittää niitä. Puhumme viisauden ja tiedon sanoja. Sairaat paranevat. Näemme näkyjä ja ilmestyksiä. Jumala toimii! Ristin työ tulee kunniaan! Sielut pelastuvat!
”Niin
oli nyt seurakunnalla koko Juudeassa ja Galileassa ja Samariassa rauha; ja se
rakentui ja vaelsi Herran pelossa ja lisääntyi Pyhän Hengen virvoittavasta
vaikutuksesta” (Apt.9:31).
Emme voi odottaa kaiken heti
toimivan täydellisesti. Kokous kokoukselta menemme eteenpäin. Täydellinen
kokous meillä on silloin kun saamme kokoontua voittajina Jeesuksen tykö. Siellä
vajavaiset armolahjat lakkaavat (1 Kor.13:8-10).
Kokoontumisemme Hänen tykönsä päättää ajalliset kokoontumiset (2 Tessal. 2:1).
Alkuseurakunnassa tunnettiin kolme
erilaista kielilläpuhumisen muotoa:
1. Jonkun kansan ymmärrettävä kieli, jota puhuja ei itse ollut
opetellut (Apt.2:1-12).
2. Kaikille ymmärtämätön kieli, jolloin kielillä puhuva puhuu
salaisuuksia hengessä (1 Kor.14:2).
3. Selitettävissä oleva kieli, joka on seurakunnalle
rakennukseksi (mm. 1 Kor.14:5).
Selitettävissä
oleva kieli ei tarkoita, että puhe olisi sana sanalta tulkattavissa. Selitys
tulee kuunneltaessa Pyhää Henkeä samalla kun puhutaan kielillä. Tällä tavalla
Pyhää Henkeä kuunneltaessa voimme saada myös näkyjä ja ilmestyksiä. Pyhä Henki
ottaa Jeesuksen omasta ja julistaa rohkaisevaa ja ojentavaa Totuuden sanomaa
(Joh. 16:13-15). ?
PYHÄN HENGEN KASTE.
Raamatun esimerkkitapaukset osoittavat, että jokainen Pyhän Hengen kasteen saanut on saanut puhua kielillä (mm. Apt. 10:44-48; 19:6).
Henkikaste kielilläpuhumisineen on yhä voimassa oleva Jeesuksen
lupaus kaikille uskoon tuleville (Markus 16:17). Kaikki eivät kuitenkaan
saa selitettävissä olevia kieliä. Tätä tarkoittaa mm. 1 Kor. 12:30. Näin ollen
hengellisessä kokousohjelmassa eivät kaikki puhu selitettävissä olevilla
kielillä toisilleen rakennukseksi. ”Eiväthän kaikki puhu kielillä…Eiväthän
kaikki kykene niitä selittämään…” –
Erikoista on, että eräät ovat Pyhän Hengen kasteen yhteydessä puhuneet kielillä, mutta myöhemmin ovat siitä luopuneet. Ehkä sellaisia oli apostolisena aikanakin. Heihin voidaan samoin soveltaa Raamatun toteamus, etteivät kaikki puhu kielillä. Tähän meidän on lisättävä, että ikävä asia, kun kaikki eivät puhu kielillä.
Mutta opettaako Raamattu, että tulee anoa kielilläpuhumisen lahjaa? Ei, vaan jokaisen tulee rukoilla Pyhän hengen kastetta, josta merkkinä (sivuilmiönä) seuraa kielilläpuhuminen.
”Pyrkikää osallisiksi
parhaimmista armolahjoista. Ja vielä
minä osoitan teille tien, verrattoman tien” (1
Kor.12:31).
”Tavoitelkaa rakkautta ja pyrkikää saamaan hengellisiä lahjoja, mutta varsinkin profetoimisen lahjaa” (1 Kor. 14:1). ”Sen tähden, veljeni, harrastakaa profetoimista älkääkä estäkö kielillä puhumasta. Mutta kaikki tapahtukoon säädyllisesti ja järjestyksessä” (1 Kor.14:39-40).
Armolahjojen
toimintakokouksen siunaavassa ilmapiirissä Pyhän Hengen kastetta etsivät
löytävät etsimänsä.
YHTEISET TILAISUUDET – YHTEINEN VASTUU!
Seurakunnan tilaisuuksien järjestäjien tulee etukäteen rukoillen
valmistaa kokousta. He rukoilevat, että kokous tapahtuu Pyhän Hengen johdossa,
ja että pyhä järjestys luo siunauksen ilmapiirin kaikille osallistujille. ”…
iloitsen nähdessäni järjestyksen, joka teidän keskuudessanne vallitsee, ja
teidän lujan uskonne Kristukseen” (Kolos. 2:5).
Samoin tulee jokaisen osallistujan rukoilla etukäteen kokousten
puolesta, olkoon kysymyksessä mikä tahansa kokoontuminen. Vastuu kokousten
onnistumisesta on kaikkien yhteinen.
Voimme pyytää erilaisin armolahjoin varustettuja muiden paikkakuntien
uskovia kokouksiimme, etteivät samat veljet ja sisaret ole aina antajan
paikalla. Kuka tahansa kyllästyy, jos viikosta toiseen ja jopa kuukaudesta ja
vuodesta toiseen aina vain sama henkilö yksin on esillä! Kaikkien
seurakuntalaisten tulee saada osallistua Jumalan seurakunnan rakentamiseen
omalla panoksellaan. Jokainen kantaa sen oman kortensa kekoon!
Näin seurakunnan erilaiset kokoukset pitävät sisällään mm. sen, ettemme
tarvitse erillistä raamattukoulua, vaan jokainen seurakuntalainen saa riittävän
opetuksen näissä kokouksissa.
Pyhä Henki on ohjaava toimintaa eteenpäin. ”Tässä on tie, sitä käykää” (Jesaja 30:21). Tämä on meidän mahdollisuutemme!
Paikallisseurakunta ja armolahjojen toimintakokous sen
yhteydessä on parasta, mitä Jumala on meille antanut.
Varmasti Jumala tahtoo Sinunkin osallistuvan tähän oman seurakuntansa
rakentamiseen.
Nyt se siis alkaa! Mitä tästä eteen päin?
Uskovat lisääntyvät! Kokoustilassa tulee ahdasta! – Pitääkö nyt hommata suurempia tiloja? Mielestäni ei.
Hommaamme lisää pieniä kokouspaikkoja sen mukaisesti, mitä kävijämäärä edellyttää. Mielestäni paras lukumäärä samassa kokouspaikassa on noin 20 – 50 uskovaa. Sellaisessa kokoonpanossa kaikille riittää tehtäviä. Kukaan ei joudu olemaan syrjässä … Pyhä Henki herättää uusia vastuunkantajia jokaiseen uuteen kokouspaikkaan. He ovat seurakunnan vanhimpia, mutta pääasiassa kaikki uskovat ovat vastuussa kaiken toimimisesta.
Tässä on nyt paikka Sinuakin varten. Paikkaasi ei voi kukaan
muu täyttää. Tehtävääsi ei voi kukaan muu tehdä.
Jumalan seurakunnan erilaisissa tilaisuuksissa saamme kaiken
tarvitsemamme.
”Älkäämme jättäkö (tätä) omaa (Jumalan valitsemaa) seurakunnan kokoustamme…” (Hebr.10:25).
Weijo Lindroos
Turussa olevasta Jumalan seurakunnasta