”Ja myös palvelijaini ja palvelijattarieni päälle minä

niinä päivinä vuodatan Henkeni, ja he ennustavat”

(Apt.2:18).

"Meillä on erilaisia armolahjoja sen armon mukaan,

mikä meille on annettu..."

(Room.12...)

"Tässä ei ole miestä eikä naista..."

(Gal.3:26-29).

ALKUSANAT.

Aiheemme käsittely on ollut joskus tunteita kuohuttavaa .

Asiasta tietämättömät kiivailevat omien näkemystensä puolesta ilman Raamatun tuntemusta.

Esiin ovat silloin nousseet sielulliset ja yksipuoliset Sanan tulkinnat puolesta ja vastaan.

Kasvamattomuus on yleisin syy riitaisuuksien syntymiseen uskossa olevien keskuudessa (1 Kor.3:1-3).

Eräs alaikäisyyden merkki on sanakiistojen aiheuttaminen (1 Timot. 6:3-5 ja 2 Timot.2:23-26). Sellaista esiintyy niin veljillä kuin sisarillakin. – Veljillä tuon riidanhaluisen asenteen pohjalta versoo joskus vaativa asenne, että naisten tulee olla heille alamaisia. Sellainen vaatimus kuvastaa miehen heikkoa itsetuntoa ja epävarmuutta. Sellaiset miehet pelkäävät itsenäistä naista. Kristillinen parisuhde ei toimi sillä tavalla. Terveessä parisuhteessa ei sellaista puhetta ollenkaan tarvita. Jumalan säätämys toimii spontaanisti. Yhdessä on asia luettu raamatusta (Efes.5:22-33).

Vain Jumalan Pyhä Henki voi avata ymmärryksemme käsittämään kirjoitukset. Häneen luotan.

Jokainen uskoon tullut ja parannuksen tehnyt ihminen voi ymmärtää Raamatun totuudet lukemalla kirjoituksia. 2 Kor.3:16.

Ja kaikki uskovaiset voivat kuulla, ”mitä Henki seurakunnalle sanoo” (Ilm.2:7), pysymällä rukouksessa.

Tässä tutkielmassa esitetään huomiot Raamatun pohjalta.

Naispappeudesta.

Ihmiset väittelevät kiivaasti saako nainen toimia kirkossa pappina. Meille uskoon tulleille sillä ei ole merkitystä. Naiset voivat vapaasti toimia johtajina ja saarnaajapappeina ihmisperusteisissa uskonnoissa. Keskitymme tässä tutkielmassa siihen, mitä Raamattu opettaa Jumalan seurakunnalle! Raamatun tarkoittama Jumalan seurakunta on eri asia kuin kirkot.

”ei Jumala ole epäjärjestyksen, vaan rauhan Jumala. Niin kuin kaikissa pyhien seurakunnissa…” (1 Kor.14:33-35).

– Pyhien seurakunta on Kristuksen ruumis, uskoon tulleista ja upotuskasteella vedessä kastetuista koostuva Jumalan seurakunta, pelastuneet ihmiset, Jeesukselle kastetut. 1 Kor.1:2; 1 Tes. 2:14 ja Apt.2: 38, 41.

Uskontojen piireissä toimivan virkapappeuden kaltaista systeemiä emme hyväksy pyhien seurakunnassa. Emme hyväksy siinä sen paremmin nais- kuin miespappeuttakaan.

Raamattu tuntee vain yleisen pappeuden.

YLEINEN PAPPEUS!

Jeesus Kristus, Jumalan poika, on seurakunnan Ylimmäinen pappi (Hebr. 7:26 – 8:3). Me olemme Hänestä syntyneet, ristillä avatusta ”viimeisen Adamin” kyljestä (1 Kor.15:45 ja Joh. 19:34). Olemme lunastetut ”Kristuksen kalliilla verellä, niin kuin virheettömän ja tahrattoman karitsan” (1Piet.1:19).

Olemme saman armon perillisiä sekä miehet että naiset. Syntimme on annettu anteeksi Jeesuksen Nimessä ja veressä. Näin olemme Taivaaseen matkalla oleva pyhien seurakunta.

”Mutta te olette "valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja", joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa; te, jotka ennen "ette olleet kansa", mutta nyt olette "Jumalan kansa", jotka ennen "ette olleet armahdetut", mutta nyt "olette armahdetut” (1 Piet 2:9,10).

Tämä on jatkoa 1 Piet. 1:23 toteamukselle: ”te, jotka olette uudestisyntyneet, ette katoavasta, vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän sanan kautta.”

Uskoon tulleet eli uudestisyntyneet ovat ”kuninkaallinen papisto”.

”Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet. Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista, ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa” (Gal. 3:26-28).

”Ei ole miestä eikä naista” –ajatus sisältää suuret hengelliset näkymät. Se tarkoittaa mm., että olemme uudestisyntyneinä Jumalan lapsina ”Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan!” (Gal. 3:29). Mitä kaikkea kuuluukaan Aabrahamille annettuihin lupauksiin, se kaikki on annettu jokaiselle veljelle ja sisarelle. Hebr.11:8-19. Aabrahamille annettuihin lupauksiin kuuluu ennen muuta oikeus Jumalan yhteydessä vaeltamiseen. – Ja siihen vaellukseen kuuluu vapaus kulkea Pyhän Hengen johtamana totuuden tietä (Joh.8:31 - 36).

Vaikka tehtävät ja roolijako ovat miehillä ja naisilla erilaiset, niin Pyhän Hengen kuljetettavina oleminen on meille kaikille yhteistä. Se, mitä Pyhä Henki tekee ja miten Hän mitäkin tekee tai kenen kautta, ei ole ihmisen päätettävissä. Joh. 3:8.

Olemme kaikki taivaallisessa siunauksen olotilassa (Efes.1:3) ”synnistä vapautetut” (Room.6:22). Tässä ei erotella miestä ja naista.

”…jotka olette Kristukseen kastetut” viittaa siihen, miten meidät uskoon tultuamme kastettiin upotuskasteella vedessä Jeesukseen Kristukseen. Otimme vastaan Jumalan armon Jeesuksessa. Saimme Pyhän Hengen sinetin sydämiimme. Jumalan Elämä tuli meihin. Uudestisynnyimme Pyhästä Hengestä ”Jumalan elävän ja pysyvän Sanan kautta” (1 Piet.1:23). Tulimme pyhän heimon ja kuninkaallisen papiston jäseniksi, naiset samoin kuin miehetkin. Huom!

Kuninkaallisen papiston tehtävänä on ennen muuta ”julistaa”. Julistusvirka on annettu yhteiseksi tehtäväksi kaikille, jotka kuuluvat tähän yleiseen pappeuteen, sekä naisille että miehille.

”… julistaaksenne sen jaloja tekoja", joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa” (1 Piet.2:9).

Mitä tuohon julistamiseen kuuluu käy ilmi tuonnempana.

Jeesuksesta syntyneinä olemme pyhää papistoa, Ylimmäisen Papin jälkeläisiä (Hebr.8:13 ja 10:14,19-25), sekä naiset että miehet.

Olemme kaikki pappeja toisillemme. Papillisiin tehtäviimme kuuluu auttaa ja rohkaista toisiamme pysymään sovitustyön armossa.

+

”Ja tämän sanottuaan Hän puhalsi heidän päällensä ja sanoi heille: "Ottakaa Pyhä Henki. Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksi annetut; joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt” (Joh.20:22-23).

Kaikki Pyhän Hengen saaneet voivat julistaa anteeksiantamusta langenneelle, katuvalle ja parannusta tekevälle ihmiselle, joka tahtoo hylätä syntinsä ja antaa elämänsä Jeesukselle.

Armon evankeliumin julistus on eräs papillinen tehtävä veljillä sekä sisarilla.

”Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras” (Jaakob 5:16).

Esirukous kuuluu yhteiseen papilliseen tehtäväämme sekä miehillä että naisilla.

Hyväksymme siis naispappeuden tässä yleisen pappeuden merkityksessä. Mutta emme hyväksy naisia srk. vanhimmistoon tai opettajan virkaan. Sellaista käytäntöä ei nimittäin ole löydettävissä Raamatusta. Paimenen ja opettajan virat kuuluvat Jumalan seurakunnan miehille.

LÄHETYSKÄSKY.

Uskoon tulleina meille kuuluu yhteisvastuullisesti lähetyskäskyssä annettu kaksiosainen tehtävä:

1. Menkää ja tehkää opetuslapsia!

2. Opettakaa opetuslapsiksi tulleet pitämään kaikki Raamatun opetukset!

Matt.28:19-20.

Lähetyskäskyn toteuttamiseen voivat osallistua kaikki Jumalan lapset, uudestisyntyneet, joiden sydämissä asuu Pyhä Henki. Puhumisvirka on ”Hengen virka” (2 Kor.3:8). ”Sillä ette te itse puhu, vaan teidän Isänne Henki puhuu teissä” (Matt.10:20).

Pyhä Henki hoitaa tätä puhumisvirkaa veljien tai sisarten kautta ”selittäen hengelliset hengellisesti” ( 1 Kor.2:13).

Jos Pyhä Henki ei ole puhumassa jossain veljessä, niin sellainen veli vaietkoon seurakunnassa. Sellaisella ei ole mitään annettavaa. Samoin on laita sisarten kohdalla.

Jos joku on uudestisyntynyt Pyhästä Hengestä on hän tullut sisälle Uuden liiton pappeuteen ja hänen tehtävänsä on ”julistaa”.

Jumala on täyttänyt Pyhällä Hengellä niin naiset kuin miehetkin.

– ”Teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat” (Apt.2:17). –

Nämä Pyhällä Hengellä voidellut papit ainoastaan ovat oikeutetut puhumaan Jumalan seurakunnan kokouksissa.

”Mutta jumalattomalle Jumala sanoo: "Mikä sinä olet puhumaan minun käskyistäni ja ottamaan minun liittoni suuhusi? Sinä, joka vihaat kuritusta ja heität minun sanani selkäsi taakse!” (Ps. 50:16-17).

Pyhän Hengen kaste ja armolahjat olisi annettu aivan turhaan naisille, jos he eivät voisi puhua seurakunnassa.

Nyt joku saattaa sanoa, että naiset saavat kyllä käyttää armolahjoja, profetoida, puhua kielillä ja selittää seurakunnassa, mutta puheita he eivät saa pitää. Tuonkaltainen ajattelu kuvastaa suppeaa näkemystä armolahjoista.

”Mutta kullekin annetaan Hengen ilmoitus yhteiseksi hyödyksi”

(1 Kor.12:7).

Hengen ilmoitus saattaa olla esim. viisauden- ja tiedon sanat, tai näky ja ilmestys. Ne on puhuen selitettävä seurakunnalle. Emme voi kieltää sisaria kertomasta näkyjä ja ilmestyksiä, joita Pyhä Henki heidän kauttaan tahtoo jakaa.

Olisi hengellisen elämän tukahduttamista kieltää Pyhän Hengen toiminta sen perusteella, että tuo toiminta tapahtuu naisen kautta. Tiedämmehän, että kristinusko oikeassa muodossaan on ennen muuta Pyhän Hengen toimintaa uskoon tulleiden ihmisten kautta.

Profetoiminen?

Joillakin on profetoimisesta hyvin rajattu ja yksipuolinen käsitys. Profetoiminen mielletään useinkin vain sellaiseksi, jossa joku ensin puhuu kielillä ja sitten selittää puhumansa. Sitä sanotaan profetiaksi. Ja kyllä se sitä onkin. Mutta profetoiminen on sen lisäksi paljon laajempi käsite. ”Profetoiva puhuu ihmisille rakennukseksi ja kehotukseksi ja lohdutukseksi” (1 Kor.14:3).

Sanooko Raamattu siis, että naiset saavat profetoida eli puhua ihmisille rakennukseksi..?

Jos löydämme Uuden liiton kirjoituksista opetuksen, että naiset voivat profetoida, niin meidän on hyväksyttävä naiset puhujiksi seurakuntaan. - - - Raamattu sanoo sen yksiselitteisen selvästi. Katsomme tämän 1 Kor. 11 luvusta: ”Mutta jokainen vaimo, joka rukoilee tai profetoi pää peittämätönnä, häpäisee päänsä” (jae 5). Vaimo voi siis rukoilla ja profetoida seurakunnankokouksessa.

1 Kor.11 luvun opetukset ovat osoitetut seurakunnankokouksiin (1Kor.11:17 -).

Julkinen profetoiminen alkuseurakunnan aikana edellytti vaimoilta pään peittämistä ”enkelien tähden” (jae 10). Hebr.1:14.

– Huomaa, että kokouksissa olivat enkelitkin mukana! –

Pään verhoaminen oli merkkinä siitä, että kyseinen vaimo tunnustautui miehensä auktoriteetin alle; ”vallanalaisuuden merkki” (jakeet 2-16).

Pään peittäminen olisi edelleenkin kaunis tapa seurakunnan vaimoilla. Eikä kauniin huivin tms. pitäminen rukoushetkissä ole kielletty naimattomilta naisiltakaan.

”Vaimo” sana on käännetty kreikankielen sanasta, joka merkitsee sekä naista että vaimoa. Mutta 1 Kor. 11. luvun asiayhteys kertoo, että siinä tarkoitetaan naimisissa olevaa naista, joka tunnustautuu miehensä auktoriteetin alaisuuteen (= vallanalaisuus).

Meidän kulttuurissamme ”vallanalaisuuden merkki” näkyy vasemman käden nimettömässä (= sormus).

Ymmärtäessämme nyt profetoimisen sisällön, että se on puhumista Jumalan seurakunnan rakentumiseksi, voimme siis varmuudella todeta, että naiset voivat puhua kokouksissamme, edellyttäen, että he puhuvat rakennukseksi, kehotukseksi ja lohdutukseksi Pyhässä Hengessä.

Totisesti: ”Herra antaa sanoman, suuri on voitonsanoman saattajatarten joukko” (Ps.68:12).

+++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++++

Mitä tarkoittaa 1 Kor.14:34-35?

Raamatussa on pääasiassa vain kaksi kohtaa, jotka vaientaisivat naiset.

Ensimmäinen kohta on 1 Timot.2:11-14: ”Oppikoon nainen hiljaisuudessa, kaikin puolin alistuvaisena; mutta minä en salli, että vaimo opettaa, enkä että hän vallitsee miestänsä, vaan eläköön hän hiljaisuudessa. Sillä Aadam luotiin ensin, sitten Eeva; eikä Aadamia petetty, vaan nainen petettiin ja joutui rikkomukseen.”

Tämä opetus on liitetty pääosin avioliiton järjestykseen, jossa mies on vaimon pää (1 Kor.11:3). Mutta sen merkitys laajenee 3. luvussa siihen, ettei vaimo voi olla johtavassa opettajan asemassa myöskään seurakunnassa 1 Timot.3:2).

1 Kor.14:34-35. oleva Jumalan Sana näyttäisi todella opettavan, että naisten on täysin suljettava suunsa pyhien seurakunnan kokouksessa. Mutta jos asia olisi sillä tavalla, niin edellä olevat Paavalin opetukset olisivat selkeässä ristiriidassa tämän toisenlaisen opin kanssa. Silloin Raamatussa todella olisi ristiriitaa. Toinen kohta sanoisi eri tavalla kuin toinen. Niin ei ole.

Luemme nyt tämän kyseisen kiistaa aiheuttaneen Raamatun kohdan:

”Ei Jumala ole epäjärjestyksen, vaan rauhan Jumala.

Niin kuin kaikissa pyhien seurakunnissa, olkoot vaimot vaiti teidänkin seurakunnankokouksissanne, sillä heidän ei ole lupa puhua, vaan olkoot alamaisia, niin kuin lakikin sanoo. Mutta jos he tahtovat tietoa jostakin, niin kysykööt kotonaan omilta miehiltään, sillä häpeällistä on naisen puhua seurakunnassa”

(1 Kor.14:34-35).

”Olkoot vaimot vaiti” on todella sen luokan opetus, että mikäli otamme sen irti siinä yhteydessä esitetyistä muista ajatuksista, niin meidän on kiellettävä vaimoja avaamasta suutaan kokouksissa. Mutta tähän opetukseen sisältyy suurempi kokonaissanoma.

Ko. puhumiskiellossa on siis oltava kysymyksessä joku muunsisältöinen puhuminen kuin esim. armolahjojen toiminta, rukoileminen, profetoiminen, laulaminen jne… Nämähän ovat selvästi Raamatun mukaan naisillekin kuuluvia puhumisen alueita kuten olemme edellä todenneet. –

On kysymys naisten puhumisesta kysymyksiä tehden, kuten luimme siitä: ”kysykööt kotonaan omilta miehiltään”. Vaimojen opettajana toimimisesta siinä ei ole mainintaa.

Vaimojen kyselevä puhuminen häiritsi kokousten järjestystä.

Raamattu opettaa järjestyksessä tapahtuvaa kokoustoimintaa: ”iloitsen nähdessäni järjestyksen, joka teidän keskuudessanne vallitsee, ja teidän lujan uskonne Kristukseen” (Kol. 2:5).

Kokemuksia on samankaltaisesta kokousten häirinnästä. Mutta sitä on tapahtunut myös veljien kautta. Kuulijan paikalta he saattavat jopa kesken puhetta alkaa esittää kommenttejaan ja kysymyksiään. Sellainen on hengetöntä epäjärjestyksen aiheuttamista.

Välttääksemme ed. m. kaltaiset järjestyshäiriöt voimme alkaa pitää keskustelutilaisuuksia Apt. 20:7 mukaisesti. Turussa tällaisia jo on.

Alkuseurakunnan aikana naimisissa olevien naisten ei ollut soveliasta tehdä kysymyksiä seurakunnan kokouksissa, jossa he siten olisivat tulleet puhujien ja samalla toisten miesten opetettaviksi. Sellainen oli silloisessa kulttuurissa sopimatonta. Mutta tässä ei siis ole kyse pelkästään kulttuuritekijästä. On kysymys osittain seurakunnan silloisesta kehittymättömyydestä. Tästä tarkemmin kirjasessani Keskeneräisen kehityksen ajasta valmiiseen Jumalan seurakuntaan.

Ko. kirjasta saa tilata osoitteestamme: Seurakuntatila, Sofiankatu 3 A. 20100 Turku

Korintossa oli vielä siihen aikaan riitaisuutta ja erimielisyyttä uskovien kokouksissa (1Kor. 3:1-3; 11:17-19 ja 4:6). Vaimoilla oli näin ollen vaara joutua jopa omaa miestänsä vastaan mikäli joku erimielinen olisi vastannut hänen tekemiinsä kysymyksiin.

Korinton seurakuntatoiminnassa oli myös mukana juutalaisia, joiden kulttuuriin kuului, että vaimon oli häpeällistä olla yleensäkään tekemisissä toisten miesten kanssa. Sellainen tapa ei kuitenkaan ole Raamatun opetusta, vaan kuuluu ihmisten perinnäissääntöihin. Jumalan seurakunnassa olemme kaikki samaa perhettä, ja kaikkien tulee kyetä olemaan tekemisissä toistensa kanssa.

1 Kor. 14:34 –35 on siis kyse naisten häiritsevästä kyselystä.

Kreikan kielen sana ”lalein”, josta ko. ”puhua” sana on käännetty, merkitsee puhumista, mutta myös keskustelua. Keskustelut kysymyksineen oli siirrettävä kokousten ulkopuolelle; ja vaimojen tuli esittää kysymykset kotona omille miehilleen.

Siihen aikaan naiset olivat myös usein lukutaidottomia. Miehet taas oppivat kirjoitus- ja lukutaidon jo lapsuudessaan ja voivat yleisesti toimia seurakunnan opettajina. Alkuseurakunnan kokouksissa oli tapana lukea pyhiä kirjakääröjä. Kirjoituksia tuntemattomilla naisilla ei ollut mitään annettavaa kokouksissa.

+

On siunaavaa tutkia Raamattua sen alkulähtökohdista käsin. Jos emme näin tee ymmärrämme monet asiat väärin. Tästä voimme ottaa esimerkiksi sen aikaiseen kulttuuriin kuuluvan jalkojen pesun (Joh.13:5,14,15,16,17 ja 1 Tim.5:9,10).

Palvelijoiden tehtävänä oli pestä isäntäväen ja vieraiden jalat. Jeesus nöyrtyi palvelijaksi pestessään opetuslastensa jalat.

Siinä yhteydessä Hän antaa jalkojen pesun ehdottomaksi käskyksi seuraajilleen: ”Jos siis minä, teidän Herranne ja opettajanne, olen pessyt teidän jalkanne, olette tekin velvolliset pesemään toistenne jalat … … Jos te tämän tiedätte, niin olette autuaat, jos te sen teette” (Joh.13:14,17).

Emme kuitenkaan tee niin!!! Miksi?

Tiedämme, että tänä aikana jokainen pesee itse kotonaan jalkansa. Meidän eteisissämme ei ole palvelijaa, pesuvatia ja pyyhettä vieraiden jalkojenpesua varten. Miksi? Koska sellaiselle käytännölle ei ole tarvetta. Alkuseurakunnan aikana jalat likaantuivat hiekkaisilla poluilla. Asunnot olisivat likaantuneet ellei jalkoja olisi pesty.

Mutta jalkojen pesu pitää sisällään edelleen opetuksen palvelijan asemasta. Siinä mielessä pesemme edelleenkin toistemme jalat, palvelemme toisiamme.

Toinen muinaiseen kulttuuriin kuuluva asia oli miesten tervehtiminen toisiaan ”pyhällä suunannolla” (mm. Room.16:16; 2 Kor.13:12; 1 Piet.5:14). Miesten keskinäinen suutelu ei mitenkään voisi olla sopivaa meidän aikanamme.

+

Hyvän vaimon ominaisuudet:

Hyvän vaimon tehtäviin kuuluu, että ”hänen huulillaan on lempeä opetus” (Snl. 31:26).

Näin myös Timoteus oli oppinut pyhät kirjoitukset äidiltään ja isoäidiltään (2 Timot.3:15 ja 1:5). Nuo naiset olivat lukutaidon hallitsevia harvinaisia naisia.

Myös aviopari Akylas ja Priskilla toimivat yhdessä sanan julistajina. He yhdessä opettivat juutalaiselle Apolloksellekin ”tarkemmin Jumalan tien” (Apt. 18:26).

Vaimojen tulee olla ”hyvään neuvojia, voidakseen ohjata nuoria vaimoja…” (Tiitus 2:3-5).

Maria, Jeesuksen äiti, profetoi ja kiitti Jumalaa julistaen Voimallisen suuria tekoja (Luuk.1:46-55). Tuo naisen puhe Luukkaan evankeliumissa on siunaavaa Jumalan Sanaa? Oliko Maria hyvä vaimo julistaessaan Jumalan tekoja?

Tunnettu asia on Jeesuksen ilmestyminen ensin naispuolisille opetuslapsilleen. Näille naisille enkelit antoivat kehotuksen mennä julistamaan ilosanoma Jeesuksen ylösnousemuksesta ”opetuslapsille ja Pietarille” (Markus 16:1-11).

”Ja hänellä (Filippuksella) oli neljä tytärtä, neitsyttä, joilla oli profetoimisen lahja” (Apt.21:9).

Näin voimme todeta, että Jeesuksella oli ja on suuri joukko naisopetuslapsia (Apt.1:14; 9:36 ym.). 2 Moos.15:20.

Vanhan Testamentin kertomat naissankarit ovat oma lukunsa. Katso mm. Tuomarien kirjan luvut 4 ja 5, joissa kerrotaan ”sotasankarinainen” Deborasta: "Minä lähden sinun kanssasi; mutta kunnia siitä retkestä, jolle lähdet, ei tule sinulle, vaan Herra on myyvä Siiseran naisen käsiin” (Tuom.4:9).

Naisprofeetta Huldan puheet olivat arvostettua Jumalan sanaa (2Kun.22:13-20).

Mutta kielteisenä esimerkkinä huomioimme myös kuningas Ahabin vaimon, Iisebelin (1Kuning. kirjan luvut 19 ja21). Ilm. 2:20. Sellaisilta Iisebeleiltä Jumala varjelkoon seurakuntansa.

+

Miesten ei siis enää pidä kukkoilla seurakunnassa, vaan sisaria tulee kunnioittaa kaikissa heidän saamissaan tehtävissä. He ovat saman armon perillisiä kuninkaallisen papiston julistajina. Mutta on muistettava Raamatun opetus, että "Kukin vaimo olkoon miehelleen alamainen, kuten sopii Herrassa (Kol.3:18)."

Seurakunnan kaitsijaveljille sanotaan:

”Kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, ei häpeällisen voiton tähden, vaan sydämen halusta, ei herroina halliten niitä, jotka ovat teidän osallenne tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina, niin te, ylipaimenen ilmestyessä, saatte kirkkauden kuihtumattoman seppeleen. Samoin te, nuoremmat, olkaa vanhemmille alamaiset ja pukeutukaa kaikki keskinäiseen nöyryyteen, sillä "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon." Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, että hän ajallansa teidät korottaisi” (1Piet.5:2-6).

Myös virkoja naisille on. He voivat olla seurakuntavirassaan esim. evankelistoja tai seurakuntapalvelijoita (=diakon) yhdessä veljien kanssa. Efes.4:11; Apt. 6:1-7 ja Room.16:1-2. Huomioi tässä yhteydessä myös Filip.1:1 ja 1 Timot.3:8-13. –

Seurakuntapalvelijan virka sopiikin naisille erityisen hyvin. Jumala on alun pitäen luonut naiselle ominaisuuden auttaa ja palvella. ”Mutta Joppessa oli naisopetuslapsi, nimeltä Tabita, … Hän teki paljon hyviä töitä ja antoi runsaasti almuja” (Apt.9:36; 1 Moos.2:18).

– Naisten tulee rohkeasti pysyä omassa tehtäväalueessaan voittamassa sieluja tai olemalla seurakuntapalvelijoina ja julistamassa Jumalan suuria tekoja ym. ”julistaaksenne sen jaloja tekoja, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa.”

Vertaa Gal. 5:10: ”… mutta teidän häiritsijänne saa kantaa tuomionsa, olkoonpa kuka hyvänsä”.

+

VANHIMMAT JA OPETTAJAT SEURAKUNNASSA.

Pelkästään veljille kuuluvia tehtäviä ovat siis seurakunnan kaitsijan, paimenen, vanhimman eli johtajan tehtävät (= saman tehtävän eri nimityksiä). Paimen on ”yhden vaimon mies” (1 Tim. 3:2), ei nainen.

Veljille sanotaan näin: ”Jos joku pyrkii seurakunnan kaitsijan virkaan, niin hän haluaa jaloon toimeen. Niin tulee siis seurakunnan kaitsijan olla nuhteeton yhden vaimon mies” (1 Tim.3:1-2).

Veljille on siis hyvä asia pyrkiä paimenen tehtävään. Tosin siinä on huomioitava myös Jaakob 3:1-2 ja Tiitus 1:5-11.

Sisaret voivat siis olla puhumassa seurakunnassa hyväksyttyjä Raamatun oppeja Hengen ilmoituksen mukaan. Mutta johtavina sanan opettajina voivat toimia vain veljet. Siinä on hienoinen ero: Veljet ovat Pyhän Hengen asettamia johtavia opettajia käytännön sanelemisessa eri oppiasioiden suhteen sekä kurinpidollisten ja järjestyksen toimissa. Sellaiset tehtävät edellyttävät ”hallitsemisen” lahjaa (1 Kor.12:28). Ne eivät sovi sisarille, jotka ovat ”heikompia astioita” (1 Piet.3:7).

Sisaret voivat osallistua Kol.3:16. mainittuun ”opettamiseen”: ”Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne.”

Tuohon ”opettamiseen ja neuvomiseen” kuuluu armolahjojen käyttö kokouksissa, mm. profetoiminen (1Kor.14:3), siis puhuminen.

Raitishenkisten sisarten tulee myös olla mukana rukouspalveluun liittyvissä tehtävissä.

"Palvelkaa toisianne, kukin sillä armolahjalla, minkä on saanut, Jumalan moninaisen armon hyvinä huoneenhaltijoina" (1 Piet.4:10).

Mitä tahansa kukin on saanut sellaista, jota voidaan käyttää seurakunnan rakentumiseksi, sitä tulee käyttää! Tässä ei katsota onko Jumalan työtä tekevä nainen vai mies.

Jumalalta saadut tehtävät ovat niitä ”leivisköjä”, joista Jeesus opetti (Matt.25:14-30).

Evankelista evankelioi. Puhuja puhuu. Johtaja johtaa. Laulaja laulaa. Soittaja soittaa. Kirjoittaja kirjoittaa. Evankelista evankelioi. Jne.

”Sitä tässä huoneenhaltijoilta ennen muuta vaaditaan, että heidät havaitaan uskollisiksi” (1 Kor.4:2).

”Joka vähimmässä on uskollinen, on paljossakin uskollinen, ja joka vähimmässä on väärä, on paljossakin väärä” (Luuk. 16:10).

Kaikille uskoville hyvä opetus on Siirak 3:22-24: ”Mikä sinun tehtäväksesi on suotu, sitä ajattele! … Mikä on tehtäviesi ulkopuolella, siihen älä sekaannu. Sillä suuri luulo omasta itsestään on eksyttänyt monet.”

Tahdommehan siis kaikki yhdessä rakentaa Jumalan seurakuntaa Hänen alkuperäisen suunnitelmansa mukaan? Itse tahdon! -

Jeesus kutsuukin nyt kaikkia omiaan tähän pyhään tehtävään rohkaisemaan, innostamaan ja neuvomaan toinen toistaan, kukin saamansa armoituksen mukaan? Näin Karitsan morsian (feminiininen) valmistuu Ylkänsä tulemukseen. Ilm. 21: 2, 9.

Jokaisella paikkakunnalla on vain yksi Jumalan perhe (Efes.2:19-22), Hänen seurakuntansa.

Tätä perheyhteyttä meidän kaikkien tulee yhdessä hoitaa ja vaalia.

”että jäsenet pitäisivät yhtäläistä huolta toinen toisestaan”

(1 Kor.12:25).

Uskossa olevat veljet ja sisaret:

”Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne”

(Kol.3:16).

”Sen tähden kehottakaa toisianne ja rakentakaa toinen toistanne, niin kuin teettekin” (1 Tes. 5:11).

”Lopuksi, veljet, iloitkaa, tulkaa täydellisiksi, ottakaa vastaan kehotuksia, olkaa yhtä mieltä, eläkää sovussa, niin rakkauden ja rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne”

(2 Kor.13:11).

”Sillä niin kuin meillä yhdessä ruumiissa on monta jäsentä, mutta kaikilla jäsenillä ei ole sama tehtävä, niin me, vaikka meitä on monta, olemme yksi ruumis Kristuksessa, mutta itse kukin olemme toistemme jäseniä; ja meillä on erilaisia armolahjoja sen armon mukaan, mikä meille on annettu; jos jollakin on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan, kuin hänellä uskoa on; jos virka, pitäköön virastaan vaarin; jos joku opettaa, olkoon uskollinen opettamisessaan; jos kehottaa, niin kehottamisessaan; joka antaa, antakoon vakaasta sydämestä; joka on johtaja, johtakoon toimellisesti; joka laupeutta harjoittaa, tehköön sen iloiten.”
Room. 12:4-8.

_______________

Weijo Lindroos

Turku

Tervetuloa kuulemaan Jumalan sanan julistusta!

Hänen suurista teoistaan puhutaan.

Seurakunnan pääkokous sunnuntaisin klo 14.oo.

Keskusteluiltapäivä keskiviikkoisin klo 14.oo – 18.oo.

Seurakuntatila, Sofiankatu 3 A. 20100 Turku

SIUNAUSTA !