OIKEA YHTEYS

"Että he yhtä olisivat" (Jh 17:11,21-23). Tämä on sana, josta olemme viimeaikoina saaneet paljon kuulla puhuttavan ja kirjoitettavan. Ja koska asia on todellakin tärkeä ja Vapahtajamme sydämen toivomus, niin rohkenee allekirjoittanutkin sanan valossa luoda silmäyksen tähän tärkeään Ylipaimenen rukoukseen. Näyttää nimittäin siltä, että tätä Jeesuksen rukousta on ymmärretty väärin, ainakin siltä kohdalta, kun on kysymys, miten päästään yhteyteen. Siitä ei liene kenelläkään eri mielipidettä, että Jeesuksen tahto on, että kaikki, jotka uskovat Häneen, olisivat jo täällä alhaalla yhtä, jotta maailma uskoisi Jeesuksen. (Siksi lienee turhaa kajotakaan asian tähän puoleen.) Mutta se, miten tähän päästään, on juuri asia, josta näyttää olevan paljon erimielisyyttä. Jopa tämä Jeesuksen rukouskin osoittaa, että tätä yhteyttä ei ole helppo saavuttaa. Jos yhteys taas kaikkien kristittyjen keskellä on ilman muuta selvä, niin vaikeaksi jää käsittää, miksi sitten Jeesus rukoili, "että he yhtä olisivat". On siis selvää, että Jeesuksen tahto on, että kaikki Jumalan lapset olisivat yhtä. Katsokaamme nyt, hyväksyykö Raamattu kaikki erilaiset opit ja onko Jumalan Sanan mukaista harrastaa yhteyttä välittämättä ollenkaan opin käsitteistä.

Luomme ensin silmäyksen Roomalaiskirjeen 16. lukuun. Sen 17 ja 18 jakeessa apostoli Paavali kirjoittaa: "Mutta minä kehotan teitä, veljet, pitämään silmällä niitä, jotka saavat aikaan erimielisyyttä ja pahennusta vastoin sitä oppia, jonka te olette saaneet; vetäytykää pois heistä. Sillä sellaiset eivät palvele meidän Herraamme Messiasta, vaan omaa vatsaansa, ja he pettävät suloisilla sanoilla ja kauniilla puheilla vilpittömien sydämet." Rooman seurakunnan keskelle oli siis tullut eräitä, jotka saivat aikaan erimielisyyttä ja pahennusta vastoin sitä oppia, jonka he olivat saaneet, ja tällä uudella opilla he saivat aikaan erimielisyyttä. Ei näytä Paavali katselevan näitä liian suopein silmin, vaan kehottaa vetäytymään heistä pois. Ei siis saanut tulla kysymykseenkään mikään veljeily ja yhteyden harrastaminen heidän kanssaan. He kyllä osasivat puhua kauniisti ja suloisesti ja varmaan juuri sillä he pettivätkin vilpittömäin sydämet. Mutta Paavali varoitti seurakuntaa tältä vaaralta ja sanoi näitten julistajain etsivän vain omaa hyväänsä ja palvelevan vain omaa vatsaansa. Samoin Paavali mainitsee 2Kr 11. luvussa valheapostoleista ja petollisista työntekijöistä, jotka myyskentelivät Jumalan sanaa. Olivat siis "palkkapappeja". En usko, että Paavali näittenkään kanssa olisi pitänyt yhteisiä kokouksia ja harrastanut yhteyttä. Sitten Gl 5:6-12 kerrotaan eräistä, jotka olivat tulleet Galatiaan ja tahtoivat vääristellä Messiaan evankeliumia. Nämä Galatiaan tulleet opettivat erikoisesti, että heidän tuli kaiken muun lisäksi ympärileikkauttaa itsensä ja pitää Mooseksen lakia. Ympärileikkauksen he panivat aivan autuuden ehdoksi. Löytyy tänäkin aikana henkilöitä, jotka ovat panneet tällaisia lisäperustuksia, kuten esim. lapsikasteen armo jne.

Miten Paavali suhtautui näihin, joidenkin mielestä ehkä "toisarvoisiin" asioihin ja niiden julistajiin? Gl 2:4,5 hän kirjoittaa: "Noiden pariimme luikertaneiden valheveljien tähden, jotka orjuuttaakseen meitä olivat hiipineet vakoilemaan vapauttamme, mikä meillä on Kristuksessa Jeesuksessa, me emme hetkeksikään alistuneet antamaan heille myöten, että evankeliumin totuus säilyisi teidän keskuudessanne". Ei siis puhettakaan mistään veljeilystä, vaan Paavali sanoi, ettemme hetkeksikään alistuneet antamaan myöten. Ei ollut Paavalilla mitään kunnioitusta toisin ajattelevia kohtaan, sillä hän ei lukeutunut niihin miehiin, jotka pitävät joitakin Jumalan sanan totuuksia "toisarvoisina". Nykyään löytyy, ikävä kyllä, sananjulistajia, joiden mielestä monet tärkeät Jumalan sanan totuudet ovat "ehdonvallan asioita". Paavali ei kunnioittanut toisten "vakaumusta", jos se poikkesi Jumalan sanasta. Paavalista ei varmaankaan olisi ollut nykyisiin kristittyjen yhteyttä edistäviin kokouksiin, joissa on mottona: "Ei saa puhua erottavista asioista". Kun hän havaitsi Keefaan (Pietari) ulkokultailevan Antiokiassa, niin hän vastusti häntä vasten kasvoja! Paavali ei suvainnut mitään ulkokultailua, vaan kun hän näki, etteivät he vaeltaneet suoraan evankeliumin totuuden mukaan, nousi hän jyrkästi heitä vastustamaan (Gl 2:11-14). 2Ts 2. luvussa kirjoittaa Paavali lopun ajasta ja erikoisesti laittomuuden ilmestymisestä, jonka tulemuksen hän sanoo tapahtuvan saatanan vaikutuksesta, valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sen tähden, etteivät he ota vastaan rakkautta totuuteen, voidakseen pelastua. Ja sen tähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen. Se on erittäin vakava varoitus lopun ajan kristityille. Paavali kehottaa: "Niin seisokaa siis, veljet, lujina ja pitäkää kiinni niistä opetuksista, joita olette oppineet joko meidän puheestamme tai kirjeestämme" (2Ts 2:15). "Pitäkää kiinni niistä opetuksista".

Eikö nykyään opeteta aivan päinvastoin? "Ei se ole niin tärkeätä. Ne ovat ehdonvallan asioita", jne. on nykyajan tunnus Sanan totuuksista puhuttaessa. Mutta meidän on herättävä näkemään se suuri eksytys, joka tässä piilee. Niin kauniilta kuin kuulostaakin, että kaikki kristityt yhtä olisivat, piilee sen nykyisessä ilmenemismuodossa suuri vaara tinkiä ja luopua niistä opetuksista, jotka Jumalan sanasta olemme saaneet. Nuorelle Timoteukselle kirjoittaa Paavali kehottaen häntä varoittamaan eräitä, etteivät vieraita oppeja esittäisi (1Tm 1:3,4). Samoin hän neuvoo Tiitusta valitsemaan sellaisia seurakunnan vanhimpia, jotka pysyvät kiinni opin mukaisessa ja luotettavassa sanassa (Tiit 1:9). Jo näistä Raamatun kohdista huomaamme, että Paavali ei ollut niitä miehiä, jotka hyväksyivät minkälaisen opin hyvänsä. Siksi tulee meidänkin tarkoin huomioida tämä, ettemme eksyisi ja joutuisi "virran" vietäväksi. Varmaan olemme kaikki siitä yhtä mieltä, Että Paavalilla oli näihin asioihin sanottavana Jumalan mielipide, koska Pyhä Henki on nähnyt hyväksi kirjoittaa ne opetukset Pyhään Raamattuun.

RAAMATUN TIE YHTEYTEEN

Edellä olevan johdosta voisi joku mahdollisesti huomauttaa: "Eikö sitten Raamattu tunnekaan kristittyjen yhteyttä?" Tähän voimme jo etukäteen vastata: "Kyllä tuntee". Harvaa totuutta Raamattu painostaa niin kuin uskovien yhteyttä, mutta yhteyttä oikealla tiellä. Sama Paavali, joka ankarasti tuomitsi "toisin ajattelevat", puhuu hyvin selvästi uskovien yhteydestä ja sen säilyttämisestä. Hän kirjoittaa Efeson seurakunnalle: "pyrkien säilyttämään hengen yhteyden rauhan yhdyssiteellä (4:3)". Hän siis kehottaa säilyttämään hengen yhteyden. On nimittäin olemassa Raamatun mukaan kahdenlaista yhteyttä, Hengen ja Sanan yhteys. Olen uskomassa, että todellisen yhteyden saavuttamiseksi tulee näitten kulkea käsi kädessä. Kun Paavali puhui efesolaisille Hengen yhteydestä, niin samaan hengenvetoon hän myöskin kirjoittaa Sanan yhteydestä. "Yksi ruumis ja yksi henki, niin kuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte; yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä" (Ef 4:4-6). Tässä on todellisen yhteyden alkusanat. Tätä tietä kehotti Paavali efesolaisia säilyttämään yhteyden ja tällä tiellä kasvamaan Messiaan täyteyden täyden iän määrään, etteivät "enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa; vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus (Ef 4:14,15).

Mutta miten voimme totuutta noudattaa rakkaudessa, jos emme pidä kiinni totuuden sanasta? En todellakaan ymmärrä, mistä Raamatun kohdasta voidaan saada tukea käsitykselle, että monet Jumalan sanan totuudet ovat "ehdonvallan asioita" ja voidaan pitää ja säilyttää yhteyttä, ilman että alistutaan kaikessa sanan alle. Fil. 3:16:ssa apostoli kirjoittaa: "Kunhan vain, mihin saakka olemme ehtineetkin, vaellamme samaa tietä!" Tätäkin Raamatun paikkaa olemme kuulleet tässä yhteydessä selitettävän väärin. Ei Paavali tässä sano, että saamme kukin vaeltaa sen näkemyksen mukaan, mikä meillä, tai sillä kirkkokunnalla on, johon kuulumme, ja kuitenkin olisimme samalla tiellä. Ei, koskaan hän ei näin ajatellut, sillä olemmehan edellä selvästi havainneet, ettei hän hyväksynyt mitä oppia tai käsitystä hyvänsä. Hänhän sanoo selvästi, että meidän tulee vaeltaa samaa tietä. Jeesus on tie (Jh 14:6) ja Hän on myöskin Sana (Jh 1:1). On kovin vaarallista se oppi, jossa esitetään Messias sen mukaan, miksi me itsekukin Hänet mielikuvituksissamme kuvittelemme. Se Messiaskuva ei ole todellinen, ja se vie ainakin herkät ja sielulliset ihmiset sairaalloisuuteen. Mutta se kuva, jonka Raamattu meille esittää, on todellinen ja vie meidät oikealle ja raittiille pohjalle. Siksi tulee meidän vaeltaa sanan tietä ja sillä tiellä kirkastuu meille Messias oikeassa valossa. Tällä tiellä ovat toiset ehtineet pitemmälle, toisten ollessa vielä alkutaipaleella, niissä ensimmäisissä askeleissa. Toinen on vasta tullut uskoon, toinen on käynyt jo kasteella, kolmas on saanut jo Pyhän Hengen kasteen, mutta vanhemmat kristityt ovat päässeet jo pitemmälle näissä Karitsan askeleissa. Kuitenkin he kaikki ovat vaeltamassa samaa tietä. Parannus, vesi- ja Henkikaste jne. ovat Messiaan opin alkeita (Hbr 6:1,2). Mutta emmehän luonnollisestikaan voi ottaa kolmatta askelta, jos emme ensin ota ensimmäistä ja toista. Samoin on myöskin näissä asioissa. Ensin tulee kulkea alkeet ja sitten sitä tietä pyrkiä täydellisyyteen. Ja tärkeätä on, "että kaikki vaellamme samaa tietä". Näillä ihmisillä on yhteys siitä huolimatta, että toiset ovat päässeet pitemmälle kuin toiset. Se yhteys ei ole mitään keinotekoista, vaan luonnollista Jumalan synnyttämää.

MITEN PÄÄSTÄÄN TODELLISEEN YHTEYTEEN?

Edellä olemme jo havainneet, ettei Raamattu hyväksy minkäkaltaista yhteyttä tahansa, ja tässäkin asiassa me tahdomme kuulla enemmän Jumalan Sanaa kuin ihmisiä. Mutta koska Jeesus rukoili, "että he yhtä olisivat", ja Raamattu painottaa, että kaikki Jumalaan uskovat olisivat yksimielisiä, heillä olisi sama rakkaus ja kaikki harrastaisivat samaa (Fil 2:2-5), niin on meidän löydettävä myöskin tie, jolla kaikki kristityt voisivat yhtyä, että olisi yksi lauma ja yksi Paimen. Sillä tiellä, jolla nykyään jotkut koettavat saada yhteyttä aikaan, ei koskaan tulla saavuttamaan todellista ja kestävää yhteyttä. Siksi tulee meidän löytää parempi ja kestävämpi pohja tälle tärkeälle ja pyhälle asialle. Apt 18:24-28:ssa on kerrottu pieni, mutta kaunis esimerkki siitä, miten voidaan päästä yhteyteen toisinajattelevien kanssa. Efesoon saapui mies, nimeltä Apollos. Hän oli puhetaitoinen ja väkevä Raamatussa. Tälle oli opetettu Herran tie, ja hän puhui palavana Hengessä ja opetti tarkoin Jeesuksesta, mutta tunsi ainoastaan Johanneksen kasteen. Apolloksella näyttää siis olleen kasteasiassa eri näkemys kuin Priskillalla ja Akylaalla. Kun Apollos oli lopettanut puheensa, ottivat Priskilla ja Akyllas hänet kotiinsa ja selvittivät hänelle tarkemmin Jumalan tien. Tässä näemme nyt toisinajattelevat yhdessä, ja kuululle kaunopuhujalle selvittää kaksi yksinkertaista Herran opetuslasta selvempää Jumalan tietä. Ei kerrota, että Apollos olisi noussut heitä vastustamaan ja väittänyt olevansa kasteasiassa yhtä oikeassa kuin Priskilla ja Akylaskin. Ei, sitä ei varmaan Apollos väittänyt, vaikka Johanneksen kaste olikin taivaasta, niin kuin Jeesuskin kerran todisti. Hän kuunteli nöyränä heidän opetustaan ja oli valmis alistumaan Jumalan Sanan alle.

Kysymme, mistä löytyy nykyaikana ne sananjulistajat, jotka ovat niin nöyriä, että ovat valmiit tarkistamaan opinkäsityksensä Jumalan Sanan valossa niin kuin Apollos teki? Jos papeilla ja saarnaajilla on todellakin rehellinen halu saada jotakin kosketusta ja yhteyttä, niin miksi ei jo alussa lähdetä oikealle tielle ja lasketa kristittyjen yhteydelle pohjaa, joka kestää. Eräs kirjoittaja väittää, että nykyisellä kristittyjen yhteydellä on yhteys Jumalan Pojassa, Pyhässä Sanassa ja Pyhässä Hengessä. Sitten selvittäessään tätä tarkemmin hän mm. mainitsee, että me uskomme Raamatun Pyhän Hengen innoittamaksi kirjaksi. Kuitenkin samalta taholta on lausuttu ajatus, että monet tärkeät totuudet ovat vain "ehdonvallan asioita". Mitä hyödyttää uskoa Raamattua Pyhän Hengen innoittamaksi, jos emme usko kaikkea ja pidä jokaista sen sanaa tärkeänä, ei ainoastaan uskoa vaan myöskin totella. "Sillä me olemme kaikki yhdessä Hengessä kastetut yhdeksi ruumiiksi, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, ja kaikki olemme saaneet juoda samaa Henkeä" (1Kr 12:13). Korinttolaiset olivat siis yhdistyneet sekä sisäisessä että ulkonaisessa mielessä. He olivat tulleet kastetuiksi samalla kasteella ja juoneet samaa Henkeä, jota apostolitkin helluntaipäivänä. Tässä viittoilee apostoli ja ennen kaikkea Jumala meille tietä todelliseen yhteyteen. Miksi emme mekin kaikki ole valmiit alistumaan ja tarkistamaan omia ja kirkkokuntamme opinkäsityksiä Jumalan Sanan valossa?

Jos huomaamme olevamme jossain kohden väärässä, niin eikö pyhä velvollisuutemme ole silloin luopua väärästä ja ojentaa elämämme ja oppimme Jumalan Sanan mukaan? Sillä jos kerran julistamme Raamatun arvovaltaa ja sanomme sen olevan Jumalan Sanaa, niin luonnollisesti silloin haluamme myöskin tehdä niin kuin Raamattu sanoo. Se veruke ei kelpaa Jumalalle eikä rehelliselle etsijällekään, että kun emme voi käsittää täydellisesti, niin saman tekeväähän se on, miten uskomme ja toimimme. Jumala sanoi selvästi Moosekselle, että hänen tuli tarkoin tehdä sen mallin mukaan, jonka hän vuorella sai. Kysymme, kuka antaa jollekin kirkkokunnalle, paaville, piispalle, jollekin professorille tai mahdollisesti yksinkertaiselle saarnaajalle luvan ajatella, opettaa ja toimia toisin kuin Jumalan Sana sanoo? Tai eikö Raamattu sitten olekaan luotettava ja ainoa oikea kirja näissä asioissa? Väkisin tulee näin kysyneeksi katsellessaan nykyistä touhua pyrittäessä yhdistämään kristittyjä. Raamatussa on tosin yhtä ja toista vaikeasti tajuttavaa, jota tietämättömät ja vakaantumattomat vääntävät kieroon, mutta omaksi kadotuksekseen ("2Pt 3:16,17). Kuitenkin on Raamatun tie aivan maallikonkin ymmärrettävissä ja Pyhän Hengen valaisemana voi oppimatonkin tunkeutua syvemmälle Raamattuun kuin koskaan joku jumaluusopin professori. "Ja tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä" (2Pt 1:20).

Mutta kun on kysymys Krsituksen opin alkeista, niin ne ainakin pitäisi olla jo yksinkertaisimmallakin uskovalla selvänä, puhumattakaan niistä, jotka jo toisia opettavat. Ja jos ei edes näissä alkeissa voida olla yhtä, niin missä sitten voidaan yhtyä? Miten voidaan katon harjalla yhtyä, jos ei vielä perustustakaan ole laskettu? Se on mieletöntä, keinotekoista ja niin kuin eräs veli kerran sattuvasti kirjoitti: "se ei kelpaa muuhun kuin näyteikkunaan ja siinäkin pilaavat sen kärpäset". Kun on kysymys siitä, miten päästään todelliseen yhteyteen, niin on allekirjoittaneella ehdotus: Kaikki, joille asia on todella kallis, kokoontuvat yhteen ja jokainen on valmis alistumaan Jumalan Sanan ojennettavaksi. Kenelle Jumala sitten on antanut sanastaan suuremman valon opettaisi toisia niin kuin Priskilla ja Akylas Apollosta. Ensinnä kaikki laskisivat sanan mukaisen perustuksen, niin kuin apostoli Heb 6:1,2:ssa kirjoittaa ja sitten sitä tietä pyrittäisiin täydellisyyteen. Uskon, että tällä tiellä löytyisi oikea ja luja pohja tälle kalliille asialle. Niin kauan kuin yhteyttä koetetaan saada aikaan ilman, että kenenkään tarvitsee luopua "vakaumuksestaan", ja vielä alleviivataan, ettei kenenkään tarvitse luopua siitä "valosta", joka hänellä on, niin kaukana ollaan todellisuudessa vielä Jeesuksen rukouksesta: "että he yhtä olisivat". Jopa on suorastaan väärin käyttää silloin kokousten mottona "Totuutta noudattaen rakkaudessa", kun ei ole ajatustakaan noudattaa totuutta. Sillä Jeesus sanoi: "Sinun Sanasi on Totuus" (Jh 17:17). Meidän tulee rakastaa jokaista Jumalasta syntynyttä (1Jh 5:1). Raamattu opettaa meitä rakastamaan jopa vihamiehiämmekin. Mutta se ei saa tapahtua totuuden kustannuksella. Sillä rakkaus "ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa" (1Kr 13:6). "Ja rakkaus Jumalaan on se, että pidämme Hänen käskynsä" (1Jh 5:1-3). Juutalainen, Jeesukseen uskova MacIntosh kirjoittaa Viidennen Mooseksen kirjan selitysteoksessa: "On hulluuden huippu puhua rakkaudesta Messiaaseen, jolle rakasta Hänen Sanaansa". Allekirjoittanut ei tahdo seisoa Jumalaa vastaan tässäkään tärkeässä asiassa, mutta pyhä velvollisuutemme on korottaa äänemme silloin, kun vääristellään Herran suoria teitä. Yhdyn lopuksi Paavalin sanoihin: "Me emme voi mitään totuutta vastaan, vaan totuuden puolesta" (2Kr 13:8).

Vilho Soininen