JUORUILUN SYNTI –
HERÄTYKSEN ESTE
”Joka
parjausta levittää, on tyhmä” ( Snl. 10:18 ).
Juoruilu,
panettelu ja parjaus ovat lähes samoja asioita vain pienin vivahde-eroin.
Pahanpuhumisen ja juoruilun synti rehottaa uskovienkin keskuudessa. Se aiheuttaa suurta haittaa raittiille seurakuntatyölle. Se on vitsaus, syöpäkasvain Kristuksen ruumiissa. Se on herätyksen este.
Juoruilija
itse joutuu syntinsä tähden sivuun Jumalan työstä. Hän lamaantuu ja ahdistuu.
Pyhä Henki ei suostu tekemään yhteistyötä parjaajan kanssa. — —
Vikoileva
ja kielteinen arvosteluasenne kuvastaa yleensä ihmisen alhaista ja rumaa
luonnetta. Mutta syynä saattaa olla myös oma epävarmuus tai kasvamattomuus.
Joskus parjaus versoo ylpeydestä johtuvasta itsensä ylentämisestä sekä tahallisesta lähimmäisen halveksunnasta ja alentamisesta muiden edessä.
”Mutta
joka itsensä ylentää, se alennetaan; ja joka itsensä alentaa, se ylennetään” (Matt.23:12).
Vikoileva parjaaja tahtoo puheillaan saattaa lähimmäisensä häväistyksen alaiseksi:
Se,
joka vaeltaa nuhteettomasti, joka tekee vanhurskauden ja puhuu sydämessänsä
totuutta; joka ei panettele kielellänsä, joka ei tee toiselle pahaa eikä
saata lähimmäistään häväistyksen alaiseksi” (Psalmi 15:1-3).
Siitä
kaikesta on mahdollisuus vapautua. Vapautuminen tapahtuu Jeesuksen ristin ja
sovintoveren kautta.
Juoruilun
kohteeksi joutuneen kristityn tilanne saattaa tulla erittäin hankalaksi. Esim.
sanan opettajan toiminnasta murentuu pohja pois. Vastakääntyneet menettävät
luottamuksensa kasvattajiinsa ja joutuvat tuuliajolle ja sitä kautta pois
ristin kaidalta tieltä.
Ennen
suuren suun avaamista on siis hyvä Jumalan edessä miettiä seurauksia.
”Kuulkaa
Herran Sana, te, jotka olette aralla tunnolla Hänen Sanansa edessä” (Jes.66:5). Jumala tahtoo
antaa seurakunnalleen pyhän Jumalan pelon tämänkin asian suhteen
Emmehän
tahdo olla Hoosean mainitsemia haaskoja, joista sanotaan: ”Minun kansani
synnistä he saavat ruokansa, heidän pahoja tekojansa heidän sielunsa himoitsee”
(Hoosea 4:8).
Pahanlaatuinen syöpäkasvainjuoruilija suorastaan himoitsee kuulla ihmisten virheistä, epäonnistumisista ja lankeemuksista.
Jos joku tietää Sinusta tai minusta jonkin asian, jota emme ole itse hänelle kertoneet, on liikkeellä ollut juoruilija, huolimatta siitä kuinka tosi asia on.
”Panettelijan puheet ovat kuin herkkupalat ja painuvat sisusten kammioihin asti” (Snl.26:22).
Nuo myrkytetyt ”herkkupalat” jäävät vaikuttamaan kuulijoiden elämään saaden aikaan ennakkoluuloja ym. väärää asennetta panettelun kohteena olevaa kohtaan. Kirouksen virrat aukenevat panettelijoiden puheista. Niiden virtojen vaikutukset kulkevat näkymättömissä sydämestä sydämeen levittäen kirouksen henkeä ympäristöönsä. Pyhän Hengen virrat sulkeutuvat.
”Älä ajatuksissasikaan kiroile kuningasta, äläkä makuukammiossasikaan kiroile rikasta, sillä taivaan linnut kuljettavat sinun äänesi ja siivelliset ilmaisevat sinun sanasi” (Srn 10:20).
Parjaushengen vallassa olevan ajatusmaailmakin saastuttaa ympäristöä.
”Älä
sano väärää todistusta lähimmäisestäsi” (2 Moos. 20:16).
Väärän
todistuksen antaminen lähimmäisestä (vaikkapa tietämättäänkin) on vakavan luokan
synti. Tämän vuoksi on hyvä olla erittäin tarkka puheissaan.
Myös
poissaolevan lähimmäisen analysoiva arvostelu on juoruilun piiriin kuuluva
asia.
ÄLÄ
YLLYTÄ JUORUILUUN.
Muiden
asioita uteleva on yllyttämässä juoruiluun. ”Tiedätkö mitä sille uskovalle
kuuluu?” Tuon kaltainen kysely onkii esiin juorumieltä.
Älä
kysele ihmisten asioita muilta kuin asianomaisilta itseltään. Yleensä ihmisten asioiden
uteleminen on sopimatonta. Jokaisella on oikeus kertoa vain se, mitä tahtoo,
tai olla kertomatta itsestään ja asioistaan.
Ihmisten
pitää seurakunnan keskuudessa saada olla rauhassa. Se kuuluu kristilliseen
vapauteen.
Syyttelevä
juoruilu on kaikissa muodoissaan halveksittavaa ja tuomittavaa
(1
Kor.5:10-13). Se ei milloinkaan ole oikeutettua.
Parjaaja
ei voi kasvaa uskossaan. Syyttelevä mieli estää hengellisen kasvun. Sellaisessa
synnissä eläminen on sielunviholliselle otollista maaperää.
Sielunvihollinen
on ”meidän veljiemme syyttäjä” (Ilm. 12:10). Sen nimi on käännettävissä
myös sanoilla ”parjaaja” tai ”panettelija”.
Juoruilijat
ovat siis antautuneet paholaisen työtovereiksi. Riivaajat viihtyvät sellaisessa
ilmapiirissä.
Tahdommehan
siis tässä hetkessä tehdä tosi parannuksen tuosta inhottavasta synnistä? Itse
tahdon! Tahdotko sinä? –
Jeesuksen
veri puhdistaa meidät tästäkin synnistä. Saamme alkaa rakentua ”totuutta
noudattaen rakkaudessa” (Efes.4:15). Saamme puhtain sydämin alkaa rakentaa ”elävän
Jumalan seurakuntaa, joka on totuuden pylväs ja perustus” (1 Tim.3:15).
Kun
tämäkin asia laitetaan kuntoon alkaa seurakuntaelämä elpyä. Uskovat uudistuvat.
Alaikäiset alkavat kasvaa. Ilo valtaa sydämet. Keskinäinen rakkaus pääsee
esiin. Rukouksen Henki alkaa toimia.
Enää ei ole kyräilyä eikä korvaan kuiskuttelua, vaan rehtiä ja suorasukaista toimintaa Pyhässä Hengessä.
Jumalan
siunaus vuotaa runsaana yllemme, kun ”sormella osoittelu” lakkaa
(Jes.
58:9). Silloin alamme rohkaista ja rakentaa toisiamme. Tulee herätys,
jota olemme odottaneet!
”Mutta
pysy erilläsi epäpyhistä ja tyhjistä puheista, sillä niiden puhujat menevät
yhä pitemmälle jumalattomuudessa, ja heidän puheensa jäytää ympäristöään niin kuin
syöpä. …… Jos nyt joku puhdistaa
itsensä tämänkaltaisista (= epäpyhistä puheista), tulee hänestä astia jaloa käyttöä varten,
pyhitetty, isännälleen hyödyllinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmis” (2
Timot.2:14-21).
Pahan
puhumiset ym. juorut loppuvat, kun niiden kuuntelijat sulkevat korvansa.
Kuuntelijathan ovat yhtä lailla osallisia ko. syntiin.
Kuullessasi
juorun sinun on ensi töiksesi otettava yhteys juorun kohteeseen, mieluiten
juoruilijan läsnä ollessa. Näin saat katkaistua saatanan työn alkuunsa.
POISSA
OLEVASTA EI TULE PUHUA! Tämä on
aiheemme perussääntö. Tahdommehan ojentautua siihen?
”Silloin
sinun valkeutesi puhkeaa esiin niin kuin aamurusko, ja haavasi kasvavat
nopeasti umpeen; sinun vanhurskautesi käy sinun edelläsi, ja Jumalan kunnia
seuraa suojanasi. Silloin sinä rukoilet, ja Herra vastaa, sinä huudat, ja Hän
sanoo: "Katso, tässä minä olen." Jos sinä keskuudestasi poistat ikeen,
sormella osoittelun ja vääryyden puhumisen, jos taritset elannostasi isoavalle ja ravitset vaivatun sielun,
niin valkeus koittaa sinulle pimeydessä, ja sinun pilkkopimeäsi on oleva niin
kuin keskipäivä. Ja Herra johdattaa
sinua alati ja ravitsee sinun sielusi kuivissa erämaissa; Hän vahvistaa sinun
luusi, ja sinä olet oleva niin kuin runsaasti kasteltu puutarha, niin kuin
lähde, josta vesi ei koskaan puutu.
Sinun jälkeläisesi rakentavat jälleen ikivanhat rauniot, sinä kohotat
perusmuurit, muinaisten polvien laskemat; ja sinun nimesi on oleva:
"halkeamain umpeen muuraaja" ja "teitten korjaaja maan
asuttamiseksi" (Jes. 58:8-12).
Edellä
oleva Raamatun Sana on lupaus Jumalan kansan herätyksestä. ”Sormella
osoittelun” poistaminen on eräs edellytys tuon herätyksen alkamiselle.
Raamatun
mukaisen ojentautumisen kautta alkaa tapahtua. Muinaiset polut avautuvat
eteemme. Tie korjataan. Kompastuskivet poistetaan.
Näin
alkaa taas toimia alkuperäinen kristinusko merkkeineen ja ihmeineen.
Uskovien
kokouksissa voidaan suorittaa profetioiden tarkistavaa arvostelua (1 Kor.
14:29). Tämä pitää tapahtua yhdessä profetoivien ja arvostelijoiden kanssa,
siis kaikkien osapuolten läsnä ollessa. Mutta ei välttämättä kaikkien, esim.
vastakääntyneiden kuullen. Tässä tarkistustehtävässäkään ei arvostella
henkilöitä, vaan sanomia, ovatko ne luotettavia ja Raamatun mukaisia.
Arvostelijoina voivat toimia vain siihen armoitetut, raitishenkiset ja
uskossaan kasvaneet kristityt.
Ala-asteen
pieni oppilas ei ole kykenevä arvostelemaan Yliopiston professoria? Ei myöskään
uskossaan alaikäinen, jolla on vikoileva syyttäjämieli, sovi muita
arvostelemaan.
Synnissä
elävät uskovat ja epäraamatullisen opin julistajat pitää ojentaa Sanan tielle
rakkauden hengessä. Tässä tulee noudattaa Jeesuksen ja apostolien opetusta:
ensin kahden kesken keskustellen, sitten yhdessä jonkun muun kanssa ja vasta
viimeisenä keinona julkisesti. Parjaava syytösmieli tulee kuitenkin kaikissa
tapauksissa olla ojentajaltakin poissa. Matt. 18:15-17; Gal. 1:8-9; 1
Tim.1:3-7; 2 Tes.3:14-15.
Raamatun
Sanasta sivuun menneet, jotka eivät tahdo ojentautua siihen takaisin, vaan
jäävät parjaaviksi eksyttäjiksi, on erotettava seurakunnan yhteydestä.
Sivuun
menneistä tulee antaa julkinen varoitus kaikille uskoville. Esim. 1 Tim.1:19-20
ja 2 Tim.2:16-18 ym. Se ei silloin ole parjausta, vaan seurakunnan suojelua:
”Minä
kirjoitin teille kirjeessäni, ettette seurustelisi huorintekijäin kanssa; en tarkoittanut yleensä tämän maailman
huorintekijöitä tai ahneita tai anastajia tai epäjumalanpalvelijoita, sillä
silloinhan teidän täytyisi lähteä pois maailmasta. Vaan minä kirjoitin teille, että jos joku, jota kutsutaan
veljeksi, on huorintekijä tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai pilkkaaja tai
juomari tai anastaja, te ette seurustelisi ettekä söisikään semmoisen
kanssa. Sillä onko minun asiani tuomita
niitä, jotka ovat ulkopuolella? Ettekö tekin tuomitse vain niitä, jotka ovat
sisäpuolella? Mutta ulkopuolella olevat tuomitsee Jumala. Poistakaa keskuudestanne se,
joka on paha" (1 Kor. 5:9-13).
Meillä
ei tosin ole valtuuksia erottaa Kristuksen ruumiin jäsentä seurakunnasta, mutta
velvollisuutemme on suojella uskovia poistamalla yhteydestä mm.
parjaaja, joka ei tahdo katua syntiään ja luopua siitä.
Yhteydestä
poistaminen on eri asia kuin seurakunnasta erottaminen!
Seurakunta
on Kristuksen ruumis. Jokainen uskoon tullut on Kristuksen ruumiin jäsen (1
Kor.12:27). Siihen jäsenyyteen eivät voi ihmiset vaikuttaa.
Velvollisuutemme
on siis poistaa keskuudestamme sellainen, joka ei tahdo elää pyhityselämää
Jumalan rakkaudessa ja totuudessa: ”Totuutta noudattaen rakkaudessa” (Efes.4:15).
Parjaajat
saastuttavat seurakuntaa. Sen tähden sen synnin harjoittajaan tulee soveltaa
yhteydestä erottamista. Yhteydestä erottaminen tehdään määräajaksi, kunnes
Jumalan armo taas kelpaa ja parjausmielestä on tehty parannus.
”Veljeni,
jos joku teistä eksyy totuudesta ja hänet joku palauttaa, niin tietäkää,
että joka palauttaa syntisen hänen eksymyksensä tieltä, se pelastaa hänen
sielunsa kuolemasta ja peittää syntien paljouden” ( Jaakob 5:19-20 ).
Juoruilun synti on sielunvihollisen aikaansaama eksytys, josta pitää palata takaisin oikealle tielle kuten muiltakin harhateiltä. Jumala tahtoo parantaa tämänkin kansansa vamman. Parantuminen edellyttää synnistä ja juoruilijoiden seurasta luopumista. Juoruilijoille pitää tehdä selväksi, ettemme tahdo olla tekemisissä sellaisten kanssa.
”Ja
lopuksi: olkaa kaikki yksimielisiä, helläsydämisiä, veljiä kohtaan rakkaita,
armahtavaisia, nöyriä.
Älkää
kostako pahaa pahalla, älkää herjausta herjauksella, vaan päinvastoin
siunatkaa; sillä siihen te olette kutsututkin, että siunauksen perisitte.
Sillä:
"joka tahtoo rakastaa elämää ja nähdä hyviä päiviä, varjelkoon kielensä
pahasta ja huulensa vilppiä puhumasta, kääntyköön pois pahasta ja tehköön
hyvää, etsiköön rauhaa ja pyrkiköön siihen.
Sillä
Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän rukouksiansa,
mutta Herran kasvot ovat pahantekijöitä vastaan"
(1
Piet.3:8 – 12).
Jumalan
Sana on lääke syntiä vastaan.
Ehdottaisinkin,
että tutkisit raamatunlukuhetkessäsi seuraavat kohdat:
3
Moos. 19:16-18; Psalmi 15:1-5: 17:3; 50:19-21; 101:5; Sananl. 10:18; 18:8;
Matt.
7:3-5; 18:10-22; Room. 15:1-3; 1 Timot.3:11; 5:13; 2 Timot.2:14-26; Gal.6:1;
Tiit.2:1-8; 1 Piet. 3:16; Ilm.12:10.
Jeesuksen
Kristuksen kalliissa Nimessä ja sovintoveren ansiossa, anna, oi Jumala, syntimme anteeksi!
Aamen.
__________________________
Takakannen teksti:
“sillä minä ja minun perheenikin olemme syntiä tehneet...“