APOSTOLI

PAAVALIN

KOKEMUKSIA

___________________________________________________

Pamfletti parjattujen veljien ja sisarten puolesta!

__________________________________

”sillä minulle on avautunut ovi suureen ja hedelmälliseen työhön, ja vastustajia on paljon” (1 Kor. 16:9).

Paavali opetti annetun lähetyskäskyn mukaisesti Aasiassa, mm. Efesossa, uskoon tulleita pitämään kaikki, mitä Jeesus oli käskenyt heidän pitää (Matt. 28:20). Hän auttoi mm. väärin kastetut oikealle kasteelle, ja Pyhällä Hengellä täyttymättömät henkikasteeseen (Apt.19:1-5).

Paavali selvitti suusanallisesti ja kirjeitse ristintyön merkityksen. Hän opetti, että pelastus Jeesuksen veren ja sijaisuhrin kautta on ihmisten ainoa toivo. Mm. Room. 3:23-25.

Efeson kaupungissa Paavalin käytössä oli koulutila, jossa hän opetti vääristä uskonnoista irrottamiaan ihmisiä (Apt. 19:9-10).

Sitä aikaa Paavali haikeasti muisteli Efeson kuuluisassa vanhimmistokokouksessa: ”Valvokaa sen tähden ja muistakaa, että minä olen kolme vuotta lakkaamatta yötä ja päivää kyynelin neuvonut teitä itse kutakin. Ja nyt minä uskon teidät Jumalan ja Hänen armonsa sanan haltuun, Hänen, joka on voimallinen rakentamaan teitä ja antamaan teille perintöosan kaikkien pyhitettyjen joukossa.

En minä ole halunnut kenenkään hopeata tai kultaa tai vaatteita; te tiedätte itse, että nämä minun käteni ovat työllänsä hankkineet, mitä minä ja seuralaiseni olemme tarvinneet.

Kaikessa minä olen osoittanut teille, että näin työtä tehden tulee huolehtia heikoista ja muistaa nämä Herran Jeesuksen sanat, jotka Hän itse sanoi: 'Autuaampi on antaa kuin ottaa.'"

Ja tämän sanottuaan hän polvistui ja rukoili kaikkien heidän kanssansa. Ja he ratkesivat kaikki haikeasti itkemään ja lankesivat Paavalin kaulaan ja suutelivat häntä, ja enimmän suretti heitä se sana, jonka hän oli sanonut, etteivät he enää saisi nähdä hänen kasvojansa. Ja he saattoivat hänet laivaan” (Apt. 20:31-38).

Paavali ei edellä olevan sanoman kanssa kerskannut olevansa muita hurskaampi. Hän ei myöskään nöyristellen anellut myötätuntoa uskovien edessä. Hän oli sitä mitä sanoi olevansa, ja teki Jumalan valtakunnan työtä pyyteettömästi. Sanat ja teot olivat sopusoinnussa.

Monet pitivät Paavalista. Toiset nousivat jyrkästi vastaan. Kivisadetta ja ruoskaa. Nälkää ja janoa. Huolta ja murhetta. Itkua. Puutetta. Köyhyyttä. Halveksuntaa, hylkimistä, parjausta, jne. (1 Kor. 4:9-13; 2 Kor.11:23-31; Filip. 4:10-18 jne).

Paavali kulki Mestarinsa askelissa: ”Opetuslapselle riittää, että hänelle käy niin kuin hänen opettajalleen, ja palvelijalle, että hänelle käy niin kuin hänen isännälleen. Jos he perheenisäntää ovat sanoneet Beelsebuliksi, kuinka paljoa enemmän hänen perheväkeään!” (Matt.10:25).

Paavali oli Mestarinsa tavoin kiistelty henkilö.

”Ja Hänestä (Jeesuksesta) oli paljon kiistelyä kansassa; muutamat sanoivat: "Hän on hyvä", mutta toiset sanoivat: "Ei ole, vaan Hän villitsee kansan." (Joh. 7:12). Saman suuntaisesti siis todettiin Paavalista: ”Nuo koko maailman villitsijät ovat tännekin tulleet” (Apt. 17:6).

Oikea kristinusko saa aina aikaan ihmisten jakautumisen kahteen leiriin. ”… kaupungin väestö jakaantui…” (Apt. 14:4). Nimikristillisyys taas on useimmiten ollut ihmisten suosiossa.

Paavali oli ”vaaroissa valheveljien keskellä” (2 Kor. 11:26).

Monenlaiset evankeliumin vääristelijät nousivat Paavalia vastaan.

”Noiden pariimme luikertaneiden valheveljien tähden, jotka orjuuttaakseen meitä olivat hiipineet vakoilemaan vapauttamme, mikä meillä on Kristuksessa, me emme hetkeksikään alistuneet antamaan heille myöten, että evankeliumin totuus säilyisi teidän keskuudessanne” (Gal. 2:4-5). - - -

”Mutta kun minä näin, etteivät he vaeltaneet suoraan evankeliumin totuuden mukaan, sanoin minä Keefaalle kaikkien kuullen…” (Gal.2:14).

Paavali taisteli rohkeasti aidon kristinuskon puolesta. Hän käytti totuuden Sanan miekkaa, jolla voitti vastustajat. Hän julisti valheveljet kirotuiksi (Gal. 1:7-8). Sama käytäntö on edelleenkin voimassa. Se on Jumalan antama keino seurakuntansa suojelemiseksi valheuskovia vastaan, jotka eivät pysy Jumalan rakkauden ja totuuden tiellä!.

Synnissä elävät tulee poistaa seurakuntayhteydestä (1 Kor.5:9-13). – ”Sen tähden eivät jumalattomat kestä tuomiolla eivätkä syntiset vanhurskasten seurakunnassa” (Psalmi 1:5).

Uskonnolliset henkivallat ovat aina nousseet toimivia Jumalan palvelijoita vastaan. Sellaisten tarkoituksena on saada uskova mm. sanoista solmituksi (Luuk. 20:20). Kun sitten joku sana menee vähänkin pieleen, niin sen perusteella hänet kaadetaan, jos mahdollista, hautaan asti.

”Tulee aika, jolloin jokainen, joka tappaa teitä, luulee tekevänsä uhripalveluksen Jumalalle” (Joh. 16:2). - - - ”… rupeaa lyömään kanssapalveljijoitaan…” (Matt.24:49).

Jos nuo vastustajat eivät löydä lyömisen aihetta uskovien nykyisestä vaelluksesta, niin he vetävät esille heidän entiset virheensä. Ja aihetta kivitykseen lopulta löytyy !!! Se on parjaajien ilon aihe. Pyhässä Hengessä toimivien kristittyjen kunnia-asia on salata toistensa virheitä. ”Jumalan kunnia on salata asia…” (Snl.25:2). ”Viha virittää riitoja, mutta rakkaus peittää rikkomukset” (Snl. 10:12). ”Rakkaus peittää syntien paljouden” (1 Piet.4:8).

Jumalan seurakunnan vastustajat ovat saaneet ”toisen hengen” ja heillä on ”toinen evankeliumi” sekä ”toinen jeesus” (2 Kor. 11:4). He eivät ole pelkästään uskosta osattomia nimikristittyjä, vaan antikristuksen joukkoa (1 Joh. 2:18-19). Heidät tunnistamme ed. m. lisäksi siitä, että he tulevat erittäin hyvin toimeen halpamaisten juoruilijoiden kanssa. ”Heidän kurkkunsa on avoin hauta, kielellänsä he pettävät, kyykäärmeen myrkkyä on heidän huultensa alla; heidän suunsa on täynnä kirousta ja katkeruutta” (Room. 3:13-14).

Kanatarhakristittyjä.

Tähän sopinee opetukseksi kanatarhassa tapana oleva haavoittuneen nokkiminen. Jos kanalassa yhden kanan päähän tulee haava, on lintu eristettävä. Muuten toiset kanat nokkivat sen kuoliaaksi. Kanojen käyttäytymiselle riittää selitykseksi järjettömyys. Mutta on merkillistä, että uskossa olevien joukossa käyttäydytään kuin kanatarhassa. Kun veljessä havaitaan häviön haava, hänet halutaan saman tien kokonaan pois päiviltä. Nokkivat kristityt ovatkin jo tuhonneet monia, joihin parjauskivet ovat tehneet haavoja.

Ajattele tämä asia kokonaan!

+

Miten Paavalille kävi?

Hänestä juoruttiin ja häntä arvosteltiin. Jotkut sanoivat: ”Hänen puheensa eivät ole minkään arvoisia” (2 Kor.10:10). Hän ei väittänyt vastaan, vaan myönsi olevansa huono puhuja: ”Jos olenkin oppimaton puheessa, en kuitenkaan tiedossa” (2 Kor. 11:6).

Paavali oli kuitenkin erittäin arvokas Jumalan seurakunnan työntekijä. Sen tähden hän voi sanoa: ”Mutta Jumalan armosta minä olen se, mikä olen, eikä Hänen armonsa minua kohtaan ole ollut turha, vaan enemmän kuin he kaikki minä olen työtä tehnyt, en kuitenkaan minä, vaan Jumalan armo, joka on minun kanssani” (1 Kor. 15:10).

Eräät heittivät Paavalin ylle parjauksen saastaa sanomalla hänen toimintaansa lihasta lähteväksi:

”… jotka ajattelevat meistä, aivan kuin vaeltaisimme lihan mukaan” (2 Kor.10:2).

Mustamaalausta harjoitetaan meidänkin aikanamme. Kun joidenkin opetuksesta ja elämästä ei kylliksi löydetä virheitä, niin viimeisenä mollauskeinona heitetään syytös lihassa toimimisesta. Joidenkin mielestä kristityn pitäisi vain maata ristissä käsin (Snl. 6:6-11) ja venyä sohvalla, kunnes joku toinen tekee Jumalan työn (Aamos 6:3-7), ettei vain toimittaisi lihassa.

Jos Sinun palvelustehtävääsi ei tunnusteta, niin sinulle kuuluu asema muinaisten Herran omien joukossa: ”Voi teitä, kun kaikki ihmiset puhuvat teistä hyvää! Sillä niin tekivät heidän isänsä väärille profeetoille” (Luuk. 6:26). !!! Vääristä profeetoista taas puhutaan pelkkää hyvää.

- Voi meitä, jos uskonnolliset nimikristityt puhuvat meistä pelkkää hyvää. -

Mutta te, kaikki rakkaat uskovat, ”piskuinen lauma”, rakastakaa toisianne! Puhukaa hyvää toisistanne. Siinä asia, josta tunnistamme oikeat veljet ja sisaret. – Emme ole kanatarhan toisiaan nokkivia kanoja, vaan Jumalan kotkia. ”he kohottavat siipensä kuin kotkat” (Jes.40:31).

Uskosta osattomatkin vastustivat Paavalia voimakkaasti. Hänelle tehtiin ilkivaltaa, ja vähällä oli, ettei Paavali sen ajan käytännön mukaisesti joutunut leijonien ruuaksi. ”Aleksander, vaskiseppä, on tehnyt minulle paljon pahaa; Herra on maksava hänelle hänen tekojensa mukaan. Kavahda sinäkin häntä, sillä hän on kovin vastustanut meidän sanojamme. Ensi kertaa puolustautuessani ei kukaan tullut avukseni, vaan kaikki jättivät minut; älköön sitä heille syyksi luettako. Mutta Herra auttoi minua ja vahvisti minua, että sanan julistaminen minun kauttani tulisi täydelleen suoritetuksi, ja kaikki pakanat sen kuulisivat; ja minä pelastuin jalopeuran kidasta. Ja Herra on vapahtava minut kaikesta ilkivallasta ja pelastava minut taivaalliseen valtakuntaansa; Hänelle kunnia aina ja iankaikkisesti! Amen.” (2 Timot. 4:14-18). –

Kyllä niitä ”aleksandervaskiseppiä” löytyy meidänkin aikanamme.

Löytyy oikeitakin uskovia, jotka eivät tahdo seisoa kivitettävien rinnalla, vaan kuten silloin kävi: ”ei kukaan tullut avukseni, vaan kaikki jättivät minut”; niin käy tänäkin aikana.

Monet kyllä puhuvat kauniita sanoja kivitettävien rinnalla seisomisesta, mutta eivät tee elettäkään puolustaakseen veljiään ja sisariaan. He asettuvat mieluiten suureen kanatarhajoukkoon (lue ”ekumeniaan”) kaikki yhden kimppuun.

”Ja kansakin nousi heitä (Paavalia ja Silasta) vastaan, ja päälliköt revittivät heiltä vaatteet ja käskivät lyödä heitä raipoilla. Ja kun olivat heitä paljon pieksättäneet, heittivät he heidät vankeuteen…”

Mutta kiitetty olkoon Jumala! Paavali ja Silas eivät masentuneet tai katkeroituneet. ”Keskiyön aikaan (vankilassa ruoskittuina ja vaatteet riekaleina) Paavali ja Silas olivat rukouksissa ja veisasivat ylistystä Jumalalle; ja vangit kuuntelivat heitä” (Apt. 16:22-34). / Apt.2:47.

Efesossa Paavalia vastusti epäjumalankuvia valmistava hopeaseppä Demetrius (Apt. 19:23- 20:1). Mihin tahansa Paavali meni, syntyi siellä kahtia jakaantuminen. ”Kaupungin väestö jakaantui: toiset olivat juutalaisten puolella, toiset taas apostolien puolella” (Apt. 14:4).

Tänäkin aikana aidon evankeliumin vaikutus on sama: ”ihmiset suuttuvat tai muuttuvat!”

Maaherra Feeliksin edessä Paavalia syytettiin: ”Me olemme havainneet, että tämä mies on ruttotauti ja metelinnostaja kaikkien koko maailman juutalaisten keskuudessa ja nasaretilaisten lahkon päämies” (Apt. 24:5).

Sielujen voittaminen oli Paavalin elämän suurin tavoite.

Mutta hänellä oli myös suuri murhe pois langenneista. ”Kuka lankeaa, ettei se minua polttaisi” (2 Kor.11:29). ”Minulla on suuri murhe ja ainainen kipu sydämessäni”, Paavali sanoi (Room. 9:2). Paavalin sydämen kipu johtui Jumalan valtakunnan työssä kohdattujen valheveljien toiminnasta..

Jossain vaiheessa hänellä ei ollut yhtäkään luotettavaa työtoveria. ”Sillä minulla ei ole ketään samanmielistä, joka vilpittömästi huolehtisi teidän tilastanne; sillä kaikki he etsivät omaansa eivätkä sitä, mikä Kristuksen Jeesuksen on” (Filip. 2:20-21). Hänelle oli tärkeää, että kaikki sanan opettajat olisivat yksimielisiä opetuksen sisällöstä (1 Kor.1:10).

Viimeisessä jäähyväiskirjeessään, jossa Paavali totesi tehtävänsä jo päättyneen (2 Timot. 4:7), hän joutui kertomaan ehkä suurimmasta ja sydäntä särkevämmästä kokemuksestaan: ”… kaikki aasialaiset ovat kääntyneet minusta pois” (2 Timot.1:15). Siinä joukossa olivat mm. nuo rakkaat efesolaiset, joita hän oli kyynelin neuvonut yötä päivää (Apt.20:31). Nyt he jättivätkin vanhaksi käyneen Paavalin yksin vankilaan haavojaan nuolemaan!!!

Pahinta kipua tuottavat omien lyönnit. ”Ja jos Häneltä kysytään: "Mitä ovat nuo haavat sinun rinnassasi?" vastaa Hän: "Ne lyötiin minun ystäväini huoneessa” (Sak. 13:6).

”Mutta koska minulla nyt ei enää ole tilaa näissä paikkakunnissa…” (Room. 15:23).

Se kaikki oli Paavalin sydäntä raastavaa tuskaa!!!

Tuo kauhea vastustus, vaino ja pilkka johtui siitä, että Paavali vaelsi pyhityselämässä jumalisesti. Saatanan viha on aina kohdistuva sellaisiin. ”Kaikki, jotka tahtovat vaeltaa jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi” (2 Timot. 3:12). Hän ei katsonut henkilöön. Jaakob 2:1-7.

Paavali ei mielistellyt ihmisiä, eikä ollut suvaitsevainen toisinajattelijoita kohtaan, vaan ilmoitti rohkeasti: ”Vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu. Niin kuin ennenkin olemme sanoneet, niin sanon nytkin taas: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä te olette saaneet, hän olkoon kirottu. Ihmistenkö suosiota minä nyt etsin vai Jumalan? Tai ihmisillekö pyydän olla mieliksi? Jos minä vielä tahtoisin olla ihmisille mieliksi, en olisi Kristuksen palvelija” (Gal. 1:9-11). Edellinen on edelleenkin pätevä Jumalan Sana.

MIKSI?

Voimme tietenkin ajatella, että ”paavalikokemuksiakin” tarvitaan ? Ehkäpä Jumalan tahto tälläkin tavalla toteutuu salatusti jollakin sisimmän alueella? Hylätyksi ja tarpeettomaksi tuleminen sekä parjausten kohteeksi joutuminen ehkä avaa jonkun sisimmän huoneen, johon ei ole muuta avainta? Vai onko kysymyksessä vain sielunvihollisen tuho- ja tappomieli, joka pääsee toimimaan kylmäsydämisten uskovienkin kautta? Siinä kysymyksiä pohdittavaksi ?

”Varas ei tule muuta kuin varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys” (Joh. 10:10).

Joka tapauksessa meidän tehtävämme on auttaa ja tukea Jumalan asettamia työntekijöitä, jotka kulkevat muinaisia polkuja Pyhän Hengen kuljetettavina.

”He auttoivat toinen toistaan ja sanoivat toinen toisellensa: ´ole luja!`” (Jes. 41:6).

Astu sinäkin rohkeasti kivitettävien rinnalle. Jeesus seisoo siinä kanssasi! -

e

"Näin sanoo Herra Sebaot: Tuomitkaa oikea tuomio, tehkää laupeus ja olkaa armahtavaiset kukin veljellenne, leskeä, orpoa, muukalaista ja kurjaa älkää sortako, älkääkä miettikö mielessänne pahaa, kukin veljeänsä vastaan” (Sak. 7:9-10).

”Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niin kuin minä olen teitä rakastanut - että tekin niin rakastatte toisianne.

Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus”

(Joh. 13:34-35).

Jeesus tahtoo sinulle hyvää, mutta Hän voi antaa sitä vain Jumalan rakkauden tiellä, jossa Totuuden Sana on asetettu kunniaan:

"Jos joku rakastaa minua (mistä se tiedetään?), niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan.

Joka ei minua rakasta (mistä se tiedetään?), se ei pidä minun sanojani” (Joh. 14:23-24).

”…kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään, ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa; vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme Häneen, joka on pää, Kristus” (Efes. 4:13-15).

Sinua siunaten, Weijo Lindroos