ALKUSANAT
Uskoon tulleina tahdomme, että mahdollisimman monet löytävät pelastustien Jeesuksessa ja Hänen ristinsä veren ansiossa! – Tiedämme, että vain ristin lunastustyön vastaan ottaneet pelastuvat kadotukselta? Näin sanoo Jeesus: ”Minä olen Tie, Totuus ja Elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani!” (Joh. 14:6). Mutta asia ei pääty uskoon tuloon. Jeesuksen löytämisestä alkaa kilvoittelu ristin kaidalla tiellä.
Ristin tie on uskovaisiltakin himmennyt monien sekaannuttavien tienviittojen johdosta. Vioittuneet suuntaviitat pitää nyt uusia, että puhtaat tienviitat taas näkyvät. Pyhät asiat pitää nähdä alkuperäisen opin mukaan. Siinä meille oikea ”uskonsuunta”: 1 Tim. 1:3-6 ja 6:3-5; 1 Kor. 13 luku ja 14:1.
Kaikki tarvitsemme nyt
puhtaita tienviittoja, joissa lukee: ”USKOVIEN VÄLINEN RAKKAUS!” ja
”TOTUUTTA RAKKAUDESSA!” Uskossa olevien tulee ohjautua sille tielle. Sen
jälkeen uskosta osattomatkin voivat ymmärtää pelastustien. Joh. 17:21,23.
Seurakunnan ennalleen asettamiseen kuuluu ensimmäisenä asiana uskovien palauttaminen alkuseurakunnassa vallinneeseen rakkauden yhteyteen, jonka Jeesus asetti suurimmaksi käskyksi omilleen: ”Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niin kuin minä olen teitä rakastanut - että tekin niin rakastatte toisianne. Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus” (Joh. 13:34-35).
Tuo suurin ”oppiasia” oli toiminnassa alkuseurakunnan aikana: ”Ja uskovaisten suuressa joukossa oli yksi sydän ja yksi sielu; eikä kenkään heistä sanonut omaksensa mitään siitä, mitä hänellä oli, vaan kaikki oli heillä yhteistä” (Apt. 4:32).
Rakkaus ”ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä Totuuden kanssa!”
(1 Kor.13:6).
Totuus ja rakkaus ovat
oikeita vain ollessaan yhdessä! Ilman rakkautta ei ole Totuutta, eikä ilman
Jumalan Sanan mukaista Totuutta ole oikeaa rakkautta! Siinä sisältöä tämän
kirjoituksen tarkoitukseen.
Lisäksi käsittelyyn tulevat
monet ristin tien keskeiset ja ajankohtaiset aiheet, mm.
- pelastuksen opillinen ja juridinen perusta
- miksi tarvittiin puhtaan ja syyttömän kärsimykset ja kuolema?:
- Jumalan seurakunnan yhteys ja rakkaus
- Korintton seurakunta esimerkkinä
- Vanhan liiton pelastustie
- parantuminen
- uskovien vainot
- raha-kysymys, mm. uhraaminen, kenelle uhrataan
jne., ym.
RISTI
ratkaisee kaiken!
Rakkaat veljet ja sisaret Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa ja Hänen sovintoverensä armossa! Jos olemme tulleet uskoon eli syntyneet uudesti ylhäältä, Pyhästä Hengestä, niin sisällämme on ”uusi luomus”, Jumalan ihminen. Siirryimme valhemaailmasta oikeaan todellisuuteen. Olimme kuolleet syntitilaamme, mutta saimme Jumalan armosta syntyä Taivaan kansalaisiksi! Ja meidät kastettiin vedessä uuden Herramme, Jeesuksen Nimeen! –
Adam oli lihasta syntyneen
ihmissuvun ajallinen kantaisä (Room. 5:18 ja 1 Kor. 15:45,47). Jeesus on
Hengestä syntyneiden ”Iankaikkinen Isä” (Jesaja 9:5), ”viimeinen Adam” ( 1 Kor.
15:45). Hän on Immanuel, Jumala meidän kanssamme” (Matt.1:23). 2 Pt.1:17; 1
Kor. 8:6.
”Jeesus sanoi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa." Nikodeemus sanoi Hänelle: "Kuinka voi ihminen vanhana syntyä? Eihän hän voi jälleen mennä äitinsä kohtuun ja syntyä?" Jeesus vastasi: "Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: jos joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan. Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki” (Joh. 3:3-6).
Ennen uudestisyntymistämme olimme olemassa, mutta emme eläneet Raamatun tarkoittamassa merkityksessä. Oikea elämä on vain Kaikkivaltiaassa Jumalassa sekä sellaisessa ihmisessä, joka elää Hänen yhteydessään. Uskoon tulossa synnyimme eläviksi ikuisuusolennoiksi. ”Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne..” (Ef.2:1). Risti katkaisi synnissä eletyn menneisyyden.
– Emme olleet ainoastaan tehneet syntiä, vaan olimme syntisiä olemukseltamme, kunnes tulimme uskoon. – ”Armosta te olette pelastetut uskon kautta…” (Ef. 2:8).
Jumala avasi meille armossaan oven yhteyteensä. Tuon oven avaaminen oli raskas ja äärimmäistä tuskaa tuottava. (Luuk. 23:46). Pelastuksen Ovi avattiin kolmen vuorokauden aikana, jolloin Jeesus otti päällensä sinulle ja minulle kuuluvan syntien rangaistuksen. Oven avaaminen tapahtui Jeesuksen sovitustyössä. Hän kulki Getsemanesta Litostrottonille tuomittavaksi ja sitten pilkattavaksi ja ruoskittavaksi. Jeesus kulki Via Dolorosaa, tuskien tietä pitkin Golgatalle ja sieltä ristinkuoleman kautta kalliohautaan, jossa kolmantena päivänä tapahtui voitollinen ylösnousemus. Näin Jeesus tuli meille Oveksi (Joh. 10). Hän on Ainoa Pelastaja! ”Minä olen Tie, Totuus ja Elämä, ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani” (Joh. 14:6).
Uskontoja on monia. Mutta vain Jeesuksen pelastama ihmisryhmä on pelastettujen joukko. Näitä pelastettuja yksilöuskovia on kaikissa kristillisissä uskonsuunnissa. Meidän kaikkien tulisi nyt yhdessä pyrkiä takaisin apostoliseen yhteys-uskoon.
Jumala on yksi (Mk. 12:28-34) ja Hänellä on vain yksi seurakunta yhden Ylipaimenen, Jeesuksen herruudessa (Joh. 10:16 b. ja 11:52). / Seurakunta on Kristuksen ruumis. ”Te (uskoon tulleet ja kastetut) olette Kristuksen ruumis ja kukin osaltanne hänen jäseniänsä” ( 1 Kor. 12:27/Apt. 18:8).
Jumala tahtoo pelastaa jokaisen ihmisen irti maailman syntielämästä ja sisälle omaan seurakuntaansa. ”..joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden” (1 Timot.2:4).
Kolme
ristiä Golgatalla.
Golgatan tapahtumat saadaan
esikuvallisesti kuvaamaan koko ihmiskuntaa. Jeesus on kaiken keskus. Toisella
puolella ovat ihmiset, jotka pilkkaavat Häntä eivätkä tahdo ottaa vastaan
Jumalan armoa. He eivät kuuntele armon sanaa keskimmäiseltä ristiltä.
”Niin toinen
pahantekijöistä, jotka siinä riippuivat, herjasi Häntä: "Etkö sinä ole
Kristus? Auta itseäsi ja meitä."
Tuo
Jeesuksen hylkäävä ihmisjoukko etsii itsekkäästi vain ajallista apua katsomatta
ikuisuuden rantaan. Samalla tavoin eräät etsivät Jumalaa elämänsä
”pikku-apuriksi”.
Ristin toiselta puolelta taas näkyy esimerkillinen syntisyyden katuminen ja armon anominen: ”Mutta toinen vastasi ja nuhteli häntä sanoen: "Etkö sinä edes pelkää Jumalaa, sinä, joka olet saman rangaistuksen alainen? Me tosin kärsimme oikeuden mukaan, sillä me saamme, mitä meidän tekomme ansaitsevat; mutta tämä ei ole mitään pahaa tehnyt." Ja hän sanoi: "Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi." Niin Jeesus sanoi hänelle: "Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa." (Luuk. 23:39-43).
Ristinryöväri tunsi siirtyvänsä pian ikuisuuden puolelle. Hän etsi apua Jeesukselta ikuisuutta varten ja oikeista vaikutteista. = ”Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat” (1 Kor. 15:19).
Jokainen etsivä löytää armon etsiessään sielunsa pelastusta oikeista motiiveista ja tietoisena ihmiselämän päämäärästä. ”jokainen etsivä löytää ja anova saa ja kolkuttavalle avataan!” (Luuk. 11:9-10).
”Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Silloin te huudatte minua avuksenne, tulette ja rukoilette minua, ja minä kuulen teitä. Te etsitte minua ja löydätte minut, kun te etsitte minua kaikesta sydämestänne. Ja niin minä annan teidän löytää itseni, sanoo Herra…” (Jer. 29:11-14).
Nöyryydessä vastaan ottavainen suhtautuminen Jeesukseen ja ristin uhriin avaa tien armoon. Tapahtuu kuten ristinryövärille. Kuolemaan tuomittu syyllinen sai kuulla synnin päästön kuolevan Jeesuksen suusta: ”tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani Paratiisissa." Niin myös tapahtui! Ristin ryöväri pelastui elämänsä viimeisinä minuutteina. Mutta tänä aikana emme voi jättää armon vastaan ottamista kuolinvuoteellemme. Emmehän tiedä kuolintapaamme tai hetkeämme.
Tässä yhteydessä on huomioitava eräs tärkeä opillinen seikka: Ristinryöväri oli viimeinen Vanhan liiton puolelta pelastunut. Hän sai pelastuksen ennen Jeesuksen kuolemaa! Uusi liitto alkoi vasta Jeesuksen kuolemasta: ”Tämä on uusi liitto minun veressäni!” (Luuk. 22:20).
Vasta neljäkymmentä päivää ristintapahtumien jälkeen Ylösnoussut Jeesus antoi lähetys/kastekäskyn, jossa Hän kehotti seuraajiaan näin: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille. Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen” (Markus 16:15-16). Tässä siis syy siihen, miksi ristinryöväri pelastui ilman kasteelle menoa! = Kastekäskyä ei vielä ristinryövärin eläessä oltu annettu. Mutta nyt kasteelle meno on kaikille voimassa oleva Jumalan säätämys. Apt. 2:38.
Uuden liiton uskovatkin pääsevät samaan Paratiisiin
ristinryövärin ja kaikkien Vanhan liiton pyhien kanssa. Sinne pääsemme me,
jotka otimme vastaan Jeesuksen ”uskon kautta Hänen vereensä” (Room.
3:25). Uuden liiton alettua kasteelle
meneminen on siis kuulunut jokaiselle uskonratkaisun tehneelle. Ja näin uskoon
tullut on ”liittynyt” Jumalan seurakuntaan. ”.. niin heitä lisääntyi..”
(Apt. 2:41). Tämän kaiken tiedostaminen saa meidät kiittämään Jumalaa, joka on
valmistanut meille tämän käsittämättömän armon, ristin verellä ansaitun
pelastuksen. Suurin ilon aiheemme onkin, että saamme nyt olla uskossa
Jeesukseen! Syntimme on sovitettu! Tulimme uskoon! Otimme upotuskasteen vedessä
Herramme Jeesuksen Nimeen. Kasteessa vanha ihmisemme haudattiin ja se jäi
ristille (Room. 6:4). Aloimme elää kuolleista eläviksi tulleina
ylösnousemuselämää yhdessä ylösnousseen Jeesuksen kanssa (Efes. 2:1-6;
Kol.2:11-12).
”Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä. Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme” (Room. 6:22-23).
Korinttolaisten
pelastuminen.
Paavali kulki paikkakunnalta toiselle mielessään vain yksi asia: Jeesus Kristus ja Golgatan pelastustyö. Tätä Taivassanomaa hän kertoi ihmisille. Hän ei hävennyt evankeliumia, vaan ymmärsi, että ”se on Jumalan voima” (Room. 1:16). Paavali päätti myös ennen Korinttoon menemistään, että hän julistaa siellä vain ristin työtä. Jälkeenpäin hän muistelee asiaa: ”Niinpä, kun minä tulin teidän tykönne, veljet, en tullut puheen tai viisauden loistolla teille Jumalan todistusta julistamaan. Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja Hänet ristiinnaulittuna. Ja ollessani teidän tykönänne minä olin heikkouden vallassa ja pelossa ja suuressa vavistuksessa, ja minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista, ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan!” (1 Kor. 2:1-5). Tuo Voima ilmeni ja yhä ilmenee vain ristin sanoman yhteydessä! 1 Kor.1:18.
Pyhä Henki on mukana siellä, missä totuudessa julistetaan ristin veren evankeliumia. Sellaisen sanoman kautta kuulijat tulevat oikeaan uskoon. Mutta ”sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima!” (1 Kor. 1:18).
”… ja myöskin monet korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja heidät kastettiin” (Apt. 18:8).
Korinttolaiset siis tulivat
ensin uskoon kuultuaan ristin evankeliumin; ja sen jälkeen heidät kastettiin.
Tämä on aina ollut Jumalan asettama järjestys. Mk. 16:15-16; Apt. 2:38,41;
8:16; 10:46-48; 19:1-6 ja 22:16.
Jumalan lapseuteen Pyhästä Hengestä syntyneet korinttolaiset olivat Korinttossa oleva Jumalan seurakunta (1 Kor.1:2)!!! He ottivat vastaan Pyhän Hengen. 1 Kor. 12:4-10. Eikä heiltä seurakuntana puuttunut yhtäkään armolahjaa. 1 Kor. 1:4-7.
Kuitenkin jossain vaiheessa eksytyksen vieras tuuli puhalsi
Korintton seurakuntaan. Siellä oli
havaittavissa jakaantumisen ensimmäiset vaiheet. Eräs oli Pietarin- toinen Apolloksen- ja yksi Paavalin puolta. 1
Kor. 1:10-13 ja 3:3-6 sekä 4:6.
Entäpä jos tuo puoluemielisyys olisi päässyt rikkomaan Korintton YHDEN Jumalan
seurakunnan (1 Kor.1:2) ja sinne olisi perustettu Pietarin babtisti-seurakunta,
Apolloksen vapaaseurakunta ja Paavalin helluntaiseurakunta? – Niin ei
kuitenkaan käynyt. Tämä on fiktiivinen ajatuskuvio, jonka kautta voimme
ymmärtää Korintton opettavaisen tilanteen.
/ Korinttoon siis jäi toimimaan
YKSI Jumalan seurakunta. Se ei jakaantunut. Paavali nimittäin ojensi
korinttolaisia ankarasti hajaannuksen esiasteesta. Mutta fiktio jatkuu:
– Jos seurakunta olisi jakaantunut
edellä mainitulla tavalla, ja sen jälkeen paikalle olisi tullut apostoli
Johannes, niin eikö hän olisi ohjannut uskovat takaisin Jumalan tahdon tielle
ulos kaikista perustetuista uus-seurakunnista? Kyllä! Johannes olisi ohjannut
uskovat siellä rakentamaan taas alkuperäisen Jumalan suunnitelman mukaisesti
yhtä Korintossa olevaa Jumalan seurakuntaa?
Perustelen väitteeni kohta. Ensin kysyn:
– Olisiko Korinttossa olevan Jumalan
seurakunnan (uusi aloittaminen) palauttaminen takaisin alkuperäiseen Jumalan
suunnitelmaan ollut uusi seurakunta Korinttossa? Tänä aikana nimittäin
väitetään uudestaan aloitetusta Jumalan seurakunnasta sellaista.
Entäpä, jos Korintton
ko. (kuvitteellisten) uusien seurakuntien perustajat monine jäsenineen olisivat
jääneet Johanneksen suorittaman palauttamisen ulkopuolelle? Voisimmeko
ajatella, että Johannes siinä tapauksessa olisi hyväksynyt muutoksen
alkuperäiseen Jumalan tahtoon sen perusteella, että oikeat uskovatkin menivät
siihen mukaan??? HUOM! – Vastaus on Raamatun Hengen mukaisesti näin:
Johannes olisi pitäytynyt Jumalan alkuperäiseen suunnitelmaan ja palauttanut
seurakunnan ykseyden sellaiseksi, kuin se oli ollut ennen lankeemusta. Hän ei
olisi hyväksynyt uutta oppia monesta seurakunnasta yhdellä paikkakunnalla. Ilm.
1:11 ja Tiit. 1:5. Johannes olisi
kutsunut kaikki uskovat toimimaan uususkontojen ulkopuolelle. Ja vaikka
takaisin Jumalan suunnitelmaan palanneita yksilöuskovia olisi ollut vain kaksi
tai kolme, niin he olisivat siinä tilanteessa olleet AINOA Korinttossa toimiva
Jumalan seurakunta. Muut olisivat olleet hajaannuksen periaatteella
toimivia lahkoja. Ja vanhan mallin mukaisesti Kristuksen ruumiin
periaatteella toimiva Korinttossa oleva Jumalan seurakunta olisi siis
edelleen ollut tuo AINOA OIKEA uskovien seurakunta. Näin on siis Raamatun
mukainen Jumalan Totuus.
Johanneksen opetus,
jolla perustelen edellä mainitun asian, on tässä:
"Minkä te olette alusta asti kuulleet, se pysyköön teissä.
Jos teissä pysyy se, minkä olette alusta asti kuulleet, niin tekin pysytte
Pojassa ja Isässä." 1 Joh. 2:24.
Jumalan tahto on
tänäkin aikana se, mitä Hän on alun perin antanut opetukseksi seurakunnastaan.
Raamatun opetus sellaisenaan on aina voimassa oleva Jumalan tahto! ”Emme rakenna uskovien yhteyttä yli
seurakuntarajojen, vaan ilman seurakuntarajoja!”
”Minä todistan
jokaiselle, joka tämän kirjan profetian sanat kuulee: Jos joku panee niihin
jotakin lisää, niin Jumala on paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat
kirjoitetut tähän kirjaan; ja jos joku ottaa pois jotakin tämän profetian
kirjan sanoista, niin Jumala on ottava pois sen osan, mikä hänellä on elämän
puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu” (Ilm. 22:18-19).
RISTI YHDISTÄÄ !
"Ja vaikka nämä kaikki
uskon kautta olivat todistuksen saaneet, eivät he
kuitenkaan saavuttaneet sitä, mikä oli luvattu; sillä Jumala oli varannut
meitä varten jotakin parempaa, etteivät he ilman meitä pääsisi täydellisyyteen.
Sen tähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme,
pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti
meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa,
silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka Hänelle
tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui
Jumalan
valtaistuimen oikealle puolelle" (Hebr. 11:39-40 - 12:1-2).
Kun Jeesus kuoli ristillä ja meni sitten voittajana Tuonelaan julistamaan
voittoaan (1 Piet. 3:18-20), toi Hän sieltä vanhan liiton pyhiä, jotka
siirrettiin Paratiisiin, jossa myös ristinryöväri silloin jo
oli (Luuk. 23:42-43). Efes. 4:8.
Paratiisi oli kaikilta
ihmisiltä suljettu lunastustyöhön asti. Enkelin leimuava miekka
vartioitsi Paratiisin porttia (1 Moos. 3:22-24). Ristintyön kautta avattiin tuo
neljä tuhatta vuotta suljettuna ollut Paratiisin ovi.
Jeesus ei saarnannut Tuonelassa pelastussanomaa, vaan tiedotti voittoansa: "Saarnasi vankeudessa oleville
hengille.." (1 Piet. 3:18-20). Mitä Jeesus saarnasi? – "Minä elän, ja minä olin kuollut, ja
katso, minä elän aina ja
iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja Tuonelan avaimet" (Ilm. 1:18). Se oli
voiton sanomaa! Isä Jumala sai voiton paholaisesta. Ristillä Hän teki tyhjäksi perkeleen teot. 1 Joh.3:8; 2
Kor.5:19. ”Hän riisui aseet hallituksilta ja valloilta ja asetti heidät
julkisen häpeän alaisiksi; Hän sai heistä Hänen kauttaan voiton riemun”
(Kol.2:15).
1 Piet. 4:6. kerrotaan Jeesuksen saarnanneen
voittoevankeliumiaan kuolleille. Nuo kuolleet olivat Vanhan Liiton pyhiä, jotka
edeltä käsin olivat panneet toivonsa Messiaaseen. "... jotka jo edeltä olimme panneet toivomme Kristukseen"
(Efes. 1:12).
Siis Vanhan liiton pyhät, Adamista lähtien, jotka olivat panneet etukäteen toivonsa Jeesukseen, eivät voineet saavuttaa näitä asioita (mm. uudestisyntymistä) ennen Uuden liiton alkamista Golgatan lunastustyön kautta. He eivät saavuttaneet pelastusta ilman ristiä ja meitä Uuden Liiton uskovia:
”Ja vaikka nämä kaikki uskon kautta olivat todistuksen saaneet,
eivät he kuitenkaan saavuttaneet sitä, mikä oli luvattu; sillä Jumala oli
varannut meitä varten jotakin parempaa, etteivät he ilman meitä pääsisi
täydellisyyteen” (Hebr. 11:39-40).
Nyt meillä on yhdessä kaikkien aikojen Jumalan lasten kanssa pääsy kaikkein
pyhimpään, Jeesuksen veren kautta (Hebr.10:14,19). Kaikki pelastuksen vastaan
ottaneet saavat iloiten rukoilla ja riemuiten ylistää Kaikkivaltiasta Jumalaa!
Täydellinen pelastus on ansaittu Golgatalla!
Myös Vanhan liiton pyhät ottivat vastaan Pelastajan. Raamattuhan sanoo, että Vanhan liiton pyhät panivat toivonsa Jeesukseen etukäteen. (Efesol. 1:12). - - -
Jesaja 53 ym. monet Raamatun kohdat lupasivat Messiaan, joka ottaa päällensä ihmisille kuuluvan rangaistuksen. Siitä kerrottiin jo 1 Moos. 3:15.
Vanhan liiton pyhät siis luottivat tulevaan Kristukseen. Me taas luotamme jo ilmestyneeseen Jeesukseen. Meidän saimme syntimme anteeksi n. 2000 vuotta ristin työn jälkeen, kun taas esim. Aabraham sai armon n. 2000 vuotta ennen ristintyötä. Hän luotti tulevaan Kristukseen, me jo tulleeseen Jeesukseen.
Pietari kirjoitti meille Uuden liiton kristityille:
"Sitä
pelastusta ovat etsineet ja tutkineet profeetat, jotka ovat ennustaneet teidän
osaksenne tulevasta armosta, ovat tutkineet, mihin tai millaiseen aikaan heissä
oleva Kristuksen Henki viittasi, edeltäpäin todistaessaan Kristusta kohtaavista
kärsimyksistä ja niiden jälkeen tulevasta kunniasta. Ja heille, koska he eivät
palvelleet itseänsä, vaan teitä, ilmoitettiin se, mikä nyt on teille julistettu
niiden kautta, jotka taivaasta lähetetyssä Pyhässä Hengessä ovat teille
evankeliumia julistaneet; ja siihen enkelitkin halajavat katsahtaa. Vyöttäkää
sen tähden mielenne kupeet ja olkaa raittiit; ja pankaa täysi toivonne siihen
armoon, joka teille tarjotaan Jeesuksen Kristuksen ilmestymisessä" (1
Piet. 1:10-13).
Ristintyö on siis tässäkin mielessä kaiken keskus. Se yhdistää Vanhan- sekä
Uuden liiton pyhät, elävät ja kuolleet.
Pelastuksen tie sekä Jumalan Sanan opetukset kuuluvat samansisältöisinä kaikille; niin hyvin juutalaisille kuin meille pakanoillekin.
Katoamattomasta Jumalan
Sanan siemenestä uudestisyntyneestä ihmisestä tehtiin kuolematon
ikuisuusolento, joka elää loputtomasti Taivaan loistossa Jeesuksen ja pyhien
enkeleitten kanssa. 1 Piet. 1:23-25. Siellä toteutuvat lopullisesti luomistyön
myötä annetut lupaukset: ”Ja Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen
kuvaksemme, kaltaiseksemme… … …
Ja Jumala loi ihmisen
omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi Hän hänet loi… ”
(1 Moos. 1:26,27).
Risti
yhdistää myös Israelin ja Jumalan seurakunnan.
Raamattu opettaa, että
Israel ja seurakunta kulkevat kohtalonyhteydessä.
Israelin tukeminen saa
aikaan suuren lopunajan vainon seurakuntaa vastaan. ”Minä teen Jerusalemin
juovuttavaksi maljaksi kaikille kansoille yltympäri, ja myös Juudan kohdalle se
on tuleva Jerusalemia piiritettäessä. Ja sinä päivänä minä teen Jerusalemin
väkikiveksi kaikille kansoille: kaikki, jotka sitä nostavat, repivät pahoin
itsensä; ja kaikki maan kansakunnat kokoontuvat sitä vastaan” (Sak.
12:2-3).
Tästä huolimatta Jumalan
seurakunta on aina oleva vankkumaton Israelin ystävä.
Kaikki oikeat kristitythän
ovat aina Israelin ystäviä, nostavat sitä.
Tunnemme Raamatun sanoman
Israelin hajaannuksesta. Mutta tunnemme myös todellisuuden seurakunnan
hajaannuksesta. Rinta rinnan nämä kaksi ”maailman valoa” kulkevat kohti
lupausten täyttymystä (Ilm. 11:4 ja Sak. 4:2,3,11,12,14), yhteen kokoamista ja
lopulta täydelliseen yhteyteen tulemista.
Monet Raamatun kohdat, mm.
Hesekiel 35–39. luvut kertovat Israelin kokoamisesta ja paluusta lopun aikana
omaan maahansa. ”… Hän, joka Israelin hajotti, on sen kokoava ja varjeleva
sitä niin kuin paimen laumaansa” (Jer. 31:10).
”Ensi vuonna Jerusalemissa!”
Kaikkialta maailmasta
diasporassa elävä juutalaiskansa on palaamassa takaisin isiensä maalle,
Israeliin. Samoin tulee Jumalan seurakunta ulos kaikista uskonnoista palaten
takaisin Jerusalemista alkaneeseen puhtaaseen kristinuskoon. Raamatun sana, Jer. 50:5. soveltuu sekä
Israeliin että Jumalan seurakuntaan: ”Siionia he kysyvät, sitä kohden
ovat heidän kasvonsa käännetyt. Tulkaa! He liittyvät Herran kanssa
iankaikkiseen liittoon, jota ei pidä unhotettaman.” Tässä lopulta toteutuu Jeesuksen ennustava sana: ”On
oleva yksi lauma ja yksi Paimen!” (Joh. 10:16). Israel kääntyy kansakuntana
Messiaansa puoleen. Room. 11:23; Hes. 37:10-11. He sanovat: ”Siunattu
olkoon Hän, joka tulee Herran Nimeen!” (Matt. 23:39).
Israelin Messias on Jeesus,
Jumalan Poika, ylösnoussut Pelastajamme! ”Hän on meidän rauhamme, Hän, joka
teki molemmat yhdeksi ja purki erottavan väliseinän, nimittäin vihollisuuden” (Efes.
2:14). Jeesus yhdistää Israelin ja seurakunnan!
” Jotka Herraan
turvaavat, ovat kuin Siionin vuori: se ei horju, vaan pysyy iankaikkisesti” (Psalmi 125:1).
Ristin
parantava voima.
Kun olet heikkouden vallassa, tai olet väsynyt, sairas ja masentunut, niin katso Jeesukseen, joka Hänelle tarjona olevan ilon sijasta antoi naulita itsensä ristiin! Filip. 2:5-11.
Ristiltä loistaa ylimaallinen valo elämäsi synkimpiinkin hetkiin! Hän tuntee kaikki tuskasi ja ahdistuksesi. ”Kaikissa heidän ahdistuksissansa oli Hänelläkin ahdistus, ja Hänen kasvojensa enkeli vapahti heidät. Rakkaudessaan ja sääliväisyydessään Hän lunasti heidät, nosti heitä ja kantoi heitä kaikkina muinaisina päivinä.” Jesaja 63:9.
Kun olet vainottuna,
halveksittuna, maahan lyötynä ja epätoivoisena, niin muista Jeesusta ristillä.
Hän koki samat tuskat pohjaan asti. Hebr. 2:14,18.
2 Kor. 1:3-7. Aseta kaikki vaikeutesi ristintyön
valokeilaan. Siinä ne saavat oikean vertailukohteen.., ja olet huomaava, että
asiasi ovatkin loppujen lopuksi hyvin. Jeesus on syntiesi sovittaja ja elämäsi
Herra. Hän on kanssasi kaikissa tilanteissa, Ystävä, joka ei jätä eikä hylkää.
Jeesus on hyvä Paimenesi,
joka johdattaa sinua kohti Taivaan kirkkautta, ikuista elämää… Mutta ”monen
ahdistuksen kautta pitää meidän menemän sisälle Jumalan valtakuntaan”. Apt.
14:22. 2 Kor. 1:3-5.
”Vaikka minä vaeltaisin
pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun
kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat” (Ps. 23).
Jeesus on ”Herra, sinun
Parantajasi” (2 Moos.15:26).
”Rangaistus oli Hänen
päällänsä, että meillä rauha olisi, ja Hänen haavainsa kautta me olemme
parannetut” (Jes. 53:5). Hän tahtoo parantaa sisäiset sekä ulkoiset
sairautemme!
Katsomme siihen päivään,
jolloin Jeesus tulee takaisin! Ihmeiden
ihme! Näemme Hänet kasvoista kasvoihin! Ja mikä ihmeellisintä: näemme siellä
itsemme! Mutta tie sinne käy vaikeuksien kautta! Usein se on kyynellaakson tie.
”Sinä olet syöttänyt heille kyynelten leipää, olet juottanut heille
maljoittain kyyneleitä.” Ps. 80:6).
”Ei ole opetuslapsi
opettajaansa parempi, eikä palvelija parempi isäntäänsä. Opetuslapselle
riittää, että hänelle käy niin kuin hänen opettajalleen, ja palvelijalle, että
hänelle käy niin kuin hänen isännälleen. Jos he perheenisäntää ovat sanoneet
Beelsebuliksi, kuinka paljoa enemmän hänen perheväkeään!” Matt. 10:24-25. Tämäkin Jeesuksen antama ”lupaus”
toteutuu varmuudella jokaisen vilpittömän Jumalan lapsen kohdalla. ”Kaikki,
jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat
vainottaviksi” (2 Timot. 3:12).
Vastuksista huolimatta
kilvoittelemme Elämän kaidalla tiellä. Otamme ristimme ja seuraamme Jeesusta,
joka on Tiemme, Totuutemme ja Elämämme. Vaikeudet ja vastukset Jeesuksen Nimen
tähden ovat ristin ottamista (1 Piet. 2:19-25).
” … vahvistivat
opetuslasten sieluja ja kehottivat heitä pysymään uskossa ja sanoivat:
"Monen ahdistuksen kautta meidän pitää menemän sisälle Jumalan
valtakuntaan" (Apt. 14:22).
Jeesuksen ja Hänen omiensa kanssa on hyvä vaeltaa monen ahdistuksenkin keskellä; itkeä itkevien kanssa ja iloita iloitsevien kanssa.
”Sen tähden Herra odottaa,
että voisi olla teille armollinen, sen tähden Hän nousee armahtaaksensa teitä;
sillä Herra on oikeuden Jumala. Autuaita kaikki, jotka Häntä odottavat! Sinä
kansa, joka asut Siionissa, Jerusalemissa, älä itke! Hän on sinulle totisesti
armollinen, kun apua huudat; sen kuullessaan Hän vastaa sinulle kohta. Vaikka
Herra antaa teille hädän leipää ja ahdistuksen vettä, niin ei sinun Opettajasi
sitten enää kätkeydy, vaan sinun silmäsi saavat nähdä sinun Opettajasi. Ja
sinun korvasi kuulevat takaasi tämän sanan, milloin poikkeatte oikealle tai
vasemmalle:
"Tässä on tie, sitä käykää” (Jes. 30:18-21).
Päämäärämme on kirkkauden
valtakunta, uusi taivas ja uusi maa (Ilm. 21:1).
”Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: "Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja Hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat Hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa; ja Hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt” (Ilm. 21:3-4). Siihen valtakuntaan olemme sydämemme kiinnittäneet. 1 Kor.15:19.
Ennen muuta meillä on esirukoilija Isän tykönä, ”Jeesus Kristus, joka on Vanhurskas” (1 Joh. 2:1), ”ja Hän myös rukoilee meidän edestämme” (Room. 8:34).
Myös Pyhä ”Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan pyhien edestä” (Room. 8:26). –Olemme saaneet rohkaisua tietäessämme, että monet Jumalan lapset rukoilevat kiittäen puolestamme ja Jumalan seurakunnan maailmanlaajuisen työn puolesta (2Kor. 1:11). Myös me rukoilemme kaikkien uudestisyntyneiden puolesta sekä yhteisen työmme puolesta (Mk.16:15-20), jota missä tahansa tehdään Pyhän Hengen johdossa. Siunauksen virrat ovat auenneet pyhien rukousten kautta. Mutta seurakunnan asema on saanut vahvistusta myös vastustuksien kautta. Mitä enemmän vastustusta tulee, sitä enemmän Jumalan Voima lisääntyy. 2 Moos. 1:12. ”Jos he kiroavat, siunaa sinä..” (Ps. 109:28). Työtämme ei mikään voisi tehdä tyhjäksi. ”Ja minä sanon sinulle: sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita” (Matt. 16:18).
Vastuksia on ollut sekä yksilö- että seurakuntatasolla. Joskus olemme olleet ”maahan kukistetut, mutta emme tuhotut” (2 Kor.4:9; 1 Kor. 4:9-13). Kaikesta huolimatta työ on mennyt eteenpäin, ja olemme aina saaneet nousta. Kiitos Jumalalle Hänen armostaan! Olemme kohta 2000 vuotta kulkeneet monen ahdistuksen kautta, mutta ”aina voittosaatossa Kristuksessa” (2 Kor. 2:14). Hän on siunannut meitä pysyvästi ”kaikella hengellisellä siunauksella” (Efes. 1:3).
Suuri itkun aiheemme on, kun vierellämme kulkevia kaatuu ja jää pois yhteydestä (vertaa 2 Kor. 11:29). Olemme joutuneet paljon suremaan sellaista uskottomuutta. Mutta luopuneiden tilalle Jumala antaa aina uusia, jotka sitoutuvat entistäkin voimallisemmin Jumalan antamiin rakkauden siteisiin. Näitä uusia uskollisia Jumala ja Hänen seurakuntansa etsii taisteluriveihinsä. Syli avoinna odotamme takaisin myös meistä eronneita. Meidän puoleltamme rakkaus ei ole sammunut. Olemme päättäneet tahtoa kaikille hyvää. Emme taistele niitäkään vastaan, jotka valheellisesti puhuvat meistä pahaa. Siunaamme heitä. 1 Kor.4:12 ja 1 Piet.2:19-25. He eivät tiedä, mitä tekevät. Taistelemme väärintekijöiden ja esim. parjaajien takana vaikuttavaa näkymätöntä paholaisjoukkoa vastaan Hengen asein. 2 Kor. 10:3-6 ja Ef. 6:10-19. Näillä aseilla seurakunta voittaa. Voittoja onkin jo saatu. Vaikeuksien keskellä toimii Jumalan rakkaus !!! Seurakuntayö on hyvässä mallissa. Suomessakin on lukuisa määrä koteja, joissa on aloitettu seurakuntakokoontuminen.
Yleisiäkin kokoontumispaikkoja on saatu käyttöön. Apt.19:9. Ne ovat sielujen vastaanottoasemia ja yhteyspaikkoja. Näin ekkleesiana kokoontuvat piskuiset laumat ovat Kristuksen ruumiin ydinjoukko. Luuk. 12:32. ”Nämä ovat ne jalot, joihin on koko minun mielisuosioni” (Ps. 16:3).
Riemuitsemme Pyhässä Hengessä siitä, että nimemme ovat kirjoitetut elämän kirjaan Taivaassa. Luuk. 10:20. Ja nimemme saa vapaasti pyyhkiä pois kaikista muista ”kirkonkirjoista”. Luuk. 6:22-23. Sitä jopa toivomme.
UHRAAMINEN
JUMALAN SEURAKUNNAN TYÖHÖN.
Kiitämme Jumalaa uskovien
uhreista seurakunnan työhön. Näin Jumalan työ menee eteen päin uskollisten
kautta, jotka rakastavat Jumalaa, ja jotka pysyvät asemassaan uskollisina
rukoilijoina ja uhraajina loppuun asti. Tästäkin asiasta saamme iloa ja riemua
sydämiimme. 2 Kor. 9:7.
Varoista uhraamalla
tunnustaudutaan evankeliumiin ja lähetyskäskyyn. Seurakunnan työhön uhraaminen
on Jumalan tahto! Se kuuluu kaikille ristin tien kulkijoille.
” Sillä tämä avustamispalvelus ei ainoastaan poista pyhien puutteita, vaan käy vieläkin hedelmällisemmäksi Jumalalle annettujen monien kiitosten kautta, kun he, tästä teidän palveluksestanne huomattuaan, kuinka taattu teidän mielenne on, ylistävät Jumalaa siitä, että te näin alistuvaisesti tunnustaudutte Kristuksen evankeliumiin ja näin vilpittömästi olette ruvenneet yhteyteen heidän kanssaan ja kaikkien kanssa” (2 Kor. 9:12-13).
On hyvä huomioida tuo ”tunnustautuminen”. Varoistamme uhraamalla osoitamme rakkautemme vilpittömyyden. 2 Kor. 8:8. Vilpittömyys kuuluu ristin tielle.
tilinumero:
163230-3663 Sinne uhraamamme varat
menevät aina lyhentämättömästi Jumalan valtakunnan työhön, kokouspaikan
vuokraan, evankelioimiseen yms.
Jos
omalla paikkakunnallasi toimii Jumalan seurakunta ulkopuolella hajaannuksen
Kristuksen ruumiin periaatteella, niin sinä uhraat luonnollisesti vain sinne.
Älä
koskaan anna mitään sooloileville yksityishenkilöille, jotka ilman valvontaa ja
lähettäjäseurakuntaa kiertävät rahankerjuumatkoillaan. Sellaiset osaavat kyllä
rahanlypsytaidon. Mutta se raha ei mene Jumalan valtakunnan työhön.
Rahaa
keräävät kiertolaissaarnaajat saadaan aisoihin kun jokaisessa kunnassa päästään
seurakunnan järjestäytyneeseen toimintaan. Seurakunnan hajaannus on nimittäin
portti monenlaisiin väärinkäytöksiin.
Monet
ovat huomanneet helpon rahanansaitsemismahdollisuuden ja ovat alkaneet kerätä
uskovilta rahaa erilaisin verukkein.
Kuitenkaan heillä ei ole paikallista lähettäjä-seurakuntaa johtajineen,
joka olisi valvomassa heidän toimiaan.
Sellaiset rahanahneet keräävät kolehtia tai antavat muuten ymmärtää,
että he ottavat vastaan muka ”uhreja Jumalan työhön”.
Röyhkeimmät
ovat perustaneet yhdistyksiä, joiden varjolla keräävät rahaa ympäri valtakuntaa
ja siten kustantavat itselleen loisteliaan elämän säännöllisine ulkomaan
matkoineen, jotka he naamioivat ”Herran työksi”. –
Kun
paikallinen seurakunta toimii niin rahanahneet huijarisaarnaajat joutuvat
”työttömiksi” tai alkavat tehdä oikeaa Jumalan työtä järjestäytyneen
seurakunnan yhteydessä ja sen vanhimmiston alaisuudessa. Vain sellainen on
Raamatun tie.
Jokaisen
yksilöuskovan tulee kyetä ilmoittamaan seurakuntayhteytensä ja siellä toimivat
vanhimmat. Ja jos vanhimpia ei vielä ole valittu, niin seurakuntatoiminta on
samassa tilanteessa, jossa se oli mm. Kreetan saaren eri kaupungeissa ennen
Paavalin kirjettä Tiitukselle (Tiit. 1:5). Sellaisessa tilanteessa olevaa
paikallisseurakunnan toimintaa tahdomme opastaa alkuun. Voimme tulla esim.
vierailulle kokouksiin.
Ajassamme
on myös sellaisia rahaa ja rikkautta himoitsevia, jotka ovat itse
perustamissaan ns. seurakunnissa taitavasti säätäneet itselleen suuret palkat
yms. tulot. Näen, että vika on petoksen
uhreiksi joutuneissa uskovissa, jotka uskovat uhraavansa Herran työhön, kun
antavat rahaa palkkapaimenten luksuselämän pönkittämiseen.
Jokaisen
on hyvä tietää, että Jumalan työhön uhratuista varoista ottaminen ja sillä
tavalla rikastuminen on varkauden synti . –
”he
viekoittelevat horjuvia sieluja, heillä on ahneuteen harjaantunut sydän; he
ovat kirouksen lapsia” (2 Piet. 2:14).
”Sillä
monet, joista usein olen sen teille sanonut ja nyt aivan itkien sanon, vaeltavat
Kristuksen ristin vihollisina; heidän loppunsa on kadotus, vatsa on heidän
jumalansa, heidän kunnianaan on heidän häpeänsä, ja maallisiin on heidän
mielensä.
Mutta
meillä on yhdyskuntamme taivaissa, ja sieltä me myös odotamme
Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi” (Filip. 3:18-20).
Ensimmäinen
kelpoisuusvaatimus Jumalan työhön lähtevälle on, että hän tyytyy alhaisiin
oloihin. Room. 12:16. Rikastumisen tahtominenkin on kristitylle sopimatonta. ”…
jotka rikastua tahtovat..” (1 Timot. 6:7-10). Snl. 30:7-9.
Jumalan
seurakuntana valitsemme tässäkin asiassa ristin kaidan tien!
Loppukirin aika on tullut!
Jumalan
seurakunta on kylvänyt ja niittänyt kohta 2000 vuotta. Nyt on loppukirin aika.
On saatava kaikki edellytykset kuntoon, että ”pakanoiden täysi luku tulee
sisälle” (Room. 11:25-26). Seurakunnan
tulee vahvistua ottamaan vastaan suuri sielujen sato. Pakanain luku tulee
täyteen. Room. 11:25. Se tapahtuu!
Sitten Jeesus tulee! Pääsemme Kotiin! Ilomme ei silloin enää pääty.
Tuskamme
ja ahdistuksemme ovat jääneet. Laulamme ikuisesti kiitosta Jumalalle ja
Karitsalle! Muistamme siellä ristintyön, jonka ansiosta pääsimme perille.
Siellä muistamme myös kaikenlaisen osallistumisemme Jumalan valtakunnan työhön.
Saamme
siitä silloin palkan (2 Kor. 5:10). Jeesuksen takaisin tuleminen on oleva
tilipäivämme! Jes.40:10. Tätä odottaessamme tahdomme loistaa Jeesus-Valoa
ympäristöömme.
Seurakunnan
ei siis tule esittää matalaa profiilia, vaan niin kuin meille on opetettu: ”Te
olette maailman valkeus. Ei voi ylhäällä vuorella oleva kaupunki olla
kätkössä; eikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle, vaan lampunjalkaan, ja
niin se loistaa kaikille huoneessa oleville. Niin loistakoon teidän
valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja
ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa” (Matt. 5:14-16). Oikea kristinusko näkyy!
JUMALAN
RAKKAUS – ONKO SE VARMASTI TOTTA?
Aivan
varmasti Jeesus rakastaa Sinua ja tahtoo sinulle kaikkea hyvää!
Mutta miksi Jumalan
rakkaus ei näytä toimivan sinun elämässäsi? Eikö ristin työ olekaan voimassa?
Tämä kannattaa tarkistaa. ”Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa
itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin
ette kestä koetusta” (2 Kor. 13:5).
Tunnetko, että
uskonelämässäsi on tarkistettavaa? Onko elämässäsi jotain sellaista, josta
pitää tehdä parannus? –
Jumala
ei hyväksy syntiä! Synti erottaa uskovankin Jumalan rakkaudesta. Sitä ei Jeesus
tahdo, vaan syntitottumus, joka on vaivannut sinua, saa nyt väistyä! Aamen.
Jumala näkee kaikki
virheemme. Hän ei voi hyväksyä vähäistäkään syntiä. Hän on Pyhä Kirkkauden
Jumala! Mitään pimeyttä ei mahdu Hänen Valkeuteensa. Pienimmänkin synnin ja
rikkomuksen on saatava asianmukainen rangaistus. Siihen perustuu maallinenkin
(vajavainen) oikeusjärjestelmämme: Rikoksista tulee seurata rangaistus.
Jumalan asiassa oikeusjärjestelmä on täydellinen. Hän ei voi katsoa syntiä
sormiensa läpi.
Syntikysymyksen tähden Jeesus syntyi ihmiseksi. Hän tuli itse Taivaasta
sovittamaan meidän syntimme ottamalla synnin seurauksen eli rangaistuksen
kärsittäväkseen. Hän kuoli ristillä SINUN syntiesi tähden, Sinulle kuuluvalla
paikalla. "Rangaistus oli Hänen päällänsä, että meillä rauha
olisi." Jesaja 53:5.
Jumalan eteen ei voi
tulla ilman uhria. ”Mutta tyhjin käsin älköön tultako Herran kasvojen eteen”
(5 Moos. 16:16). Se pätee edelleen. Mutta me voimme viedä Isän kasvojen eteen
ristin uhrin, Jeesuksen. Hän on Puolustajamme Isän tykönä.
Sinäkin saat nyt
mennä kaikkein pyhimmän armoistuimen eteen Jeesuksen Nimessä ”uskon kautta
Hänen vereensä” (Room. 3:25).
Hänen uhrinsa riittää joka päivä ja jokaisessa lankeemuksessamme. Hän on kokonaan selvittänyt syntikysymyksen. Ja tämän ilosanoman viemisen Hän uskoi meidän tehtäväksemme. Se on suuri luottamustehtävämme! Evankeliumin viestikapula on meillä! / Jumalan tahto on, että alamme nyt määrätietoisesti kutsua uusia ihmisiä ristin tielle. Matt. 28:18-20 ja Markus 16.15-16 sekä Apt.2:38,41.
Työmme onnistuu, kun toimimme rukoillen. Jer. 31:9.
Kutsu sinäkin kokouksiin omaisiasi, naapureitasi, tuttaviasi. Ota tavaksesi jakaa traktaatteja.
Aina, kun saamme uskosta osattomia mukaan kokoukseen, vaikuttaa Pyhä Henki siten, että he kuulevat armon evankeliumin ja ottavat sen vastaan. Uskosta osattomien läsnäolo kokouksissamme tuo sinne evankeliumin armahtavan kutsusanoman. Jeesus on läsnä kokouksissamme. Matt. 18:20. Raamattu sanoo: ”Huutakaa Häntä avuksi, kun Hän läsnä on!” Jesaja 55:6-7.
Hän rakastaa jokaista ihmistä. Ja Hän toimii sielujen pelastumiseksi.
Lisää
Raamatusta:
Room. 3:23: "Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan
kirkkautta vailla."
Ja Room. 6:23: "Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja
on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme."
Jeesus odottaa voidakseen olla Sinulle armollinen! Hän tahtoo antaa sinulle
pelastuksen lahjapaketin kaikkine sisältöineen. Sinä saat syntisi anteeksi!
Otatko vastaan armahduksen?
Rakkauden
sanoma kuuluu sinulle, joka katuen ja syntisi hyläten otat armon vastaan: ”Mene,
äläkä tästedes enää syntiä tee!”( Joh. 8:11). 1 Joh. 1:5-9.
Armahdettuina
ja parannuksen tehneinä voimme olla auttamassa muitakin ristin tielle. ”Mutta
jos sokea sokeaa taluttaa, niin he molemmat kuoppaan lankeavat” (Matt.
15:14).
Alammehan nyt siis toimia
ja rukoilla aktiivisesti rakkaitten lähimmäistemme pelastumiseksi???
Rukousaiheemme on kaksiosainen:
Jumala
tahtoo vahvistaa meidät ottamaan vastaan myös kaikki uskossa olevat, jotka
lähtevät ulos ihmisperusteisista kirkoista (Ilm. 18:4) ja tahtovat alkaa
kanssamme rakentaa seurakuntaa alkuperäisten piirustusten mukaisesti. Hebr.
8:5.
”Olkaa
kestäväiset rukouksessa ja siinä kiittäen valvokaa, rukoillen samalla meidänkin
edestämme, että Jumala avaisi meille sanan oven puhuaksemme Kristuksen
salaisuutta”
(Kol. 4:2-3).
”Sitten
vielä, veljet, rukoilkaa meidän edestämme, että Herran sana nopeasti leviäisi
ja tulisi kirkastetuksi muuallakin niin kuin teidän keskuudessanne, ja että me
pelastuisimme nurjista ja häijyistä ihmisistä; sillä usko ei ole joka miehen” (2 Tess. 3:1-2).
Weijo Lindroos Turussa olevasta Jumalan seurakunnasta.