LAKISAPATTI VAI LEPOPÄIVÄ?
Jumala pyhitti viikon seitsemännen päivän. Kirkko keksi
sunnuntain.
Jumala tai elävässä uskossa olevat kristityt eivät siis valinneet viikon
ensimmäistä päivää lepopäiväkseen. Sen teki kirkon nimikristityt
kirkko-isineen. Raamatussa ei ole opetusta, että lepopäivä olisi
siirretty viikon ensimmäiselle päivälle, sunnuntaille.
Mutta HUOM!. Uskovien on ymmärrettävä, että lakisapatti on
Vanhaan liittoon kuuluva asia. ”Se on täytetty!” Vanhan
liiton laki on ristiinnaulittu. Kol. 2:14-17. Saimme uskoon tullessamme
vapauden syntiteoistamme. Uudestisyntyneillä on näin ollen jatkuva sapatinlepo
sydämessä työtä tehdessäänkin. Jeesus antoi meille levon. ”Saimme levon teoistamme,
niin kuin Jumalakin omista teoistaan.” Hebr. 4:3-10. Siihen lepoon ja "vapauteen
Kristus meidät vapautti. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa
itseänne orjuuden ikeeseen" eli lakiliittoon. Gal. 5:1-3. "...lakia ei ole
pantu vanhurskaalle.." 1.Timot. 1:9. / "Vanhurskas" =
syyttömäksi julistettu Jeesuksen veren kautta. Room. 3:23-25.
Sydämissämme on sapatin levon täyttymyksen tuoma rauha 24 tuntia viikon
jokaisena päivänä. Olemme saaneet levon teoistamme.
Kymmenen käskyn lakia sanotaan Uudessa liitossa
"kuoleman viraksi" ja "kadotustuomion viraksi". 2 Kor.
3:7-9. ”Kuinka me vielä eläisimme siinä?” Lain sijaan tuli Uuden liiton
armon kirkkaus, joka poisti varjokuvat. Kol.2:17. "Sillä laki on
annettu Mooseksen kautta; armo ja Totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen
kautta." Joh. 1:17. Lakiliitto ja armoliitto ovat siis kaksi
eri asiaa.
Alkuperäinen totuus lepopäivästä:
Jumala lepäsi luomistyönsä jälkeen seitsemäntenä päivänä ja siunasi sen
ihmiskunnan yhteiseksi lepopäiväksi. Se tapahtui siis alussa. Lakisapatti on
toinen asia.
"Ja Jumala päätti seitsemäntenä päivänä (lauantaina)
työnsä, jonka Hän oli tehnyt, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä (lauantaina)
kaikesta työstänsä, jonka Hän oli tehnyt. Ja Jumala siunasi seitsemännen
päivän ja pyhitti sen (Hän pyhittänyt mitään muuta päivää levon päiväksi), koska
Hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstänsä, jonka Hän oli tehnyt."
1 Moos. 2:2-3.
Lepopäivä annettiin siis jo luomistyön päätökseksi, ennen lain antamista.
Mooseksen lain sapatti määräyksineen on vieras Uuden liiton hengelle. Eikä se
siis kuulu uskoville. Lepopäivä luomistyön muistoksi ja lakisapatti ovat kaksi
eri asiaa.
Jumala aloitti työnsä viikon ensimmäisenä päivänä. 1 Moos.1. Niin
mekin voimme tehdä. Kunnioitamme Jumalaa, kunnioittamalla kaikkia Hänen
tekojansa, mm. raamatullista viikkojärjestystä. Uuden liiton lepopäivä on siis osaltaan luomistyön
kunnioittamista. Ja koska tarvitsemme fyysistäkin lepoa, niin miksi emme voisi
levätä Jumalan säätämänä lepopäivänä? Se ei ole lain alla olemista, vaan oikeaa
vapautta valita se päivä, jonka Jumala alun alkaen sääsi lepopäiväksi. Jokainen
saa niin tehdä. Kenenkään ei ole pakko niin tehdä! Mutta jos pidämme Raamatun
sanaa tärkeänä, niin kunnioitamme Jumalan säätämää lepopäivää. Sunnuntaihan on
kirkkoisien keksimä lepopäivä, eikä sillä ole siis mitään tekemistä
raamatullisen lepopäivän kanssa.
Ymmärrän, että Pyhässä Hengessä olevat uskovat vastustavat
lakiliiton sapattia. Vastustan sitä itsekin. Lakiliiton sapatin viettäminenhän
edellyttäisi kaikkia Mooseksen lain sapattisäädösten noudattamisia. Muuten se
ei olisi oikea sapatti. "Silloin älä mitään askareita toimita"
(2 Ms. 20:10). Tultakaan ei saisi silloin sytyttää. Yli kilometrin matkaa ei
saisi kävellä. Jne.. kymmeniä sääntöjä. Emme siis kerta kaikkiaan
pystyisi lakiliiton sapattiin. Luomistyön muistoksi säädetty lepopäivä on
toinen asia.
Jeesus sanoo meille vapauden
sanan:
"Tulkaa minun tyköni ...., niin minä annan teille levon."
Matt. 11:28-30.
Jos joku on tullut Jeesuksen tykö, niin hän "on saanut levon
teoistaan.." Hebr. 4:10. "On saanut." - Vain tottelemattomat
eivät pääse siihen lepoon, josta Hebr. 3. ja 4. luvussa puhutaan. Nyt onkin huolehdittava, ettei synti eksytä ketään
pois siitä levosta. "Katsokaa, veljet, ettei kenelläkään teistä ole
paha ja epäuskoinen sydän, niin että hän luopuu elävästä Jumalasta, vaan
kehottakaa toisianne joka päivä ... ettei teistä kukaan synnin pettämänä
paatuisi" (3:13) ja joutuisi uudestaan lain ja kirouksen alle.
Pyhä Henki tahtoo, että uskoon tulleet pysyvät siinä vapaudessa, johon Jeesus
Kristus meidät vapautti. Gal. 5:1,2.
Uuden liiton sapatinlepo on jokaisen uskoon tulleen
sydämessä. "Sillä me
olemme tulleet osallisiksi Kristuksesta..." (Hebr. 3:14) ja olemme
päässeet Hänen lepoonsa, niin kuin Jumalakin pääsi lepoon luomistyönsä jälkeen.
Se on jatkuva lepo Herrassa.
Taivaassa sitten koemme sapatin lopullisen täyttymyksen ikuisessa
levossa. Täällä saamme vain pieniä maistiaisia tulevan maailmanajan voimista
saadessamme kokea Jumalan rakkautta ja synnistä vapautettujen iloa ja onnea
Jeesuksessa. Hebr. 6:5. Room.
6:22.
En siis noudata 10. käskyn lakia, vaan elän sen
täyttymyksessä! Mutta HUOM!
En ole laittomuuden tekijä, koska en toimi Jumalan Sanaa vastaan. Rakkaus on lain täyttymys!
"Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta,
joka on meille annettu." Room. 5:5.
Room. 13. kertoo, miten kymmenen
käskyn laki täytettiin:
"Älkää olko kenellekään mitään velkaa, muuta
kuin että toisianne rakastatte; sillä joka toistansa rakastaa, se on lain
täyttänyt. Sillä nämä: "Älä tee huorin, älä tapa, älä varasta, älä
himoitse", ja MIKÄ MUU KÄSKY TAHANSA, ne sisältyvät KAIKKI tähän sanaan:
"Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." Rakkaus ei tee
lähimmäiselle mitään pahaa. Sen tähden on rakkaus lain täyttymys." Rm. 13:8-10.
Saamme siis kirjoittaa jokaisen
kymmenen käskyn päälle sanan RAKKAUS. Siihen sisältyy asian koko selitys:
Edellisen pohjalta ymmärrämme
Raamatun lupaukset Uuden liiton ihanuudesta. Meille aukenee lupauksen sisältö,
jossa sanotaan: ”Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen
heidän sydämiinsä…” Jer. 31:33.
"Vai ettekö tiedä, veljet - minä puhun lain
tunteville - että laki vallitsee ihmistä, niin kauan kuin hän elää?
Niinpä sitoo laki naidun vaimon hänen elossa olevaan mieheensä; mutta jos mies
kuolee, on vaimo irti tästä miehen laista. Sen tähden hän saa avionrikkojan
nimen, jos miehensä eläessä antautuu toiselle miehelle; mutta jos mies
kuolee, on hän vapaa siitä laista, niin ettei hän ole avionrikkoja, jos
menee toiselle miehelle. Niin, veljeni, teidätkin on kuoletettu laista
Kristuksen ruumiin kautta, tullaksenne toisen omiksi, Hänen, joka on
kuolleista herätetty, että me kantaisimme hedelmää Jumalalle." Room.
7:1-4.
Siinä se sanotaan: Me olemme kuolleet pois laista;
kuinka me vielä eläisimme siinä? Laki ei enää sido meitä. Eihän laki kuulu
kuolleille! 1.Timot. 1:9.
”Niin on myös se liitto parempi, jonka takaajaksi
Jeesus on tullut.” Hebr. 7:22.
”Sillä jos ensimmäinen liitto olisi ollut
moitteeton, ei olisi etsitty sijaa toiselle.”
Hebr. 8:7.
”Sanoessaan "uuden" Hän on julistanut
ensimmäisen liiton vanhentuneeksi; mutta se, mikä vanhenee ja käy
iälliseksi, on lähellä häviämistään.” Hebr. 8:13.
”Mitä varten sitten on laki? Se on rikkomusten
tähden jäljestä päin lisätty olemaan siihen asti, kunnes oli tuleva
se siemen (Jeesus, Gal. 3:16), jolle lupaus oli
annettu (Laki oli siis väliaikainen); ja se säädettiin enkelien
kautta, välimiehen kädellä. … Onko
sitten laki vastoin Jumalan lupauksia? Pois se! Sillä jos olisi annettu laki,
joka voisi eläväksi tehdä, niin vanhurskaus todella tulisi laista. Mutta
Raamattu on sulkenut kaikki synnin alle, että se, mikä luvattu oli,
annettaisiin uskosta Jeesukseen Kristukseen niille, jotka uskovat. Mutta ennen
kuin usko tuli, vartioitiin meitä lain alle suljettuina uskoa varten, joka oli
vastedes ilmestyvä. Niin muodoin on laista tullut meille kasvattaja
Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme. Mutta uskon tultua me emme enää ole kasvattajan alaisia.” Gal.
3:19-25.
Roomalaiskirjeen 6. luku on kirjoitettu meille uskoon
tulleille, jotka olemme kuolleet ja haudatut:
”Niin olemme siis yhdessä Hänen kanssaan haudatut kasteen kautta KUOLEMAAN,
että niin kuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin
pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman. Sillä jos me olemme Hänen
kanssaan yhteen kasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös
yhtäläisessä ylösnousemuksessa, kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme
on Hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin
ettemme enää syntiä palvelisi; sillä JOKA ON KUOLLUT, se on
vanhurskautunut pois synnistä. Mutta jos OLEMME KUOLLEET Kristuksen
kanssa, niin me uskomme saavamme myös elää Hänen kanssaan, tietäen, että
Kristus, sitten kuin Hänet kuolleista herätettiin, ei enää kuole: kuolema ei
enää Häntä vallitse. Sillä minkä Hän kuoli, sen hän kerta kaikkiaan kuoli pois
synnistä; mutta minkä Hän elää, sen Hän elää Jumalalle. Niin tekin pitäkää
itsenne SYNNILLE KUOLLEINA, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa
Jeesuksessa." Room. 6:4-11.
Eikö asia ole aivan selvä? = Vanha lain rikkonut ihmisemme on kuollut. Se
haudattiin kasteen hautaan. Olemme tulleet Jeesuksen ylösnousemuselämän
yhteyteen, elämään Pyhän Hengen johdossa vapaina, RAKKAUDEN LAISSA.
Jos yritämme uudestaan pystyttää sitä, mistä olemme kuolleet pois ja minkä
olemme hajottaneet maahan, niin olemme vapauden lain rikkojia. Jaakob. 1:10....
Room. 14:5. ehkä parhaiten kertoo alkuseurakunnan suhtautumisen sapattiin: "Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä; kukin olkoon omassa mielessään täysin varma."
Kun huomioimme, että tuo oli kirjoitettu roomalaiskristityille, joille auringonpäivä oli heidän kulttuurinsa lepopäivänä, niin emme voi ollenkaan kiivailla sapattiasian kanssa puoleen tai toiseen.
Mutta jos
joku aikoisi viettää Mooseksen säätämää kymmenen käskyn lain mukaista sapattia,
niin mikä oikeuttaisi häntä jättämään siitä pois jonkun määräyksen? - Jos pidät
lain, niin sinun on pidettävä se kokonaan. Lain tekoihin pitäytyvä on kirouksen
alainen ellei hän pidä koko lakia. "Kirottu olkoon jokainen , joka ei
pysy kaikessa, mikä on kirjoitettuna lain kirjassa, niin että hän sen
tekee." Gal.
3:10. 2 Kor. 3:6-18. Lakiliiton
sapattina ei siis saisi toimittaa vähäistäkään askaretta.
Uuden liiton uskovan ei siis tule perustautua lain
tekoihin, vaan uskoon ja Hengen johdossa kulkemiseen.
"Kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia."
Room. 8.
Omnia vincit amor! = Rakkaus voittaa kaiken!
Weijo Lindroos, Turku