Seurakunta

Niin kuin kaikki tiedämme, on olemassa monenlaista käsitystä siitä, mikä on seurakunta ja millainen sen kuuluisi olla. Koska on näin on, halusin tutkia Raamatusta asian, koska en voinut uskoa ihmisiä, joilla kaikilla on eri käsitykset , joihin ei ole minkäänlaisia perusteita Raamatussa; ja on toisia käsityksiä, joissa osa asioista voidaan perustella ja osa ei. Tutkimukseni on vieläkin kesken, mutta haluan jakaa kanssasi, lukija, sen mitä olen löytänyt. Asia on erittäin mielenkiintoinen ja monipuolinen, koska Jumalan valtakunta on niin ihmeellinen.

Uskon, että kaikki uuden liiton asiat on käsitelty vanhassa testamentissa. Siellä on useita nk. profeetallisia esikuvia kaikesta, myös seurakunnasta ja sen järjestyksestä ja kokoonpanosta.

Ensiksikin, mitä tarkoittaa seurakunta? Uudessa testamentissa seurakunta-sana on alkutekstissä kreikankielen sana Ekkleesia. Yksinkertaisesti käännettynä se tarkoittaisi "uloskutsuttujen joukko". Siinä tapauksessa, ketkä ovat uloskutsuttuja?

Vanhassa testamentissa on esikuva, kun Israelilaiset kutsuttiin ulos Egyptistä, orjuuden maasta. Tässä opetuksessani en kaikkia esikuvia käy läpi, miksi joku on esikuva jostakin, koska näen tarpeellisemmaksi tuoda esille itse asian kuin sen taustatiedot ja selitykset. Asiaa voi kysyä uskovilta, jolla on Raamatun tuntemusta ja ymmärrystä, jotka ovat Pyhällä Hengellä täyttyneitä.

Egypti, orjuuden maa kuvaa tässä tapauksessa uuden liiton uskoville synnin orjuutta, maailmaa, sitä elämää, jota uskova eli ennen kuin syntyi uudesti ylhäältä Jumalan lapseksi. Meidät on siis kutsuttu ulos synnin orjuudesta, tämän maailman syntisistä tavoista, tämän maailman kadotetun tilan ulkopuolelle, tämän maailman kansalaisuudesta ulos taivaan kansalaisiksi. Israelilaiset olivat Egyptin vallan alla, orjuudessa ja Egyptin kansalaisina, mutta heidät kutsuttiin ulos Israelin kansana. Meidät on kutsuttu ulos Jumalan kansana.

Pois tämän maailman nk. alkeisvoimien alta.

Pois tämän maailman jumalan ja ruhtinaan, saatanan vallan alta.

Pois tämän maailman kansalaisuudesta.

Vaikka sinä ja minä olemmekin jonkun maan kansalaisia nimellisesti, esimerkiksi Suomen, emme silti ole tämän maailman kansalaisia. Olemme taivaan kansalaisia. Olemme eri joukkoa, kuin pelastumattomat, ja olemme jakamassa kutsua Karitsan häihin ja kutsumme ihmisiä taivaan kansalaisiksi.

Taivaan kansalaiseksi pitää syntyä, ilman uutta syntymää ei ihminen voi olla taivaan kansalainen. ”Maahanmuuttajia” ei oteta vastaan. Uudestisyntyminen ei tarkoita samaa kuin jälleensyntyminen. Uudestisyntyminen tapahtuu sisäiselle ihmiselle. Olet sama kuin ennenkin, mutta Jumalan ennalleen asettama sisäisen ihmisen puolesta. Olet uusi sinä, mutta kuitenkin sinä olet sinä, etkä kukaan muu. Olet kuitenkin Jumalan lapsi ja taivaan kansalainen, jos olet uudestisyntynyt. Olet uloskutsuttujen joukon jäsen, koska olet syntynyt siihen asemaan. Et voi liittyä taivaankansalaisuuteen, uloskutsuttujen joukkoon ”maahanmuuttajana”. Voit olla jäsen tässä joukossa eli seurakunnassa ainoastaan uudestisyntymän perusteella. Tässä nyt pääpiirteittäin, mikä on koko seurakunta ja miten voit olla sen jäsen.

Sitten, kun usein puhutaan paikallisseurakunnasta, "kotiseurakunnasta", jonka jäsen ihmisen kuuluisi olla. Tarkastellaan asiaa lähemmin.

Mikä on paikallisseurakunta? Sitä voisi kuvata uloskutsuttujen joukon paikallisena osastona. Israelin kansassa oli sukukuntia. Jokainen sukukunta asui omalla perintöosamaallaan, kuitenkin yhtenä kansana ja valtiona. He siis olivat kaikki yhtä kansaa, vaikka jokaisella sukukunnalla oli oma osansa koko Israelin maasta. Samoin paikallisseurakunta on oma osastonsa. Uuden testamentin aikaan oli Rooman seurakunta, Korintin seurakunta, Efesoksen seurakunta, Filippin seurakunta ja niin edelleen. Jokaisessa kaupungissa, jossa oli uskovia, oli oma paikallisseurakuntansa. Kun Roomassa oli uskovia, siellä oli Rooman seurakunta. Edellä jo käsittelimme asiaa, mikä on seurakunta. Uloskutsuttujen joukko ja siihen päästään vain uudestisyntymän perusteella. En usko, että uuden testamentin aikana seurakuntaan liitettiin ihminen erikseen. Uskon, että esimerkiksi Roomassa, kun joku Rooman asukas tuli uskoon, kuului hän Rooman paikallisseurakuntaan.

Paikallisseurakunta siis on maailmanlaajuisen uloskutsuttujen joukon paikallinen osasto. Vanhassa testamentissa kerrotaan sukukunnista, että heillä oli päämiehet. Samoin uudessa testamentissa kerrotaan, että paikallisseurakunnassa oli vanhimmat, paimenet jotka kaitsivat seurakuntaa. He olivat siis kaitsijoita.

Erittäin paljon seurakuntaa rikki repivä kysymys on oppi ja tunnustus. Eri opit ja uskontunnustukset ovat muodostaneet paljon eri kuppikuntia, joita myös nimitetään seurakunniksi vailla Raamatullista perustetta. Tällekin on Raamatussa esikuvansa. Haluan mainita yhden:

1Moos. 11:1-9.

1. Ja kaikessa maassa oli yksi kieli ja yksi puheenparsi.

2. Kun he lähtivät liikkeelle itään päin, löysivät he lakeuden Sinearin maassa ja asettuivat sinne.

3. Ja he sanoivat toisillensa: "Tulkaa, tehkäämme tiiliä ja polttakaamme ne koviksi". Ja tiiltä he käyttivät kivenä, ja maapihkaa he käyttivät laastina.

4. Ja he sanoivat: "Tulkaa, rakentakaamme itsellemme kaupunki ja torni, jonka huippu ulottuu taivaaseen, ja tehkäämme itsellemme nimi, ettemme hajaantuisi yli kaiken maan".

5. Niin Herra astui alas katsomaan kaupunkia ja tornia, jonka ihmislapset olivat rakentaneet.

6. Ja Herra sanoi: "Katso, he ovat yksi kansa, ja heillä kaikilla on yksi kieli, ja tämä on heidän ensimmäinen yrityksensä. Ja nyt ei heille ole mahdotonta mikään, mitä aikovatkin tehdä.

7. Tulkaa, astukaamme alas ja sekoittakaamme siellä heidän kielensä, niin ettei toinen ymmärrä toisen kieltä."

8. Ja niin Herra hajotti heidät sieltä yli kaiken maan, niin että he lakkasivat kaupunkia rakentamasta.

9. Siitä tuli sen nimeksi Baabel, koska Herra siellä sekoitti kaiken maan kielen; ja sieltä Herra hajotti heidät yli kaiken maan.

Että ymmärtäisit, mitä tarkoitan, haluan sanoa nykyihmisen, nykykristityn käyttämällä kielellä asian. Näin uskon, että asia on: "Seurakunta oli yhtä ja oppi oli sama, ja he ymmärsivät toisiaan. Sitten he lähtivät liikkeelle evankelioiden. Lopulta heitä oli paljon ja he sanoivat toisillensa: tulkaa, rakentakaamme itsellemme kirkko ja kirkontorni, jonka huippu ulottuu taivaaseen ja tehkäämme seurakunnallemme nimi, ettemme hajaantuisi vaan pysyisimme samassa tunnustuksessa".

Kun näin tapahtuu, ei se ole Herran mielen mukaista että ihmiskeinoin yritetään olla yhtä. Sitten tapahtuukin kirkon sisällä, että tulee oppierimielisyyksiä ja kirkko hajoaa usein useaksi pienemmäksi kirkoksi. Uskon, että Herran järjestys on maailmassa ja seurakunnassa se, että ihmiset ovat yhtä ja ymmärtävät toisiaan, ovat siis kuin yksi, joka sisältää monia pienempiä porukoita. Liian suuresta yksimielisestä porukasta voi aiheutua hirveitäkin seurauksia. Saat itse miettiä, mitä voi tapahtua, jos koko maailman kansa olisikin yksimielinen ja toimisi yhtenä jättimäisenä porukkana ja koko maailma olisi yksi kaupunki. On paljon asioita, joita voi tapahtua. Parempi olisi, että olisi monta kansaa, jotka toimisivat yhteisymmärryksessä mutta itsenäisinä ja kuitenkin erillisinä.

Jumalan tahto on, että seurakuntana olisimme yhtä, emme ihmiskeinoin vaan Pyhän Hengen yhdistäminä. Hän haluaa että ymmärrämme toisiamme ja että meillä olisi sama oppi, Hänen sanansa ja Henkensä oppi. Hän ei halua, että meillä on erimielisyyksiä ja riitelemme, eikä Hän halua, että meillä on erimielisyyksiä mutta elämme valheellisessa sovussa peitellen erimielisyyksiämme, vaan selvittäen ne rakkaudella.

Järjelle helpoimmalta tuntuisi perustaa oma kirkkokunta, tunnustuskunta tai miten sitä haluaakaan nimittää. Se tuntuisi niin helpolta. Sitten ihmiset liittyisivät siihen ja pysyisivät siksikin yhdessä ja samassa tunnustuksessa. Sitten minä johtaisin sitä kirkkokuntaa ja tutkisin, mitä Raamatussa sanotaan, ja kohta menisinkin harhaan ja opettaisin harhaoppia. Osa porukasta tulisi mukaan harhaoppiini, osa ei ehkä hyväksyisi sitä ja eroaisi kirkostani. Silti minulla olisi kiva kirkko jonka väkimäärää voisin kasvattaa ja saisin enemmän ihmisiä, joiden päämies olisin. Ja olisi monia, jotka sanoisivat: "Minä olen Paavolalainen, kuulun Paavolalaiseen kirkkoon ja pysyn Paavolalaisessa tunnustuksessa". Noniin, siinä olisi monia kontrollin alla olevia ihmisiä. Koska he ovat vannoutuneita jäseniä, he pysyisivät siinä tunnustuksessa, jonka MINÄ määrään. Järjelle tämä olisi helpointa koska luotan itseeni enemmän kuin muihin ihmisiin. Mutta tämä ei olisi oikein. Siihen harhaan on moni mennyt, että luottaa oppeihinsa ja itseensä enemmän kuin Elävään Jumalaan.

Joten tarkistakaa Raamatusta opetukseni paikkaansapitävyys ihan itse!! Rohkaisen sinua lukemaan Raamattua ettet menisi ihmisten oppeihin ja perinnäissääntöihin. Jos olet uudestisyntynyt, Pyhällä Hengellä täytetty kristitty, tiedän, että Pyhä Henki johtaa sinun Raamatun lukemistasi ja avaa kirjoituksia sinulle. Uskon, että monessa asiassa pääsemme samaan lopputulokseen, mutta tärkeintä on, että juuri sinä itse tutkit asiat Raamatusta Pyhän Hengen valossa, koska meille voi sattua inhimillisiä virheitä opetuksessamme. Tärkeämpää on olla läheisessä suhteessa Jumalan kanssa Jeesuksen Kristuksen kautta ja tutkia Raamatusta, mikä on totta.

Pyhä Henki yhdistää meidät seurakuntana. Pyhä Henki vaikuttaa meissä sen, että meillä on yksi sydän, niin kuin apostolien aikana seurakunnalla oli. Jos emme voi luottaa Jumalaan, tämä on tietenkin vaikea asia. On vaikeaa heittäytyä täysin Jumalan varaan tässä asiassa, varsinkin, jos olet seurakunnan paimen tai apostoli. Siksi, kehotan sinua menemään Jumalan eteen asian kanssa ja jättäytymään syrjään palvelutyöstäsi, jos tällä hetkellä yrität kaikkesi ihmiskeinoin, että seurakunta pysyisi kasassa tai olet ajautumassa siihen, kunnes olet saanut luottamuksen Jumalaan ja antanut kaitsemasi lauman Jumalan käsiin. Raamattu kertoo, että koko seurakunta pysyi apostolien opetuksessa. Se johtuu Pyhän Hengen vaikutuksesta, ei apostolien kontrollista. Yksilöllä pitäisi olla täysi vapaus päättää, miten uskoo. Yksilöä ei saa sitoa kontrollin alle tai vihan ja paineen alle oppikysymyksissä. Asia pitää antaa Jumalan käsiin. Yksilöä voi ohjata vain rakkaudella totuutta kohti, jos jossain on mennyt Raamatun vastaisuuteen opetuksessaan tai uskossaan. Jos yksilö taistelee vastaan, eikä suostu, voi yksinkertaisesti lopettaa ohjaamisen ja vain rukoilla yksilön puolesta. Yksilö, joka on harhautunut, lähtee itse pois uskovien yhteydestä, jos haluaa pysyä harhaopeissaan. Jos kuitenkin pysyy uskovien yhteydessä kuuntelemassa raitista opetusta, se on hyvä. Opettamaan harhautunutta ei pidä päästää, jos ei ole yhtään raitista tuotavaa eikä pysy Kristuksen opissa.

Sitten paikallisseurakunnan järjestyksestä, viroista ja kokoontumisista:

Erään mielenkiintoisen asian jätän sinun tutkittavaksesi. 1Moos. 46:27 kertoo, että Jaakobin perheen jäseniä, jotka lähtivät Egyptiin, oli 70 henkeä. Israelilla oli 70 vanhinta, 2Moos.24. Israelissa 12 sukukuntaa, ja niiden määrän mukaan pystytettiin 12 patsasta, 2Moos.24:4. Jeesus valitsi 12 apostolia. Sen jälkeen Hän valitsi 70 muuta, Luuk.10:1. Lähimpinä opetuslapsinaan Hänellä oli 12 apostoliansa. Elia korjasi Herran alttarin joka oli hajoitettu. Hän otti 12 kiveä Israelin sukukuntien luvun mukaan ja rakensi polttouhrialttarin Herralle, 1Kun.18:30-32. Kun Jeesus siunasi leivät ja kalat, ne moninkertaistuivat, ja niistä jäi 12 vakallista yli, Mark.6. Huomaa myös, että Apt.19. luvussa, kun Paavali tapaa opetuslapsia, he eivät olleet saaneet Pyhän Hengen kastetta, heitä oli 12. Ilm.21. kertoo, että muurissa oli 12 porttia ja porteilla 12 enkeliä, ja niissä olivat Israelin 12 sukukunnan nimet. Kaupungin muurilla oli 12 perustusta, ja niissä Karitsan 12 apostolin 12 nimeä. Kannattaa tutkia, miten tämä liittyy seurakuntaan. Tämä on ihmeellinen asia, josta saa paljon ymmärrystä. Siinä on Jumalan järjestys kyseessä.

Sen verran haluan kertoa, että on syy, miksi Jeesuksella oli 12 apostolia lähimpinä opetuslapsinaan. Se liittyy seurakuntaan. Jeesus antoi esimerkin, kuinka paljon yhdellä paimenella voi olla paimennettavanaan laumaa, että tulos on paras lauman kasvussa, ruokinnassa ja muussa. Jeesuksen esimerkki on aina paras. Tässäkin tapauksessa.

Seurakunta kokoontui aluksi synagoogissa ja porttikäytävissä, mutta Jeesuksen sana toteutui: "Joh.16:2 He erottavat teidät synagoogasta; ja tulee aika, jolloin jokainen, joka tappaa teitä, luulee tekevänsä uhripalveluksen Jumalalle".

Eli Jumalan järjestys Hänen ennaltatietämisensä mukaan on se, että synagoogat ja julkiset rakennukset eivät ole seurakunnan kokoontumispaikka. Missä seurakunta kokoontui? Room.16:5 ja seurakunnalle, joka kokoontuu heidän kodissansa. Tervehdys Epainetukselle, rakkaalleni, joka on Aasian ensi hedelmä Kristukselle.

Uskon, että seurakunta kokoontui kodeissa.

Nyt, että saisin asian mahdollisimman selkeäksi, kirjoitan koosteen, miten uskon seurakunnan toimineen ja miten apostolit toimivat:

Apostolin tehtävä on julistaa evankeliumia, olla seurakunnan kaitsijana ja koota seurakunta yhteen, järjestää seurakunta Jumalan järjestykseen. Uskon, että apostoli meni paikkakunnalle, jossa ei valmiiksi ollut uskovia. Hän ei ollut yksin, vaan he kulkivat pareittain. He evankelioivat. Ihmisiä tuli uskoon. Joissain tapauksissa, uskon, että apostolit jäivät paimentamaan seurakuntaa vähäksi aikaa, niin kauaksi kuin oli tarpeellista. Mutta Raamattu antaa myös esimerkkitapauksen, kuinka apostolit jättivät seurakunnan Pyhän Hengen hoitoon ilman kaitsijoita vähäksi aikaa ja myöhemmin palasivat takaisin. Lue Apt.14 lähteenä väitteelleni. Palatessaan he valitsivat Lystraan ja Ikonioniin ja Antiokiaan vanhimmat ja jättivät heidät rukoillen ja paastoten Herran haltuun. Voi kuulostaa ihmisjärjelle ja uskonnollisuudelle heitteillejätöltä, mutta Jumala, joka antaa Pyhän Hengen uskoville, Hän Henkensä kautta pitää ihmiset uskossa ja johtaa heidät oikealle tielle nimensä tähden.

Uskon, että apostolit valitsivat vanhimmiksi sellaiset, jotka kokivat rukouksessa Pyhän Hengen vaikutuksesta paimeniksi kutsultaan. Huomaa, että sana vanhimmat on monikossa. Ajatellaan vaikka Antiokiaa esimerkkikaupunkina. Evankeliumia julistettiin synagoogissa niin kauan, kuin voitiin. Herätyskokoukset siis pidettiin julkisilla paikoilla, ja niihin osallistui paljon porukkaa. Jos Antiokiassa kokoonnuttiin koteihin, niin kuin Roomassakin, miten seurakunta toimi ja missä paimenet olivat ja mikä oli heidän tehtävänsä paimenina ja vanhimmistoveljinä?

Normaalikoteihin mahtuu hyvin n. 12 ihmistä. Uskon, että Jeesuksen esimerkin mukaan Antiokiassakin yhdellä paimenella oli paimennettavissaan 12 ihmisen lauma. Paimenen tehtävä on ruokkia laumaa, virvoittaa laumaa, ohjata laumaa ja näyttää esimerkkiä laumalle. Suurin tehtävä on rakastaa laumaa. Jos kodissa kokoontui 12 ihmistä + paimen, heitä oli 13. Jos Antiokiassa oli jossain vaiheessa vaikka 10 kotia, joissa seurakunta kokoontua, Antiokian seurakunnan ihmismäärä oli n. 130. Paimenia heistä oli 10. Joten Antiokian vanhimmistoon kuului 10 paimenta, jotka kaitsivat seurakuntaa. Uskon, että paimenet kokoontuivat yhteen usein ja pitivät yhtä ja keskustelivat toistensa ja Jumalan kanssa seurakunnan asioista. On tärkeää, että paimenilla vanhimmistona on Pyhän Hengen vaikuttama yhteys keskenään ja seurakunnan kanssa. Tätä yhteyttä tai ennemminkin ykseyttä ei politiikalla saa aikaan, vaan Pyhän Hengen vaikutuksella. Ja kun ihmisiä tuli uskoon, tuli myös koteja yhteiseen käyttöön lisää ja sitten vanhimmisto yhdessä rukoillen valitsi uuden paimenen niiden joukosta, jotka olivat olleet uskossa jonkin aikaa. 1-4 vuotta uskossa oli paljon tuohon aikaan. Nykyään kasvu on suurten kirkkojen takia niin hidasta, että 1-4 vuotta uskossa ollut luokitellaan vasta uskoon tulleeksi.

Jos apostolit jäivätkin kaitsemaan seurakuntaa, kun sellainen muodostui uskoontulemisten johdosta, he eivät jääneet pitkäksi aikaa. Uskon, että maksimissaan vuodeksi tai kahdeksi, siksi aikaa, että vanhimmat voitiin valita. Ei yhtään pidemmäksi siksi, että päästiin jatkamaan töitä toisilla paikkakunnilla ja julistamaan evankeliumi koko maailmalle.

Seurakunnan kokoontumisista vielä sen verran, että Raamatun mukaan jokaisella oli kokouksessa jotakin tuotavaa. 1. Kor. 14:26.

Kuinka siis on, veljet? Kun tulette yhteen, on jokaisella jotakin annettavaa: millä on virsi, millä opetus, millä ilmestys, mikä puhuu kielillä, mikä selittää; kaikki tapahtukoon rakennukseksi.

Myös tämän takia on tärkeää, ettei kokoukseen osallistujia ei ole kerralla liikaa. Kaikilla pitäisi olla jotakin tuotavaa, että seurakunta rakentuisi. Tällä mallilla seurakunta rakentuu nopeasti ja vakaasti, lämpimässä ja läheisessä rakkauden ilmapiirissä niin että jokainen tuntee toisensa siinä kodissa tai muussa paikassa, jossa kokoonnutaan.

Näköjään Korintin seurakunnassa oli pieniä kokouksia, koska Paavali sanoo noin, miten edellisessä laittamassani Raamatun jakeessa.

Jokaisella tosiaan oli jotakin tuotavaa. Kaikki palvelivat. Jokainen omalla paikallaan. Kaikki eivät puhuneet kielillä koska Pyhä Henki ei johtanut heitä palvelemaan sillä kertaa sillä alueella, kaikki eivät profetoineet, selittäneet kieliä, parantaneet sairaita kokouksessa ja niin edelleen, koska toimittiin yhteistyössä niin kuin ruumiinjäsenet. Jokainen omalla alueellaan omassa tehtävässään. Jonkun virka oli profeetta, jonkun paimen, jonkun evankelista, jonkun opettaja. Apostoli oli matkoilla. Evankelistakin oli matkoilla.

Seurakunnan päätehtävä on evankelioida. Se on Jeesuksen lähetyskäsky. Apostoli ja evankelista ovat täysipäiväisiä työntekijöitä, joilla ei aina ole aikaa tehdä palkkatyötä, koska matkustavat evankeliumin työssä. Se on ainakin apostolin oikeus. Lue 1Kor.9 löytääksesi apostolin oikeuden olla työtä tekemättä.

Muut seurakuntalaiset, vaikka olisivat paimenia, profeettoja ja muita, heidän on erityisen tärkeä käydä palkkatöissä, tienata elatus perheelleen sillä tavalla, auttaa köyhiä, kustantaa apostolien ja evankelistojen palvelutyön kuluja keräämällä uhri. Katso 1Kor.9 lisäksi Room.15, 2Kor.9 avustuksiin ja uhreihin liittyen.

Miten seurakunta hoitaa lähetyskäskyä, jos ovat palkkatöissä eivätkä ole apostoleja tai evankelistoja? Työpaikoillaan. Virka-asioissa. Asioilla käydessään. Ruokaostoksilla. Kumpi on sinulle tärkeämpää? Sielujen pelastus vai työpaikan säilyttäminen? Tässä asiassa on pyydettävä Jumalalta viisautta ja ennen kaikkea olla hyvänä esikuvana, Kristuksen kirjeenä, loistaen Jumalan kirkkautta ja rakkautta ympärille, todistaen välillä Jumalan teoista omassa elämässä, ja sopivan tilaisuuden tullen johtaa ihminen työpaikalla antamaan elämänsä Jeesukselle. Rukous on tärkeää.

Pyydän, sinä joka luit tämän opetuksen ja pidit sitä raittiina, ole hyvä ja levitä tätä paimenille, apostoleille ja evankelistoille ensisijaisesti, myös muillekin.

Siunausta elämääsi, ja rukoilen, että tämä opetus sai olla rakennuksena sinulle!

Muista, älä käytä tätä opetusta lyömäaseena tai oppikiistan aiheena, vaan pidä aina ristiinnaulittu ja ylösnoussut Jeesus Kristus sydämessäsi ja mielessäsi.

Rakasta Jumalaa kaikesta sydämestäsi ja lähimmäistä niin kuin itseäsi.

Pidä aina esillä evankeliumi, joka on ilosanoma eikä tappoväline.

Joni Paavola