WEIJON
KIRJE LOPUNAJASSA, KILVOITTELEVALLE JUMALAN SEURAKUNNALLE!
”…
harrasta vanhurskautta, uskoa, rakkautta, rauhaa niiden kanssa,
jotka
huutavat avuksensa Herraa puhtaasta sydämestä” (2 Tim. 2:22).
Oikean
seurakuntayhteyden toimivuus edellyttää puhdasta sydäntä sekä
vilpitöntä
uskoa ja hyvää omaatuntoa. 1 Tim. 1:5,6. Vain sellaisten kesken voi
toteutua Jumalan tahdon mukainen yhteys. Tahdon auttaa sinut tälle yhteyden ja
rakkauden lähteelle. Lähde on Jeesus ja Hänen Sanansa Raamattu.
Ilman
Jeesusta ja rakkautta Hänen Totuuteensa et voi päästä Taivaaseen!
Tämä
on vakava väittämä! Mutta Raamattu todella opettaa sen näin.
Esim.
2 Tes. 2:10-12 sanoo, että ihmiset ”… joutuvat kadotukseen, sen tähden
etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen,
voidaksensa pelastua. Ja sen
tähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen,
että kaikki ne tuomittaisiin,
jotka eivät ole uskoneet totuutta,
vaan mielistyneet vääryyteen.”
Jos
rakastat Jeesusta, rakastat myös Hänen Sanaansa ja Hänen seurakuntaansa.
Toinen
Raamatun kohta, joka tukee edellä mainittua väitettä:
”…
Herra Jeesus ilmestyy taivaasta voimansa enkelien kanssa tulen liekissä ja
kostaa niille, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä ole kuuliaisia meidän
Herramme Jeesuksen evankeliumille. Heitä kohtaa silloin rangaistukseksi
iankaikkinen kadotus Herran kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta, kun
Hän sinä päivänä tulee…” (2 Tes. 1:7-10).
Tällaisen Jumalan Sanan edessä on pakko vakavoitua! Ja tämän johdosta on aloitettava suursiivous Jumalan kansan keskuudessa. Seurakuntaelämän tulee ojentautua Jumalaa kunnioittavaan kuuliaisuuteen. Vuosisatojen aikana syntynyt sekaannus ja harhaisuus on kerta kaikkiaan nyt perattava pois.
On
palattava takaisin apostoliseen uskoon. Apt. 4:32.
Tiedämmehän,
että alkuperäinen valmis kristinusko siinä muodossa, kuin se
esiintyi
alkuseurakunnan aikana, on edelleen voimassa oleva Jumalan tahto?
Jeesus
kutsuu seurakuntaansa (taas kerran) palaamaan alkulähteille, keskinäiseen
rakkauteen! Tämä uudistus voi tapahtua vain siinä Hengessä, jolla opetuslapset
täytettiin helluntaipäivänä. Apt. 2. Hän tahtoo tänäkin aikana täyttää omansa
Pyhällä Hengellä kaikkine armolahjoineen ja voimavaikutuksineen.
+
Jumalan
Sana ei muutu! ”Ruoho kuivuu,
kukkanen lakastuu, mutta meidän
Jumalamme Sana pysyy iankaikkisesti” (Jes. 40:8). Hebr. 13:8.
1.
luku
Elämämme suuri päämäärä ja tarkoitus on, että voimme auttaa monia ihmisiä taivastielle. Tahdomme myös nähdä, miten uskoon tulleet täyttyvät Pyhällä Hengellä ja alkavat rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistään, niin kuin itseään. Se on Jumalan rakkauden tie. – Tahdomme myös nähdä, miten kristityt pääsevät pysyvästi sisälle seurakuntayhteyteen ja kasvavat vastuuntuntoisiksi Jeesuksen seuraajiksi.
___________________________________________________________________
Jumalan
tarkoitus on, että jokaisella paikkakunnalla alkaa taas toimia raamatullinen
seurakunta (Kristuksen ruumis), se sama seurakunta, joka perustettiin n. 2000
vuotta sitten Jerusalemissa, Golgatan ristillä, ja johon kuuluvat mm. apostolit
Pietari, Jaakob, Johannes, Paavali.., ym., ym.
Kysymys on Jumalan seurakunnasta (1 Kor. 1:2; 2 Tes. 2:14…), jokaisella
paikkakunnalla olevasta ”lampunjalasta” (Ilm. 1:11-13, 20 ja 2:5). Tämä
seurakunta on eri asia kuin ihmisten perustamat uskonnot ja kirkot.
On
eri asia olla elävässä uskossa Jeesukseen, kuin täyttää sydän uskonnollisuudella.
Uskoon
tullut on siirtynyt todellisuuteen, Luojansa yhteyteen, eikä siksi enää
tarvitse uskontoa.
Uskonnollisuus
on teennäistä ja ihmiskeskeistä jumalkaipuun täyttämistä, esim.
hartaudenharjoituksilla ja kirkollisilla muotomenoilla. Sellaiset ”kirkonmenot”
ovat ottaneet Jeesukselle kuuluvan paikan ihmissydämissä. Kaikki uskonnot ovat
näin ollen epäjumalanpalvelusta.
Tarkennusta:
Jumalasta
erossa oleva ihminen on irti Jeesuksen todellisuudesta, vaikka olisi syvästikin
uskonnollinen. Harraskin ihminen on synnin vallassa kunnes ottaa vastaan
puhdistuksen Jeesuksen veren kautta.
Hyvätkin
ihmiset (ns. siivosyntiset) ovat erossa Jumalasta, koska eivät ole tulleet
elävään uskoon. Uskonto on useinkin esteenä heidän uskoon tulemiselleen.
Jeesus ei ole uskonnollinen ideologia, vaan elävä Henkilö. Hän syntyi ihmiseksi (lihan ruumiiseen) neitsyt–Marian kautta noin 2000 vuotta sitten.
Jeesus, ihmiseksi personoitunut Totuus, Jumalan Sana, kulki keskellämme n. 33 vuotta. Hän tuli sovittamaan Adamin suvun synnin seuraukset. Tämä oli Jeesuksen suuri tehtävä. Kukaan muu ei olisi voinut sovittaa syntejämme.
Vain
Hän, Puhdas, viaton ja tahraton Jumalan Poika oli uhriksi sopiva. Hän otti
päällensä meille kuuluvan rangaistuksen. Jesaja profetoi tästä jo yli 700 vuotta
ennen Jeesuksen lihaan syntymistä: ”Rangaistus oli Hänen päällänsä,
että meillä rauha olisi; ja Hänen haavojensa kautta me olemme parannetut”
(Jes. 53:5).
Kun
otimme vastaan Jumalan armon, jonka Jeesus ansaitsi verellään ja
sijaisuhrillaan, niin saimme kokea uudestisyntymisen. Pyhä Henki tuli silloin
sydämeemme. Näin tulimme ”uudeksi luomukseksi”. 2 Kor.5:17.
Vain
uskoon tulleet ovat Jumalan lapsia! Tämä totuus on himmentynyt jopa uskoon tulleiden
keskuudessa. Sitä on nyt uudestaan kaiutettava kaikille ihmisille.
Kun
Pyhän Hengen elämä on tullut ihmisen sisimpään, niin seuraava vaihe on, että
tämä uusi uskova tulee kasteelle.
Upotuskaste
vedessä on aina kuulunut Jumalan lapseksi tulemisen prosessiin. Apt. 2:38,41;
22:16. Kaste on luonut tarkkarajaisen uskovien yhteyden. Jeesukselle
kastetut ovat seurakuntalaisia, Kristuksen ruumiin jäseniä.
Jeesus
itse antoi lähetys/kastekäskyn:
”Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille!
Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan
kadotukseen” (Markus 16:15-16). Siihen ei tule lisätä mitään.
Me
kunnioitamme Jeesusta! Siksi Hänen Sanansa ovat meille tärkeitä?
Apostolit
toteuttivat Jeesuksen käskyä. He menivät ”kaikkeen maailmaan” ja julistivat
voittosanomaa Jeesuksesta ja syntien anteeksisaamisesta Hänen verensä kautta.
Ihmisten tullessa uskoon heidät aina kastettiin välittömästi. Tästä voit lukea
tarkemmin Raamatusta, mm. Apostolien teoista: 2:38,41 ja 10:47-48.
”Tehkää
parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen Nimeen
syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan…… Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne
kastettiin, ja niin heitä lisääntyi…” (Apt. 2:38,41). ”Ja syntyi suuri ilo..”
(Apt. 8:8).
Uskoon
tulleilla onkin
aihetta mitä suurimpaan iloon ja riemuun ! Onhan syntimme annettu anteeksi!
Jeesus sovitti meidät verellään ja uhrikuolemallaan. ”Rangaistus
oli Hänen päällänsä, että meillä rauha olisi” (Jesaja 53:5).
Uskoon
tulossa sydämiimme vuodatettiin Jumalan rakkaus. Room. 5:5.
_______________________________________________________________________________________________________________________
2.
luku
Raamattu ennustaa selvin sanoin, että lopunaikoina tulee eksyttäjiä paljon. Varoitus kuuluu, että monet uskovatkin eksyvät. Matt. 24:5,24; Apt. 20:29,30.
Eksytyksen eräs paradoksi on, että nuo harhautuneet Jumalan rakkaat eivät (yleensä) itse tiedosta tilaansa, että ovat saaneet ”toisen hengen” (2 Kor.11:4). Henki toimii.., mutta mikä henki? Myös muut uskossa olevat tuntevat eksyneissä olevan hengen, mutta eivät aina kykene erottamaan, onko kysymyksessä Pyhä Henki vai se ”toinen”, josta 2 Kor. 11:4 varoittaa. – Katso myös 5 Moos. 13 ja 2 Aikak. 18:20-22. –
Meidän on opittava ymmärtämään tämä asia voidaksemme itse välttää eksytysten kavalat juonet ja etsiä eksyneet takaisin Jumalan laumaan.
”Te
eksytte, kun ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan Voimaa!” (Matt.22:29).
Ihmiskunnan julminta eksytystä pitävät yllä sellaiset uskonnot, jotka valehtelevat jäsentensä pääsevän Taivaaseen sen perusteella, että ovat jonkin uskontokunnan jäseniä. Sellaista harhaoppia Suomessa edustaa mm. luterilainen kansankirkko. Tuon lahkon oppiin kuuluu väite, että ihminen uudestisyntyy ja tulee Jumalan lapseksi sylilapsena suoritetussa kasteessa. Sen mukaan lähes kaikki suomalaiset ovat uskossa ja Jumalan lapsia. Samaa valhetta edustavat mm. katoliset ja ortodoksit. Sellainen opetus täyttää kaikki harhaopin ja eksytyksen kriteerit.
Sehän vääristää pelastuksen tien johtaen ihmiset väärään rauhaan ja siten helvettiin.
Kukaan ihminen ei ole tullut Jumalan lapseksi lapsikasteessa! Tämä on kaikille terveesti ajatteleville ihmisille selviö.
”Sillä me pääsemme lepoon, me, jotka tulimme uskoon..” (Hebr. 4:3).
Ihminen tulee Jumalan lapseksi vain ottamalla itse henkilökohtaisesti vastaan Jumalan armon Jeesuksessa. Sillä tavalla saadaan synnit anteeksi ja perintöosa pyhitettyjen joukossa. Pelastuminen tapahtuu ”uskon kautta Hänen vereensä” (Room. 3:23-25. 2 Kor. 6:1). Ihmisen pitää uudestisyntyä ylhäältä (Joh.3:3-5).
MITEN
VOIMME EROTTAA OIKEAN HENGEN VÄÄRÄSTÄ?
Eksytyksen
hengen ja Jumalan Pyhän Hengen voi oppia erottamaan vain Raamatulla. Se
opetus avautuu tässä:
"Rakkaani,
älkää
jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne
Jumalasta; sillä monta väärää profeettaa on lähtenyt maailmaan.
Tästä te tunnette Jumalan Hengen:
jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on
Jumalasta; ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei
ole Jumalasta; se on antikristuksen henki, jonka olette kuulleet olevan
tulossa, ja se on jo nyt maailmassa. Lapsukaiset, te olette Jumalasta
ja olette voittaneet heidät; sillä Hän, joka teissä on, on suurempi
kuin se, joka on maailmassa. He ovat maailmasta; sen tähden he
puhuvat, niin kuin maailma puhuu, ja maailma kuulee heitä.
Me olemme Jumalasta. Joka tuntee Jumalan, se
kuulee meitä; joka
ei ole Jumalasta, se ei kuule meitä. Siitä me
tunnemme
totuuden Hengen ja eksytyksen hengen.
Rakkaani,
rakastakaamme toinen toistamme, sillä rakkaus on Jumalasta; jokainen,
joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan. Joka
ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus” (1 Joh.
4:1-8).
Johannes
esitti siis kysymyksen: "Miten erotamme henget". - - -
Ensimmäinen
erottamisen avain on Jeesuksen tunnustaminen siksi, joka Hän on. "Ellette
usko minua siksi, joka minä olen, niin te kuolette synteihinne" (Joh.
8:24). Taivaasta tullut Sana on lihaan tullut Jeesus Jumalan Poika. "Sana
tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme.." (Joh. 1:14).
Jeesus Kristus on Herra! Sen totuuden tunnustaminen on
henkien koettelemisen alkulähtökohta. Filip. 2:10-11. Emme tietenkään voi tunnustaa jonkin toiminnan olevan Jumalan Hengen vaikuttamaa ellei siinä
tunnusteta Jeesuksen herruutta ja jumaluutta.
Mutta asia jatkuu. Aamenen sanominen edelliseen olisi tässä
vaiheessa liian aikaista. Jäisimme niin tehdessämme pelkästään
ekumeeniselle tasolle.
Toinen erottamisen avain on ratkaiseva. Siinä on vastaus kysymykseen ”miten erotamme henget”. : Hän toteaa ensin, että "me olemme Jumalasta" (jae 6). Ketkä "me"? – Johannes tarkoitti siinä itseään ja kaikkia alkuseurakunnan uskovia, apostolisessa totuudessa pysyviä; ja siis myös meitä, jotka tänä aikana pysymme apostolisessa uskossa. "Me olemme Jumalasta!" ”Me, jotka tulimme uskoon..” (Hebr. 4:3). Me pysymme alkuperäisessä kristinuskossa (jotka siinä pysymme). –
Me pysymme Jumalan seurakunnassa, joka syntyi Golgatan ristillä.
Tämä on se seurakunta, joka puettiin Voimalla Yläsalissa n. v. 33. jKr. Siitä saakka olemme olleet toiminnassa. Apt. 5:38-39. – "Joka kuulee meitä,.. se on Jumalasta!" Siihen päälle Raamattu sanoo ratkaisevan opetuksen: "SIITÄ ME TUNNEMME TOTUUDEN HENGEN JA EKSYTYKSEN HENGEN!" Siis mistä sen tunnemme? = Siitä, että tahtooko joku kuulla Raamatussa opetettua alkuperäistä ja puhdasta apostolista kristinuskoa vai eikö tahdo:
1. Jos joku ottaa vastaan
Jumalan Sanan, nöyrästi ojentautuen sen mukaan opissa ja elämässä, niin siitä
tiedämme hänen olevan Pyhän Hengen johdatuksessa. Joh.16:13.
2. Mikäli joku kieltäytyy
tottelemasta Raamattua, niin siitä tiedämme, eksytyshengen vaikuttavan tuon
ihmisen elämässä. "Siitä me tunnemme ... eksytyksen
hengen… ”
Joh.
14:23-24. (2 Kor. 13:5). –
Siitä se tiedetään.
Pyhä Henki on Totuuden Henki, joka johdattaa kaikkeen totuuteen! Joh. 16:13. Hän myös jakaa armolahjoja niille, joka tahtovat ottaa vastaan. Armolahjat kuuluvat Totuuden Hengen piiriin (1 Kor. 12–14). Rakkaus ja Totuus kuuluvat yhteen (1 Kor. 13:6). Me tunnustamme Jeesuksen Herraksemme ja syntiemme sovittajaksi? (Room. 10:9-13; 2 Kor.6:1-2). Olemme tehneet parannuksen synneistämme? Ja olemme päättäneet olla loppuun asti kuuliaisia Jumalan lapsia? Ja, kiitos Jumalalle! Me pääsemme kotiin Taivaaseen!
Jeesus tahtoo antaa jokaiselle voiman luopua syntielämästä. Joh. 1:12. Vaikeimmatkin syntikahleet katkeavat Jeesuksen Nimessä ja Hänen sovintoverensä voimassa. Älä pelkää! Jeesus tuntee kaikkien synnin alueiden tuskat. Hän otti ne päällensä, että sinä saat vapautua. Saat tulla synnistä vapautetuksi. Room. 6:17-23. Saat tätä lukiessasi ottaa vastaan voiman Pyhässä Hengessä ja tehdä päätöksen, että synnin on nyt väistyttävä.
Voit luottaa Hänen lupaukseensa: ”Sitä, joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos!” (Joh. 6:37). Mutta on muistettava ehto: ”.. jos Hänen hyvyydessänsä pysyt, muutoin sinutkin hakataan pois” (Room.11:22). Katso myös Kol. 1:23.
Tässä vaiheessa Jeesus siis sanoo: ”Tulkaa minun tyköni..!” (Matt. 11:28). Mutta armokutsun hylänneille sanotaan viimeisenä päivänä: ”Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen…” Matt. 25:41.
On hyvä muistaa, että Jeesus on täynnä armoa ja totuutta” (Joh. 1:14).
Raamattu kehottaa:
”Ottakaa mukaanne sanoja ja palatkaa Herran tykö ja sanokaa Hänelle: "Anna anteeksi kaikki rikokset, ota armoihisi…” (Hoosea 14:3). Ihmiselämän suurin ja tärkein asia on saada syntinsä anteeksi ja sen myötä Pyhän Hengen osallisuus. Näin Jumalan rakkaus saa tilaa ihmisen sydämessä. Ihminen on tullut uskoon!
Seuraava askel on, että pelastunut ihminen tulee seurakuntaan, jossa hänet kastetaan upotuskasteella vedessä ”Herran Jeesuksen Kristuksen Nimeen”? Apt. 2:38. Se on Jumalan tahto:
”Tapahtukoon Sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin
Taivaassa” (Matt. 6:10). Kun rukoilemme Jumalan tahtoa tapahtuvaksi, tulee
meidän myös ojentautua siihen.
"Jos te pysytte minun Sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan Totuuden, ja Totuus on tekevä teidät vapaiksi." … … "Totisesti, totisesti minä sanon teille: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja. Mutta orja ei pysy talossa iäti; Poika pysyy iäti. Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi” (Joh. 8:31-36). Gal. 5:1.
”Ja
sinun korvasi kuulevat takaasi tämän sanan, milloin poikkeatte oikealle tai
vasemmalle: "Tässä on tie, sitä käykää" (Jesaja 30:21).
Oikealla
mielellä ja kaikesta sydämestään Jeesusta etsivä ihminen löytää Hänet!
”Etsivä
löytää!”
(Luuk. 11:10).
”Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä
kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille
tulevaisuuden ja toivon. Silloin te huudatte minua avuksenne, tulette ja
rukoilette minua, ja minä kuulen teitä. Te etsitte minua ja löydätte minut, kun
te etsitte minua kaikesta sydämestänne. Ja niin minä annan teidän löytää
itseni, sanoo Herra” (Jer. 29:11-14).
3. luku
Ylpeämielisestä
itsensä korottamisesta ja tietoisesta tottelemattomuudesta johtui
maailmankaikkeuden ensimmäinen synti Taivaassa (Jes. 14:12-15 ja Hes. 28:12-17)
ja sitten Paratiisissa (1 Moos. 3). Siihen samaan syntiin ovat langenneet monet meidän
aikamme Jumalan lapset, sanan saarnaajatkin.
Nuo
uskonnolliset eksyttäjäsaarnaajat saavat paljon pahaa aikaan. He ovat hylänneet
suoran totuuden tien. 2 Piet. 2:15; Juuda / 11-22. Lopulta he alkavat vaeltaa ristin vihollisina. Filip. 3:18. He
kylvävät uskovien sydämiin käärmeen siementä eli epäuskoa Raamatun Sanaa
vastaan. Näin he samalla rikkovat rakkauden käskyn. Tietämättään he saavat
uskovissa aikaan epäluottamusta seurakuntaa ja sen työntekijöitä kohtaan. Sen
saa aikaan heissä oleva vieras henkivaikutus.
Oikean
Hengen vaikutuksen erottaa siitä, että se lujittaa uskovat paikalliseen
seurakuntayhteyteen ja saa aikaan luottamusta Jumalan valitsemiin
työntekijöihin.
Eksyttäjäpuhujien
taustalla ei useinkaan ole minkäänlaista valvontaa. He toimivat ilman seurakuntayhteyttä. Tämä on suuri virhe ja
epäraamatullinen käytäntö. Siitä johtuu myös se kieroutunut asenne, että työn
motiiviksi tulee rahan saaminen. . . .
”jos
sokea sokeaa taluttaa, niin he molemmat kuoppaan lankeavat” (Matt. 15:14).
Mistä
tunnet eksyttäjän?
Eksyttäjän
tunnistaa varmuudella mm. siitä, että hän vähättelee kasteasiaa, sanoen, ettei
kasteelle meno muka ole välttämätöntä. Vaikka sellaisen väitteen esittäjä
puhuisi ihmisten ja enkelien kielillä, niin hän on silti eksyttäjä. Room.16:18.
Gal. 1:8,9.
Myös sylilasten kastaminen ja sellaisen hyväksyminen on edelleen yleistä eksyttäjien piireissä. Vain harvat ovat ymmärtäneet, että lasten kastaminen on ihmisoikeuksien loukkaus. Ja mikäli sellainen yhdistetään lähetyskäskyssä tarkoitettuun uskovien kastamiseen, niin kyseessä on pyhien asioiden häpäisy ja Jumalan pilkka. – Lapsikasteessa ei kunnioiteta kastettavan omaa tahtoa ja vapaata valintaoikeutta, vaan tuon riitin suorittamisen yhteydessä pieni lapsi liitetään kirkkoon, johon hän ei itse tahdo liittyä.
Lapsikaste ei siis ole lähetyskäskyn tarkoittama kristillinen kaste, vaan eksytys.
Lopunajan
eksytys on lähes aina yhteydessä kasteasian vääristelyyn.
Ainoa Jumalan hyväksymä kristillinen kaste on uskoon tulleelle toimitettu upotuskaste vedessä (Apt. 8:37). Sellainen on Raamatun tarkoittama ”yksi kaste” (Ef.4:5; Apt.19:1-5). Raamatullinen kaste on uskovalle suoritettu upotuskaste vedessä. Se on eräs Kristuksen opin alkeista. Henkikaste on eri asia. Hebr. 6:1-2.
– Kristillinen kaste tulee toimittaa seurakunnan puitteissa!
Raamatullisessa
kasteessa on mainittu Jeesuksen Nimi. ”Kaikki, mitä teette sanalla tai
työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen Nimessä…” (Kol. 3:17). Kaste ei ole
pätevä ellei siinä ole lausuttu Jeesuksen Nimeä.
Ns. ”vapaissa suunnissa” lausutaan kasteen asetussanat näin: ”Kastan sinut … Isän, Pojan ja Pyhän Hengen Nimeen Jeesukseen Kristukseen!” – Se on riittävän raamatullinen kaste, koska siinä kastetaan Jeesukseen Kristukseen. Matt. 28:19-20.
Itse
kastan apostolisen esimerkin mukaisesti lausumalla kastaessani: ”Kastan
sinut … Herran Jeesuksen Kristuksen Nimeen!” Apt. 2:38; 8:16; 10:48; 19:5; Kol.
3:17.
Raamatullinen
kristitty on sellainen, joka on tullut uskoon, tehnyt parannuksen synneistään
ja ottanut kasteen Herransa Jeesuksen Nimeen. Jeesuksen veri on uskon kautta
puhdistanut ihmisen entisistä synneistä. Nyt tuo synnissä elänyt aadamilainen
ihminen tulee haudata kasteen hautaan. Vesi peittää vanhan ihmisen. Kastettuina
emme sitten enää ole aadamilaisia, vaan olemme siirtyneet Adamista Kristukseen.
Gal. 3:26-28; 2 Kor. 5:17). Uusi arvoasemamme on olla Kristuksessa Jeesuksessa!
Alkuajan
apostolit kehottivat jokaista kasteelle: ”Ottakoon KUKIN TEISTÄ
kasteen…” (Apt. 2:38). Asiassa ei silloin ollut neuvotteluvaraa, eikä sitä
tule edelleenkään olla.
”Joka
uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan
kadotukseen!” (Markus
16:16). Tässä on Jeesuksen perustama ”uskonsuunta”.
Eksyttäjät
selittelevät tätä Jeesuksen käskyä kumoten jakeen loppuosalla sen alkuosan.
Heidän mukaansa Jeesus sanoo, ettei vesikaste muka ole välttämätön.
Perin
merkillistä!!!
Miten
he onnistuvatkin vääntämään Jeesuksen sanat tarkoituksettomiksi ???
Miten
Markus 16:16. olevat sanat voisivat tarkoittaa jotain muuta, kuin mitä Jeesus
sanoo?
Jakeen
alkuosassa lukee, ja se tarkoittaa, että jokaisen tulee uskoa evankeliumi ja
ottaa kaste.
Loppuosassa lukee, ja se tarkoittaa, että joka ei usko, että hänen tulee uskoa evankeliumi ja tulla vedessä kastetuksi, ”se tuomitaan kadotukseen”. –
Tämä Raamatun kastetotuus on seurakuntamme pysyvä opetus. Room. 6:1-5. ”Olkoon teidän puheenne: ´on, on`, tahi: ´Ei, ei`. Mitä siihen lisätään, se on pahasta!” (Matt. 5:37). 2 Kor. 1:13-20.
Opetamme joko kasteelle menemistä ehdottomana, tai muussa tapauksessa olemme sivussa Jeesuksen opetuksesta.
Jotkut
väittävät, ettei Jumala ole puhunut heille kasteelle menosta. Tuo harhaluulo
johtuu siitä, että he eivät tiedä, miten Jumala puhuu. Jumala on puhunut kasteasiasta Sanassaan
Raamatussa. Mitään muuta puhetta ei sen lisäksi tarvita.
”Ja
nyt, mitä viivyttelet? Nouse, huuda avuksi Hänen Nimeänsä ja anna kastaa itsesi
ja pestä pois syntisi.'” (Apt. 22:16). Tämä on Jumalan Sana!
”Herran
pelko on oleva Siionin aarre!” Jes. 33:6.
Onko
Jumalan pelko kokonaan katoamassa uskovienkin elämästä? Vaikuttaa siltä !!!
Yleinen välinpitämättömyys Jumalan Sanasta on järkyttävä.
Raamatun
vakava varoitus on röyhkeästi laiminlyöty: ”Minä todistan jokaiselle,
joka tämän kirjan profetian sanat kuulee: Jos joku panee niihin jotakin lisää,
niin Jumala on paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut
tähän kirjaan; ja jos joku ottaa pois jotakin tämän profetian kirjan sanoista,
niin Jumala on ottava pois sen osan, mikä hänellä on elämän puuhun ja pyhään
kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu” (Ilm. 22:18-19). Katso
myös 2 Tes. 2:15 ja Matt. 6:24.
Armosta
saadun pelastuksen voi edellisen Raamatun opetuksen mukaan menettää esim.
vääristelemällä ja vähättelemällä Raamatun opetuksia. 2 Piet. 3:16; 1 Kor.4:6.
2 Tessal. 1:8-9.
Jumala tahtoo, että meillä on ”arka tunto Hänen Sanansa edessä” (Jes. 66:5).
”Herran
pelko on viisauden alku!” (Snl. 9:10)
Raamatussa ei anneta mahdollisuutta, että joku voisi jäädä kastamattomaksi ja silti säilyä raamatullisessa uskossa. Uskoon tullut, joka kieltäytyy kasteesta, EI enää ole siinä uskossa, josta Raamattu puhuu. Raamattu ei tunne käsitettä "kastamaton kristitty" !!!
Katso Pietarin opetukset kasteesta: Apt. 2:38; 10:47-48 ja 1 Piet. 3:21. Jokainen sana siinä on varma totuus.
Kasteesta kieltäytyvä uskova siirtyy antikristillisen henkivaikutuksen piiriin ja on kaikissa tapauksissa eksyttäjien leiriin lukeutuva (Gal. 1:8,9 ja 2:4,5). Niitä on Suomessakin yhä kasvava joukko. Hebr. 3:12,13; 4:1,2; 6:1-2. Myös sellaisten kanssa veljeilevät ovat sivussa Jumalan tahdon tieltä.
Valtaosa Suomen uskoon tulleista on tänä hetkenä tuossa eksyttäjien leireissä, eri uskonsuunnissa. Tämä on ikävä totuus, joka on raskas hyväksyä. Mutta vasta, kun hyväksymme totuuden, voimme tehdä asialle jotakin. Totuus saa meidät liikkeelle!
Tässäkin kohden tahdomme toimia rakkauden sanelemin ehdoin, joka ”iloitsee yhdessä totuuden kanssa” (1 Kor. 13:6).
On aina muistettava, että kaikki Jumalan lapsiksi syntyneet ovat meille rakkaita, joita tahdomme armahtavasti auttaa oikealle tielle, irti harhautuneista uskonnoista. Tämä on Jumalan tahdon tie! 2 Tes. 3:14-15. Ilm. 18:4. 2 Kor. 6:14-18. Jaak. 5:19-20.
Alkuseurakunnan
aikana ei ollut mm. kiistelyä siitä, voiko kastamaton osallistua ehtoolliseen. Kastamattomia
ei ollut.
Samaan
tilanteeseen pitäydymme edelleen: Kastamattomia ei ole !!!
Yhteinen
tehtävämme on hoitaa tämä asia kuntoon.
Kastamaton ei missään tapauksessa voi osallistua ehtoolliseen.
____________________________________________________________________
4. luku
Uskontojen
ulkopuolella toimiva Jumalan seurakunta on nyt järjestäytymisen edessä. Rivimme
ovat vielä pahasti sekaisin. Useilla paikkakunnilla toimii pieniä hajallaan
olevia ryhmiä ilman selkeää järjestäytymistä ja johtajuutta, ”kuin lampaat,
joilla ei ole paimenta”. ”Ja
astuessaan maihin Hän näki paljon kansaa, ja Hänen kävi heitä sääliksi, koska he
olivat niin kuin lampaat, joilla ei ole paimenta, ja Hän rupesi opettamaan
heille moninaisia” (Markus 6: 34).
Joh. 10:10-16; Luuk. 13:34.
Jokaisella
paikkakunnalla löytyy yhä kasvava joukko yksilöuskovia, jotka odottavat
järjestäytynyttä toimintaa hajaannuksen ulkopuolelle. Rehelliset uskovat ovat
kyllästyneet kirkkojen teennäiseen viihde- ja ohjelmauskontoon ja kaipaavat
vakaata kristillisyyttä. – Jes. 26:3.
Nämä rakkaat Jumalan lapset tulee koota yhteen. Ja eri paikkakuntien välinen keskinäinen yhteydenpito
pitää saada toimimaan. Siinä seurakunnan eräs tehtäväkuvaus.
MITEN
TOIMINTA ALOITETAAN?
Seurakuntatoiminnan
aloittaminen sinun kotipaikkakunnallasi tapahtuu siten, että kutsut uskossa
olevat koolle esim. lehti-ilmoituksella. Ilmoitat, että tarkoituksena on nyt
aloittaa tällä paikkakunnalla Jumalan seurakunnan toiminta sellaisena kuin se
opetetaan Raamatussa.
Toiminnan
aloituksen jälkeen paikkakunnallasi toimii Jumalan seurakunta, samoin kuin
tapahtui alussa esim. Korinttossa (Apt.18:8 ja 1 Kor.1:2).
Lopunajan
seurakunnan aloittaminen ja sen jälkeinen suunta on sama kuin alussa!
Ja
HUOM! Tämä ei ole uuden seurakunnan perustamista … , vaan ainutlaatuisen kerran
ristillä perustettu seurakunta on nyt levittäytynyt sinunkin paikkakunnallesi.
Kaikkien uskonsuuntien lisäksi siellä toimii nyt myös Jumalan oma seurakunta.
Jumalan
seurakunta ei ole nimi siinä mielessä kuin se saatetaan ymmärtää. Tämä ”nimitys” kuvaa omistussuhdetta: Seurakunta
on Jumalan! Alussa seurakuntamme tunnettiin tällä nimellä. Katso mm. 1 Kor.
1:2; 1 Tes. 2:14… ym.
Jos
kotikunnassasi on jo aloitettu Jumalan seurakunnan toiminta, niin silloin
jokaisen kristityn tulee mennä siihen mukaan.
Uuden toiminnan aloittaminen on siinä tapauksessa uuden lahkon
perustamista. Vain yksi seurakunta yhdellä paikkakunnalla on Jumalan tahto.
Näin Raamattu opettaa tämän asian. - - -
Toiminnan
aloittajalla ei tarvitse olla erityistä hengellistä virkaa, esim. paimenen
kutsumusta. Ensin on seurakunta, sitten syntyvät virat.
Hengellisten
kokousten pitäminen esim. sinun kodissasi ei edellytä muutakaan osaamista. Pyhä
Henki johdattaa kaiken tarvittavan. Joh. 16:13; Luuk. 12:11-12…
Hän
kokoaa vilpittömät uskovat yhteen ja valitsee työmiehet tehtäviinsä sekä jakaa
armolahjoja yms. 1 Kor. 12 – 14 luvut. Joh. 15:5; Hebr. 5:4.
Kun seurakunta sitten on alkanut toimia, niin jokaiselta uudelta mukaan tulevalta odotetaan nöyryyttä asettua ensin tarkkailijan paikalle. Siltä paikalta voi tehdä havaintoja sekä nähdä ja oppia tuntemaan seurakunnan raamatullinen linja opissa ja elämässä. Lue Luuk. 14:7-11.
Jumalan seurakunnan linja on oleva joissain asioissa paljolti erilainen, mitä ihmiset ovat oppineet kirkoissa eli”baabelilaisuudessa”.
Rakkaus
totuuteen on seurakunnan ohjenuora. 2 Tes. 2:10-12. Tämä totuus löytyy Raamatusta
(ei kuitenkaan 1992 käännöksestä, jota uskovien ei tule käyttää).
Seurakunnan
Ylipaimen, Jeesus on sitten johdattava myös paimenia seurakuntaansa:
Yksi vanhimmisto jokaiseen kaupunkiin (Tiit.1:5). Siihen tehtävään voidaan hyväksyä vain Jumalan valitsemia palvelijoita, jotka ovat täynnä armoa ja totuutta. Paimenten tehtävänä on pitää seurakunta puhtaana epäraamatullisista opeista ja auttaa sitten uudet uskoon tulleet ottamaan vastaan henkikaste (Apt.8:14-17 ym.). Paimen on ”alaikäisten kasvattaja”.
Ihmisten
perustamissa uskonnollisissa instituutioissa esiintyvät rahanahneet
showbisnesmiehet ja palkkapaimenet. Kokoukset vapaidenkin suuntien parissa ovat
muuntuneet showtilaisuuksiksi, joissa esiintyjinä ovat erilaisten
ohjelmanumeroiden esittäjät, mm. ihmisiä huvittavat puhujat, joille maksetaan
kansan hauskuuttamisesta.
Kuinka
vierasta sellainen onkaan Raamatun vakaalle kristillisyydelle!!! Jumalan seurakunnassa ei sellaista
hyväksytä. / 1 Kor. 14:26.
Seurakunnan
työntekijän ensimmäisiin vaatimuksiin kuuluu tyytyminen alhaisiin oloihin ja
ettei hän ole rahanahne tai ylpeämielinen pyrkyri ja etuasemien tavoittelija. ”Tyytykää
alhaisiin oloihin” (Room. 12:16 ; 1 Tim. 6:7-12 ja Luuk. 14:7-11).
SEURAKUNNAN
OSOITE.
Raamatulliseen järjestäytymiseen kuuluu, että seurakunnalla on maantieteellinen osoite. Koko Uusi testamentti tukee ajatusta, että seurakunnalla alussa oli selkeässä osoitteessa tapahtuvaa toimintaa. – Seurakunta ei ole ilmassa leijuva abstrakti.
Paavali kirjoitti eri kaupungeissa toimiville konkreettisille Jumalan seurakunnille.
Kirje vietiin tiedossa oleviin osoitteisiin, joissa seurakunta kokoontui. Mihin kirjeet olisi voitu toimittaa ilman osoitetta?
Efesossa
Jumalan srk.n osoite oli Tyrannuksen koulu (Apt. 19:9); Roomassa Akylaan koti
(Rm.15:5; 1 Kor.16:19); Kolossassa Filemonin koti (Filem/2 ); Laodikeassa
Nymfan koti (Kol. 4:15). Mikä on Sinun
kotiseurakuntasi osoite?
Turussa
Jumalan seurakunnan osoite on Sofiankatu 3 A. 20100 Turku (v. 2008).
Rooman
kaupungissa oleva Jumalan srk. kokoontui Priskillan ja Akylaan kodissa (Room.
16: 3-5). Siellä kokoontuivat kaikki ne, joille Paavali siinä luvussa laittoi
tervehdyksiä.
Raamattu ei anna vähäistäkään tukea hajaannuksen käytännölle, että srk. voisi toimia samalla paikkakunnalla hajallaan kahtena tai useampana joukkona.
Yhdellä
seurakunnalla samassa kaupungissa voi kyllä olla monta kokouspaikkaa, mutta
seurakunta ja sen käytännön toiminta on pidettävä yhtenä.
”..
että he olisivat täydellisesti yhtä!” (Joh. 17:23).
Jokaisen
uskossa olevan tulee tunnustaa vain tätä yhtä seurakuntaa sekä
tunnustautua tähän toimintayhteyteen. Se on Jeesuksen tarkoittamaa täydellistä
yhteyttä Kristuksen ruumiin periaatteella toimivassa yhteydessä. Ekumenia on
hajaannuksen periaatteella toimivien uskontojen yhteys.
Kokoamme
ensin saman paikkakunnan uskovia koolle yhteen paikkaan. Ja kun kokouspaikka
tulee täyteen, tarvitaan lisätiloja. Niitä Pyhä Henki on johdattava tarpeen
mukaan. / Turussa kaikki
seurakuntalinjalle lähtevät mahtuvat tässä vaiheessa kokoontumaan
Sofiankadulle. Saamme lisätiloja tarpeen mukaan.
5. luku
Seurakuntamme
alkuaikana (apostolinen aika) kaikki toiminta ohjattiin tapahtuvaksi
seurakunnan kautta. Se on loppuun asti voimassa oleva Raamatun linjaus. Tätä ei voi painottaa
liikaa.
Ns.
yksityisyrittäjiä, ja mm. rahan kerääjiä on liikkeellä aivan liikaa.
Oikeimmillaan Pyhä
Henki ohjaa valmista srk.n toimintaa vanhimpien alaisuudessa (sitten kun
vanhimmat on asetettu). Katso 1 Piet. 5:1-5/
Hebr.13:17 ja 1 Tes. 5:12-13
sekä 1 Tim. 5:17-19.
Vanhimpia tuleekin
nyt etsiä ja asettaa tehtäväänsä kullekin paikkakunnalle:
”Minä jätin
sinut Kreettaan sitä varten, että järjestäisit, mitä vielä jäi järjestämättä,
ja että asettaisit, niin kuin minä sinulle määräsin, joka kaupunkiin
vanhimmat” (Tiitus 1:5).
Seurakunnalla voi olla yhdellä paikkakunnalla vain yksi vanhimmisto.
Mutta on
huomattava edellä mainittu Raamatun opetus, että ensin on seurakunta, sitten
valitaan vanhimmat. Apt. 14:23.
Seurakuntalaisten
on itse tunnistettava paimenensa. Kun tämä tunnistus on tapahtunut, voidaan
vanhimmat siunata tehtäväänsä. Koko seurakunta voi osallistua siunaamiseen. Ja
näin vanhimmat ovat päteviä hoitamaan tehtäväänsä.
Jumala on
osoittanut valintansa. Seurakunta on suorittanut siunaamisen.
Ihanne olisi, jos ennestään paimeniksi siunatut olisivat mukana siunaamassa uusia veljiä virkaansa.
KOOSSA PYSYEN.
Seurakunta
kasvaa oikeimmillaan Jumalan antamaa kasvua ”… koossa pysyen …” (Kol.
2:19. Ef. 4:16).
Jeesus
on aina tahtonut ”koota yhteen hajallaan olevat Jumalan lapset” (Joh.
10:16 ja 11:52). 1 Kor. 12. ”Kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun
lapsesi, niin kuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole
tahtoneet!” (Lk. 13:34).
Paimenten
ensisijaisena tehtävänä on koota Jumalan kansa yhteen sekä sitten pitää lauma
koossa. Paimen paimentaa.
Mutta
vastuulliseen tehtävien hoitamiseen ja sen onnistumiseen tarvitaan myös
jokaisen seurakuntalaisen apu ja suostumus.
Tässä
kaikkia uskovia koskeva opetus:
”Mutta
me pyydämme teitä, veljet, antamaan tunnustuksenne niille, jotka tekevät työtä
teidän keskuudessanne ja ovat teidän johtajanne Herrassa ja neuvovat teitä,
sekä pitämään heitä erinomaisen rakkaina heidän työnsä tähden. Eläkää rauhassa
keskenänne” (1
Tes. 5:12-13).
Opiskele tuo Raamatun Sana niin, että se on totta sinun elämässäsi! = Hebr. 4:2. Opiskele samoin tämä: ”Olkaa kuuliaiset johtajillenne ja tottelevaiset, sillä he valvovat teidän sielujanne niin kuin ne, joiden on tehtävä tili, että he voisivat tehdä sitä ilolla eikä huokaillen; sillä se ei ole teille hyödyllistä” (Hebr. 13:17).
Siinä on Raamatun opettama varma tie seurakuntatyön onnistumiseen.
”Ja
me lähetämme hänen kanssaan veljen, jota evankeliumin julistamisesta kiitetään kaikissa
seurakunnissa ja jonka seurakunnat vielä sen lisäksi myös ovat valinneet
matkatoveriksemme viemään tätä rakkauden lahjaa… meidän veljemme taas ovat seurakuntien lähettiläitä, ovat
Kristuksen kunnia. Kun te siis osoitatte heille rakkauttanne … , niin teette sen seurakuntien edessä” (2 Kor.8 :18,19,23,24).
Huomaatko, miten suuresti Raamattu painottaa seurakunnan ja sen
johtajuuden merkitystä?
”Tässä
on tie, sitä käykää!”
Jokaisen yksilökristityn tulee siis olla ”seurakunnan lähettiläitä”.
Paavalikin sai Jeesukselta ohjeen mennä kääntymyksensä jälkeen uskovien seurakuntayhteyteen, jossa hänet siunattiin kätten päällepanemisen kautta sekä kastettiin upotuskasteella Jeesuksen Nimeen.
Apt. 9:6,17,18,20 sekä 22. ja 26. luvut.
EVANKELIOIVA SEURAKUNTA.
Jumalan seurakunnan päätoimintamuoto tulee aina olla lähetyskäskyn
toteuttaminen! Mk.16:15. Matt. 28:18-20. Olemme evankelioiva seurakunta. = Ihmiset
tulee auttaa uudestisyntymiseen ja kasteelle sekä sisälle raamatulliseen
seurakuntayhteyteen. Siitä alkaa rikassisältöinen elämä yhteisessä oppimisen
piirissä. Kol. 3:16.
”Profeetoissa on kirjoitettuna: 'Ja he tulevat kaikki Jumalan
opettamiksi.'” (Joh. 6:45). Jumalan opettamiksi voidaan tulla vain
seurakuntayhteydessä.
Kaikkien
uskovien yhteinen tehtävä on kertoa ihmisille Jeesuksesta.
Lähetyskäsky
on Jumalan seurakunnan yhteinen päätehtävä!
”Menkää
kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille! Joka uskoo ja
kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” Markus
16:15-16.
__________________________________________________________________________________
6. luku
RAHA-ASIASTA.
”Tiedättehän tekin, filippiläiset, että evankeliumin alkuaikoina,
kun lähdin Makedoniasta, ei mikään muu seurakunta kuin te yksin käynyt minun kanssani tiliyhteyteen
annetusta ja vastaanotetusta. … .” (Filip. 4:15–17).
Rahan
käyttöäkin siis valvottiin seurakunnan toimesta, alistumalla ”tiliyhteyteen
annetusta ja vastaan otetusta!” Tämä yhteisesti hyväksytty käytäntö muodostui
alkuseurakunnassa selkeäksi opiksi. Toiminta oli siltäkin osin
järjestäytynyttä.
Raha-asiasta
voit lukea mm. Apt.6; 1 Kor. 9. ja 16:1-4; 2 Kor. 8-9; Room.
16:17-18. Filip.
3:18-19.
Uhraamme edelleen Raamatun opetuksen mukaisesti oman paikkakuntamme järjestyneeseen seurakuntatyöhön, jota tehdään Kristuksen ruumiin periaatteella ulkopuolella uskonsuuntien. Emme uhraa muihin toimintoihin. Tämä on tärkeää!
Turussa
on raha-asioiden hoitoa varten perustettu yhdistys, Seurakunta-apu ry.
Jeesuksen
maanpäällisen elämän aikana Hänellä ja Hänen opetuslapsillaan oli yhteinen
kukkaro (Joh. 12:6). Samoin Jerusalemin alkuseurakunnassa oli yhteinen rahasto,
josta annettiin avustusta mm. köyhille uskoville (Apt. 4:34,35). Rahastoa
hoitivat seurakuntapalvelijat, diakonit (Apt. 6:1-7).
"Ja
Jumalan Sana menestyi heidän keskuudessaan" (6:7). Siinä on edelleenkin diakoneille
tehtäväalue.
Yhteisestä rahakukkarosta hoidettiin silloin seurakunnan yhteiset menot.
Laillinen
yhdistys on myös meidän aikamme Suomessa paras käytännön toteutusmuoto uskovien
yhteiselle kukkarolle. Kaikkihan tahdomme uhrata ja näin ottaa vastuuta
yhteisistä menoistamme. Mutta mihin uhraamme ellei asiaa ole järjestetty? - - -
Kun
seurakunnan toiminta aloitetaan uudella paikkakunnalla, on hyvä heti järjestää
yhteinen ja laillinen ”kukkaro”, johon seurakuntalaiset voivat laittaa Jumalan
valtakunnan työhön tarkoitetut uhrinsa. Tämä luo selkeän yhteenkuuluvuuden
jokaiselle seurakuntalaiselle.
Raha-asiathan
tulee hoitaa Suomen lain puitteissa. Tähän meitä ohjaa siis apostolinen
esimerkki: On suostuttava "tiliyhteyteen annetusta ja vastaan
otetusta" (Filip. 4:15). "Olkaa alamaiset kaikelle
inhimilliselle järjestykselle Herran tähden." (1 Piet. 2:13).
Varojen yhteistä käyttöä on hyvin vaikea hoitaa ja valvoa laillisesti ilman
yhdistystä. Ehkä se onnistuu pienessä ryhmässä, jossa muutamat kokoontuvat
kodeissa. Sellaisessa ei ole liiemmälti edes tarvetta rahankäyttöön. Mutta
toiminnan laajentuessa tarvitaan yhteinen kassa sekä järjestäytynyt
varainhoito.
Yhteisestä
kukkarosta voidaan sitten hoitaa erilaiset rahaa vaativat toiminnot; mm.
köyhien auttaminen, painotyöt, kokouspaikkojen vuokrat, ja jopa työntekijöiden
palkkaukset (1 Kor. 9:13-14; 1 Timot. 5:18; Apt. 19:9 ym.). Ihanne kuitenkin on, että Jumalan työtä
tehdään maallisen toimen ohella. Apt. 20:33-35.
Seurakunta-apu
ry on Turussa yhteinen kukkaromme. Se on mm. seurakunnan kokouspaikan vuokran
maksaja. Yhdistys kustantaa mm. painotuotteita evankelioimista ja sanan
opetusta varten.
”Rahakukkaromme"
hoitajia ovat tällä hetkellä yhdistyksen puheenjohtaja yhdessä sen hallituksen
ja yhdistyksen jäsenten kanssa.
Yhdistyksen
uhriarkku on kokoustilassa. Siihen voi jokainen uskossa oleva laittaa uhrinsa.
Vertaa Markus 12:41-44.
Uskossa
olevat uhraavat mielellään oman seurakuntansa työhön. 2 Kor. 9:7.
Emme
vastaanota seurakuntatyöhön esim. yhteiskunnan apua. = ”Hänen Nimensä tähden
he ovat matkalle lähteneet, eivätkä ota pakanoilta mitään!” 3 Joh./ 7.
Seurakunta-apu
ry on Suomen yhdistyslain alainen ja siinä mielessä puhtaasti maallinen elin.
Jeesuksen tulemuksessa rahat ja yhdistykset jäävät tänne.
Yhdistys
hoitaa maallisia asioita (rahaliikenne). Seurakunta taas ei ole sidoksissa
tähän maailmaan ja sen järjestöihin eikä sillä ole jäsenkortistoa tai
virallista ja tunnustettua asemaa maailmassa.
Nimemme
ovat vain elämän kirjassa Taivaassa. Siitä me iloitsemme (Lk. 10:20).
Seurakunta
on Taivaasta johdettu uskovien yhteisö.
Tämän
maailman virallisissa kansissa ei tunneta "Kristuksen ruumista" eli
Jumalan seurakuntaa (1 Kor.1:2; 12:27).
Yhdistys ei siis ole seurakunta tai sen perusta niin että voitaisiin puhua ”yhdistyspohjaisesta seurakunnasta”. Yhdistys on "työrukkanen".
Emme pyri lisäämään yhdistyksen jäsenmäärää. Mutta jos joku on halukas ”yhdistysihminen", niin hänelle kyllä löytyy siinä työtehtävä.
Seurakuntapalvelijat (diakonit) olisivat kaikki virkansa puolesta soveltuvia yhdistystehtävään. Apt. 6:1-7.
Esimerkki:
Joku meistä voisi saada Jumalalta tehtäväksi painattaa ja levittää 100 000
arabiankielistä Raamattua muslimimaihin. Sellainen projekti edellyttäisi
varojen hankintaa uskovien keskuudesta. Yksityinen ihminen ei olisi oikeutettu
suorittamaan siihen tarvittavaa rahankeräystä. Laillinen rahankeräys voidaan
vaivatta suorittaa rekisteröidyn yhdistyksen puitteissa.
Yksityishenkilöiden
rahankerääminen on laitonta ja erittäin kyseenalaista toimintaa.
2
Kor. 8-9 luvut.
Seurakunta-apu
ry tilinumero: 163230-3663
Kaikki
hengellinen toiminta tulee siis ohjata tapahtuvaksi oman paikallisen ja
järjestäytyneen seurakunnan kautta. Tämä on Raamatun opetus, johon
jokaisen kristityn tulee sitoutua. Pyhä Henki tahtoo johdattaa tähän. /
Hebr.10:25.
Paikkakunnalta toiselle kiertävät totuuden puhujat, jotka ovat ”seurakunnan lähettiläitä”, ovat tervetulleita. Tämä on Raamatun opettama systeemi. Apt. 9:32.
7. luku
Uskovat
odottavat tänä aikana jonkinlaista supermiestä, joka olisi suuri ja mahtava
sekä kaikkien palvoma ja kunnioittama, Saulin kaltainen, joka oli päätä pitempi
muita (1 Sam. 10:23 ja). / ”Saul
on mennyt Karmeliin ja pystyttänyt sinne itsellensä muistomerkin” (1 Sam. 15:12). Samoin teki
Absalom. 2 Sam. 18:18.
Sen
kaltainen itseään täynnä oleva pyrkyrikristitty ei voi olla Jumalan seurakunnan
työntekijä. Ennemmin tai myöhemmin sellainen lankeaa, ja yleensä vetää mukaansa
muitakin. (2 Piet. 2).
Jumalan
työntekijän tuleekin vakavasti huolehtia nöyrtymisestään. Hänen on riisuttava
pois ”vanha ihminen tekoinensa” (Kol. 3:9) ja ”pukea päälle uusi ihminen…” (Efes. 4:22-24).
Nöyrtynyt
työntekijä osaa asettaa Jeesuksen toimintansa keskipisteeksi.
Profeetta
ilmoitti Saulille: ”Koska sinä olet hylännyt Herran Sanan, on Hän myös
hylännyt sinut..” (1 Sam.15:23). Saul ei ollut nöyrtynyt tottelemaan Herran
Sanaa.
Monissa uskovissa on edelleen (ehkä
tiedostamattomana) haluna seurata jotain suurta Saulia, merkittävää
”yli-ihmistä”.
Tämä
piirre näkyy joskus mm. kirkollisten pappiskaapujen, papinkaulusten yms.
virka-asujen kunnioittamisena.
Nuo
”arvohenkilöt” mahtavissa kullatuissa piispankaavuissaan herättävät ihmisissä
pelonsekaista kunnioitusta. Mutta onko
sellainen Jumalan tahto? – Tiedämme, ettei niin ole.
Jumalan
tahto ei ole, että papisto erottuu ns. maallikoista? Uusi liitto ei opeta sellaista systeemiä.
”Mutta
Jeesus kutsui heidät tykönsä ja sanoi heille: "Te tiedätte, että ne, joita
kansojen ruhtinaiksi katsotaan, herroina niitä hallitsevat, ja että kansojen
mahtavat käyttävät valtaansa niitä kohtaan. Mutta näin ei ole teidän kesken,
vaan joka teidän keskuudessanne tahtoo suureksi tulla, se olkoon teidän
palvelijanne…”
(Markus 10:42-45).
Raamatullinen
Uuden liiton ”papinpuku” on se, että pukeudumme Jeesukseen Kristukseen ja Hänen
lahjavanhurskauteensa sekä keskinäiseen rakkauteen ja Jumalan koko sota-asuun. Gal. 3:27; Room. 3:22-25; Kol.3:12-14; Efes. 6:10-19. Tässä asussa kelpaamme
Jumalalle sekä toisillemme.
Olemme
kaikki toinen toisellemme arvokkaita Jumalan lapsia. Emme tarvitse tähän
ulkoisia merkkejä. Sisäiset arvot heijastuvat kyllä ulkoiseenkin ihmiseemme. Ne
ovat Hengen hedelmää (Gal. 5:22), joiden ilmenemisestä myös voimme tunnistaa
veljet.
”Vanhat
miehet olkoot raittiit, arvokkaat, siveät, sekä uskossa, rakkaudessa ja
kärsivällisyydessä terveet” (Tiitus 2:2). 2 Tim. 2:22.
Jumalan
seurakunnassa Hän itse valitsee palvelijansa oman tahtonsa mukaan. Hän valitsee
”sen, joka ei mitään ole” (1 Kor.1:27-29), mutta joka on
uskollinen ja pysyy Sanassa (1 Kor. 4:2), vilpittömästi rakastaen Totuutta (2
Tes. 2:10-12). Sellaiset ovat myös meidän silmissämme rakastettavia; olkoot
ihmisten silmissä miten huonoja ja vajavaisia tahansa. Jumalan seurakunnassa rakastetaan ihmisiä,
jotka ovat heikkoja ja epäonnistuneita, maailman silmissä köyhiä, mutta
uskossaan rikkaita. Sellaiset ovat joskus haavoittuneita, ihmisten hylkäämiä ja
pettämiä. Mutta Jumalan seurakunnassa saamme kaikki kokea keskinäistä
rakkautta. Ketään ei hylätä. Uskovien yhteyttä ei koskaan jätetä. Se kestää
ikuisesta ikuiseen.
Seurakunnassa
arvostamme siis toisiamme Jumalan valinnan perusteella ja käyttäydymme
toisiamme kohtaan ”Kristuksen evankeliumin arvon mukaisesti” (Filip.
1:27). Olemme kaikki valittuja ja kalliita Jumalan lapsia. Olemme pyhää heimoa
ja omaisuuskansaa, kuninkaallista papistoa, Jumalan kansaa. 1 Piet.2:9-10.
Rakastamme
kaikkia, joilla on Jumalan kutsu tehtäväänsä. Rukoilemme srk. n työntekijöiden puolesta
sekä rohkaisemme heitä.
Kunnioitamme
mm. johtajia Raamatun opetuksen perusteella; emme esim. varallisuuden,
yhteiskunnallisen aseman tai oppineisuuden yms. ulkoisten tekijöiden mukaan.
Katso 1 Tessal. 5:12-13; 1 Tim. 5:17-19; Hebr. 13:17 ja 1 Piet. 5:1-6.
Jumala etsiikin
nyt miehiä ja naisia, jotka ottavat tosissaan vastaan Hänen antamansa tehtävät
sekä rakkauden Hänen Sanaansa. 2 Tess. 2:15; 1 Kor. 15:58. Sellaiset ovat
seurakuntatemppelin kantavia rakenteita, ”pylväitä” (Gal 2:9).
”Minua
ilahutti suuresti, kun veljet tulivat ja antoivat
todistuksen sinun totuudestasi, niin kuin sinä totuudessa
vaellatkin. Minulla ei ole suurempaa iloa kuin se, että kuulen lasteni
vaeltavan totuudessa. Rakkaani, sinä toimit uskollisesti
kaikessa, mitä teet veljien, vieläpä vieraittenkin hyväksi. He ovat seurakunnan edessä antaneet todistuksen sinun
rakkaudestasi; ja sinä teet hyvin, kun autat heitä eteenpäin heidän matkallaan,
niin kuin Jumalan edessä arvollista on. Sillä Hänen Nimensä tähden he ovat
matkalle lähteneet eivätkä ota pakanoilta mitään. Me olemme siis velvolliset
ottamaan semmoisia vastaan, auttaaksemme yhdessä totuutta eteenpäin.” 3 Joh/3-8.
5
Moos. 1:6-8.
Raamattu
opettaa nämä asiat tässä kirjassa esitetyllä tavalla.
”Tässä
on tie, sitä käykää!”
Turku
Puh.
040 556 32 97