ALKUSANAT

Otamme tässä kirjoituksessa luurangot ulos komeroista ja nostamme kissat pöydälle. Korjaukseen tulevat monet uskovien keskuudessa ilmenevät epäkohdat. Sydämen salatut kammiot paljastuvat. Totuuden Valo on pelottavaa, mutta parantavaa. Sen edessä ihmiset muuttuvat tai suuttuvat. Tänä aikana Totuuden puhuja saakin usein vikoilijan nimen. ”Totuuden puhuja on heille kauhistus!” Aamos. 5:10. Mutta Jumala itse tahtoo ”sitoa kansansa vammat ja parantaa siihen isketyt haavat” ( Jes. 30:26). Hän tahtoo poistaa kompastuskivet kansansa tieltä (Jes. 57:14). Hän tekee sen Sanallaan. Jumalan Sana on seurakuntaa parantava lääke. Snl. 4:22 ja Hb. 4:12. Sanan lääkitys tehoaa, kun otamme todesta Raamatun opetukset ja pistämme ne käytäntöön. Ja tämä lääke on otettava päivittäin. Parantavien Sanan lupausten kautta tulemme ”osallisiksi jumalallisesta luonnosta”. 2 Piet. 1:4. Silloin olemme terveitä ja onnellisia Jumalan lapsia.

On hyvä muistaa, että pyhien seurakunta on Jumalan rakkauden kohde.

Jotta vikaan menneitä asioita voidaan korjata, on ne ensin tunnistettava. On tehtävä oikea diagnoosi ja tuotava asiat Sanan valokeilaan. Näin nyt teemme.

Kristuksen ruumis on sairas. 2 Tim. 2:17. Mutta meidän on uskottava ja luotettava, että Raamatusta löytyy lääke. ”Totisesti, meidän sairautemme Hän kantoi!” Jes. 53:5. Ehkä tuo soveltuu myös tarkoittamaan pyhien seurakuntaa, Kristuksen ruumista.

Alkulääkitys seurakunnan vaivoihin löytyy tästä:

”Voi niitä, jotka sanovat pahan hyväksi ja hyvän pahaksi, jotka tekevät pimeyden valkeudeksi ja valkeuden pimeydeksi, jotka tekevät karvaan makeaksi ja makean karvaaksi!” Jes. 5:20.

On oltava rehellinen. Ei pidä sanoa pahaa hyväksi tai hyvää pahaksi. Asiat on sanottava suoraan niiden oikeilla nimillä. Rakkautta on sanoa Totuus! Seurakunnan parantuminen alkaa siitä. Kaikki muuttuu hyväksi, vaikka eräät eivät enää kykene siihen uskomaan. He ovat kielteisyyden ja vikoilusynnin saastuttamia. Mutta Jeesus on täynnä armoa ja Totuutta. Joh. 1:14. ”Ja Hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, ja armoa armon päälle!” Joh. 1:16. Hän armahtaa; ja niin mekin tahdomme tehdä. = ”Olkaa armahtavaiset kukin veljellenne.” Sak. 7:9.

Kirjasen nimi, ”VIKOILUA”, ei tarkoita, että tahtoisin vikoilla. Tuon vain esille asioita, joita Pyhä Henki nyt johdattaa korjaamaan. Hab. 2:1-2. Kirurgin veitsi kyllä sattuu ja haavoittaa, mutta se myös parantaa. Vikoilu taas repii ja hajottaa. Kirjasen nimellä tarkoitan siis lähinnä vikoilun synnistä pois johtavaa asioiden korjausta. Mutta nimi on tarkoitettu myös herättämään lukijoiden ajatukset liikkeelle.

VIKOILUN SYNTI SEURAKUNNASSA.

Pyhien yhteydessä ei hyväksytä vikoilua!

Raitishenkiset veljet opettavat seurakunnalle apostolisen ajan opin ja elämän. = ”He pysyivät apostolien opetuksessa.” Apt. 2:42. Seurakuntalaisten tulee edelleenkin pitäytyä siihen opetukseen eikä sooloilla omien käsitystensä kanssa. Uskovien tulee yhdessä opettaa toisilleen ja uusille mukaan tuleville seurakunnassa voimassa olevan raamatullisen opetuksen. Ulkopuolisten opetuksia ei noteerata. ”Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne.” Kol. 3:16.

Vaikeat asiat kysytään opettajaveljien kanssa Jumalalta. Ja meidän on hyväksyttävä se, ettemme vielä tiedä kaikkea. Tietämättömyys ei siis ole synti, kunhan olemme valmiit kulkemaan eteenpäin, ja tahdomme ottaa vastaan Totuutta sitä mukaa, kuin sitä eteemme avataan. Nöyrällä asenteella Sana aukenee yhä enemmän. Se aukenee seurakunnassa, jossa kokoonnutaan 1 Kor. 14:26 periaatteella: ”kenellä on opetus..” Opetusta saamme siis seurakunnan kokouksissa ja pyhien yhteydessä, kuten alkusanoissa todettiin. Raamattu ei opeta perustamaan raamattukouluja.

Ylpeämielisen arvostelun tarkoituksena on vain etsiä puutteita ja virheitä, joista saadaan aihetta vikoiluun ja pilkkaavaan herjaukseen.

Juoruilu sekä ivaava ja syyttelevä moittiminen joko aiheellisesti tai aiheetta on vikoilua. Sellainen on pahantahtoista toimintaa, jonka tarkoituksena ei ole ihmisten auttaminen ja srk. n virheiden korjaaminen.

Varokaamme siis vikoilun syntimyrkkyä kuin pahinta syöpäkasvainta.

Rikokset, vääryydet ja verityöt ovat aina olleet median kestosuosikkeja. Haaskalehdet mässäilevät niillä… ja rahaa tulee. Uskovilla ei tule olla osaa sellaisiin. Jumalan yhteydessä voi elää se, " joka vanhurskaudessa vaeltaa ja puhuu sitä, mikä oikein on, joka halveksii väärää voittoa, jonka käsi torjuu lahjukset luotaan, joka tukkii korvansa kuulemasta veritöitä ja sulkee silmänsä näkemästä pahaa..” Jes. 33:14-16.

Terve kristitty ei tahdo tietää pahasta. ”Nurja sydän väistyköön minusta; pahasta minä en tahdo tietää.” Ps. 101:4. Meille riittää tieto siitä, että ”koko maailma on pahan vallassa”. 1 Joh. 5:19. Lopunajan merkki on kaiken pahan lisääntyminen. 2 Tim. 3:1-5. Kuilu uskovien ja maailman välillä kasvaa. ”Vääryyden tekijä tehköön edelleen vääryyttä, ja joka on saastainen, saastukoon edelleen, ja joka on vanhurskas, tehköön edelleen vanhurskautta, ja joka on pyhä, pyhittyköön edelleen.” Ilm. 22:11.

Me tahdomme pyhittyä, ja sen tähden pysymme kaukana vikoilusta. Hebr. 12:14.

Emme mässäile seurakunnan virheillä. Katsomme virheitä voidaksemme parantaa ne. Maailman pahuudesta taas tiedämme, että se menee yhä suurempaan pimeyteen. Sitä ei voi parantaa. Mutta seurakunta parantuu. Efes. 5:27. Matt. 25:7.

Vikoilijat ottavat usein sättimisensä maalitauluksi seurakunnan opit, tekemiset, työntekijät, johtajat ja opettajat. Kun he sitten löytävät pienenkin väärän sanavalinnan puhujan opetuksesta, niin he aloittavat parjauskampanjan. Esimerkkiasenne tästä on Mat. 23:15: ”Silloin fariseukset menivät ja neuvottelivat, kuinka saisivat hänet sanoissa solmituiksi.” Samanlaisia ”fariseuksia” on myös uskovien keskuudessa, ja niiden joukossa, jotka ovat jättäneet seurakuntayhteyden vikoilumyrkytyksen tähden. Vastalääke siihen myrkytystilaan on Jumalan armahtava rakkaus ja Totuuden Sana, jota uskovat tarjoavat heille.

”Veljeni, jos joku teistä eksyy totuudesta ja hänet joku palauttaa, niin tietäkää, että joka palauttaa syntisen hänen eksymyksensä tieltä, se pelastaa hänen sielunsa kuolemasta ja peittää syntien paljouden.” Jaakob 5:19-20.

Vikoilumieleen lankeaminen on suuri synti! Mutta Sanan lääke tehoaa ja parantaa.

2 Tim.2:14-26.

Jeesus auttaa nöyrtyväistä!

Menestysteologia.

Eräs vikoilulaji on ”mennarien metsästys” (mennari = menestysteologi). Sellaiseen metsästyslajiin parjaajat saavat oikeutuksen Raamatun varoittavista sanoista, joissa meitä varoitetaan lopun aikana ilmestyvistä vääristä profeetoista. Mutta metsästäjät eksyvät itse sinne ”mennarimetsään” eli jäävät tuon aihepiirin koukkuun ja alkavat mässäillä sillä. Tapahtuu hengellisen tasapainon järkkyminen. Tähän on lääke Filip. 4:8: ”Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa.”

”SITÄ AJATELKAA!” Se tarkoittaa, että täytämme sydämemme myönteisillä asioilla. Raamattu ei opeta uskovia pohtimaan liiallisesti kielteisiä ilmiöitä. Toteamme vain, että Raamattu pitää paikkansa niiltäkin osin: Mennareita on, ja he ovat röyhkeitä varkaita. Se on totta! Tämä on todettava saadaksemme aikaan Kristuksen ruumiin tervehtymistä siltäkin kohdin. Tarkoitan varkailla sellaisia kristittyjä, jotka kiskovat henkilökohtaista hyötyä uskovien rahoista, jotka on osoitettu Jumalan valtakunnan työhön!!!

Jos joku mennariksi ajattelemasi ihminen on rikas, niin ota selville, mistä hänen omaisuutensa on peräisin. / Jos hän on ollut ansiotyössä ja siten hankkinut rikkautta, niin hänen korkeakin elintasonsa on aivan oikeutettua. ”Jos rikkautta karttuu, älkää siihen sydäntänne kiinnittäkö.” Psalmi 62:11. Sellaisen kristityn tulee oppia uhraamaan omastaan Jumalan työhön. 1 Tim. 6:17-19. Meidän tulee siunata sellaisia. Mutta jos tuo mennari on rikastunut Jumalan työhön uhratuista rahoista, niin hän on törkeä varas. Karta sellaista! Kehota häntä tekemään parannus varastamisen synnistä.

Kerro kaikille uskoville terveiset Jumalalta, etteivät enää anna rahaansa sellaisille yksityishenkilöille tai mennarien piireihin, joissa rahanahneet keräävät itselleen rikkautta. Vain tällä tavalla saamme tuon asian korjatuksi, ja taas yksi vikoilun aihe poistuu.

Jokaisen uskovan tulee kuitenkin uhrata varoistaan Jumalan työhön. Ja uhraamisen kohde on oman paikkakunnan Jumalan seurakunta, ei uskonsuunnat. Meidän ei pidä tukea hajaannuksen periaatteella olevia toimintoja.

Miten paljon uhraamme, on kunkin omassa päätäntävallassa. ”.. varojenne mukaan”. 2 Kor. 8:11. ”Iloista antajaa Jumala rakastaa!” 2 Kor. 9:7. Käytännössä hyväksi koettu periaate on ollut kymmenysten uhraaminen. Kymmenykset on mittari, jolla kukin voi pitää hallinnassa osallistumisensa Herran työhön. Jos emme uhraa säännöllisesti määrättyä summaa, niin asia saattaa jäädä kokonaan hoitamatta.

Varallisuuden mukaan voimme sitten uhrata lisääkin. Uhraamalla tunnustaudumme evankeliumiin. 2 Kor. 9:13.

”… joka antaa, antakoon vakaasta sydämestä” (Room.12:8).

Lue myös Haggai 1. ja Malakia 3:10.

Raamattu ennustaa, että lopunaikana tulee vääriä profeettoja. Niitä susia on aina jolkutellut uskovien keskuudessa. Apt. 20:29-32. Gal. 2:4. Sellaisten kautta tapahtuu hajaannusta (Juuda / 17-19) ja monenlaista eksytystä. 2 Piet. 2:14-19.

Tässä Raamatun antamia varoituksia: Matt. 7:15-23; 24:23-24; 2 Piet.2; Juudaan kirje; Miika 3; 1 Tim. 6:6-11. Tämä asia tulee siis huomioida ja ottaa varoitus vastaan.

Meidän tulee tietää lopunajan eksytyksen osoite. Osoite löytyy mm. mennarien piireistä, joissa siis ahnehditaan itselle rikkautta: ”kiskovat teistä hyötyä..” (2 Piet. 2). Sellaisten kautta kyllä tapahtuu ihmeitäkin (Matt.24:24). Mutta tunnistamme heidät siitä, kun he eivät pysy nöyryyden tiellä apostolisessa uskossa ja opissa. He eivät ole ottaneet todesta 2 Tes. 2:10-12 opetusta. / Tahdomme siksi auttaa kaikki uskovat irti noiden valheveljien riveistä, ja sisälle Totuuteen. 2 Tes. 3:6,14,15. Efes. 6:10-18.

2 Kor. 10:3-5.

Mennarit innostavat kristittyjä etsimään ja haluamaan rikkautta ja maallista loistoa. Maailman aarteita pidetään siunauksena. Mutta Raamatun varoitus rikkaudesta on yksiselitteinen: ”Älkää kootko aarteita maan päälle…” Matt. 6:19,20.

Jo pelkkä rikkauden tahtominen saattaa johtaa pelastuksen menetykseen. ”Sillä rahan himo on kaiken pahan juuri; sitä haluten monet ovat eksyneet pois uskosta…”

1 Tim. 6:10.

Kadotuksen portit ovat siis auenneet monille rahanhimon kautta. Raha ei itsessään ole paha, vaan sen himo, johon menestysteologia ihmisiä yllyttää. Tuo saastakylvö ei näin ollen olekaan pelkästään pieni erehdys. Se on synti, joka johtaa helvettiin.

Sellaisiin piireihin rahaa uhraavat ihmiset ovat tukemassa tuota harhaoppia.

Luksuselämä ei kerta kaikkiaan kuulu Jumalan lapsille! Jumalan lasten tulee päinvastoin rukoilla, ettei Jumala anna rikkautta (Snl. 30:8-9), koska sellainen saattaa johtaa turmioon ja kadotukseen. Meille riittää elatus ja vaatteet.

1 Tim. 6:7-19. Lue myös Jaakob 2 ja 5. luvut.

Mutta vähintään yhtä pahaa syntiä ja eksytystä levittävät kansankirkot valheopeillaan ja mm. epäraamatullisella lapsikasteella. Sitä he rohkenevat nimittää kristilliseksi ja lähetyskäskyn opettamaksi kasteeksi. Sellainen väite on pyhien asioiden häpäisyä. Mutta Jumalan lasten tulee lähteä ulos kaikista uskonnoista; ei pelkästään kansankirkoista. Ilm. 18:4.

Seurakunnan eroa maailmasta ja sen syntielämästä on yritetty horjuttaa monin tavoin. Apt. 2:40. Tuota eksytystä on levittänyt yhteiskristillisyys. Sellaisessa ihmistouhussa ovat helluntailaisetkin alkaneet ottaa ehtoollista yhdessä kastamattomien kanssa. Se on synti Jumalaa ja Hänen seurakuntaansa vastaan.

Maailman porttokirkot ovat saaneet elävässä uskossa olevia yhdyntään kanssaan eli tulemaan yhteiseen toimintaan. Mm. helluntailaiset ovat paljolti mukana kirkkojen toiminnassa. Kirkkoherrat (kirkon herrat) saavat jo vapaasti esiintyä puhujina vapaitten suuntien tilaisuuksissa.

Nyt on alkanut kuulua väitteitä, että jopa jehovantodistajatkin muka olisivat kristittyjä. Heidät ehkä otetaankin jo pian mukaan kristittyjen yhteiseen rintamaan, kuten adventistitkin on otettu. Mormoonitkin siihen haikailevat.

Yhdestä jehovantodistajien opista olen heidän kanssaan tarkalleen samaa mieltä: He nimittäin itse opettavat, ettei heille kuulu Taivas-toivo. Tuo heidän oppinsa on totta.

Jumalan Totuus on kaikilta osin tärkeää. Mutta on olemassa asioiden tärkeysjärjestys, joka vikoilijoilta on useinkin jäänyt huomaamatta. Tuossa epätasapainon tilassa he ”siivilöivät hyttysen, mutta nielevät kamelin”. Mat. 23:24. Heille ei ole tärkeää se, minkä Raamattu asettaa uskonelämän etuasemaan, esim. rakkaus ja lempeä käytös sekä ”oikeus, laupeus ja uskollisuus”. He tahtovat vain haastaa riitaa jonkin yksittäisen asian tähden. Mat. 23:23; 2 Tim.2:14-26. 1 Tim. 6:3-5. Siksi he eivät yleensä kykene nöyrästi kuuntelemaan ja ottamaan vastaan opetusta. Sellaisen asenteen taustalta löytyy usein suuri ylpeys. Jaakob 4:6. Tämän tähden meidän kaikkien tulee ojentautua Jeesuksen opettamaan nöyryyden linjaan: ”Ja huomatessaan, kuinka kutsutut valitsivat itselleen ensimmäisiä sijoja, Hän puhui heille vertauksen ja sanoi heille: "Kun joku on kutsunut sinut häihin, älä asetu aterioimaan ensimmäiselle sijalle; sillä, jos hän on kutsunut jonkun sinua arvollisemman, niin hän, joka on sinut ja hänet kutsunut, ehkä tulee ja sanoo sinulle: 'Anna tälle sija', ja silloin sinä saat häveten siirtyä viimeiselle paikalle. Vaan kun olet kutsuttu, mene ja asetu viimeiselle sijalle, ja niin on se, joka on sinut kutsunut, sisään tullessaan sanova sinulle: 'Ystäväni, astu ylemmäksi.' Silloin tulee sinulle kunnia kaikkien pöytäkumppaniesi edessä. Sillä jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, ja joka itsensä alentaa, se ylennetään." Luuk. 14:7-11.

Siinä on Jumalan valtakunnan työhönohjauksen alkusanat. Jokaisen on hyvä tarkistaa onko kulkenut niitä portaita pitkin.

"Näin sanoo Herra Sebaot: Tuomitkaa oikea tuomio, tehkää laupeus ja olkaa armahtavaiset kukin veljellenne, leskeä, orpoa, muukalaista ja kurjaa älkää sortako, älkääkä miettikö mielessänne pahaa, kukin veljeänsä vastaan.” Sak. 7:9-10.

Eikö tuo olekin tervehdyttävää opetusta? Sen yhteyteen sopii toinenkin kohta: ”Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon!” Filip. 4:5. Ja vielä, meitä kehotetaan pukeutumaan rakkauteen, ”joka on täydellisyyden side”! Kol. 3:12-16. Totuuteen auttaminen on suurinta uskovien välistä rakkauden osoittamista.

Jumalan lapsilla on Isänsä luonteen mukaisesti hyvä tahto vikoilijoitakin kohtaan. Lk. 2:14. Olemme perineet tämän Kristuksen mielenlaadun hengellisenä ”geeniperintönä”. ”Meillä on Kristuksen mieli!” 1 Kor. 2:16 ja Ps. 40:9. Olemme päättäneet toteuttaa Hänen mielenlaatuaan. 2 Kor. 4:10-11. = Gal. 5:22. Tahdomme kaikkien ihmisten tulevan hyväntahtoisiksi Taivaan kansalaisiksi.

Tämä uuden elämän ihme voi alkaa vain siten, että ihminen syntyy Jumalasta. 2 Kor. 5:17. Ihminen ei voi kasvaa tai jalostua kristityksi. Tarvitaan uskoon tuleminen. = ”Jumala tahtoo, että kaikki ihmiset (1) pelastuisivat ja (2) tulisivat tuntemaan Totuuden!” 1 Tim.2:4.

Me tahdomme voittaa ihmisiä Jeesukselle, ja sitten auttaa uskoon tulleet pysymään seurakuntayhteydessä, jossa kasvu tapahtuu Jumalan Sanan mukaisesti.

Jeesus on Ainoa Pelastaja! Uskonsuunnat eivät pelasta. Ihmissielua ei voi pelastaa edes oikea srk. – Vain Ylösnoussut Henkilö, Jeesus Kristus, Jumalan Poika voi antaa synnit anteeksi. ”Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi.” Markus 2:10. Pelastumismahdollisuutta ei ole enää tämän elämän jälkeen. Tämän tähden tahdomme kertoa kaikille Jeesuksesta… vikoilijoista huolimatta. Tälläkin alueella on olemassa omat vikoilijansa. He arvostelevat neuvoen, miten muka pitäisi evankelioida ja miten ei. Mutta heillä ei ole itsellään minkäänlaisia tuloksia omasta tavastaan, jota ovat suosittelevinaan. Älä siis kuuntele vikoilevia arvostelijoita, jotka ylpeämielisesti tahtovat neuvoa. Heidän kauttansa toimii masentava ja sammuttava henki. He eivät saa itse mitään aikaan. Jos he tahtoisivat ihmisten pelastuvan, niin kuulisimme heidän puheensävystään Hyvän Paimenen äänen. Joh. 10:4,5,27.

”Ole sinä uskovaisten esikuva puheessa, vaelluksessa, rakkaudessa, uskossa, puhtaudessa.” 1 Tim. 4:12-16.

”Aseta itsesi kaikessa hyvien tekojen esikuvaksi, olkoon opetuksesi puhdasta ja arvokasta ja puheesi tervettä ja moitteetonta, että vastustaja häpeäisi, kun hänellä ei ole meistä mitään pahaa sanottavana.” Tiitus 2:7-8.

Voisiko esim. tupakoiva tai alkoholia käyttävä asettua uskovien esikuvaksi??? Mutta miten yleiseksi nuo synnit ovatkaan tulleet. Uskovilta ei löydy sen vertaa rakkautta lähimmäistään kohtaan, että tahtoisi auttaa hänet irti itsemurhakäyttäytymisestä. Tupakointi nimittäin on itsemurhaa.

Oikea evankeliumi on muuttumisen sanomaa. Esim. alkoholisti ei uskoon tulonsa jälkeen enää ole alkoholisti. Samoin jää syntielämä narkkarin tai tupakoitsijan tullessa uskoon. Valehtelijasta tulee totuuden puhuja; kieroilijasta rehti ja suora. Tämän muuttumisen saa aikaan uudestisyntyminen. Vanha ihminen riisutaan pois tekoineen ja tapoineen. Ef. 4:22-24.

Tuohon prosessiin tarvitaan syntien ja virheiden tunnistaminen Pyhän Hengen johdatuksessa (synnin tunto), ja sitten syntien tunnustaminen. 1 Joh. 1:5-9. ”Minkä Valo paljastaa, sen veri puhdistaa!”

Raamatun opettamaan uskoon tultaessa tarvitaan parannus ja kaste. Apt. 2:38,41. Kaste tarkoittaa sitä, että uskoon tullut ja parannuksen tehnyt ihminen kastetaan upotuskasteella konkreettisessa vedessä. Se tapahtuu Herran Jeesuksen Kristuksen Nimeen seurakunnan toimesta. Apt. 2:38. Jokainen uskoon tullut tulee kasteelle. Raamattu ei jätä siihen kysymykseen neuvotteluvaraa. Jos joku ei tahdo kasteelle, niin ehkä sellainen ei ole ollenkaan syntynyt uudesti ylhäältä???

Joh. 3:3-5, 36 ja 16:8-14.

Oletko sinä kykenevä korjaamaan uskovien virheitä?

Jos olet täynnä rakkautta ja hyväntahtoisuutta virheiden vallassa olevaa lähimmäistäsi kohtaan, niin saatat sopia tehtävään. Virheiden korjaamistehtävään sopivat Jumalan armoittamat rakkaudella täytetyt kristityt. He pystyvät ”nuhtelemaan, ojentamaan ja varoittamaan” rakentavasti. Tämän tehtävän Paavali antoi evankelista Timoteukselle. 2 Tim. 4:2-5.

Jeesus opetti:

”Kuinka näet rikan, joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa omassa silmässäsi? Taikka kuinka saatat sanoa veljellesi: 'Annas, minä otan rikan silmästäsi', ja katso, malka on omassa silmässäsi? Sinä ulkokullattu, ota ensin malka omasta silmästäsi, ja sitten sinä näet ottaa rikan veljesi silmästä.” Matt. 7:3-5. Siinä Jeesus antaa lupauksen, että kun puhdistaudumme ensin itse, niin kykenemme auttamaan muitakin. On osattava pyytää ja antaa anteeksi. Ihmiset ovat uskovinakin virheellisiä. Erilaisista yhteiskunnallisista oloista tulleina kemiamme ei aina pelaa yhteen. Mutta Jumalan rakkaus peittää virheemme. 1 Piet. 4:8. Jos jonkun naama ei miellytä, niin syy on etsittävä itsestä. Sen tähden ei tule jättää seurakuntaa.

Raamattu ei oikeuta mistään syystä jättämään oman seurakunnan yhteyttä ja kokoontumista. Hebr. 10:25. On nurinkurista käsittää asia niin, että esim. seurakunnassa olevan synnintekijän tähden olisi oikeus jättää seurakunta. Asiahan on niin, että synnintekijä tulee erottaa yhteydestä. 1 Kor. 5:13. Vertaa Joh. 10:12,13.

Totta on, että yksilöseurakuntalaisten sekä seurakunnan yleisten virheiden korjaamisen on tapahduttava armahtavaisesti ja kaikkia kunnioittaen. Mutta siihen ei kuulu Totuudesta tinkiminen. ”Rakkaus ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä Totuuden kanssa.” 1 Kor. 13:6. ”Laupeutta minä tahdon enkä uhria!” Matt. 12:7. Uskovien tulee käyttää Jumalan Sanan ”kirurginmiekkaa”, mutta taidolla. ”Sillä Jumalan Sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija.” Hebr. 4:12. / Terävä puukko pikkulapsen kädessä on vaarallinen.

Jumalan Sana väärin käytettynä saattaa aiheuttaa syviä sisimmän haavoja. Sen tähden meidän tulee olla aralla tunnolla käyttäessämme Sanan ”miekkaa”. ”Moni viskoo sanoja kuin miekanpistoja, mutta viisasten kieli on lääke!” Snl. 12:18.

Jumalan rakkaus ja armahtavaisuus sekä Totuus ja Pyhän Hengen Voima ovat harvinaisia yhdistelmiä uskovien elämässä. Painotus on useinkin joko rakkaudessa tai Totuudessa, mutta harvoin molemmissa. Nuo asiat pitää nyt liittää toisiinsa ja saada ne käytännössä toimimaan. ”että me Totuutta noudattaen rakkaudessa kaikin tavoin kasvaisimme Häneen, joka on Pää, Kristus, josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa...” Efes. 4:15,16. Totuus ja rakkaus on voitollinen yhdistelmä.

Teemmehän mekin nyt päätöksen pysyä rakkauden ja Totuuden tiellä, ja ettemme koskaan enää ole väärämielisiä vikoilijoita, vaan tahdomme aina ja kaikille pelkästään hyvää! Hyvän mittapuuna pidämme Jumalan Sanaa, Raamattua.

PUOLUE- JA ERIMIELISYYS.

Pyhä Henki antoi Korintton uskoville opetuksen, joka pätee meillekin: ””Mutta minä kehotan teitä, veljet, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Nimeen, että kaikki olisitte puheessa yksimieliset ettekä suvaitsisi riitaisuuksia keskuudessanne, vaan pysyisitte sovinnossa ja teillä olisi sama mieli ja sama ajatus.” 1 Kor. 1:10. Voisiko joku tuon opetuksen edessä sanoa, että erilaiset mielipiteet muka ovat rikkautta! Sellaisen väitteen olen nimittäin kuullut. Mutta tosiasia on, että jos kaksi uskovaa on eri mieltä Jumalan Sanan opetuksista, niin toinen on varmasti väärässä (tai ehkä molemmat). Totuushan on kaikissa asioissa yksi. Raamatun opetuksia voi tulkita vain kahdella tavalla: oikein tai väärin. Muita vaihtoehtoja ei todellakaan ole. ”Sillä eihän siinä, mitä teille kirjoitamme, ole muuta, kuin mikä siinä on luettavana ja minkä te myös ymmärrätte; ja minä toivon teidän loppuun asti ymmärtävän.”

2 Kor. 1:13.

Jumala ei hyväksy monia uskonsuuntia, ”puolueita”, joihin joidenkin uskoon tuleminen on kaatunut. Se on suuri ja ruma kompastuskivi. 1 Kor. 1:10-13 ja 3:1-11 kieltää puolueet. Tahdommeko totella Jumalan Sanaa. 1 Piet. 2:8.

Ed. m. ”sama mieli ja sama ajatus” saadaan ottamalla vastaan rakkaus Totuuteen.

2 Tes. 2:10-12. Totuus pitää sisällään ”Kristuksen mielen”, jonka olemme saaneet uskoon tulossa. Se pitää ottaa käytäntöön. = ”Loistakoon teidän valonne…” Mat. 5:16. / ”Sillä Jumala, joka sanoi: "Loistakoon valkeus pimeydestä", on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa. Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä.”

2 Kor. 4:6-7. ”että Jeesuksen elämäkin tulisi kuolevaisessa lihassamme näkyviin.”

2 Kor. 4:10-11.

Pyhitykseen kuuluu kasvaminen Jeesuksen Kristuksen mielenlaatuun, jonka kautta toteutuu samanmielisyys kaikkien Jumalan lasten kanssa. Joh. 17:17. Hb. 12:14. Ps. 40:9. Erimielisyys taas on kasvamattomuutta, hengellistä alaikäisyyttä, josta versoo puoluemielisyys (1 Kor. 3:1-11). Sellainen johtaa jopa seurakunnan hajoamiseen. = Vertaa lampunjalan joutumista pois paikaltaan, Ilm. 2:5 / Ilm. 1:11,12,13 ja 20.

”Yhtä mieltä oleminen”, voi tapahtua vain Jeesuksen mielenlaadun omistamisella. Sen tähden jäävät pelastumattomat tämän siunauksen ulkopuolelle.

Jumala on antanut seitsemän yhteyden sidettä, joilla voimme säilyttää hengen yhteyden: ”pyrkien säilyttämään hengen yhteyden rauhan yhdyssiteellä: yksi ruumis ja yksi henki, niin kuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte; yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa.” Efes. 4:3-6.

Uskoville on kirjoitettu: ”Mutta kärsivällisyyden ja lohdutuksen Jumala suokoon teille, että olisitte yksimieliset keskenänne, Kristuksen Jeesuksen mielen mukaan, niin että te yksimielisesti ja yhdestä suusta ylistäisitte Jumalaa ja meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Isää.” Rm. 15:5-6. =

Seurakunta on yksi, ”yksi ruumis”.

Seurakuntaa johtaa ”yksi Henki”.

Seurakunnalla on ”yksi Herra”, Jeesus Kristus.

Seurakuntalaiset ovat saaneet uskon, jonka Jeesus vaikuttaa Sanan kuulemisen kautta. Apt. 3:16; Room. 10:17.

Seurakuntaan kuuluvat ovat kastetut samanlaisella upotuskasteella Jeesuksen Nimeen, ”yksi kaste!”. Apt. 2:38,41; 10:48; 19:1-6.

Seurakunta tunnustaa, että Jeesuksen Kristuksen Jumala, Isä on Raamatun ilmoittama ”yksi Jumala”. Efes. 1:3; Markus 12:29; 2 Piet. 1:17.

Me totisesti tahdomme olla kaikessa samaa mieltä Taivaallisen Isämme kanssa. Näin voimme olla hengessä palavia pyhityksen tien kulkijoita. Room. 12:11; Joh.17:17.

Aikamme sekavissa ja vaikeissa kysymyksissä saamme ottaa omaksemme selkeän ja vastaansanomattoman Jumalan mielipiteen. Lk. 17:26-30. Esimerkiksi homouden ja lesbouden synnistä on Raamatussa vankkumaton Jumalan mielipide: Sellaisen synnin harjoittajat eivät pääse Jumalan valtakuntaan. Rm. 1:26-32 ja 1 Kor. 6:9-11. Se on taivaallisen Isämme mielipide, jonka omaksumme taivaallisen ”perheemme” mielipiteeksi. Ef. 2:19-22.

Raamattu esittää muitakin ”syntilistoja”, joissa nimetään ns. kuolemansyntejä. Niitä löytyy mm. 1 Kor. 5:9-13 ja Ilm. 21:8. Kristittyjen tulee olla keskenään yhtä mieltä kaikista niissä mainituista asioista ”Kristuksen Jeesuksen mielen mukaan”.

Jos uskovat hyväksyvät opetuksia yli sen, mikä on kirjoitettu (1 Kor. 4:6), ”syntyy riitaa.., ja kinastuksia..” 1 Tim. 6:3-5. Siitä kehittyvät ainekset eri lahkojen ja tunnustuskuntien perustamisille. Sellaisia eksyneet sitten nimittävät seurakunniksi. Ymmärtämättömät perustelevat yhä lisää noita Jumalan seurakunnan häpeäpilkkuja. Se johtuu siitä, ettei Jumalan tahtoa tunneta.

Meidän tulee siis hävittää omasta elämästämme kaikki uskonsuunnat sekä sellaiset asiat, mitkä eivät ole Hänen tahtonsa mukaisia. Tämä linja pätee sekä yksilötasolla että Jumalan seurakunnassa. "Jokainen istutus, jota minun taivaallinen Isäni ei ole istuttanut, on juurineen revittävä pois.” Matt. 15:13.

Mikä on Jumalan seurakunta?

Edelleen toistan, että tarkoitan seurakunnalla aina Kristuksen ruumista, kuten Raamattukin tarkoittaa. En pidä uskonsuuntia seurakuntina, vaan paholaisen tuomana eksytyksenä. Matt. 13:25 ja 2 Tes. 2:10-12. Huomioi tämä lukiessasi kirjasen uudestaan.

– Jeesus tahtoo koota; paholainen tahtoo hajottaa. – Yhteys on Jumalan tahto!

Seurakunta on yhtä kuin uskoon tulleet ihmiset. Seurakuntaan liittyminen tapahtuu uudestisyntymisessä, uskon kautta Jeesuksen vereen. Uskoon tulossa ihminen tulee Kristuksen ruumiin jäseneksi. Se on ainoa Raamatun tuntema seurakunnan jäsenyys.

Kaikki Kristuksen ruumiin jäsenet samalla paikkakunnalla ovat sen paikkakunnan Jumalan seurakunta.

Raamatun mukaan kukaan ihminen ei milloinkaan ole saanut tehtäväkseen perustaa uutta seurakuntaa. Mm. Paavalista opetetaan valheellisesti, että hän muka kulki paikkakunnalta toiselle perustaen uusia seurakuntia. Miksi Raamattu ei kerro siitä? – Raamattu kertoo, että Paavalin toiminnan kautta Golgatan ristillä perustettu Jumalan seurakunta levittäytyi uusille paikkakunnille. Tämän seurakuntaketjun oli tarkoitus toimia loppuun asti jakamattomana pyhien yhteytenä.

Alkuseurakunnan aikana ei siis mihinkään perustettu uutta seurakuntaa. Vaan jokaisessa kaupungissa, jossa ihmiset tulivat uskoon (ja siten seurakunnaksi), järjestettiin tuon olemassa olevan seurakunnan toiminta Jumalan tahdon mukaiseksi. Se oli ristin verellä lunastettujen ja kasteella käyneiden pyhien yhteys. Heidän keskuudestaan valittiin vanhimmat ym. seurakuntavirat. Siis ensin oli seurakunta; vasta sitten valittiin johtajat ym. viranhaltijat. Apt. 14:23; Tiitus 1:5; Efes.4:11.

Nykyään uusien ns. seurakuntien istuttaminen seuraa kyllä apostolista perinnettä siinä, että jossain perustettua seurakuntaa ketjutetaan uusille alueille. Kysymys on nyt vain siitä, mitä ja missä perustettua seurakuntaa tulee levittää!!! Tuleeko levittää uusia kirkkokuntia vai vanhaa Jumalan seurakuntaa? Esim. Luterilainen kirkko alkoi 1500 -luvun saksasta katolisen emäkirkkonsa lahkona. Luterilaisuutta sitten alettiin ketjuttaa uusille alueille. – Uskovilla ei tule olla mitään osallisuutta tuohon lahkoon.

Elävässä uskossa olevien asia on levittää Ristiltä alkanutta Jumalan seurakuntaketjua. Tämä seurakuntaketju on tarkoitettu katkeamattomaksi. Tämä on maailman Ainoa emäseurakunta!

Seurakunnan pääkallonpaikka on siis Golgata. Kirkkojen alkupaikka on Rooma.

Alkuseurakunnan uskoville ei olisi tullut mieleenkään ajatus, että olisi muka pitänyt perustaa uusi seurakunta. Nykyään niitä perustellaan sellaisillekin paikkakunnille, joissa jo ennestään toimii monta ”seurakuntaa”.

Toimintaa ei tule aloittaa siellä, missä jo on Kristuksen ruumiin periaatteella seurakuntana toimivia pelastuneita ihmisiä. ”Olen pitänyt kunnianani olla julistamatta evankeliumia siellä, missä Kristuksen Nimi jo on mainittu, etten rakentaisi toisen laskemalle perustukselle.” Room. 15:20. Näin Paavali jätti työvastuun paikalliselle seurakunnalle. Samoin tulee edelleen toimia. Ja huom! Tähän ei tule soveltaa nykyisiä uskonsuuntia.

Jos joku kiertävä kristitty tahtoo tulla sinun kaupunkiisi tarkoituksenaan tehdä siellä Jumalan valtakunnan työtä, tulee hänen ensin ottaa yhteys seurakuntaan (jos paikkakunnallasi toimii sellainen). Seurakunnassa sitten rukoillaan ja tutkitaan, mitä hän mahdollisesti voi tehdä. Toiminnan tulee tapahtua seurakunnan puitteissa. Kunniaa ja mainetta (ja rahaa) etsivät Sooloilijat tulee ojentaa seurakunnan tielle.

Jumala tahtoo, että jokaisella Suomen paikkakunnalla aloitetaan seurakunnan toiminta ulkopuolella uskonsuuntien. Kaikkien uskovien tulee sitten siirtyä siihen.

Huomaa siis ero seurakuntatoiminnan ja uskonsuuntien toiminnan välillä. Ne ovat kaksi eri asiaa.

1. Toiminta uskonsuunnissa tapahtuu hajaannuksen periaatteella, joissa nimikyltti ja jäsenkortisto erottaa heidät toisista saman paikkakunnan kristityistä.

2. Jumalan seurakunnassa toiminta tapahtuu yhteyden periaatteella Kristuksen ruumiina, jossa seurakuntaan luetaan kuuluviksi kaikki samalla paikkakunnalla asuvat Kristuksen ruumiin jäsenet.

Mihin me kuulumme?

Meiltä on joskus kyselty, että mihin herätysliikkeeseen luemme itsemme kuuluviksi? Kun sellaista ei ole, niin kyselijät joutuvat hämminkiin ja lähes pois tolaltaan … Lähes parkuen he toteavat, että "pitää sitä nyt johonkin kuulua"! Mutta kun me emme vaan kuulu. Emme lukeudu edes protestantteihin.. Miksi? Koska alkuseurakunnan uskovatkaan eivät olleet protestantteja. He kuuluivat yhteen ainoaan elävän Jumalan seurakuntaan, Kristuksen ruumiiseen. Siihen toimintaan edelleen lukeudumme.

Kristuksen ruumiin periaatteella toimivassa paikallisseurakunnassa emme siis kuulu mihinkään puolueeseen, liikkeeseen, ismiin yms. Emme ole karismatikkoja tai helluntailaisia tai kirkkolaisia. Olemme vain kristittyjä. Jo seurakuntamme alussa meitä alettiin nimittää (nimitellä) kristityiksi. Pian tämä nimitys hyväksyttiin yleiseen käyttöön. (Apt. 11:26; 1 Piet. 4:13-16). Eri paikkakunnille levittäytynyttä kristittyjen joukkoa alettiin sittemmin kutsua Jumalan seurakunnaksi (katso esim. 1 Kor. 1:2; 1 Tessal.2:14 ym.).

Elävässä uskossa olevat ihmiset eivät ollenkaan ole uskonnollisia ihmisiä!

Uskonsuunnat ovat eräs pahimpiin kuuluvista eksytyksistä ja sairauksista Kristuksen ruumiissa. Sellaiset ovat repineet seurakuntaruumista 300 –luvulta asti, jolloin ensimmäinen hajaannuksen perustalla oleva katolinen kirkko perustettiin.

Tietämättömät ja eksyneet sanovat, että ”meidän tulee siunata eri seurakuntia”. Siunaisimmeko me sairautta? Jos ihmisessä on syöpä, niin siunaammeko sitä? Vain täysin paha ihminen voisi tehdä niin. Hyväntahtoisina ihmisinä tekisimme kaikkemme, että tuo syöpäkasvain poistuu. Samoin tahdomme myös Kristuksen ruumiin parantumista sitä jäytävistä syöpäkasvaimista.

Kenenkään uskovan ei tule seurakuntaan kuulumisen lisäksi kuulua muihin ryhmittymiin. Meidän tulee kuulua VAIN Jumalan seurakuntaan eli Kristuksen ruumiiseen. Kirkkokuntien nimikylttien alle kokoontuminen on vastoin Raamatun opetusta. Näin ollen uskovien ei pidä toimia yli kirkkokuntarajojen vaan ilman niitä!

Edelleen tahdon myös huomauttaa, ettei Jumalan srk. ole uusi lisä ns. seurakuntien joukkoon. Jatkamme Golgatan ristillä perustetun maailman vanhimman ja ainoan kristillisen seurakunnan rakentamista, joka on Kristuksen ruumis. Ainoastaan tämä seurakunta on Sanan mukainen. Sana yhdistää! Sanasta luopuminen erottaa!

Seurakunta parantuu ja tulee keskinäiseen yhteyteen ja rakkauteen kun kaikki ihmisopit poistetaan ja Jumalan antamat yhdyssiteet palautetaan. Matt. 15:13.

ARMOLAHJOJEN TOIMINTA

Oikean Jumalan seurakunnan tunnistamismerkkeihin kuuluu Pyhän Hengen toiminta armolahjoineen ja hedelmineen. Matt. 7:20 ja Gal. 5:22. Jos Hengen lahjat puuttuvat ei kyseessä ole raamatullinen seurakunnan toiminta.

”Pyrkikää osallisiksi parhaimmista armolahjoista. Ja vielä minä osoitan teille tien, verrattoman tien.” 1 Kor. 12:31.

”Tavoitelkaa rakkautta ja pyrkikää saamaan hengellisiä lahjoja..” 1 Kor. 14:1.

”.., koska tavoittelette henkilahjoja, niin pyrkikää seurakunnan rakennukseksi saamaan niitä runsaasti.” 1 Kor. 14:12.

Pyhän Hengen toiminta erilaisine ilmiöineen on aikamme kristillisyydessä paljolti hukassa. Henki kyllä toimii, mutta ei siinä mittakaavassa, joka olisi Jumalan tahto. Apostolisen ajan ihmeet ja merkit, joista Raamattu kertoo, ovat piilossa.., vaikkakin niitä vähäisessä määrin ilmenee. Myös armolahjojen raitis toiminta on harvinaista. – Tämäkin asia on hyvä tunnustaa rehellisesti, ettemme väitä Totuuden vastaisesti. Mutta miksi armolahjat eivät toimi koko laajuudessaan? Uskoisin siihenkin löytyvän lääkkeen Raamatusta: Aiheesta ei ole saatu oikeaa opetusta.

Olen kuullut teorioita siitä, miten 1 Kor. 13 muka opettaa, että armolahjat päättyivät apostoliseen aikaan. Sellainen on vaarallista harhaa. Mutta katsotaan sen perusteet. He väittävät, että 1 Kor. 13:8-13 opettaa armolahjojen toiminnan päättyneen:

”Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa. Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista. Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista. Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on. Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niin kuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan. Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus.”

Kyseiset opettajat selittävät, että koska meihin nyt on tullut rakkaus, niin olemme tulleet täydellisyyteen, jossa armolahjoja ei enää tarvita. He saavat väitteensä uskottavaksi sillä, että jättävät lukematta asian jatkon. 1 Kor. 13. luku nimittäin jatkuu 14. luvun jakeessa 1: ”Tavoitelkaa rakkautta, ja pyrkikää saamaan hengellisiä lahjoja!” Tulee siis tavoitella rakkautta ja sen lisäksi armolahjoja. ”Samoin tekin, koska tavoittelette henkilahjoja, niin pyrkikää seurakunnan rakennukseksi saamaan niitä runsaasti.” 1 Kor. 14:12.

Tuo 1 Kor. 14. luku kertoo armolahjojen toiminnasta sellaisten uskovien elämässä, joiden sydämiin Jumalan rakkaus oli vuodatettu Pyhän Hengen kautta. Room. 5:5. Rakkauden luku (1 Kor. 13) opettaa siis, että armolahjojen kuten kaiken muunkin kristillisen toiminnan tulee tapahtua rakkauden pohjalla. ”Enkelien kielillä” puhuminenkaan ei ole hyödyllistä ilman rakkautta. 1 Kor. 13:1. Paavali, joka oli täynnä rakkautta, sanoi: ”Minä kiitän Jumalaa, että puhun kielillä enemmän kuin teistä kukaan.” 1 Kor. 14:18.

Armolahjat on tarkoitettu seurakunnalle siihen asti, ”kunnes tulee se, mikä täydellistä on”, eli Jeesuksen takaisin tulemiseen asti. Silloin alkaa täydellisyys!

HYVÄ KÄYTÖS.

Uskovien elämään ja seurakuntayhteyden pyhyyteen kuuluu kaunis ja kunnioittava käytös kaikkia kohtaan.

”Käyttäytykää vain Kristuksen evankeliumin arvon mukaisesti, että minä, tulinpa sitten teidän tykönne ja näin teidät tai olin tulematta, saan kuulla teistä, että te pysytte samassa hengessä ja yksimielisinä taistelette minun kanssani evankeliumin uskon puolesta, vastustajia missään kohden säikähtämättä.” Filip. 1:27,28.

Maailmanihmisillä on joskus havaittavissa parempaa käytöstä kuin uskovilla. Ystävällinen tervehtiminen silmiin katsoen ja toisten huomioiminen on esim. joissain työtehtävissä jopa esimerkillistä.

”Asiakas on aina oikeassa” –väite on uskovilla kääntynyt päälaelleen: ”Uskosta osaton on aina väärässä.” Tämähän on kyllä totta. Mutta eikö olisi parempi saada ihminen voitettua Jeesukselle, kuin saada hänet ymmärtämään väärässä oleminen? Kun ihminen tulee uskoon, niin Jumalan Totuus sitten korjaa väärässä olemisen. Kasvu tapahtuu siihen päämäärään, että Jumala on Ainoa viisas. Room. 16:27. Ymmärrämme, että vain ”Raamattu on aina oikeassa”. Room. 3:4,10,13…

Hyvää käytöstä Jumalaa kohtaan on Totuuden tunnustaminen. ”Ei niin, että meillä itsellämme olisi kykyä ajatella jotakin, ikään kuin se tulisi meistä itsestämme, vaan se kyky, mikä meillä on, on Jumalasta.” 2 Kor. 3:5. Meissä itsessämme ei ole mitään hyvää. Room. 7:18.

Uskovien keskuudessa hyvä käytös tulee ilmetä Hengen hedelmänä.

”Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.” Gal. 5:22.

Ystävällisyys on sisällöltään sellainen, että se jo yksistään saa aikaan paljon hyvää. Siihen kuuluu oleellisena osana nöyrä hienotunteisuus ja hyväntahtoinen empatia sekä pyhä rakkaus. Epäystävällisyys ja ylimielinen hyökkäävyys on sen vastakohta. On esim. sellaisia uskovia, jotka ryntäävät keneltäkään kysymättä rukoilemaan jonkun puolesta, joka ei välttämättä itse tahtoisi sitä. Heiltä puuttuu terve tilannetaju ja hienotunteisuus. Jumalan pyhiin periaatteisiin kuuluu vapaus. Jokainen saa itse valita ja päättää, tahtooko hän esim. esirukousta. Tämän tähden seurakunnassa pidetään yllä järjestystä, josta huolehtii Pyhällä Hengellä täytetty vastuullinen kokouksen vetäjä.

”… iloitsen nähdessäni järjestyksen, joka teidän keskuudessanne vallitsee, ja teidän lujan uskonne Kristukseen.” Kol. 2:5.

Pyhä Henki tahtoo toimia kauniisti ja harmonisesti. – Jumala ei ole epäjärjestyksen Jumala. 1 Kor. 14:33. Hienotunteisuuteen kuuluu, että ihmisten tulee antaa olla rauhassa. Totuuden sanaa tulee julistaa. Kehotuksiakin tulee esittää.., mutta kaiken tulee tapahtua rakkaudessa ja ihmisiä ahdistelematta. Ihmisen vapaata tahtoa ja valintaoikeutta ei saa rikkoa. ”Joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi!” Ilm. 22:17.

Kokoustoiminnassa tulee huomioida, että mukana on monenlaisia ihmisiä erilaisine elämän tilanteineen. Jotkut ovat elämän myrskyaallokoissa. Toiset taas onnensa kukkuloilla. Ja kaikkea siltä väliltä. ”Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa. Olkaa keskenänne yksimieliset.” Room. 12:15-16. Joku saattaa olla vielä arka ja pelokas, joka tarvitsee aikaa kokonaan antautuakseen rohkeuden Hengelle. ”Täydellinen rakkaus karkottaa pelon..” 1 Joh. 4:18.

Raamatun vääristelyä!

Toivon, että veljet ja sisaret nousevat rynnäkköön suomalaista raamatunväärennöstä vastaan. Se on tuo 1992 valmistunut raamatunkäännöskomitean mielipidekirjoitus Raamatusta. Sitä he rohkenevat nimittää Jumalan Sanaksi.

Profeetta Jeremia arvostelee:

”Kuinka saatatte sanoa: 'Me olemme viisaita, ja meillä on Herran laki'? Totisesti! Katso, valheen työtä on tehnyt kirjanoppineiden valhekynä.

Viisaat saavat häpeän, kauhistuvat ja joutuvat kiinni. Katso, he ovat hylänneet Herran sanan - mitä heillä on viisautta?” (Jer. 8:8-9).

Aasaf arvostelee:

”Mutta jumalattomalle Jumala sanoo: "Mikä sinä olet puhumaan minun käskyistäni ja ottamaan minun liittoni suuhusi? Sinä, joka vihaat kuritusta ja heität minun Sanani selkäsi taakse!” (Psalmi 50:16-17).

Johannes arvostelee:

”Minä todistan jokaiselle, joka tämän kirjan profetian sanat kuulee: Jos joku panee niihin jotakin lisää, niin Jumala on paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan; ja jos joku ottaa pois jotakin tämän profetian kirjan sanoista, niin Jumala on ottava pois sen osan, mikä hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu” (Ilm. 22:18-19).

Uuras Saarnivaara arvostelee:

”Uuden raamatunkäännöskomitean (RKK:n) käännös on erittäin mielivaltainen ja epäluotettava, varsin vähän Vanhan ja Uuden testamentin alkuteksteistä välittävä.

Tuntemistamme uusista raamatunkäännöksistä siihen on mielivaltaisuudessa ja epäluotettavuudessa verrattava vain NEW ENGLISH BIBLE:n käännös, jota RKK näyttää käyttäneen ”apunaan”, koskapa viittaa siihen.

RKK:n käännöstä lukiessa ei koskaan tiedä, milloin siinä lukee Raamattua ja milloin käännöskomitean jäsenten ajatuksia (ellei kykene ja vaivaudu tarkistamaan alkutekstejä, mikä on mahdollista vain harvoille).

Onkohan kirkon johdon tarkoituksena tällaisen kelvottoman ”väännöksenkin” avulla johtaa kansaamme pois siitä, mitä Raamattu todella sanoo?”

Oma arvosteluni:

”Minkä te olette alusta asti kuulleet, se pysyköön teissä. Jos teissä pysyy se, minkä olette alusta asti kuulleet, niin tekin pysytte Pojassa ja Isässä” (1 Joh. 2:24).

Tarkoituksemme on etsiä Raamatun kirjoituksista apostolien ja profeettain opetusta. Emme etsi sitä kirkkoisien tai kirkkokuntien opetuksista. Emme tarvitse kirjoitettuja uskontunnustuksia tai niiden tulkinnan mukaisia raamatunkäännöksiä. Tahdomme käyttää hyvää suomalaista Raamattua vuodelta 1933/-38.

Vuoden 1992 väännöksessä on seurakunta -sanan tilalle harhaan johtavasti asetettu sana ”kirkko”. Tämä on vain yksi ko. käännöksen törkeä ja tahallinen virhe. Mutta se on sitäkin vakavampi. Alkuperäisissä Raamatun kirjoituksissa ei esiinny sanaa kirkko. Tämän ”puutteen” raamatunkäännöskomitea päätti omavaltaisesti poistaa. Uudessa käännöksessä on siis seurakunta vaihdettu ”kirkoksi”, mm. Matt.16:18. Alkutekstissä tässä kohden on sana ekkleesia, jonka merkitys on, ekk = ulos, leesia = kutsutut. Sen merkitys on, että olemme kutsutut ulos maailman syntielämästä, ja samalla kutsutut yhteen. Apt. 2:40. Ekkleesia tarkoittaa elävän Jumalan seurakuntaa.

Kehotan hävittämään ko. Jumalan Sanaa vääristelevän 1992 käännöksen.

Kirjoita tietokoneen selaimen osoiteriville seuraava osoite:

http://www.Jeesus-on-Herra.com/kirjoitukset/vakavavaroitus.htm

Löydät sieltä lisää asiantuntevaa tietoa tästä vakavasta aiheesta. Samalta sivustolta löydät myös monta muuta rohkaisevaa opetuksen ja neuvon sanaa.

www.Jeesus-on-Herra.com

Tarvitsemme paljon rakkautta ja taidollisuutta toimiaksemme Jumalan viisaudessa. Jaakob 1:5. Snl. 19:2. Sitä saamme Jumalalta! Hän odottaa voidakseen olla meille armollinen!

Ole siunattu Jeesuksen rakkaassa Nimessä ja Hänen sovintoverensä armossa!

Huhtikuussa v. 2009

Weijo Lindroos

Turku

_________________

PS. ”Älkää kenellekään pahaa pahalla kostako. Ahkeroikaa sitä, mikä on hyvää kaikkien ihmisten edessä. Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa.” Room. 12:17,18.

”Ja lopuksi: olkaa kaikki yksimielisiä, helläsydämisiä, veljiä kohtaan rakkaita, armahtavaisia, nöyriä. Älkää kostako pahaa pahalla, älkää herjausta herjauksella, vaan päinvastoin siunatkaa; sillä siihen te olette kutsututkin, että siunauksen perisitte.” 1 Piet. 3:8,9.