YHTEYS

__________________________________________________

Weijo Lindroos

Turku

huhtikuussa vuonna 2010

___________________________________________________________________

YHTEYS LUOMAKUNNAN ALUSSA

Adamilla ja Evalla oli Jumalan siunaama yhteys. ”Jumala siunasi heidät” (1 Moos. 1:28). ”Mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi'? Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako” (Matt. 19:15-6. 1 Moos. 2:24).

Adamille ja Evalle syntyi kaksi poikaa, Kain ja Abel. Ensimmäinen perhe sai nauttia satoja vuosia kestävästä, onnellisesta yhteyden ajasta. Syntiinlankeemuksesta huolimatta Adamin perhe eli yhteydessä, kunnes tapahtui veljesmurha; Kain tappoi Abelin. Yhteys hajosi. Siitä alkoi meidän aikaamme jatkunut hajaannuksen tila. Syntyi eri kansoja, jotka alkoivat pitää vihaa toisiansa kohtaan. Maailmaan tuli synti, väkivaltaa, murhaa, sotia.

Noin v. 1050 aa. syntyi Nooa. Hänellä oli yhteys Jumalaan ja omaan perhekuntaansa. ”Nooa oli aikalaistensa keskuudessa hurskas ja nuhteeton mies ja vaelsi Jumalan yhteydessä” (1 Moos. 6:9). Nooan hurskas vaellus palautti yhteyden, joka Adamin perheessä rikkoutui. Nooan perhekunnan yhteys heidän kokouspaikassaan, Arkissa, on esikuva uskossa olevien yhteydestä pelastuksen arkissa. Kahdeksan Arkissa olevaa ihmistä luottivat itsensä kokonaan Jumalan armon varaan! Yhteys oli tiivistä. Kaikki osallistuivat työhön. He olivat Nooan johdolla kaikesta yksimielisiä. Riitely ei olisi mitenkään sopinut siihen yhteyteen. Voimme ajatella Nooaa esikuvana Jeesuksesta ja seurakunnan vanhimmistosta. Hebr. 11:7.

Baabelin tornilta alkoi lopulta maailmanlaajuinen hajaannus ja sekauskonto ”niin ettei toinen ymmärrä toista” (1 Moos.11:7). Pelastustyö Golgatan ristillä ja Pyhän Hengen kaste helluntaina (Apt. 2) palautti yhteyden: ”Me kuulemme kukin heidän puhuvan omalla kielellämme Jumalan suuria tekoja. Ja he olivat kaikki hämmästyksissään eivätkä tienneet, mitä ajatella, ja sanoivat toinen toisellensa: "Mitä tämä mahtaakaan olla?" (Apt. 2:11-12). Vastaus heidän ihmettelevään kysymykseensä on, että Jumala aloitti ihmisten kokoamisen uuteen yhteyteen. Uusi liitto = ihmisten uusi yhteys! Synti rikkoi yhteyden; armo ja totuus palautti sen!

Uskoon tulleet tarvitsevat pyhien yhteyttä kasvaakseen uskossaan. Lapset tarvitsevat perheessä saatavaa kasvatusta ja normeja. Pyhä Henki on asettanut pitkään uskossa olleet seurakuntaan esimerkiksi nuorille ja vanhoille sekä uusille perheen jäsenille. Jumalan normit tulee asettaa esille seurakunnassa. Esimerkin kautta sitten tapahtuu kasvu ja maailmallisuudesta sekä syntielämästä irrottautuminen.

Uuden liiton seurakunta on palautettu Jumalan perheen yhteys, rakkauden yhteisö. Uskoon tulleista sanotaan: ”Niin ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä” (Efes. 2:19). Halleluja! Yhteys on Jumalan tahto! Jumala on asettanut seurakuntayhteyden olemaan kanavana yhteyteen taivaan kanssa. Enkelit ovat iloitsemassa, kun uskovaisten perheyhteys toimii ja syntiset tekevät parannusta (Luuk 15:10). Koko taivas iloitsee kanssamme! – Jumala rakastaa yhteyttä ja vihaa hajaannusta. – ”Vaeltakaa rakkaudessa!” (Ef. 5:2).

”Katso, kuinka hyvää ja suloista on, että veljekset sovussa asuvat! Se on niin kuin kallis öljy pään päällä, jota tiukkuu partaan - Aaronin partaan, jota tiukkuu hänen viittansa liepeille. Se on niin kuin Hermonin kaste, joka tiukkuu Siionin vuorille. Sillä sinne on Herra säätänyt siunauksen, elämän, ikuisiksi ajoiksi” (Psalmi 133).

Siinä on kyseessä yhteyden siunaus oikealla perustalla. Siionin vuori kuvaa kestävää kallio-perustaa. Golgatan risti oli Siionin vuorella. Siellä avattiin yhteys Jumalan armoon! Ristillä sovitettiin syntimme. ”Muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus” (1 Kor. 3:11). ”Se on niin kuin Hermonin kaste, joka tiukkuu Siionin vuorille. Sillä sinne on Herra säätänyt siunauksen, elämän, ikuisiksi ajoiksi” (Psalmi 133:3). Pelastuksen Siion-vuori on ainoa oikean siunauksen ja yhteyden lähde, kaikkien yhteyspaikkojen perusta!

”Jotka Herraan turvaavat, ovat kuin Siionin vuori: se ei horju, vaan pysyy ikuisesti!” (Psalmi 125:1).

Jeesus palautti ristintyöllään Jumalan lasten rikkoutuneen perheyhteyden. Hän otti päällensä meille kuuluvan rangaistuksen. Hän kärsi ja vuodatti verensä sijaisuhrina, ettei hajaannusta aiheuttava synti enää riko ihmisten yhteyttä. Ristin uhri avasi tien Pyhälle Hengelle ihmisten sydämiin. ”Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu” (Room. 5:5). Yhteys on tarkoitettu kaikille Jumalan lapsille.

Uskovien keskuudessa on paljon yksinäisiä veljiä ja siskoja. Jotkut heistä ovat itse valinneet elää ilman puolisoa. Se on ns. ”Paavalin valinta”, jossa Jumalan asia on asetettu kaiken edelle. Yksineläjille seurakuntayhteys korvaa maallisen perheen.

Yhteyden siunaus on palautettu! Jumalan seurakunta on ennalleen asetettu yhteys!

Alkuseurakunta on esimerkkimme.

Alkuseurakunnalla oli eri kaupungeissa yhteyspaikka, jossa uskoon tulleiden yhteyttä pidettiin yllä. Jerusalemissa heillä oli Yläsali. ”.. menivät he siihen yläsaliin, jossa he tavallisesti oleskelivat!” (Apt. 1:13). Heillä oli paikka, johon he halusivat mennä aina kun se oli mahdollista. Siellä olivat koolla rakkaat veljet ja sisaret. Yhteyspaikka oli avoinna joka päivä.

Lisäksi Jerusalemin alkuseurakunnalla oli lukuisia koteja, joissa seurakunnan yhteys toimi (Apt. 2:46; 4:23; 8:3). Kokouspaikkoja syntyi lisää Pyhän Hengen johtamana tarpeen mukaan.

– Meillä Turussa riittää yhteyspaikaksi tällä hetkellä Läntinen Pitkäkatu 33. Pyhä Henki johtaa lisätiloja sen mukaan kun uusia ihmisiä tulee uskoon. –

Jaakobin kodissa kokoontuivat Jerusalemin seurakunnan vanhimmat (21:18).

Apostolit ja profeetat kulkivat kokouspaikasta toiseen (Apt. 9:32 ja 11:27) neuvoen, opettaen ja rohkaisten tuhansia uskoon tulleita (Apt. 4:4 / 5:42 / 2:42). Ne, joilla oli pitkä matka yläsaliin, menivät johonkin kotikokoukseen, mm. Johanneksen äidin taloon: ”kulkivat kohti Marian, Johanneksen äidin, taloa, sen Johanneksen, jota myös Markukseksi kutsuttiin. Siellä oli monta koolla rukoilemassa” (Apt.12:12).

On tärkeää huomioida, että heidän kokoontumisensa päämuoto oli rukouksessa pysyminen. Samoin oli siis yläsalissa: ”.. nämä kaikki pysyivät yksimielisesti rukouksessa..” (Apt. 1:14). Siinä on esimerkki meillekin.

Myös sanaa saarnattiin (Apt. 20:7.-12). Ja varmaan heillä oli toisilleen kerrottavana rohkaisevia sanomia Jeesuksen voitoista, sairaitten parantumisista ja monien uskoon tulemisista. Ne olivat kiitosaiheita (Apt. 15:12). Ja kyllä yläsalissa sai esittää rukousaiheita yksityiselämän tiimoiltakin. Yhdessä kaikki asiat vietiin tiettäväksi seurakunnan Herralle.

Heidän rukoillessaan Pyhä Henki antoi armolahjojen toimia (1 Kor. 12-14 luvut).

Uusia uskoon tulleita tuotiin joka päivä mukaan (Apt. 2:47). Kaikille rukoiltiin heti Pyhän Hengen tulikastetta, josta merkkinä armolahjat alkoivat toimia (Apt. 8:14-17. 19:5-6). Ja uskovien yhteys oli tulvillaan keskinäistä rakkautta (Joh. 13:34-35). Samalla tavalla asioiden tulee tapahtua meilläkin, lopunajan pienellä jäännöksellä.

Ennen Jeesuksen kohtaamista Paavali eli Saulus vihasi uskovia ja heidän pitämiään kotikokouksia: ”Saulus raateli seurakuntaa, kulki talosta taloon ja raastoi ulos miehiä ja naisia ja panetti heidät vankeuteen” (Apt. 8:3). Saulus löysi helposti kristittyjen kodit. Kokoukset olivat silloin julkisia ja kaikille avoimia, eivät salaseuroja. Uskoon tultuaan Saulus alkoi rakentaa seurakuntaa, jota ennen hävitti (Apt. 9:26-28. Gal. 1:23).

Muilla paikkakunnilla pidettävistä kotikokouksista mainitaan mm. Apt. 20:8; Room.16:5; 1 Kor.16:19; Kol.4:15; Filem/2.

YSTÄVÄLLISYYDEN MERKITYS YHTEYSPAIKASSA!

Ystävällisyys on erittäin merkittävä ominaisuus uskovien yhteydessä: ”Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niin kuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut.” Efes. 4:32.

Loukkaava epäystävällisyys ja huono käytös on synti, josta tulee tehdä parannus. ”Hengen hedelmä on … ystävällisyys..” Gal. 5:22. Tämä ko. Hengen hedelmä on yhteyden onnistumisen kannalta eräs tärkeimmistä tekijöistä.

Ystävällisyys tulee näkyä kaikissa tilanteissa, niitäkin kohtaan, jotka eivät ole meitä kohtaan ystävällisiä. Raamattu ei opeta, että meillä olisi oikeus käyttäytyä huonosti epämiellyttäviä ihmisiä kohtaan. Yhteydessähän on aina oleva kasvamattomia, mm. vastakääntyneitä, jotka eivät vielä ymmärrä hengellisiä asioita. Heitä autamme irti kirkkojen opeista sekä kulkemaan kanssamme yhdessä eteenpäin Raamatun uskossa.

Keskusteluissa annamme puheenvuoron muillekin, emmekä puhu toisen yli. Meillä kaikilla on toisillemme tärkeää ja rakentavaa sanomista. / Armolahjojen toiminnasta sanotaan, että sen tulee tapahtua seurakunnan rakentumiseksi. Mutta sama opetus pätee kaikkeen muuhunkin yhteiseen toimintaamme: ”kaikki tapahtukoon rakennukseksi” (1 Kor. 14:26). ”Kehottakaa toisianne ja rakentakaa toinen toistanne!” (1 Tes. 5:11). ”Ottakaa vastaan kehotuksia!” (2 Kor. 13:11).

Puheen alue on uskovien yhteyden eräs keskeinen osa. Kielellä saamme aikaan paljon hyvää, mutta myös erittäin suurta pahaa, jos kielemme ei ole kurissa (Jaakob 3).

”Pysy erilläsi epäpyhistä ja tyhjistä puheista, sillä niiden puhujat menevät yhä pitemmälle jumalattomuudessa, ja heidän puheensa jäytää ympäristöään niin kuin syöpä” (2 Tim. 2:14-26). Sen tähden esim. juoruilu, turhat jaaritukset sekä myös liika puhuminen on karsittava uskovien yhteydestä. 1 Tim. 1:6.

”Näet miehen, kärkkään puhumaan - enemmän on toivoa tyhmästä kuin hänestä” (Snl. 29:20).

ESIMERKKITILANNE

Huonon käytöksen esimerkkitilanteeksi voidaan asettaa keskustelu yhteyspaikan kahvipöydissä. Pari uskovaa keskustelee. Kolmas olisi tulossa samaan pöytään, mutta häntä ei huolita, vaan sanotaan töykeästi, että ”meillä on kahdenkeskinen juttu, voitko mennä toiseen pöytään”. Tuollainen syrjiminen kuvastaa rakkaudettomuutta ja on syvästi loukkaavaa töykeyttä. – Uskossaan kasvanut kristitty ojentaisi tuolin rakkaalle pöytäseuraan tulijalle toivottaen hänet tervetulleeksi mukaan keskusteluun. Se olisi kunnioittavaa käytöstä. Uskovien yhteydessä ei ole kuiskuteltavia salaisuuksia, joita toiset eivät voisi kuulla. Eri asia on sielunhoidollinen keskustelu, tai esim. Matt. 18:15 tilanne, jotka pitää hoitaa siihen tarkoitetussa eri huoneessa, jossa ei ole muita kuulijoita.

Syyttävää moitteen sanaa tulee välttää viimeiseen asti. Ennen sanomista on hyvä rukoilla asiaa pari päivää tarkkaan harkiten, jos sanominen ollenkaan on tarpeellista. Jos kyseessä on esim. opillinen sekaannus, niin asia tulee jättää srk.n opettajaveljille. Heillä on taidollisuus ojentaa ystävällisesti. "Tuomitkaa oikea tuomio, tehkää laupeus ja olkaa armahtavaiset kukin veljellenne.” Sak. 7:9. Rakkaus on kaiken pohjana!

Pyrkimyksemme on, ettemme koskaan loukkaa ketään! Tahdomme kaikille hyvää!

"Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha hyväntahtoisten ihmisten kesken." (Luuk. 2:14. Aapeli Saarisalon UT).

Jokaiselle on selvää, ettei riitely sovi uskovien yhteyteen! Riitelijät ovat yhteyden hajoittajia.

TEHTÄVIÄ

Jumala jakaa omilleen tehtäviä: ”Ja Hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen, kunnes me kaikki pääsemme yhteyteen uskossa ja Jumalan Pojan tuntemisessa, täyteen miehuuteen, Kristuksen täyteyden täyden iän määrään, ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa; vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme Häneen, joka on pää, Kristus” (Efes.4:11-15).

Siinä mainitut viisi seurakuntavirkaa tulee täyttää mahdollisimman pian kun jollakin paikkakunnalla on aloitettu seurakuntatyö yhteyden periaatteella. Pyhä Henki on se, joka valitsee. Seurakunta näkee valinnan ja siunaa tehtäviin. Tehtävät kuuluvat niille, jotka ovat tulleet uskoon ja kasteelle (Mk. 16:15-20).

Lisäksi pyhien yhteydessä tarvitaan seurakuntapalvelijan (diakon) virka (mm. Apt. 6:1-1-7. Room. 16:1. Filip. 1:1. 1 Tim. 3:8-13).

Seurakuntapalvelijain tehtävänä on havaita ja huomioida puutteenalaiset, joita sitten yhteisesti autamme. ”Ja uskovaisten suuressa joukossa oli yksi sydän ja yksi sielu; eikä kenkään heistä sanonut omaksensa mitään siitä, mitä hänellä oli, vaan kaikki oli heillä yhteistä. Ja apostolit todistivat suurella voimalla Herran Jeesuksen ylösnousemuksesta, ja suuri armo oli heillä kaikilla. Ei myöskään ollut heidän joukossaan ketään puutteenalaista …” (Apt. 4:32-34). /

”Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua. Ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa. …

Ja kaikki, jotka uskoivat, olivat yhdessä ja pitivät kaikkea yhteisenä, ja he myivät maansa ja tavaransa ja jakelivat kaikille, sen mukaan kuin kukin tarvitsi. Ja he olivat alati, joka päivä, yksimielisesti pyhäkössä ja mursivat kodeissa leipää ja nauttivat ruokansa riemulla ja sydämen yksinkertaisuudella, kiittäen Jumalaa ja ollen kaiken kansan suosiossa. Ja Herra lisäsi heidän yhteyteensä joka päivä niitä, jotka saivat pelastuksen” (Apt. 2:41-47).

Tehtävistä seurakunnassa menee etusijalle seurakunnan vanhimpien eli johtajien virka. Heidän vastuunsa on erittäin suuri. Sen tähden kaikkien seurakuntalaisten tulisi yhdessä tukea heidän tehtäväänsä. Seuraavassa kolme tärkeää Raamatun kohtaa uskovien suhtautumisesta johtajaansa:

1. ”Mutta me pyydämme teitä, veljet, antamaan tunnustuksenne niille, jotka tekevät työtä teidän keskuudessanne ja ovat teidän johtajanne Herrassa ja neuvovat teitä, sekä pitämään heitä erinomaisen rakkaina heidän työnsä tähden. Eläkää rauhassa keskenänne” (1 Tess. 5:12-13).

2. ”Vanhimpia, jotka seurakuntaa hyvin hoitavat, pidettäköön kahdenkertaisen kunnian ansainneina, varsinkin niitä, jotka sanassa ja opetuksessa työtä tekevät. Sillä Raamattu sanoo: "Älä sido puivan härän suuta", ja: "Työmies on palkkansa ansainnut." Älä ota huomioosi syytettä vanhinta vastaan, ellei ole kahta tai kolmea todistajaa” ( 1 Tim. 5:17-19).

3. ”Olkaa kuuliaiset johtajillenne ja tottelevaiset, sillä he valvovat teidän sielujanne niin kuin ne, joiden on tehtävä tili, että he voisivat tehdä sitä ilolla eikä huokaillen; sillä se ei ole teille hyödyllistä” (Hebr. 13:17).

Johtaja-asian toinen puoli on, että raamatullisessa seurakuntayhteydessä ei tule olla mahtailevia pomoja, jotka käskyttävät ja läksyttävät uskovia. ”Sen tähden, vaikka minulla Kristuksessa on paljon rohkeutta käskeä sinua tekemään, mitä tehdä tulee, niin rakkauden tähden minä kuitenkin mieluummin pyydän” (Filem. / 8-9). Siinä esimerkki johtajille!

Pietari, joka oli seurakunnan johtaja, kirjoitti erittäin pätevän ja kunnioitettavan ohjeen, joka siis koski häntä itseäänkin: ”Vanhimpia teidän joukossanne minä kehotan, minä, joka myös olen vanhin ja Kristuksen kärsimysten todistaja ja osallinen myös siihen kirkkauteen, joka vastedes on ilmestyvä: kaitkaa teille uskottua Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, ei häpeällisen voiton tähden, vaan sydämen halusta, ei herroina halliten niitä, jotka ovat teidän osallenne tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina, niin te, ylipaimenen ilmestyessä, saatte kirkkauden kuihtumattoman seppeleen. Samoin te, nuoremmat, olkaa vanhemmille alamaiset ja pukeutukaa kaikki keskinäiseen nöyryyteen, sillä "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon." Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, että hän ajallansa teidät korottaisi” (1 Piet. 5:1-6). Siinä on jokainen ilmaisu huomioitavaa!

Jumalan seurakunnassa ei ole rikastumis- tai ylenemismahdollisuutta. On vain alenemisen portaat. Jeesuksen elämän tulee saada näkyä meidän kauttamme (2 Kor. 4:7-11).

”Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä” (Joh. 3:30).

YHTEYDEN OPILLISET YHDYSSITEET

”Niin kehotan siis minä, joka olen vankina Herrassa, teitä vaeltamaan, niin kuin saamanne kutsumuksen arvo vaatii, kaikessa nöyryydessä ja hiljaisuudessa ja pitkämielisyydessä kärsien toinen toistanne rakkaudessa ja pyrkien säilyttämään hengen yhteyden rauhan yhdyssiteellä:

yksi ruumis ja yksi henki,

niin kuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte;

yksi Herra, yksi usko, yksi kaste,

yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa.” Ef. 4:1-6.

Siinä mainitaan seitsemän rauhan yhdyssidettä, joiden kanssa seurakunnassa säilyy raamatullinen yhteys.

1. ”Yksi ruumis” tarkoittaa, että meidän tulee opettaa seurakunnan olevan YKSI Kristuksen ruumis. Jumalalla ei ole muita seurakuntia! Tässä pysyminen rajaa meidät ulkopuolelle ekumeenishenkisten uskontoleirien (Hebr. 13:13,14).

2. ”Yksi Henki” tarkoittaa meissä asuvaa Jumalan Pyhää Henkeä, ”yksi ja sama Henki” (1 Kor. 12:11). Emme ota vastaan ”toista (vierasta) henkeä” (1 Kor. 12:2. 2 Kor. 11:4 ja Gal. 1:9).

3. ”Sama toivo” on meitä yhdistävä ”uusi maa ja uusi Taivas, joissa vanhurskaus asuu” (2 Piet. 3:13; Ilm. 21:1-2).

4. ”Yksi Herra” on Jeesus, Jumalan Poika. Emme palvele kahta herraa (Matt. 6:24).

5. ”Yksi usko” on se usko, ”jonka Jeesus vaikuttaa” (Apt. 3:16) ja joka on syntynyt Jumalan sanan kuulemisen kautta (Room. 10:17).

6. ”Yksi kaste” on uskoon tultuamme suoritettu upotuskaste vedessä Jeesuksen Nimeen.

7. ”Yksi Jumala” on ”meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Isä ja Jumala” (Ef. 1:3; Joh. 20:17; 2 Piet. 1:17. 1 Kor. 8:6).

Mikäli katkaisemme yhdenkin edellä mainitun YHTEYDEN SITEEN opettaen

tai uskoen niiden vastaisesti, emme enää ole rakentamassa raamatullista yhteyttä.

Nämä rakkauden ja totuuden siteet ovat Jumalan antamat. Siksi niissä ei ole neuvotteluvaraa. Ohjaamme kaikki ihmiset näiden siteiden rajaamaan yhteyteen. Ne ovat Jumalan asettamat rajat. – Rakkauden kautta vaikuttava usko toimii tässä yhteydessä (Gal. 5:6).

Jeesus sanoi: "Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi." He vastasivat Hänelle: "Me olemme Aabrahamin jälkeläisiä emmekä ole koskaan olleet kenenkään orjia. Kuinka sinä sitten sanot: 'Te tulette vapaiksi'?" Jeesus vastasi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja. Mutta orja ei pysy talossa iäti; Poika pysyy iäti. Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi” (Joh. 8:31-36).

Jumalan seurakunnassa hyväksytty alkuperäinen Raamatun usko, oppi ja elämä tuovat elämäämme ”todellisen” vapauden.

”Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen” (Gal. 5:1).

UUTEEN ELÄMÄÄN – UUSILLE TAVOILLE

Kun ihminen tulee uskoon maailman syntielämän pyörteistä, tulee hänen heti alusta asti saada nähdä, että seurakunnassa monet asiat ovat erilaiset kuin maailman teillä. Musiikki vaihtuu hengelliseksi (Ef. 5:19-20), samoin lukemisto (Apt. 20:19), ja jopa vaatetus (1 Piet. 2:3-5). Elämämme ja ajatusmaailmamme alkaa myötäillä Jeesuksen kaltaisuutta. ”Meillä on Kristuksen mieli!” (1 Kor. 2:16). Se on pyhityselämää! (Hebr.12:14). ”Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus” ( Joh. 17:17).

”Joka sanoo Hänessä pysyvänsä, on velvollinen vaeltamaan, niin kuin Hän vaelsi”

(1 Joh. 2:6).

Tupakointi ja juopottelu eivät tietenkään sovi yhteydessä oleville. ”Älkää juopuko!” (Ef. 5:18). ”Me emme ole yön emmekä pimeyden lapsia. Älkäämme siis nukkuko niin kuin muut, vaan valvokaamme ja olkaamme raittiit. Sillä ne, jotka nukkuvat, ne yöllä nukkuvat, ja jotka juovat itsensä juovuksiin, ne yöllä juovuksissa ovat. Mutta me, jotka olemme päivän lapsia, olkaamme raittiit, ja olkoon pukunamme uskon ja rakkauden haarniska ja kypärinämme pelastuksen toivo” (1 Tess. 5:5-8).

Uskovien yhteydessä syntimaailman henkivaikutus, joka useinkin näkyy jopa vaatetuksessa, vaihtuu hengelliseksi. Sisäinen puhtaus näkyy silloin ulkoisestakin olemuksestamme. Olemme sisäisesti pukeutuneet Jumalan puhtaaseen rakkauteen ja sydämelliseen armahtavaisuuteen jne. (Kol. 3:12-14). Sisäinen kauneus näkyy! Voisiko näin ollen ulkoiseksi puvuksemme sopia esim. jonkinlaiset ”kovisten” jengipuvut, tai naisten keimailevat ja paljastavat asusteet? Veljien tuleekin ajatella, voisiko Jeesus pukeutua minun vaatteisiini? Sisarten taas tulee tarkistaa, että vaatetus on säädyllistä eikä esim. seksististä (1 Timot. 2:9-10).

Edellä mainittu epäpyhä vaatetus on useinkin jopa demoneita puoleensa vetävää. Mutta nuo pimeyden henget eivät viihdy niille sopimattoman puhdashenkisen vaatetuksen sisällä. Ajattele tätä!

”Rauhan minä jätän teille: minun rauhani - sen minä annan teille. En minä anna teille, niin kuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä pelätkö” (Joh. 14:27). Jeesus antaa parempaa!

Seurakunnan tavat ja elämänmuoto ei kuitenkaan riko ihmisen persoonallisia ominaisuuksia. Olemme Jumalan rakkauden kohteina ainutlaatuisia yksilöitä. Hyvinkin erilaiset luonteemme, joiden kautta uusi elämämme nyt tulee esiin, ovat seurakunnalle rikkaudeksi. Se ei kuitenkaan tarkoita Raamatun opetuksista poikkeamista. Olemme erilaisia ja erilaisista taustoista tulevia ja hyvinkin erilaisen kasvatuksen saaneita, erilaisissa ammateissa olevia, oppineita ja oppimattomia, terveitä ja sairaita … , viisaita ja enemmän viisaita (!)

Uskovia on kaikista ihmisryhmistä ja ns. yhteiskuntaluokista. Ilm. 7:9. Olemme tulleet tähän yhteyteen monista eri uskonsuunnista. Nyt meille riittää vain Jumalan seurakunnan jäsenyys.

Meitä yhdistää pelastus Jeesuksessa ja samat Raamatun opetukset, joita Pyhä Henki meille avaa. Lutherien yms. ”suurmiehiksi” korotettujen oppeja emme ota vastaan.