Tämä juhlava huuto kuului ristiltä, kauhujen ja tuskien keskeltä, vertavuotavan, runnellun Vapahtajan huulilta. Se oli synkeän pimeyden keskeltä kuuluva voittohuuto. Jeesus oli täyttänyt elämäntehtävänsä, jonka oli Isältä saanut. Hän oli tullut lihan ruumiiseen ja nyt Hän lähti pois lihan ruumiista. Hän oli sovittanut Aadamin suvun rikkomukset. Synnin valta oli kukistettu. Saatanan vallat olivat voitetut. Hän oli ostanut ihmiset itselleen omalla verellään. Kaikille avattiin tie Jumalan armoon ja rakkauteen. Valkeuden voitto oli saavutettu. Suurinkin syntinen saa nyt omistaa täyden armahduksen uskon kautta Jeesuksen vereen.
Jeesuksen voittoisa ylösnousemus kalliohaudasta avasi tien pyhityselämään kaikille, jotka ottavat Hänet vastaan.
Uskoon tulleille on kirjoitettu: ”Me olemme pyhitetyt
Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kerta kaikkiaan…. Hän on yhdellä ainoalla uhrilla
ainiaaksi tehnyt täydellisiksi ne, jotka pyhitetään”
(Hebr. 10:10,14).
Golgatalla on siis ennen muuta ansaittu meille vapautus synnistä, saatanasta ja kadotuksesta. Meille on avattu tie Taivaaseen.
Jeesus on ”Tie ja Totuus ja Elämä” (Joh. 14:6). Hän on pyhityksemme lähde.
Mutta Golgatan voittohuutoon sisältyy vielä paljon muutakin.
Jeesus tuli Vanhan liiton kirjoitusten täyttäjäksi.
Tätä lähdemme seuraavassa tutkimaan.
Raamattu puhuu Vanhasta ja Uudesta liitosta. Nämä kaksi liittoa poikkeavat toisistaan kuin auringon paiste ja varjo. ”Sillä koska laissa (lakiliitossa) on vain tulevan hyvän varjo, ei itse asiain olemusta…” (Hebr. 10:1).
”Itse asiain olemus” on sama kuin täytetty laki eli uusi liitto. "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan” (Luuk. 22:20).
Golgatalla vanhan liiton varjot peittyivät kirkkaaseen armon auringon paisteeseen. Esiin tuli ”Kristuksen kirkkauden evankeliumi” (2 Kor. 4:4). Jeesuksen sijaisuhri avasi todellisen valkeuden. ”Niin Jeesus puhui heille sanoen: "Minä olen maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus" (Joh. 8:12). ”Mutta vanhurskasten polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka” (Snl. 4:18).
Vanhan ja Uuden liiton erilaisuus käy ilmi profeettojen ennustuksista.
”Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton; en sellaista liittoa kuin se ( = vanha liitto), jonka minä tein heidän isäinsä kanssa silloin, kun minä tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta, ja jonka liittoni he ovat rikkoneet, vaikka minä olin ottanut heidät omikseni, sanoo Herra. Vaan tämä on se liitto ( = kokonaan uusi; ei entisen kaltainen), jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani” (Jeremia 31:31-33).
Minkä lain Hän kirjoittaa uuden liiton uskovan sydämeen? Onko se tuo entinen kymmenen käskyn laki?
Raamattu
tuntee monta eri lakia.
Minkä lain alaisina meidän nyt tulee olla? – Tämän kysymyksen vastaus ratkaisee uskonelämämme hengellisen sisällön. Olemme joko vanhassa lakiliitossa lain alaisina tai uudessa liitossa vapaina. Emme voi samanaikaisesti elää molemmissa.
Mutta pelkkänä oppina ei Uuden Testamentinkaan opettama kristinusko ole muuta kuin kuollut uskonto. Tarvitaan elävään uskoon tuleminen eli uudestisyntyminen, jossa Jumalan Pyhä Henki tulee ihmisen sisimpään asumaan. ”Jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole Hänen omansa” (Room.8:9). Mutta ”kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia” (Room.8:14).
SYNNIN JA KUOLEMAN LAKI .
Tuo laki on Jumalaa vastustava lihan mieli: ”Jäsenissäni
minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan…”
(Room.7:23).
”Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha; sen tähden, että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan”
(Room. 8:6,7).
”Synnin palkka on kuolema,
mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän
Herrassamme”
(Room. 6:23).
Synnin ja kuoleman laki tuli jokaisen ihmisen osaksi Aadamin lankeemuksessa. Se toimii ihmisessä siihen asti, että tapahtuu uudestisyntyminen eli uskoon tulo. Uskoon tuleminen tuo ihmisen sydämeen Elämän Hengen ja Kristuksen mielen. ”Mutta meillä (uskoon tulleilla) on Kristuksen mieli” (1 Kor. 2:16).
Kuoleman ja synnin tila on väistynyt.
”Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista”
(Room. 8:1-2).
Ihmistä vallitsee synnin ja kuoleman laki kunnes elämän hengen laki astuu voimaan uskoon tulemisessa.
On hyvä tutkia tarkkaan Roomalaiskirjeen 7:14 - 8:16, jossa kerrotaan ennen uskoon tuloa vallitsevasta synnin laista. Mutta siinä puhutaan myös Mooseksen laista (esim. 8:3,4).
Jeesuksen kuoleman kautta kuolimme pois syntitilan laista (Room. 7:1-6). Tulimme eläviksi, uusiksi luomuksiksi.
(2 Kor.5:17).
Emme saaneet syntitilaamme anteeksi yrittämällä noudattaa kymmenen käskyn lakia. Tarvittiin Jeesuksen sovintoveri, joka uskon kautta katkaisi suhteemme syntiin. Kärsivä synnin orja sai vapauden taakoistaan tulemalla Jeesuksen luo ja siirtämällä syntisyytensä Golgatalle.
”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtä tekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä”
(Matt. 11:28-30).
MOOSEKSEN LAKI.
Se oli Siinailla annettu lakiliitto, jonka rikkojalle oli
seurauksena armoton kuolema ja kirous. ”Kaikki,
jotka perustautuvat lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia” (Gal. 3: 10).
Mutta ”jotka perustautuvat uskoon, siunataan…” (Gal. 3:9). ”Sillä
laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen
Kristuksen kautta” (Joh. 1:17). Tässä Pyhä Henki tekee erotuksen kahden
erisisältöisen liiton välille. Armo ja totuus on eri asia kuin laki. Synnin
tilamme vaihtui armon tilaan Jeesuksen Kristuksen lunastustyön kautta. Jeesus
täytti lain, lunasti meidät Mooseksen lain alta armon alle. ”Se on
täytetty!” (Joh. 19:30). Tämä Jeesuksen toteamus ristillä tarkoitti
Mooseksen lain kaikkien piirtojen täyttymystä. Kaikenlainen laki on
täytetty.
”Kristus on lain loppu!” (Room. 10:4).
Uskoon tulleina olemme uudessa liitossa, armahdettuja ja sisällä asiain olemuksessa. ”Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja – ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi” (Efes.2:8,9).
Pelastusta ei voida ansaita lain teoilla, mutta se voidaan menettää niillä. ”Sillä kaikki, jotka perustautuvat lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia” (Gal. 3:10).
”…tietäen, ettette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla, lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verellä, niin kuin virheettömän ja tahrattoman karitsan” (1 Piet. 1: 18-19).
Pyhän Hengen kautta vuodatettiin sydämiimme Jumalan rakkaus (Room. 5:1-5). ”…joka toistansa rakastaa, se on lain täyttänyt. Sillä nämä: "Älä tee huorin, älä tapa, älä varasta, älä himoitse", ja mikä muu käsky tahansa, ne sisältyvät kaikki tähän sanaan: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sen tähden rakkaus on lain täyttymys” (Room. 13:8-10).
Kymmenen käskyn laista mainitaan 2 Kor. 3. luvussa, että se on ”kuoleman virka” (jae 7) ja ”kadotustuomion virka” (jae 9). Voisimmeko eläviksi tulleina olla kuoleman viran ja kadotustuomion viran alaisia ?
Siinain lakiliitto on orjuuden liitto (Gal. 4:24).
Lain tehtävänä on näyttää ihminen syylliseksi Jumalan edessä
ja ajaa hänet ristin veriuhrin eteen, Jeesuksen vastaan ottamiseen (Room. 2 –
10 luvut). Ja mitä silloin tapahtuu kymmenen käskyn laille? Jokainen lain
piirto saa hengellisen sisällön. Uudestisyntyneen ihmisen sydämessä on
täytetty, hengellisen sisällön saanut Jumalan laki.
Mooseksen
lailla oli kasvattajan virka.
”Mitä varten sitten on laki? - Se on rikkomusten tähden jäljestä päin lisätty olemaan siihen asti (siis väliaikainen), kunnes oli tuleva se siemen, jolle lupaus oli annettu; ja se säädettiin enkelien kautta, välimiehen kädellä. Välimies taas ei ole yhtä varten; mutta Jumala on yksi. Onko sitten laki vastoin Jumalan lupauksia? Pois se! Sillä jos olisi annettu laki, joka voisi eläväksi tehdä, niin vanhurskaus todella tulisi laista. Mutta Raamattu on sulkenut kaikki synnin alle, että se, mikä luvattu oli, annettaisiin uskosta Jeesukseen Kristukseen niille, jotka uskovat. Mutta ennen kuin usko tuli, vartioitiin meitä lain alle suljettuina uskoa varten, joka oli vastedes ilmestyvä. Niin muodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme. Mutta uskon tultua me emme enää ole kasvattajan (eli lain) alaisia. Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet”
(Gal. 3:19-27).
”Täten kyllä entinen säädös kumotaan, koska se oli voimaton ja hyödytön – sillä laki ei tehnyt mitään täydelliseksi - mutta sijaan tulee parempi toivo, jonka kautta me lähestymme Jumalaa” (Hebr. 7:18,19).
Uusi liitto on lakiliittoa parempi.
”TÄYDELLINEN LAKI”, ”VAPAUDEN LAKI”,
”KUNINKAALLINEN LAKI”
(Jaakob 1:25 ja 2:8)
”…joka katsoo täydelliseen
lakiin, vapauden lakiin, ja pysyy siinä...” ”Vaan jos täytätte kuninkaallisen lain
Raamatun mukaan: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi", niin te
hyvin teette…”
Näiden siunausta tuovien ”lakien” alaisina me tahdomme olla. Emme anna uudestaan sitoa itseämme synnin ja kuoleman lakiin tai Siinain liittoon, Mooseksen lakiin.
”Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen (eli lakiliittoon)” (Gal. 5:1).
Orjuuden kahleet katkesivat täydellisen ja kuninkaallisen vapauden lain voimasta. Totuuden Henki johdatti vapauteen ja kaikkeen totuuteen, ”…Kristuksen täyteyden täyden iän määrään, ettemme enää olisi alaikäisiä, jotka ajelehtivat ja joita viskellään kaikissa opintuulissa ja ihmisten arpapelissä ja eksytyksen kavalissa juonissa; vaan että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus” (Efes. 4: 13-15).
Kun Jeesus on saanut meissä täyden vallan (”Kristus teissä, kirkkauden toivo”), niin olemme tulleet johdetuiksi kaikkeen totuuteen. Hän on Tie ja Totuus ja Elämä (Joh. 14:6). ”…jos te olette Hengen kuljetettavina (”vapauden laissa”) niin ette ole (vanhan liiton) lain alla” (Gal. 5:18).
Vapaus on aidon kristinuskon ihanimpia asioita. Tähän vapauteen olemme päässeet ottaessamme vastaan Jeesuksen kaikkine Hänen opetuksinensa. Teimme parannuksen synneistämme. Otimme upotuskasteen vedessä Jeesuksen Kristuksen Nimeen. Otimme vastaan Pyhän Hengen lahjan (Markus 16:15-20 ja Apt. 2:38, 41,42).
Saimme näin uudestisyntyä elävään toivoon Kristuksen kuolleista nousemisen kautta. "Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi … Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi” (Joh. 8:31, 36).
Meidän korvillemme kuulostaa hyvältä kehotus: ”Vaeltakaa Hengessä” (Gal. 5:16). Kuulemme siinä kehotuksen pysyä vapaina, levollisina ja onnellisina.
Hengessä vaeltava kristitty ei toimi Jumalan tahtoa vastaan.
HÄN EI PIDÄ MUITA JUMALIA.
EI TEE ITSELLEEN JUMALAN KUVIA.
EI LAUSU TURHAAN HERRAN, JUMALANSA NIMEÄ.
HUOLEHTII ITSESTÄÄN PYHITTÄMÄLLÄ LEPOPÄIVÄN.
KUNNIOITTAA ISÄÄNSÄ JA ÄITIÄNSÄ.
EI TAPA. EI TEE HUORIN. EI VARASTA.
EI SANO VÄÄRÄÄ TODISTUSTA LÄHIMMÄISESTÄÄN.
EI HIMOITSE MITÄÄN, MIKÄ ON LÄHIMMÄISEN OMAA.
Emme toimi edellisten ohjeiden mukaan lain pakottamina, vaan Pyhän Hengen johdattamina. Jeesuksen mieli on vallannut meidät. Olemme Hengellä täytetyt ja ”meillä on Kristuksen mieli” (1 Kor. 2:16). Tämä uusi liitto tuli meihin pelastuskokemuksessamme kun Jeesus tuli asumaan sydämiimme.
Pyhän Hengen täyteys on pelastuneen sydämen oikea elementti. Silloin sanomme: ”Sinun tahtosi, minun Jumalani, minä teen mielelläni, ja sinun lakisi (tahtosi) on minun sydämessäni" (Psalmi 40:9).
Uudessa liitossa ”Pyhä Henki näyttää todeksi synnin” (Joh. 16:7-8). Hän käyttää Raamatun Sanaa paljastaessaan syntitilamme. ”…syntiä en olisi tullut tuntemaan muuten kuin lain kautta; sillä en minä olisi tiennyt himosta, ellei laki olisi sanonut: "Älä himoitse.” (Room. 7:7). Kun sitten olemme siirtyneet armon tilaan, olemme irrottautuneet laista. ”Rakkaus on lain täyttämys” (Room. 13:10). Tämä täyttymys ei anna armossa oleville oikeutta rikkoa Jumalan Sanaa. Päinvastoin: ”Teemmekö siis lain mitättömäksi uskon kautta? Pois se! Vaan me vahvistamme lain” (Room. 3:31).
Olemme tulleet uskon kautta sisälle täytettyyn Jumalan Sanaan. Jumalan tahdosta on tullut luonteemme Pyhässä Hengessä. Jumalan Sanassa pysyen osoitamme rakastavamme Jumalaa, lähimmäistä ja itseämme. Huolehdimme siis itsestämmekin. Sydämissämme asuu Jumalan tahto: rakkaus ja totuus, jotka ”luontaisesti” pitävät sisällään Jumalan käskyt (Jer. 31:34 ja 1 Joh. 2:27).
”Jeesus vastasi hänelle: "Jos joku rakastaa minua (mistä sen tietää ?), niin hän pitää minun sanani … Joka ei minua rakasta (mistä sen tietää ?), se ei pidä minun sanojani” (Joh. 14:23-24). Uuden liiton kristitty elää ”totuutta noudattaen rakkaudessa” (Efes. 4:15), ei kirjaimen palvelijana lakia noudattaen (2 Kor. 3:6).
Laki näyttää peilin tavoin likaiset vaatteemme, mutta ei kykene niitä pesemään.
Laki
tuo mukanaan kirouksen.
Mutta me emme enää ole kirouksen eli lain alaisia. Jeesus poisti lain kirouksen. ”Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme - sillä kirjoitettu on: "Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu"
(Gal 3:13).
Lain henki on tämä: ”Joka ne pitää, on niistä elävä” ja: ”Joka rikkoo yhtä kohtaa vastaan, on syypää kaikissa kohdin.” (Jaakob 2:10). ”Kirottu on jokainen, joka ei pysy kaikessa, mikä on kirjoitettuna lain kirjassa” (Gal. 3:10). ”Kristus tuli kiroukseksi meidän (lain rikkoneiden) edestämme” (Gal.3:13).
Vanhan liiton täyttymys Golgatalla toi meille kaikki juhla-ajat jokapäiväiseksi ilon aiheeksi. Tämän vuoksi emme enää vietä kerran vuodessa toistuvia juhlia. –
Paavali ojentaa sen aikaisessa ”kirkkovuoden teksteissä” (=juutalaiset juhlapyhät) eläviä kristittyjä: ”Te otatte vaarin päivistä ja kuukausista ja juhla-ajoista ja vuosista. Minä pelkään, että olen turhaan teistä vaivaa nähnyt” (Gal. 4:9-11).
Silti yksikään Jumalan antama juhla-aikoja koskeva oppi ei ole hävinnyt. Kaikki juhlat ovat tulleet täyttymykseensä. Varjoon on osunut valo. Vanhan liiton sana on saanut sisällökseen Elämän.
”Sanoessaan "uuden" Hän on julistanut ensimmäisen liiton vanhentuneeksi”, tarkoituksensa täyttäneeksi (Hebr. 8:13).
Vanhan ja uuden liiton taitekohta on Jeesuksen veri ja sijaisuhri Golgatan ristillä. Ristillä vanhan liiton vuotuiset juhlapyhät saivat elävän sisällön.
Jeesus kuoli pääsiäisenä puolestamme Jumalan
Pääsiäislampaana, pääsiäisjuhlan täyttymyksenä. "Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois
maailman synnin!
(Joh. 1:29).
”Ettekö tiedä, että vähäinen hapatus hapattaa koko taikinan? Peratkaa pois vanha hapatus, että teistä tulisi uusi taikina, niin kuin te olettekin happamattomat; sillä onhan meidän pääsiäislampaamme, Kristus, teurastettu” (1 Kor. 5:6-7). (Uuden liiton ehtoollinen on konkreettinen pääsiäisen täyttymys. "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni; niin usein kuin te juotte, tehkää se minun muistokseni. Sillä niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan, te julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kuin hän tulee” (1 Kor. 11:25,26).
Vanhan liiton kerran vuodessa toistuva pääsiäinen on nyt joka aikaista juhlaa uskoon tulleen elämässä.
Me olemme tulleet uskoon. Jumalan Pyhä Henki on sydämissämme.
Helluntaipäivänä Jerusalemissa annettu Pyhä Henki johdattaa meitä joka hetki. Helluntai on joka päivä ja hetki, ei vain kerran vuodessa.
Ympärileikkaus on sydämissämme tapahtuva hengellinen Jumalan armotyö, jonka kautta Hän avaa ymmärryksemme käsittämään tahtoansa. Uskoon tulossa, uudestisyntymisessä on sydämiemme päältä leikattu peite pois (2 Kor. 3:16).
”Me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki” (2 Kor. 3:18).
”.. oikea ympärileikkaus on sydämen ympärileikkaus Hengessä, ei kirjaimessa…” (Room. 2:29).
”Hänessä (Jeesuksessa) te myös olette ympärileikatut, ette käsin tehdyllä ympärileikkauksella, vaan lihan ruumiin pois riisumisella, Kristuksen ympärileikkauksella: ollen haudattuina (upotuskaste vedessä) kasteessa” (Kol. 2:10-13).
Sapatti on sydämissämme oleva vapauden ja levon tila. Olemme päässeet Jumalan lepoon (Hebr. 4). ”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtä tekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä" (Matt. 11:28-30).
Jumala on antanut meitä varten viikkojärjestyksen ja siihen kuuluvan lepopäivän. Saamme vapaasti (laista vapautettuina) levätä työstämme lauantaisin. Siihen meillä on lupa Jumalalta. ”Sapatti on ihmistä varten.” Sydämen lepotila syntien anteeksiantamuksen ihanuudessa ei meistä väisty levätessämme sapattina. Emme siinä tunnustaudu lakiliittoon.
Viikon seitsemäs päivä eli lauantai annettiin ihmisille levon päiväksi jo ennen lain antamista. Se annettiin luomistyön muistoksi. Sitä on siis hyvä edelleenkin kunnioittaa.
”Ja Jumala päätti seitsemäntenä päivänä työnsä,
jonka hän oli tehnyt, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikesta
työstänsä, jonka hän oli tehnyt. Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja
pyhitti sen (Hän ei siunannut muita päiviä
lepopäiviksi), koska Hän sinä
päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstänsä, jonka Hän oli tehnyt”
(1 Moos. 2:2-3).
Meidän lauantaimme oli Jeesuksen ja alkuseurakunnan seitsemäs päivä: ”Silloin oli valmistuspäivä (perjantai), ja sapatti (lauantai) oli alkamaisillaan. Ja naiset, jotka olivat tulleet hänen kanssaan Galileasta, seurasivat jäljessä ja katselivat hautaa ja kuinka hänen ruumiinsa sinne pantiin. Ja palattuaan kotiinsa he valmistivat hyvänhajuisia yrttejä ja voiteita; mutta sapatin (lauantain) he viettivät hiljaisuudessa lain käskyn mukaan. Mutta viikon ensimmäisenä päivänä (sunnuntaina) ani varhain he tulivat haudalle, tuoden mukanaan valmistamansa hyvänhajuiset yrtit” (Luuk.23: 54- 24:1). Sapatti ja sunnuntai ovat siis kaksi eri päivää.
Tiedämme, että Jeesuksen ylösnousemuspäivä on sunnuntai, viikon ensimmäisen päivän aamu (Markus 16:2). Tätä tosiasiaa ei muuta kalenteriin tehty viikonpäivien erilainen numerointi. Raamatun mukaan arki alkaa lauantai-illasta ja päättyy perjantai-iltaan.
Raamatussa ei ole mainintaa sunnuntaista kristittyjen lepopäivänä.
Tässä asiassa on
kuitenkin hyvä muistaa, että uuden liiton uskovilla on jatkuva 24 tunnin lepo
jokaisena seitsemänä päivänä viikossa. Tämä
on sydämissämme oleva lepotila, sapatin täyttymys.
Hebrealaiskirjeen kirjoittaja yhdistää Jumalan pyhittämän viikkolepopäivän sydämissämme olevaan sapatin lepoon: ”…lupaus päästä Hänen lepoonsa vielä pysyy varmana…Sillä me pääsemme lepoon, me, jotka tulimme uskoon… Sillä Hän on sanonut seitsemännestä päivästä näin: Ja Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikista teoistansa… …varmana pysyy, että muutamat pääsevät siihen… …Niin on siis Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva. Sillä joka on päässyt Hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin, niin kuin Jumala omista teoistansa. Ahkeroikaamme siis päästä siihen lepoon…” (Hebr. 4:1-11).
On selvää, ettei edellisessä ole kysymys viikkosapatista, vaan vapauden lain lepotilasta.
Jeesuksen opetukset tuovat meille todellisen vapauden (sapatin levon) armossa ja totuudessa.
"Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi… … Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi” (Joh. 8:31, 36). ”Profeetoissa on kirjoitettuna: 'Ja he tulevat kaikki Jumalan opettamiksi.' Jokainen, joka on Isältä kuullut ja oppinut, tulee minun tyköni” (Joh. 6:45).
Jeesuksessa ja Hänen ristintyössään ovat kaikki siunauksen lähteet, ”tiedon ja viisauden aarteet” (Kol. 2:2-3).
”…tiedetään, että lakia ei ole pantu vanhurskaalle (uskoville), vaan laittomille ja niskoitteleville, jumalattomille ja syntisille, epähurskaille ja epäpyhille, isänsä tappajille ja äitinsä tappajille, murhamiehille, haureellisille, miehimyksille, ihmiskauppiaille, valhettelijoille, valapattoisille ja kaikelle muulle, mikä on tervettä oppia vastaan - autuaan Jumalan kirkkauden evankeliumin mukaisesti, joka on minulle uskottu” (1 Tim. 1:9-11).
”Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä” (Tiitus 2:11- 13 ja 1 Tim. 1:3-5).
Harvat ehkä tietävät, että ns. kirkkovuosi on Raamatun ulkopuolinen systeemi. Emme löydä Raamatusta esim. adventtia, pyhäinmiestenpäivää, joulua, loppiaista, juhannusta, uutta vuotta, sunnuntailepopäivää, jne.. Emme myöskään löydä Uuden Liiton kristityille tarkoitettua kerran vuodessa toistuvaa helluntaita, tai edes pääsiäisjuhlaa, vaan helluntai ja pääsiäinen yms. on joka aikaista juhlatilaa sydämissämme. Olemme sisällä kaikkien Vanhan Liiton juhla-aikojen täyttymyksessä. "Onhan meidän pääsiäislampaamme, Kristus teurastettu..." 1 Kor. 5. Lisäksi aina ehtoollista viettäessämme meillä on tavallaan ”pääsinpäivä”, kun siinä muistelemme Jeesusta ja ristin työtä, ja kuinka meidät vapautettiin synnin ja maailman orjuudesta. - - -
Uskonnot tarvitsevat ylläpitämisekseen erilaisia Jeesuksen korvikkeita, mm. kirkkovuoden tekstejä, Päivän tunnussanakirjoja, jne.. Näistä pakanakirkkojen ”juhla-ajoista" on tehty elävän uskon ja jopa Ylösnousseen Jeesuksen korvikkeita. Ne ovat uskontojen elementtejä, joita ilman heidän systeeminsä ei toimi. Mutta ne ovat vailla mitään jumalallista arvoa. - - -
Elävässä uskossa olevat ovat avanneet sydämensä Pyhälle Hengelle eivätkä näin ollen tarvitse uskontojen keksimää valheellista elämän sisältöä.
Uskossa oleville on ylösnoussut Jeesus Kristus jokaisen päivän sisältönä.
”Minä näen alati edessäni Herran, sillä Hän on minun oikealla puolellani, etten horjahtaisi”
(Apt.2:25,28).
”Minä ole teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti”
(Matt.28:20).
Iloitsemme vuoden jokaisena päivänä siitä, että Jeesus syntyi, että Hän kuoli ristillä puolestamme, että Hän nousi ylös kuolleista, että Hän tulee takaisin, jne.. - - -
Meillä on ainainen juhla. Halleluja!
Kirkkovuoden juhla-aikojen kalenteri on vapauden liitossa eläville kristityille vierasta uskontoa. Samoin on laita juutalaisen kalenterin suhteen.
Emme enää tarvitse minkäänlaisia ”päivän tunnussanakirjoja”. Ne kaikki ovat sekoittamassa Pyhän Hengen antamaa Jumalan Sanaa.
"Nyt sitävastoin, kun olette tulleet tuntemaan
Jumalan ja, mikä enemmän on, kun Jumala tuntee teidät, kuinka
te jälleen käännytte noiden heikkojen ja köyhien alkeisvoimien puoleen,
joiden orjiksi taas uudestaan tahdotte tulla? Te otatte vaarin
päivistä ja kuukausista ja juhla-ajoista ja vuosista.
Minä pelkään teidän tähtenne, että olen ehkä turhaan teistä vaivaa
nähnyt" (Galat. 4:9-11).
Siinä todetaan, että juhla-aikoihin pitäytyvä ihminen palaa takaisin varjokuviin, heikkoihin ja köyhiin uskontojen elementteihin, jotka eivät enää ole voimassa, vaan ovat vanhentunutta liittoa
(Hebr. 8:13).
Uskonnot ovat pimeyden tekoja ja pitävät ihmiset erossa elävästä uskosta.
”Älkää tehkö, niin kuin tehdään Egyptin maassa (ja luterilaisessa pakana-Suomessa), … niin kuin tehdään Kanaanin maassa, … älkää vaeltako heidän tapojensa mukaan” (3 Moos. 18:3). ”Älköönkä teillä olko mitään osallisuutta pimeyden hedelmättömiin tekoihin, vaan päinvastoin nuhdelkaakin niistä” (Efes. 5:11).
”Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai
profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään.
Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista
katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennen kuin kaikki on tapahtunut.
Sen tähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa” (Matt. 5:17-19).
Vanhan liiton laki ja profeettojen opetukset olivat vajavaisia, vailla todellista sisältöä. Lakipykälät olivat kuin tyhjyyttään kolisevat astiat (Hebr. 10:19). Jeesus tuli täyttämään nämä tyhjät astiat, antamaan niihin sisällön.
”Sillä Jumala oli varannut meitä varten jotakin parempaa, etteivät he (Vanhan Liiton pyhät) ilman meitä pääsisi täydellisyyteen” (Hebr. 11:40).
Matteuksen evankeliumin luvussa 5. toistuu seitsemän kertaa Jeesuksen sana: ”.. mutta minä sanon teille.” Näin Hän sanoo mm. ”älä tapa” –käskyn kohdalla. ”Te olette kuulleet sanotuksi: älä tapa…, mutta minä sanon teille….”
Lain opetus olla tappamatta
ei riitä. Siihen lisätään täytteet. Et saa hyväksyä edes vihastumista veljeesi.
Vihastuminen on tappamisen esiaste. Et saa sanoa veljeäsi tyhjänpäiväiseksi tai
hulluksi ( jae 22 ). Jos näin teet olet rikkonut Jumalan käskyn ja olet lain ja
kadotustuomion alla.
Jeesus siis lisää ko. käskyyn ehdottoman vaatimuksen elää puhtaassa keskinäisessä rakkaudessa.
Samoin käsky, ”älä tee huorin”, saa kokonaissisällön vuorisaarnan opetuksessa. Enää ei tule antaa huorinteon esiasteenkaan pesiytyä ajatuksiin. Pitää katkaista synti sen alkuvaiheessa, silloin kun se tulee ajatukseen (jae 28).
Emme mitätöi pienintäkään vanhan liiton opetusta. Julistamme Golgatalla täyttynyttä, sisällön saanutta Jumalan Sanaa, joka on täynnä armoa ja totuutta.
Kristityiltä on yleisesti jäänyt huomaamatta alkuseurakunnan aikana tapahtunut asioiden kehitys. Jos tämä huomio sivuutetaan, joudumme Raamatun tulkinnassamme vaikeuksiin ja ristiriitoihin.
Toiminnan muodot olivat keskeneräisiä apostolisen ajan alussa. Vanhan liiton juutalaisuus saneli monta asiaa seurakunnassa. Opitkaan eivät olleet heti muotoutuneet lopulliseen asuunsa.
Vain pelastus Jeesuksessa ja ristin veren ansiossa oli valmis Jeesuksen sanoessa ristillä sanat: ”Se on täytetty!” Joh.19:30. Pelastuksen sinetöi voitollinen ylösnousemus kalliohaudasta!
Jeesus elää!
Sanoessamme pitäytyvämme
alkuperäiseen kristinuskoon emme tietenkään tarkoita samaistumista apostolisen
ajan alussa ilmenneisiin virheisiin ja riitoihin (mm. Apt.15:1-31), joka johtui
Jumalan seurakunnan kehittymättömyydestä.
– Esim. 1 Kor. 1:10-12
ja 3:3-4. –
Emme voi myöskään ottaa
vastaan kaikkia evankeliumeiden tai Jeesuksen opetuksia; esim., että menisimme
parannuttuamme näyttämään itsemme juutalaisille papeille (Matt. 8:4).
Jeesus eli maan
päällisen elämänsä vanhan liiton alaisuudessa. Evankeliumit ajoittuvat Uuden ja
Vanhan liiton taitekohtaan. Uusi liitto alkoi Jeesuksen kuolemasta. ”Tämä on
uusi liitto minun veressäni!” Lk.22:20.
Meidän tulee katsoa esimerkiksemme valmis, virheetön
kristinusko, jossa kristillinen uuden liiton oppi ja toiminta on kehittynyt
lopulliseen muotoonsa.
Apostolien tekojen 21 luvun kuvaama historiamme vaihe ei vielä edusta opin lopullista muotoa:
”Sinä näet, veli, kuinka monta tuhatta juutalaista on
tullut uskoon, ja he ovat kaikki lainkiivailijoita” (Apt. 21:20).
HUOM! Tässä historiamme vaiheessa Salomon temppeli uhraamistoimituksineen oli vielä olemassa. Lakia noudatettiin maallisessa temppelissä. Vuonna 70 jKr., Jerusalemin temppeli vanhan liiton jumalanpalveluksineen hävitettiin. Israelin kansa joutui diasporaan.
Vanhan liiton lakia ei voida noudattaa ilman temppeliä. ”Kaikkein pyhin” ei enää ole siellä (Hebr. 9:5-12 ja 10:19-21). ”Hänen huoneensa olemme me…” (Hebr. 3:6). Me olemme Jeesuksen veren kautta päässeet sisälle kaikkein pyhimpään (Hebr. 10:19).
– Vanhassa liitossa kaikkein pyhimpään menevä kuoli. Uudessa liitossa kaikkein pyhimmän ulkopuolelle jäävä kuolee. –
”Mutta heille on kerrottu, että sinä opetat kaikkia pakanain seassa asuvia juutalaisia luopumaan Mooseksesta ja kiellät heitä ympärileikkaamasta lapsiaan ja vaeltamasta säädettyjen tapojen mukaan. Mitä siis on tehtävä? Varmaankin on suuri joukko kokoontuva, sillä he saavat kuulla sinun tulleen. Tee siis tämä, minkä me nyt sinulle sanomme. Meillä on täällä neljä miestä, joilla on lupaus täytettävänä. Ota ne luoksesi ja puhdista itsesi heidän kanssansa ja maksa kulut heidän puolestaan, että he saisivat leikkauttaa tukkansa; siitä kaikki huomaavat, ettei ole mitään perää siinä, mitä heille on kerrottu sinusta, vaan että sinäkin vaellat lain mukaan ja noudatat sitä. (Apt. 21: 20-24).
Edellä kuvattu historiamme vaihe kertoo taimella olevasta kehittymättömästä kristinuskosta. Salomon temppelissä tapahtuva jumalanpalvelustoiminta oli vielä häiritsemässä Uuden liiton ”vapauteen Kristus vapautti meidät” –toimintaa.
Mikäli otamme ed. m. keskeneräisen kehitysvaiheen opiksemme olemme sovittamattomassa ristiriidassa monien Raamatun opetusten kanssa. Paavalihan opetti myöhemmin mm. galatalaisille näin: ”Katso, minä, Paavali, sanon teille, että jos ympärileikkautatte itsenne, niin Kristus ei ole oleva teille miksikään hyödyksi. Ja minä todistan taas jokaiselle ihmiselle (juutalaiselle ja kreikkalaiselle), joka ympärileikkauttaa itsensä, että hän on velvollinen täyttämään kaiken lain. Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi; te olette langenneet pois armosta” (Gal. 5:2-4).
On huomioitava, että edellä mainittu opetus on kirjoitettu jatkoksi Gal. kolmannen luvun opetukselle: ”Ei ole tässä juutalaista eikä kreikkalaista… sillä kaikki te (uskoon tulleet juutalaiset ja pakanat, joille Paavali tässä kirjoittaa) olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa. Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan” (Gal. 3:28-29).
Uudessa Liitossa juutalaisetkin ovat Aabrahamin perillisiä
vain uskon kautta Jeesukseen (Room. 11:23).
Mm. Galatalaiskirjeessään Paavali tuo ilmi lopulliseen muotoonsa kehittynyttä kristinuskoa. Lihassa tapahtuva ympärileikkaus ei kuulu Uuteen Liittoon, ei juutalaisilla eikä pakanoilla.
Tahdomme huomioida Pyhän Hengen opetuksen siitä, ettei pelastuksen ja opin suhteen ole mitään erotusta juutalaisen ja pakanakristityn välillä (Gal. 3:27-29). Sama evankeliumi, oppi ja elämä kuuluu kaikille. ”…mutta nyt, kun olette Kristuksessa Jeesuksessa, olette te (pakanat), jotka ennen olitte kaukana, päässeet lähelle Kristuksen veressä. Sillä Hän on meidän rauhamme, Hän, joka teki molemmat (juutalaiset ja pakanat) yhdeksi ja purki erottavan väliseinän, nimittäin vihollisuuden, kun Hän omassa lihassaan teki tehottomaksi käskyjen lain säädöksinensä, luodakseen itsessänsä nuo kaksi (juutalaiset ja pakanat) yhdeksi uudeksi ihmiseksi, tehden rauhan” (Efes. 2:13-15).
Väliseinien uudestaan pystyttäjät ovat uuden liiton kristillisyyden väärentäjiä ja Raamatulle vieraan uskonnon harjoittajia.
”Ei yli sen, mikä on kirjoitettu, ettette pöyhkeillen asettuisi mikä minkin puolelle toista vastaan”
(1 Kor.4:6).
Kehitys
Johanneksen kasteesta kristilliseen kasteeseen.
”Ja
Efesoon saapui eräs juutalainen, nimeltä Apollos, syntyisin Aleksandriasta,
puhetaitoinen mies ja väkevä raamatuissa.
Tälle oli opetettu Herran tie, ja hän puhui palavana hengessä ja opetti
tarkoin Jeesuksesta, mutta tunsi ainoastaan Johanneksen kasteen. Hän rupesi rohkeasti
puhumaan synagoogassa. Mutta kun Priskilla ja Akylas olivat häntä kuunnelleet,
ottivat he hänet luokseen ja selvittivät hänelle tarkemmin Jumalan tien. Ja kun
hän tahtoi mennä Akaiaan, niin veljet kehottivat häntä siihen ja kirjoittivat
opetuslapsille, että nämä ottaisivat hänet vastaan. Ja sinne saavuttuaan hän
armon kautta oli suureksi hyödyksi uskoon tulleille. Sillä hän kumosi suurella
voimalla julkisesti juutalaisten väitteet ja näytti kirjoituksista toteen, että
Jeesus on Kristus” (Apt. 18:24 – 19:1-6).
Apollos
ja Efeson uskovat eivät olleet kastamattomia. Tämäkin asia selviää kun se
asetetaan oikeaan viitekehykseen. Mikä se on? –
Apollos
"tunsi ainoastaan Johanneksen kasteen...", joka oli Taivaasta
asetettu kaste (Mk.11:29-33). Jeesus itse totesi käydessään Johanneksen
kastettavana, että "näin (kasteen kautta) meidän sopii täyttää
kaikki vanhurskaus" (Matt. 3:15). Menemällä Johanneksen kastettavaksi
Jeesus opetti aikalaisilleen, että tuo kaste oli silloin oikea.
Apollos oli siis kastettu Johanneksen kasteella, joka oli
Jumalan tahdon mukainen kaste sille ajalle.
Tosin
Uuden liiton kaste Jeesuksen Nimeen oli asetettu, ja oli ollut käytössä jo
vuosia. Kaikki eivät kuitenkaan vielä silloin olleet selvillä tästä
lopullisesta, meidän ajallemme tarkoitetusta kasteesta Jeesuksen Nimeen.
Kristinusko ei vielä tältäkään osin ollut muotoutunut lopulliseen tilaansa.
Niinpä Akylas ja Priskilla selvittivät Apollokselle
tarkemmin Jumalan tien. Huomaa siis tässäkin kehittyvän kristinuskon vaihe! –
Asia selvisi Apollokselle ja hän meni kasteelle Jeesuksen
Nimeen. Sen jälkeen veljet kirjoittivat hänestä suosituskirjeen muillekin
paikkakunnille (Apt. 18:27).
Jeesuksen Nimeen tapahtuvan kasteasian selviämisen myötä
Apollos oli suureksi avuksi uskoon tulleille, kuten ed. m. kertomus selvittää.
–
Efeson kaupungissa kaikki uskoon tulleet oli kastettu vain
Johanneksen kasteella, Apolloksen opetuksen tuloksena. Mutta Paavalin opetuksen
ja kehotuksen jälkeen he ottivat uuden kasteen Jeesuksen Nimeen (Apt. 19:1-6).
Näille kaksi kertaa kastetuille Efeson kristityille Paavali myöhemmin kirjoitti
Efesolaiskirjeen, jossa totesi, että tuo ”yksi kaste” Jeesuksen Nimeen oli
heitä yhdistävä tekijä (Efes.4:1-6).
Kastamattomuutta ei siis voida puolustella Apolloksen esimerkillä. Hänet oli kastettu upotuskasteella, vaikkakin aikansa opillisen kehittymättömyyden tähden vielä tuolla välivaiheeseen kuuluvalla Johanneksen kasteella. Mutta asia siis korjattiin!
Liikkeellä on opetusta, että Paavali kirjoitti opetuskirjeensä pelkästään pakanoille. Tämä ei pidä paikkaansa. Esim. Korinton kaupungissa kristityt koostuivat juutalaisista ja pakanoista. Korintossa olleen Jumalan seurakunnan historia kertoo näin:
”Sen jälkeen Paavali lähti Ateenasta ja meni Korinttoon…
Ja hän keskusteli synagoogassa jokaisena sapattina ja sai sekä juutalaisia että kreikkalaisia uskomaan. Ja hän lähti sieltä ja meni erään Titius Justus nimisen jumalaa pelkääväisen miehen tykö, jonka talo oli aivan synagoogan vieressä. Mutta synagoogan esimies Krispus ja koko hänen perhekuntansa uskoivat Herraan; ja myöskin monet korinttolaiset, jotka olivat kuulemassa, uskoivat, ja heidät kastettiin” (Apt. 18:1-8). Myöhemmin Paavali kirjoitti ”Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle” (1 Kor. 1:2), joka siis oli Korinton kaupungissa juutalaisista ja pakanoista koostuva uskovien joukko.
Galatalaiskirjeen sisällöstä ja Apostolien teoista käy samoin ilmi, että sen vastaan ottajat olivat juutalaisia sekä pakanoita (Apt. 14:1; Gal. 3:23-29; 4:4-11 ym..). Esimerkiksi Ikonion oli Galatian maakunnan pääkaupunki. ”Ikonionissa he (Paavali ja Barnabas) samoin menivät juutalaisten synagoogaan ja puhuivat niin, että suuri joukko juutalaisia että kreikkalaisia uskoi” (Apt. 14:1). Näille pääosin juutalaisuudesta kristinuskoon kääntyneille galatalaisille Paavali kirjoitti Galatalaiskirjeensä.
Alkuajan kristityt tiesivät, että uudelle paikkakunnalle mentäessä evankeliumi julistetaan ensin juutalaisille (mm. Room. 1:16). Näin ollen tiedämme, että jokaisella paikkakunnalla seurakunta koostui juutalaisista ja pakanoista. Opetuskirjeiden osoite on siis selvä.
Keitä olivat Efesossa olevat pyhät (Efes. 1:1), joille Paavali kirjoitti Efesolaiskirjeensä?
”Ja he saapuivat Efesoon; sinne hän jätti heidät. Ja hän meni synagoogaan ja keskusteli juutalaisten kanssa… Ja Efesoon saapui eräs juutalainen, nimeltä Apollos, syntyisin Aleksandriasta, puhetaitoinen mies ja väkevä raamatuissa. Tälle oli opetettu Herran tie, ja hän puhui palavana hengessä ja opetti tarkoin Jeesuksesta, mutta tunsi ainoastaan Johanneksen kasteen. Hän rupesi rohkeasti puhumaan synagoogassa… … Kun Apollos oli Korintossa, tuli Paavali, kuljettuaan läpi ylämaakuntien, Efesoon ja tapasi siellä muutamia opetuslapsia. Ja hän sanoi heille: "Saitteko Pyhän Hengen silloin, kun te tulitte uskoon?" Niin he sanoivat hänelle: "Emme ole edes kuulleet, että Pyhää Henkeä on olemassakaan." Ja hän sanoi: "Millä kasteella te sitten olette kastetut?" He vastasivat: "Johanneksen kasteella." Niin Paavali sanoi: "Johannes kastoi parannuksen kasteella, kehottaen kansaa uskomaan häneen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, se on, Jeesukseen." Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen. Ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, tuli heidän päällensä Pyhä Henki, ja he puhuivat kielillä ja ennustivat. Heitä oli kaikkiaan noin kaksitoista miestä. Ja hän meni synagoogaan, ja kolmen kuukauden ajan hän puhui heidän (juutalaisten) kanssansa rohkeasti ja vakuuttavasti Jumalan valtakunnasta. Mutta kun muutamat (eivät siis kaikki) paaduttivat itsensä eivätkä uskoneet, vaan puhuivat pahaa Herran tiestä kansan edessä, niin hän meni pois heidän luotaan ja erotti opetuslapset heistä ja piti joka päivä keskusteluja Tyrannuksen koulussa. Ja sitä kesti kaksi vuotta, niin että kaikki Aasian asukkaat, sekä juutalaiset että kreikkalaiset, saivat kuulla Herran sanan” (Apt. 18:19- 19:10).
Efesolaiskirjekin on siis kirjoitettu juutalaisista sekä pakanoista koostuvalle Jumalan seurakunnalle.
Sama
”juutalaiselle ensin” periaate seurasi Paavalin toimintaa kaikkialla:
”Ja he matkustivat Amfipolin ja Apollonian kautta ja tulivat Tessalonikaan, jossa oli juutalaisten synagooga. Ja tapansa mukaan Paavali meni sisälle heidän luoksensa ja keskusteli kolmena sapattina heidän kanssansa, lähtien kirjoituksista, selitti ne ja osoitti, että Kristuksen piti kärsimän ja nouseman kuolleista, ja sanoi: "Tämä Jeesus, jota minä teille julistan, on Kristus." Ja muutamat heistä tulivat uskoon ja liittyivät Paavaliin ja Silaaseen, niin myös suuri joukko jumalaapelkääväisiä kreikkalaisia sekä useat ylhäiset naiset” (Apt.17:1-4).
Tessalonikalaiskirjekin on siis osoitettu juutalaisille ja pakanoille.
”Sinun Sanasi on minun
jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni” (Psalmi 119:105).
”Pyhitä heidät totuudessa; sinun Sanasi on totuus!” (Joh.17:17).
Kristinusko oli
kehittynyt valmiiksi Raamatun viimeisen kirjan, Ilmestyskirjan syntymisen
aikoihin. Mitä kristinusko oli silloin, sitä sen on oltava tänäänkin.
Uuden liiton seurakunta oli silloin yksi ja sillä oli
yksi Herra, Jeesus Kristus,
yksi usko,
yksi oppi ,
yksi Pyhä Henki sekä
yksi Isä Jumala
(Efes. 4:4-6).
Samoin on asian laita tänäänkin Jumalan seurakunnassa.
Valmiiksi kehittyneen kristinuskon lopputeemaksi sopinevat Raamatun lopussa olevat sanat:
”Minä todistan jokaiselle, joka tämän kirjan profetian sanat kuulee: Jos joku panee niihin jotakin lisää, niin Jumala on paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan; ja jos joku ottaa pois jotakin tämän profetian kirjan sanoista, niin Jumala on ottava pois sen osan, mikä hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu” (Ilm. 22:18-19).
Pysymme valmiiksi
kehittyneessä alkuperäisessä kristinuskossa, siihen mitään lisäämättä tai siitä
mitään pois ottamatta.
Kaikki myöhemmin syntyneet
opit ja uususkonnot, kuten roomalaiskatolinen kirkko, luterilainen kansankirkko
yms. ovat väärennöksiä. Uskoon tulleilla ei tule olla yhteistoimintaa
sellaisten kanssa.
”Sillä me emme voi mitään totuutta vastaan, vaan totuuden puolesta” (2 Kor.13:8).