ALKUSANAT
Kaikkien ihmisten tulee ymmärtää, mikä on raamatullinen
Jumalan seurakunta eli Kristuksen ruumis! Tämä asia on esitetty selvästi
Raamatussa. Aikojen saatossa syntyneet selitysteokset ovat himmentäneet
Raamatun opetuksen asiasta. Siksi tarvitaan tämä kirjoitus; palauttamaan
Raamattu ainoaksi kristillisen opetuksen lähteeksi.
Tämän kirjoituksen ymmärtämisen kannalta on ehdoton
edellytys, että se luetaan kokonaan ja kokonaisuutena ja mieluiten
yhtäjaksoisesti. Pinnallinen lukaisu aiheuttaa väärinkäsityksiä.
Olen kirjoittanut saamani Herran sanan alkujaan vuonna 1978
otsikolla Seurakunta, jonka Jumala perusti / Weijo Lindroos.
Vuosien varrella tästä on otettu lukuisia sadan kappaleen
painoksia opetusvihon muodossa. Nyt esillä oleva versio on taas kerran
uudistettu painos muutamine lisäyksineen ja korjauksineen.
Tässä kirjoituksessa tarjoutuu seurakunnalle ihmiskunnan
suurimman herätyksen siemen (vastaan otettuna ja käytäntöön
pistettynä).
Kysymyksessä on Matteus 25:6 ja 7 herätys:
”Mutta yösydännä kuului huuto: 'Katso, Ylkä tulee!
Menkää Häntä vastaan.'
Silloin kaikki nämä neitsyet nousivat ja laittoivat
lamppunsa kuntoon.
Alkujuurilleen palaava Jumalan seurakunnan herätys pitää
sisällään
KOKO ARMON,
KOKO USKON,
KOKO TOTUUDEN JA
KOKO RAKKAUDEN,
ei pelkästään osia niistä.
_______________________
Puhuessamme paikallisesta Jumalan seurakunnasta tarkoitamme
kaikkia samalla paikkakunnalla olevia Jumalan pyhiä, Kristuksen ruumiin
jäseniä, jotka kuitenkin ovat yhtä seurakuntaa kaikkien aikojen kaikilla
paikkakunnilla olevien Jeesukseen uskovien kanssa. Esimerkiksi Turun
kaupungissa olevat uskovaiset ihmiset ovat Turun PAIKALLISSEURAKUNTA eli
yksi Jumalan seurakunta Turussa, osa maailmanlaajuista Kristuksen ruumista.
Paikallista seurakuntaa ei pidä hajottaa minkäänlaisilla
asioilla, opeilla, työnäyillä, nimityksillä tai tunnustuksilla. Jokaisen
uskossa olevan turkulaisen tunnustus tulee olla, että hän kuuluu tähän yhteen
Turussa olevaan Jumalan seurakuntaan. Samoin on siis laita Sinunkin
paikkakunnallasi !!!
Raamatullinen paikkakuntajako ei tietenkään sulje toiminnan
ulkopuolelle naapurikuntien uskovia. Kaikkien tulee kyetä toimimaan yhdessä.
Raamattu ei tunne käsitettä ”itsenäinen” paikallisseurakunta.
Tällä tarkoitan sitä, että Seurakuntalaiset paikallisellakaan tasolla eivät saa
pystyttää raja-aitoja ympärilleen. Ei ole olemassa erikseen yleismaailmallista
ja paikallista Kristuksen ruumista. On vain ”Yksi ruumis” (Efes. 4:4).
Lahkoaitojen rakentaminen uskovien välille on synti Jumalaa vastaan. – Lahkot
ovat lihan tekoja (Gal. 5:19-21). – Seurakunta on yksi kokonaisuus. Lahko on
siitä erottautuva eriseura. Paikallinen seurakunta taas ei ole lahko, vaan on
seurakunta, yhden maailmanlaajuisen kokonaisseurakunnan haaraosasto. Se on
kunkin paikkakunnan näkyvä ”lampunjalka” (Ilm. 1:11-12,20).
Mikäli samalle paikkakunnalle järjestetään kaksi paikallista
seurakuntaa, on toinen niistä lahko.
SEURAKUNTAAN
LIITTYMINEN
Liittymällä Jeesukseen ihminen on liittynyt Jumalan
seurakuntaan. Raamattu ei tunne mitään muuta seurakuntaan liittymistä. -
Uskoon tuleminen on sitä, että ihmisen sisin henki (persoonallisuuden keskus) herää ja sinne tulee uusi Elämä Pyhän Hengen myötä.
Tätä Raamattu nimittää uudestisyntymiseksi. ”Joka ei synny uudesti
ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan Valtakuntaa” (Joh. 3:3-5). ”Siis jos
joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut,
katso uusi on sijaan tullut” (2 Kor. 5:17).
Raamatun opettamaan uskoon
tulemiseen on tarvittu parannuksen teko, syntien katuminen, tunnustaminen ja
hylkääminen eli elämän suursiivous sekä sen jälkeen tapahtunut upotuskaste
Herran Jeesuksen Kristuksen Nimeen.
Uskoon tuloa voidaan
ilmaista monin eri käsittein. Mutta kun joku on uskoen ottanut Jeesuksen
vastaan omaksi henkilökohtaiseksi Vapahtajakseen ja syntiensä sovittajaksi,
niin hän on tullut uskoon.
”Mutta
kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan, Hän antoi voiman (ja
oikeuden) tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat Hänen nimeensä,
jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta,
vaan Jumalasta” (Joh. 1:12,13). Tämä Jumalasta syntyminen tuo Pyhän Hengen
asumaan ihmissydämeen. Ja näin ihminen on liittynyt Jeesukseen ja siis samalla
Jumalan seurakuntaan.
Seurakuntamme alkuajoista
lähtien (alkuseurakunta) on tapanamme ollut siunata uudet seurakuntalaiset
yhteiseen paikallisseurakunnan toimintaan. Tämä kätten päälle paneminen on eräs
Kristuksen opin alkeista (Hebr. 6:1,2).
"Jos te pysytte minun sanassani (Raamatun
opetuksissa), niin te totisesti olette minun opetuslapsiani;
ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on
tekevä teidät vapaiksi” (Joh. 8:31-32).
Olemme Jeesuksen opetuslapsia. Sana on kaksiosainen: opetus
ja lapsi. Jos opetus jää pois, niin jäljelle jää lapsi.
Meidän tulee pysyä Hänen antamissaan opetuksissa
kasvaaksemme täysi-ikäisiksi kristityiksi.
·
Seurakuntaan synnytään uskoontuloprosessin myötä (ei
mitenkään muuten).
·
Seurakuntaan kuuluminen on kuulumista Jeesukselle (ei mitään
muuta).
·
Seurakuntayhteys on yhteyttä muiden uskovien kanssa (ei
mitään muuta).
·
Seurakunta tulee näkyväksi toimintansa kautta (ei mitenkään
muulla tavalla).
Meidät, jotka olemme
tulleet raamatullisella tavalla uskoon, Jumala on täyttänyt Pyhällä
Hengellään, josta merkiksi olemme saaneet puhua uusin kielin. Meitä Hän
johdattaa kulkemaan tahtonsa tietä kaikessa totuudessa. Me olemme alkaneet
rakastaa Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistämme niin kuin itseämme. Tämä Pyhän
Hengen kautta sydämiimme vuodatettu Jumalan rakkaus on oikea
”uskonsuunta”.
Olemme iloiten
erottautuneet tämän maailman syntielämästä (Apt.2:40).
Seurakuntaan
liittyminen on siis samaa kuin tulla uskoon!
Emme löydä Raamatusta
sellaista käsitettä, että joku voisi olla oikeassa uskossa Jeesukseen, mutta
seurakuntaan kuulumaton. Yhteisen toiminnan ulkopuolella joku voi olla. Silloin
hän kulkee oman tahdon tietä, mutta on siitä huolimatta seurakuntalainen.
Irrallaan kulkevia Jeesus tahtoo nyt kutsua
laumansa yhteyteen, oman seurakunnan toimintaan.
Jokaisen kristityn tulee
Jumalan rakkauden kehottamana sitoutua yhteiseen toimintaan.
Jokainen oikea kristitty
kuuluu Jumalan seurakuntaan tunnusti hän sen tai oli tunnustamatta. Mikään muu
ei ole mahdollista.
+
Seurakuntalaiset kokoontuvat ja toimivat ainoastaan Herransa
Jeesuksen Kristuksen Nimessä.
Näin opettaa Raamattu: ”Ja kaikki, minkä teette
sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen Nimessä, kiittäen
Isää Jumalaa hänen kauttansa” (Kol.3:17). Tämän opetuksen perusteella myös
kaste on suoritettu Herran Jeesuksen Kristuksen Nimeen. Katso Apt. 2:38; 8:16;
10:48; 19:5,6 ym.
Uskovien ei tule käyttää seurakuntaa hajottavia
etuliitteitä, esimerkiksi ”helluntailainen kristitty”, ”vapaakirkollinen kristitty”, ”luterilainen kristitty” jne.. Tai ”minä
kuulun helluntaikirkkoon”, ”minä vapaakirkkoon”; jne.. Sellaisia nimityksiä ei
ole Raamatussa. Ne ovat Kristuksen ruumista repiviä ilmaisuja.
Raamatullinen seurakuntalaisen nimitys on kristitty.
Tämä nimitys kuuluu jokaiselle syntinsä anteeksi saaneelle ihmiselle.
Jeesuksen Nimessä kokoontuminen tarkoittaa, ettemme enää
kokoonnu minkäänlaisten ihmistekoisten nimikylttien alla.
Kristityt ovat siis Jumalan seurakunta ja heidän tulee
tunnustaa kuuluvansa ainoastaan paikalliseen Jumalan seurakuntaan. –
Jos jollakin paikkakunnalla on Kristuksen ruumiin
periaatteella olevaa seurakuntatoimintaa hajaannuksen ulkopuolella, mutta he
ovat ottaneet toiminnalleen itse keksimänsä nimen, tulee sellainen ”nimittely”
poistaa.
Yhdistyksillä taas voi olla mitä tahansa nimiä. Nehän eivät
ole seurakuntia. Yhdistykset ovat ”työrukkasia”. Mm. Turussa on ajallisia
raha-asioita hoitamaan perustettu rekisteröity yhdistys nimellä Seurakunta-apu
ry. Se on Turun uskovien ”yhteinen kukkaro” (Matt.12:6 ja Apt. 6:3 -7), johon
voimme uhrata Jumalan työhön käytettävät varat.
Jumalan valtakunnan työ ajassa tarvitsee rahaa. Tarvitsemme
mm. kokouspaikan. Tarvitsemme painotuotteita, traktaatteja, opetuskirjasia jne.
Seurakunnassa on monenlaisia rahaa tarvitsevia toimintamuotoja. Sanoman
eteenpäin vieminen maksaa.
Taloudellista apua tarvitseviakin löytyy.
Kaikki yhteiset raha-asiat hoidamme rekisteröidyn
yhdistyksen kautta. Näin seurakuntatoiminnan rahaliikenne on selvää ja lain
mukaista. 1 Piet.2:13-16.
Turussa seurakunta siis jo toimii Kristuksen ruumiin
periaatteella. Uutta työtä ei kenenkään enää pidä aloittaa. Jokaisen pitää nyt
vain tulla mukaan jo toimivaan paikallisseurakuntaan. Jumalalla ei ole Turussa
muita seurakuntia. Sama todellisuus pätee jokaisella paikkakunnalla
kaikkialla maailmassa, missä srk toimii Kristuksen ruumiin periaatteella.
Turussa olevaan Jumalan seurakuntaan luetaan siis kuuluvaksi
kaikissa kristillisissä uskonsuunnissa sekä niiden ulkopuolella olevat
turkulaiset uudestisyntyneet Jumalan lapset, jotka ovat uskoon tulonsa jälkeen
käyneet kasteella. Me Jeesuksen verellä lunastetut ihmiset olemme ainoa Turussa
oleva Jumalan seurakunta. Kaikkia kutsutaan nyt mukaan OMAN SEURAKUNNAN
TOIMINTAAN.
Samoin ovat sinun paikkakuntasi kaikki Jumalan lapset
paikkakuntasi ainoa Jumalan seurakunta.
+
Apostolisena aikana seurakunnasta käytettiin nimeä Jumalan
seurakunta. Nimi kuvaa
omistussuhdetta: Seurakunta on Jumalan !!!
Nimiasian väärin ymmärtäminen on saanut aikaan hajaannusta
ja monissa asioissa harhaan johtavaa vääristelyä Jumalan kansan keskuudessa.
Nykyisin puhutaan jopa sen ja sen veljen seurakunnasta; tai
se ja se veli perusti seurakunnan. Tuon kaltaiset lausunnot todistavat uskovien
suuren tietämättömyyden Raamatun seurakuntaopetuksesta.
Tunnettua on, että ihmisten tekemälle seurakunnalle periytyy
nimi perustajansa tai opin painotuksen mukaan.
Esimerkkinä Lutherin perustama luterilainen kirkko tai
helluntaitapahtumien pohjalle perustettu helluntaiseurakunta.
Myös Jumalan seurakunnalle on periytynyt nimi perustajansa
mukaan. Jumala perusti seurakunnan Golgatan ristillä Jeesuksen
sijaisuhrissa. Jumalan seurakunta on Golgatan voittotyön perustalle perustettu
seurakunta, ”ja tuonelan portit eivät sitä voita” (Matt.16:18). Ajattele
tätä! Iloitse tästä!
Tutkimme seurakunnan nimiasian Raamatun faktoista käsin:
”Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle” (1 Kor. 1:2;
2 Kor. 1:1).
”Älkää olko pahennukseksi … Jumalan seurakunnalle (1
Kor.10:32; 11:16; 15:9).
”… että minä ylen määrin vainosin Jumalan seurakuntaa” (Gal. 1:13).
”Sillä teistä, veljet, on tullut niiden Kristuksessa
Jeesuksessa olevien Jumalan seurakuntain seuraajia, jotka ovat
Juudeassa” (1 Tessal. 2:14).
”että tietäisit miten tulee olla Jumalan huoneessa, joka on
elävän Jumalan seurakunta” (1 Tim. 3:15).
Jumalan seurakunnasta käytettiin alussa myös nimityksiä
”Kristuksen seurakunta” ja ”Herran seurakunta”. ”Kaikki Kristuksen
seurakunnat tervehtivät teitä” (Room. 16:16).
”Pyhä Henki on pannut teidät kaitsijoiksi, paimentamaan Herran
seurakuntaa, jonka Hän omalla verellänsä on itselleen ansainnut” (Apt.
20:28).
Alussa Jumalan seurakuntaa voitiin nimittää myös kaupungin
nimellä.
”… tessalonikalaisten seurakunnalle Isässä
Jumalassa ja Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa…” (1 Tessal. 1:1). Tämä
tarkoitti sitä, että Tessalonikan kaupungissa oleva Jumalan seurakunta oli
tessalonikassa asuvista pyhistä koostuva seurakunta. Katso Ilm. 1:11 ja Tiitus
1:5.
Jumalan seurakunta mainittiin monikossa laajempien alueiden
yhteydessä. ”Juudeassa olevat Jumalan seurakunnat” (1 Tes.2:14). ”…Galatian
seurakunnille…” (Gal. 1:2) tai ”…Makedonian
seurakunnissa” (2 Kor. 8:1). Juudeassa, Galatiassa ja Makedoniassa oli
useita kaupunkeja, siksi seurakunnasta voitiin puhua monikossa.
Raamattu pitää tiukasti sen linjan, että yhden kaupungin
kohdalla seurakunnasta puhutaan aina yksikössä. ”Minä jätin sinut Kreetaan,
että asettaisit…joka kaupunkiin vanhimmat” (Tiitus 1:5).
Yksi kaupunki, yksi seurakunta; kaksi kaupunkia, kaksi
seurakuntaa; seitsemän kaupunkia,
seitsemän seurakuntaa, jne.. Esimerkiksi Aasian seitsemän seurakuntaa (Ilm.
1:11).
Mutta …
Raamatusta otettu Jumalan antama seurakuntanimi ei yksistään
tee jostakin ihmisporukasta Jumalan seurakuntaa. Esim. luterilaisesta kirkosta
ei tulisi Jumalan seurakuntaa, vaikka se vaihtaisi nimensä.
On oltava Raamatun mainitsemat seurakunnan elementit. Alku
on se, että jollakin paikkakunnalla asuu uskoon tulleita ja sen jälkeen
upotuskasteella vedessä kastettuja ihmisiä. Nämä uskoon tulleet ihmiset ovat
oman paikkakuntansa Jumalan seurakunta. Heidän ei tule enää perustaa
seurakuntaa. Heidän tulee nyt vain alkaa säännöllisesti kokoontua jo olemassa
olevana Jumalan seurakuntana. Pyhä Henki sitten valitsee erilaiset toimimiehet
tehtäviin sekä jakaa armolahjoja
(Efes. 4:11-16 ja 1 Kor. 12: 4-11).
Pyhä Henki johtaa niin, että syntyy järjestys seurakuntaan.
Näin on kaikki tapahtunut jo mm. Turussa, vaikkakin vielä kovin pienessä
mittakaavassa.
Turussakin valtaosa Jumalan seurakuntaan kuuluvista ihmisistä
kuuluu erilaisiin ihmisperusteisiin ns. seurakuntiin ollen näin hajaannuksen
tilassa. Maailmanlaajuinen eksytyksen verkko on kietonut uskovat pauloihinsa,
kun on alettu perustaa seurakuntia jäsenkortistoineen. Raamattu ei opeta
perustamaan seurakuntia, vaan toteaa, että me olemme srk. Siinä on suuri
käsitteiden ero.
Ei kirkkoja.
Kirkko on uskonnollisten ihmisten termi. Maailmalla on
tapana käyttää seurakunnastakin tuota halventavaa nimitystä. Se ei kuitenkaan
tee asiaa oikeutetuksi. Uudessa Testamentissa ei esiinny sanaa kirkko.
Tämän seikan huomasi vuoden 1992 suomennoksen raamatunkäännöskomiteakin. He
päättivät poistaa tämän ”puutteen”. Nyt uudessa raamatunväännöksessä on
sana kirkko mm. Matt.16:18. Alkutekstissä tässä kohden on sana ekkleesia, jonka merkitys on, ekk = ulos,
leesia = kutsutut. Uloskutsutut eli Jumalan seurakunta on kokonaan eri
asia kuin kirkko.
"Antakaa pelastaa itsenne (ulos)
tästä nurjasta sukupolvesta” (Apt.2:40).
”Älkää luottako valheen sanoihin, kun (kirkoista)
sanotaan: 'Tämä on Herran temppeli, Herran temppeli, Herran temppeli!'”
(Jer. 7:4).
Jumalalla ei ole minkään nimistä kirkkoa.
+
"Aika on täyttynyt, ja
Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa
evankeliumi." (Mk.1:15).
Raamattu ilmoittaa yleisen heräämisen tapahtuvan juuri ennen
Jeesuksen takaisin tulemista (Mat. 25:1-13). Tämän Raamatun lupauksen mukaan
Hänen seurakuntansa herää, laittaa uskonelämänsä kuntoon ja ottaa vastaan Pyhän
Hengen voitelun. Tämä aika on nyt tullut. ”Mutta yösydännä kuului huuto: 'Katso, ylkä
tulee! Menkää häntä vastaan.' Silloin kaikki nämä neitsyet nousivat ja
laittoivat lamppunsa kuntoon” (Matt.25: 6 – 7). Lamppu on
Raamatun käyttämä kuvaus seurakunnasta (Ilm.1:20). Lopunajan suuri herätys on
siis sitä, että uskovat näkevät ja ottavat vastaan oikean seurakuntatotuuden.
Uskovien yhteydestä maailma ymmärtää, että Jeesus on Jumalan Poika ja Ainoa
syntien sovittaja. Sen kautta tapahtuu suurten ihmisjoukkojen uskoon tuleminen.
Näin sanoo Joh. 17:21 – 23. Pakanoiden täysi luku tulee sisälle pelastukseen
(Room.11:25-27).
Tehtävämme on toteuttaa Hänen suunnitelmansa ja mennä ”ulkopuolelle
leirin Hänen pilkkaansa kantaen” (Hebr. 13:13-14).
Sinä rakas Jumalan lapsi, tule tälle tielle! Älä enää
viivyttele!!! – Ojentaudu Pyhän Hengen johdatukseen.
Oikean seurakuntanäkemyksen mukaan jokaisen tulee
ojentautua pitämään kaikki oman paikkakunnan oikeat kristityt samaan
seurakuntaan kuuluvina!
Sinä olet oman paikkakuntasi Jumalan seurakunnan
täysivaltainen jäsen kuuluessasi Jeesukselle!
Sinun ei tule olla jäsen ihmisperusteisissa uskonnoissa!
Ellei paikkakunnallasi vielä ole Jumalan seurakunnan
toimintaa ulkopuolella uskonsuuntien, niin aloita Sinä toiminta.
Kutsu paikkakuntasi uskossa olevat ihmiset esim. kerran
viikossa toistuvaan kokoontumiseen kodissasi tai muussa paikassa.
Tämän työn aloittaminen ei edellytä sinulta mitään erityistä
tehtävänimitystä. Kuka tahansa voi aloittaa. Se on aina olemassa ollut Jumalan
tahto.
Mutta muista pitää alusta asti tunnustus selkeänä:
ME KAIKKI TÄMÄN PAIKKAKUNNAN USKOSSA OLEVAT OLEMME
YHDESSÄ TÄMÄN PAIKKAKUNNAN JUMALAN SEURAKUNTA. Tämä tunnustus säilyy vielä
silloinkin kun seurakunta ei mahdu kahteen tai kolmeenkaan kokouspaikkaan.
Yksi seurakunta voi kokoontua monessa eri paikassa (kuten
esim. Jerusalemissa alkuaikana tapahtui). Kysymyksessä on siitä huolimatta
yhden ainoan Jumalan seurakunnan toiminta, joka selvästi tunnustautuu yhdeksi
seurakunnaksi toimien yhteisen päämäärän hyväksi.
Tee kaikkesi, että kaikkien on hyvä toimia yhdessä ja
puhaltaa yhteen hiileen. Painota usein, että olette ulkopuolella uskontojen ja
kokoonnutte Jeesuksen ja ristillä täytetyn sovitustyön ympärille. Tämä on
Jeesuksen Nimessä kokoontumista.
Älä välitä, jos toimintaan ei aluksi tule kovin montaa
uskovaa. Toiminta on silti Jumalan seurakunnan toimintaa.
Tämä on paikkakuntasi arvokkain toimintamuoto.
Kristuksen ruumiin periaatteella toimiva paikallinen
seurakunta vanhimmistoineen ym. tehtävineen on ajallisen elämämme arvokkainta
seurakuntatyötä.
Paholainen on kylvänyt uskovien keskuuteen sellaisen
valheen, että ”kyllä Jumala sen sitten aikanaan toteuttaa”. Jotkut opettavat,
että vasta Taivaassa voimme olla yhtä. Mutta tuo on käärmeensiementä, valheen
kylvöä ja Pyhän Hengen vastustamista. Uskovien raamatullinen yhteys ei
milloinkaan toteudu Taivaassakaan ellemme me täällä ala toteuttaa sitä.
Jumala on aina ollut halukas siunaamaan kansansa
yhteyspyrkimykset. Meidän tulee sanoa kuten Joosua ja Kaaleb: "Menkäämme
sittenkin sinne ja ottakaamme se haltuumme, sillä varmasti me sen voitamme”
(4 Moos. 13:31).
"Maa, jota kävimme vakoilemassa, on ylen ihana maa.
Jos Herra on meille suosiollinen, niin Hän vie meidät siihen maahan ja antaa
sen meille, maan, joka vuotaa maitoa ja mettä. Älkää vain kapinoiko Herraa
vastaan älkääkä pelätkö sen maan kansaa, sillä heitä ei ole meille kuin
suupalaksi. Heidän varjelijansa on väistynyt heistä, mutta meidän kanssamme on
Herra. Älkää te heitä pelätkö” (4 Moos. 14:7-9).
Jumalan suuri siunaus ja voitelu on kanssamme tällä tiellä.
Tämä toiminta on Jeesuksen rukouksen toteuttamista. ”…
että he olisivat täydellisesti yhtä, niin että maailma ymmärtäisi, että sinä
olet minut lähettänyt ja rakastanut heitä, niin kuin sinä olet minua rakastanut”
(Joh. 17:23).
Jumala tahtoo seurakuntansa toimivan Raamatun mukaisessa
järjestyksessä. "että Jumalan moninainen viisaus seurakunnan kautta nyt
tulisi taivaallisten hallitusten ja valtojen tietoon" (Ef 3:10).
Järjestys seurakunnassa saa aikaan sen, että synnin korvessa harhailevat
ihmiset näkevät evankeliumin valon. Seurakuntaa onkin kuvattu pimeällä merellä
loistavaksi majakaksi. Sitä me olemmekin pitäessämme tarjolla Jumalan sanaa
(Fil 2:16) ja tehdessämme Jumalan johdatuksessa hyviä tekoja (Mt 5:14-16).
”iloitsen nähdessäni järjestyksen, joka teidän
keskuudessanne vallitsee, ja teidän lujan uskonne Kristukseen” (Kol.
2:5).
Säännölliset kokoontumiset yms. toiminta vanhimmiston
alaisuudessa on Jumalan Sanan mukaista järjestystä. Siihen Jeesus johtaa omaa
laumaansa.
YHTEYS
PYHÄSSÄ HENGESSÄ – EI JÄSENKORTISTOISSA.
Jumalan seurakunnassa ei
ole jäsenkortistoa. Seurakunnan jäsenyys ei edellytä sellaista. Mutta
seurakuntalaisten on hyvä tietää toistensa osoitteet ja puhelinnumerot
voidakseen jatkuvasti vaalia keskinäistä yhteyttä.
Jäsenrekisteröinnin
puutteesta huolimatta jokaisen uskossa olevan tulee tietää, että hän on
täysivaltainen oman paikkakuntansa Jumalan seurakunnan jäsen kuuluessaan
Jeesukselle. Hänen tulee tietää vastuunsa, velvollisuutensa ja oikeutensa
seurakunnan jäsenyydessä. Hän on vapaaehtoisesti sitoutunut yhteyteen kaikkien
Jeesuksen omien kanssa.
Jäsenkortistot ovat eräs
paholaisen keksimä seurakunnan hajaannuksen aiheuttaja. Tämän vuoksi Sinun on
hyvä nyt tehdä päätöksesi poistaa nimesi uskontokuntien jäsenrekisteristä.
+
Pastori –sana varsinkin meillä Suomessa tuo ihmisten mieliin
kirkollisen virkamiehen papinasussaan, liperit kaulassa. Todellisessa Jumalan
seurakunnassa ei tunneta sellaista. Vanhimpia (Bresbyteerejä) kyllä on. Ja
rukouksemme on, että pian tulee lisää Jumalan kutsumia seurakunnan paimenia,
kaitsijoita eli johtajia, jotka pitävät huolta laumasta opettaen, järjestäen
säännöllisiä kokoontumisia sekä ohjaten uskovia noudattamaan rakkauden käskyä
totuudessa. Jumalan kutsumat seurakunnan paimenet ovat laumalle esimerkkinä.
Etunenässä he tahtovat viedä eteenpäin evankeliumin ilosanomaa. He eivät ole
ylpeileviä virkamiehiä, vaan kavereita ja luotettavia ystäviä kaikille veljille
ja sisarille.
Vanhimmat ovat jatkuvassa palvelustyössä rakentamassa
Kristuksen ruumista, seurakuntaa (1 Tes. 5:12-13).
”Vanhimpia teidän joukossanne minä siis kehotan, minä, joka
myös olen vanhin ja Kristuksen kärsimysten todistaja ja osallinen myös siihen
kirkkauteen, joka vastedes on ilmestyvä: kaitkaa teille uskottua Jumalan
laumaa, ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, ei häpeällisen
voiton tähden, vaan sydämen halusta, ei herroina halliten niitä,
jotka ovat teidän osallenne tulleet, vaan ollen laumalle esikuvina, niin
te, ylipaimenen ilmestyessä, saatte kirkkauden kuihtumattoman seppeleen”
(1 Piet. 5:1-4).
Raamattu opettaa jokaiselle uskoon tulleelle seuraavat
neuvot: 1. ”Vanhimpia, jotka seurakuntaa hyvin hoitavat, pidettäköön
kahdenkertaisen kunnian ansainneina, varsinkin niitä, jotka sanassa ja
opetuksessa työtä tekevät. Sillä
Raamattu sanoo: "Älä sido puivan härän suuta", ja: "Työmies
on palkkansa ansainnut."
2. Älä ota huomioosi syytettä
vanhinta vastaan, ellei ole kahta tai kolmea todistajaa” (1 Timot.
5:17-19).
3. ”Mutta me pyydämme teitä, veljet, antamaan
tunnustuksenne niille, jotka tekevät työtä teidän keskuudessanne ja ovat teidän
johtajanne Herrassa ja neuvovat teitä,
sekä pitämään heitä erinomaisen rakkaina heidän työnsä tähden.
Eläkää rauhassa keskenänne” (1 Tessal. 5:12-13).
4. ”Olkaa kuuliaiset johtajillenne ja
tottelevaiset, sillä he valvovat teidän sielujanne niin kuin ne,
joiden on tehtävä tili, että he voisivat tehdä sitä ilolla eikä huokaillen;
sillä se ei ole teille hyödyllistä” (Hebr. 13:17).
Eräät ovat kieroutuneet uskonelämässään siten, etteivät
tahdo alistua oman paikallisseurakunnan vanhimmiston alaisuuteen. Heidän
eksymyksensä laatu on syvää ylpeyden syntiä. 1 Piet. 5:5-6. Eräät ovat
niin paisuneita, että luulevat ”suuren tehtävänsä” olevan yläpuolella Raamatun
asettaman paikallisseurakuntajärjestyksen. Kaikkien tulee kuitenkin toimia
oikeassa seurakuntayhteydessä Jumalan valitsemien vanhimpien alaisuudessa.
Vanhimmatkin johtavat ja valvovat toisiaan. Näin kaikki ovat
johtajien alaisuudessa. Tämä on Jumalan säätämys, joka nyt tulee korjata.
Efesolaiskirje opettaa näin:
”Hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi,
tehdäkseen pyhät (= uskoon tulleet eli kristityt) täysin valmiiksi
palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin (= seurakunnan) rakentamiseen”
(Efes. 4:11-15).
Kaikki tehtävät seurakunnassa ovat palvelusvirkoja
seurakunnan yhtenäisyyden rakentamiseksi.
Raamattu käyttää seurakunnan vanhimmistoveljistä eri
termejä: paimen, vanhin, johtaja, kaitsija (Efes. 4:11; 1 Tes. 5:12-13;
Hebr.13:17; Tiit.1, ym..). Nimitykset
ovat samasta tehtävästä olevia eri nimityksiä. Kuitenkin tehtävissä on
painotuseroja.
Bresbyteros (kreik.) on Pyhässä Hengessä saatujen luonteenominaisuuksiensa
ja kykyjensä perusteella seurakunnan isähahmo;
bresbyterion (kreik.) on vanhinten neuvosto eli vanhimmisto,
siis seurakunnan johtoryhmä.
Episkopos (kreik.) eli kaitsija on valvoja, silmälläpitäjä.
Paimen on paimentaja.
Johtaja on edellä kulkija.
Kaikki vanhimmistoveljet ovat kykeneviä opettamaan.
Vaikka vanhimpien tehtävät painottuvat eri tavalla, on
kysymyksessä silti yksi vanhimmisto, jonka yläpuolella ei ole piispaa,
kirkkoherraa tai yhden johtajan virkaa ns. saarnaajaa kuten on joissakin ns.
vapaissa suunnissa.
Vanhimmat yhdessä johtavat paikallista seurakuntaa. Mutta he
ovat vanhimpia myös mennessään toiselle paikkakunnalle. Sielläkin he yhdessä
sen paikkakunnan vanhimpien kanssa toimivat uskoville siunaukseksi. Tehtävä
ei pääty kuntarajaan.
VAPAUS
JUMALAN JOHDATUKSESSA – EI SOOLOILU.
Jokaisen yksilöuskovan
tulee saada toimia täysin vapaasti Pyhän Hengen johdatuksessa. Mutta jokaisen
tulee tietää ja tunnustaa, että hän toimii yhden paikallisseurakunnan
puitteissa, Kristuksen ruumiin jäsenenä, ei yksityisenä sooloilijana. Kaikki
Jumalan antamat työnäyt tulee toteuttaa seurakunnan puitteissa ja sen
siunaamina. ”… meidän veljemme ovat seurakuntien lähettiläitä (eivät
yksityisesti sooloilevia), ovat Kristuksen kunnia” (2 Kor. 8:23; Filip. 2:25). Samoin tulee uskonsuuntien
lakata sooloileminen ja tunnustautua sekä järjestäytyä paikallisen Jumalan
seurakunnan laajaan yhteiseen toimintaan. Eräille uskonsuunnille tämä ehkä
olisi vielä mahdollista??? ”…että
he yhtä olisivat” (Joh. 17:23) ”totuutta noudattaen rakkaudessa” (Efes.4:15).
”…koossa pysyen” (Efes. 4:16).
Raamattu tarkoittaa
näissäkin asioissa tarkalleen, mitä sanoo. –
Alussa kaikki hengellinen
työ tehtiin paikallisten seurakuntien toimesta. Pyhä Henki valitsi ja lähetti:
Seurakunnan johtohenkilöt ”panivat kätensä heidän päällensä… Niin he Pyhän
Hengen lähettäminä menivät…” (Apt. 13:1-4). Samoin tulee edelleen toimia.
Raamattujen yms.
materiaalin tuottaminen, lähetystyö jne. tulee ottaa eri järjestöiltä ja
”bisnesmiehiltä” takaisin seurakunnan
tehtäväksi.
Uskovan ei tule enää
koskaan jättää (ulkopuolella uskonsuuntien toimivaa) omaa seurakunnan
kokoontumista, vaan hänen tulee olla säännöllisesti ammentamassa voimaa
yhteisistä tilaisuuksista. ”…koossa pysyen... ” ”Älkäämme jättäkö omaa
(tässä kirjoituksessa esille tuotua, raamatullista) seurakunnan
kokoustamme…” (Hebr. 10:25).
Kaikenlaiset ”kirkonmenot”
tulee jättää.
+
Raamatullisia
kokouksia ulkopuolella uskontojen tulee järjestää jokaiselle paikkakunnalle. Näin
toteutuu Jumalan tahdon mukainen uskovien yhteys ja seurakunnan toiminta
Pyhässä Hengessä.
Meillä on nyt mahdollisuus
poistaa kaikki yhteyden esteet.
Seurakuntatotuuden on oltava kärkipäässä tämän ajan
seurakunnan opetuksissa. Jeesukselle rakkain asia on Hänen morsiamensa. Tässä
asiassa on tapahtunut uskovien suurin lankeemus. Kristuksen ruumis
(morsiusseurakunta) on jaettu (vrt. 1 Kor. 1:11-13 ja 3:4-11).
Mutta on huomattava, etteivät ihmiset pelastu kuullessaan
totuutta seurakunnasta. Pelastussanoma on edelleen ristin tapahtumissa. ”Sana
rististä on… Jumalan voima” (1 Kor. 18;
2:1-5). ”Mutta pääkohta siinä, mistä me puhumme, on tämä:
meillä on sellainen ylimmäinen pappi, joka istuu Majesteetin valtaistuimen
oikealla puolella taivaissa, tehdäkseen pappispalvelusta kaikkein pyhimmässä,
siinä oikeassa majassa, jonka on rakentanut Herra eikä ihminen” (Hebr.
8:1,2).
Jeesus ja Hänen veriuhrinsa ristillä sekä voitollinen
ylösnousemus on oleva loppuun asti kristinuskon ydinsanoma.
Nyt on Pyhän Hengen aikakausi. Sen
tähden Jumalan seurakunnassa arvostetaan ensi sijassa Pyhän Hengen toimintaa,
armolahjoja ja Hengen voiman ilmenemistä. Esim. kuuluvaa ylistystä ja
kielilläpuhumista tulee ilmetä kaikissa yhteisissä rukoushetkissämme. Hengen
vaikutus seurakuntamme alkuvaiheessa oli kuuluvaa (Apt. 2:6; 10:46; Room. 15:6; ym..). –
Hiljaisuuden retriittejä järjestetään muualla, ei Jumalan seurakunnassa.
–
Evankelioimista tulee painottaa. Olemme ennen muuta
evankelioiva seurakunta. Lähetyskäsky kuuluu meille kaikille.
Uskoon tulleille tulee opettaa Kristuksen opin alkeet
alkuperäisen kristinuskon mukaisesti (mm. Hebr. 6:1,2).
Uskonnollisuuden demonihenki vastustaa ed. m. asioita kaikin voimin. Mutta tällä tiellä
Pyhä Henki toimii ja osoittaa, että Hän on suurempi (1 Joh.4:4).
Tällä tiellä Jeesuksen veri jatkuvasti puhdistaa kaikesta
synnistä (1 Joh.1:7-9, Hebr. 12:24).
Kiitos Jumalalle!
Olemme Jeesuksen veriuhrin armossa, vihmontaveren tykönä (Hebr 12:24).
Olemme ristillä täytetyn työn ympärille kokoontuva Jumalan kansa, Hänen
seurakuntansa, yksi ikuisesti jakamaton seurakunta.
”Että he olisivat täydellisesti yhtä.”
Tämä ei nyt enää ole edessäpäin. Se on tässä ja nyt.
Tahdotko Sinä olla tässä mukana?
Kenenkään ei tarvitse jäädä yksin. Uskovien yhteys ja
ystävyys on ikuista.
”Niin oli nyt seurakunnalla koko Juudeassa ja Galileassa ja
Samariassa rauha; ja se rakentui ja vaelsi Herran pelossa ja lisääntyi
Pyhän Hengen virvoittavasta vaikutuksesta” (Apt. 9:31).
Näin Jumala tahtoo tapahtuvan kaikkialla.
LOPPUMUISTUTUS!
Huomaa siis missä on tämän
herätyksen alku! Se ei ole Turussa, New Yorkissa, Pariisissa tai Helsingissä,
yms.; se ei ole Euroopassa, Afrikassa tai Amerikassa. Se ei ole ”suurissa”
ihmisissä.
Tämän herätyksen alku on Israelin pääkaupungissa
Jerusalemissa, Golgatan ristillä ja helluntaikokemuksessa Yläsalissa (Apt. 2).
Tunnustaudumme olemaan mukana ainoastaan Jerusalemista
alkaneessa herätyksessä.
Turussa oleva Jumalan seurakunta ei levittäydy muille
paikkakunnille, vaan levittää Jerusalemista alkanutta Jumalan seurakuntaa
kaikkialle ! ! !
Saman periaatteen mukaan tulee toimia jokaisella
paikkakunnalla.
______________________________________________________
Turun seurakunnan kokoustila,
Läntinen Pitkäkatu 33.
20100 Turku
Kokoukset osoitteessa joka sunnuntai klo 16.oo
Tervetuloa!
_______________________________________________________
”Ja sinun korvasi kuulevat takaasi tämän sanan, milloin
poikkeatte oikealle tai vasemmalle:
"Tässä on tie, sitä käykää."
(Jesaja 30:21).
Weijo Lindroos
_______________________________________________________
PS.
”Sillä muuta
perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus.” 1 Kor. 3:11.
”Ettekö tiedä, että te
olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?Jos joku turmelee
Jumalan temppelin, on Jumala turmeleva hänet; sillä Jumalan temppeli on
pyhä, ja sellaisia te olette.” 1 Kor. 3:16 – 17
”Vai ettekö tiedä, että teidän
ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette
saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat? Sillä te olette kalliisti ostetut.
Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne.” 1 Kor.6:19–20
”Niin ette siis enää ole
vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan
perhettä, apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä
itse Kristus Jeesus, jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi
temppeliksi Herrassa; ja Hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte
Jumalan asumukseksi Hengessä.” Efes. 2:19 – 22.
”Kristus on uskollinen
Poikana, Hänen huoneensa haltijana; ja Hänen huoneensa olemme me…” Hebr. 3:6.
”Ja tulkaa Hänen
tykönsä, elävän kiven tykö, jonka ihmiset tosin ovat hyljänneet, mutta joka
Jumalan edessä on valittu, kallis, ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä
hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi, uhraamaan hengellisiä uhreja,
jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia.” 1 Piet. 2:4 – 5.